Ylläpito tiedottaa

Nyt kun tässäkin blogissa siirrytään  kesäkauden myötä yhä etenevissä määrin laajennettuihin Facebook-profiilipäivityksiin, on aika konfiguroida skaalan oletusarvot.

Yläarvot…

No niin rakkaat kanssatienkäyttäjät. Koska joku maantieinsinööri on päättänyt aloittaa mitä ilmeisimmin autojen ajoväylän levennyksen, koska citymaastureiden omistajat valittivat että sivupeileihin tarttuu liikaa vastaanajavien Datsunien maalipintaa, ja siten jaettava tilamme on pienentynyt, on aika selvittää pari juttua.

Asia koskee varsinkin seuraavia henkilöitä:

1. Jakkupukuisia, Louis Vuittonin TODELLA huonoja käsilaukkukopioita kanniskelevia, halpahallin korkkareilla kulkevia, jääkaapin lämpöhakuisuuden omaavia ura-ohjuksia, jotka kuvittelevat että polkupyörätie on erillinen alue kännykkään puhuville …

2. Lastenvaununsa keskelle tietä pysäköiviä äitejä, jotka sitten etääntyvät siitä poikittaissuuntaisesti juuri sen verran, että joutuvat muodostamaan (kieltämättä tiukalla) takamuksellaan ja (pitkillä) säärillään suorakulman, joka tekee muutenkin ylämäkeen polkevan polkupyöräilijän elämästä kiihottavaa sekä hyvällä että huonolla tavalla…

3. Pareja, joiden nimimerkit Suomi24:n treffipalstalla ilmeisesti olivat ”Rock’n’Roll-fani jo vuodesta ’70” ja ”mahtava peräsin ja pulleat purjeet”, ja jotka ostavat koko viikon ostokset kerralla ja kulkevat sitten vierekkäin, pitäen kuitenkin kunnioittavan hajuvälin keskellä…

…Minä tulen käyttämään polkupyöräni soittokelloa tulevaisuudessakin teihin!

…Ala-arvot…

Ja minkä ihmeen takia tämä kappale soi päässäni sitä lujempaa mitä vihaisemmaksi tulen!?

…ja loput arvot.

Jos Jumala on yksityiskohdissa, voiko tappajahai piileskellä kävijäluvuissa?

Kiitämme kärsivällisyydestänne. Blogi palaa pian normaalimuotoonsa näiden päivitysten myötä.

Kilpailuhenkisesti 00023

Oikein suuret tervehdykset täältä ensimmäisisten sotilas-stragisisisten kalastuskisojen eli Suu AUK:iin, Hauki tulee Sun Tzuhun palkintojenjaosta!

Ensimmäisen Saisinko Sen Kolmena Kopiona, Sähköpostina, Bloggauksena, Tweetinä, Facebook-statuksena sekä Tekstarina-palkinnon jakavat 20. vuosisadan moniosaajat.

Heistä kertoo The New York Times artikkelissaan ”Hooked on Gadgets, and Paying a Mental Price”.

Tutkijoiden mukaan aivomme ovat muokkautumassa uusiksi teknologisen kehityksen myötä. Tekstiviestit, sähköpostit, tweettaukset ja muut jatkuvan uuden informaation lähteet stimuloivat aivoja tuottamaan dopamiinia.

Tähän voi jäädä koukkuun, ja jos koko ajan ei tule jotain uutta, jotkut voivat kokea ”vieroitusoireita”.

Ihmiset saattavat tällöin pakottaa itsensä moniosaamiseen, eli monen asian tekemiseen kerrallaan, jotta saavat haluamansa ärsykkeen. Tämä taas ei välttämättä ole hyvästä, sillä usein moniosaajat eivät osaa erotella informaatiota, ja he kokevat enemmän stressiä.

Esimerkiksi kuski luulee voivansa ajaa ja puhua kännykkään samalla, mutta ei havaitsekaan tienylittäjää.

Koska tuomaristo on juuri vessassa pytyllä syömässä voileipäkakkua samalla kun ratkoo sudokua vessapaperissa, perusteluja ei kuulla, mutta sen sijaan voitte tarkistaa miten moniosaaja olette täällä, sekä kuinka hyvin osaatte vaihtaa tehtävästä toiseen täällä.

Myöskin seuraava palkinto eli Sillä Välin Jossain Muualla jaetaan usean voittajan kesken. Sen saavat nimittäin Applen toimitusjohtaja Steve Jobs ja Microsoftista tuttu Bill Gates.

Steve Jobsin, jota siis ilmeisesti iKaikkien tulee iRakastaa, firma Apple on viime aikoina ollut uutisissa mm. sen vuoksi että valehtelee suojellakseen Applen mainetta tietoturvallisten laitteiden valmistajana, alkaa seurata laitteidensa käyttäjiä sekä näitä normaaleja sensuurijuttuja.

Mitä sillä välin tekee mies joka mm. aikoinaan sai kermakakusta naamaan koska oli ”paha”?

Hyväntekeväisyysjärjestönsä kautta mm. lahjoittaa 10 miljoonaa dollaria Haitin mobiili-pankkien kehittämiseen sekä 50 miljoonaa Keski-Amerikan ja Meksikon terveydenhoidon parantamiseen.

Vessasta kiinni saatu tuomaristo perustelee päätöstään näin:” Miten ihmeessä mies, joka on saanut enemmän nörttejä vastaansa kuin se tyyppi joka päätti lakkauttaa FlashForwardin, voi tulla yhtäkkiä hyvikseksi? Ja hän joka on auttanut nörttejä saamaan kerrankin naista, alkaa olla pahis? Ohhoh, huhhuh, nörttivau.”

Halukkaat voivat tarkistaa voittajien tunnelman täältä, me muut jatkamme eteenpäin.

Elektrostaattinen Vs. Faattinen-palkinto on varmaan monien eniten odottama, joten en pidä kovinkaan pitkää alustusta, kun paljastan että tällä kierroksella sen voittaja oli ehdottamalla ääntenenemmistöllä…sähköposti!

Time-lehden juttu ”Study: face to face meeting breeds more trust than e-mail does” kertoo kylmiä faktoja: Yhdysvalloissa opiskelijoiden kyky tuntea empatiaa, eli ymmärtää muiden tunteita on laskenut. Samanaikaisesti sellaisten ihmisten määrä, jotka kertovat ettei heillä ole ketään jolle puhua tärkeistä asioista, on kolmikertaistunut.

Tutkijoiden mukaan yksi merkittävimmistä syistä tähän on sähköpostin käyttö. Koska ihmiset eivät keskustele kasvotusten, ei synny tunnetta että puhutaan oikean ihmisen kanssa, ja tämä voi johtaa kylmään tunnettomuuteen; jos et halua enää jutella kaverisi ongelmista, sen kuin vain kirjaudut keskustelusta ulos.

Ongelma voi kuulostaa triviaalilta, mutta yhtälö on seuraavanlainen: jos et välitä kenestäkään, luottamus muihin ihmisiin katoaa, ja jos luottamus katoaa, yhteiskunta sellaisena kuin sen tunnemme ei voi toimia.

Miten voit esim. tehdä kauppoja jonkun kanssa jos et luota häneen?

Tuomaristo ei sano mitään johtuen seuraavan palkinnon jaosta, eli Pää Puskaan Vie!

Palkinnon saa tuntematon henkilö, joka kanteli Julkisen sanan neuvostolle Aamulehden artikkelista seuraavanlaisesti: ”Aamulehdessä 28.3.2010 julkaistu kirjoitus on ristiriidassa ammattietiikan kanssa.

Etusivulla on iso otsikko, jossa kerrotaan, että amfetamiinin korviketta saa halvalla internetistä. Artikkelissa kerrotaan myös, mistä sitä saa (brittiläisestä verkkokaupasta) ja mihin hintaan (15 euroa per gramma).

Näiden tietojen lisäksi kerrotaan, että tämä 15 euron annos riittää lukuisiksi käyttökerroiksi. Kantelijan mielestä jutussa annetaan selvät ohjeet siitä, miten, mistä ja mihin hintaan saa hankittua päihdyttävää ainetta.”

Tuomaristo perustelee palkinnonjakoaan seuraavasti: ”Miksi meidän pitäisi puhua? Eikö se olisi helpompaa että ollaan hiljaa, ja odotellaan vaan rauhassa, niin kyllä ne hommat aina siitä jotenkin suttaantuvat?

Sitä hakkaa uunipölkyt saunaan, täyttää astianpesukoneen ainakin kahdesti viikossa ja antaa katsoa Emmerdalen rauhassa, eikö se riitä? Pitääkö tässä vielä puhua asioista? Miksi ei vaan voida olla hiljaa? Miksi?!?”

…niinpä. Kiitos kaikille palkintojenjakoa seuranneille, sekä niille jotka eivät halua jutella miksi siitä miksi yhtään kalastukseen liittyvää palkintoa ei jaettu.

Teille loppukevennykseksi armeija-aiheinen kappale eli Kate Bush ja ”Army dreamers”:

Sillisalaatisti 00022

Normaalin fiktiivisen, faktoihin osittain perustuvan proosan sijaan listoja erinäisistä aiheista.

Asiat jotka ottavat päähän polkupyöräillessä

1. Rullaluistelijat

Tiedän että jos Tekijä olisi tahtonut meidän kävelevän pyörillä, hikoilisimme voiteluöljyä.

Olen kuitenkin valmis kestämään heitä jotka rikkovat Hänen tahtoaan vastaan (helvetissä nähdään), mutta olisiko liikaa vaadittu että ei huidota käsillä vauhtia niin että ohi ei pääse?

2. Jotkut autoilijat

Se vilkkuva juttu auton kyljessä, suuntavilkku, ei ole pelkästään hämärtyvien kesäiltojen bileiden piristäjä, jonka Henry Ford kaukonäköisyydessään keksi.

Lisäksi: ”Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on myös väistettävä risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa. Samoin on kuljettajan, joka muualla kuin risteyksessä aikoo poistua ajoradalta tai muuten ylittää sen, väistettävä tien reunaa käyttävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa.” (Lähde: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tieliikennelain muuttamisesta)

3. Itseäni paremmat pyöräilijät

Etenemistäni ylämäessä voisi kuvailla lauseella ”ihmishöyryveturi joka uskoi jaksavansa”. Kun silmissä alkaa pimentyä ja kiroan puuskutusten välissä jääkauden mannerliitosten 40 asteen kulmaan jättämiä mäkiä, mikään ei nakerra itsetuntoa niin kuin tyyppi joka vetää 70-lukulaisella Jopolla vierestä ohi kuin menisi alamäkeen.

Tosin tänään onnistuin ohittamaan mummon ylämäessä, mikä hiukan piristi.

Seuraavissa liikennevaloissa hän ajoikin sitten ohitseni.

4. Ihmiset jotka kulkevat pyörätiellä

Hei, minä en tahdo ajaa sillä uudenkarhealla betonilla koska se on uusi musta tiepäällysteiden joukossa, vaan koska se on pyörätie. Onhan tämä pilkunviilausta, mutta jalankulkijoiden tiellä on puunoksia, jotka on kävellessä helpompi väistää ilman päänmenettämisen uhkaa.

5. Minä itse

Olen melko varmasti aiheuttanut itsekin useamman epämukavan tilanteen, joten en koe olevani viaton. Mutta yritän parantaa. Oikeasti.

Tapoja joilla pääset it-tuen kahvikeskusteluihin

1. Työnnettyäsi muistikortin liian syvälle tietokoneen muistikortin lukijaan, soita it-tukeen.

Älä missään nimessä kysy itseltäsi ”mitä MacGyver tekisi?”

Jos kuitenkin kysyt itseltäsi tuota, älä ainakaan vastaa ”korjaisi ongelman itse käyttämällä saatavilla olevia resursseja”.

Jos kuitenkin vastasit noin, toivottavasti ”saatavilla oleva resurssi” tarkoittaa Sveitsin armeijan linkkuveistä.

Jos sinulla ei ole Sveitsin armeijan linkkuveistä, älä käytä ainakaan muovista kertakäyttöveistä.

Jos silti päätit käyttää muovista kertakäyttöveistä, älä väännä sitä.

Jos kuitenkin väänsit sitä, ja veitsi hajosi muistikortinlukijan sisään, älä yritä käyttää loppuveistä kaivaaksesi muovinpalasia ulos.

Jos kuitenkin päätit tehdä näin, älä toista tätä kunnes koko muoviveitsi on kortinlukijan sisällä.

Jos teit kaiken tämän, älä sen jälkeen soita it-tukeen viiden minuutin välein voisiko joku tulla äkkiä katsomaan mikä koneesi muistikortinlukijassa on vikana.

2. It-tuen vaihdettua yrityksen tietoverkon salasanan älä kysy seuraavaksi ”hei nyt kun mun tietokoneen salasana vaihtui, niin mikä mun Facebookin salasana oikein on?”

Tähän blogiin eksyneideiden käyttämät hakusanat, joiden käyttösyytä en halua tietää

1. Esinahka

2. Reikä esinahassa

Henkilökohtaisesti 00021

Hauska nähdä kaikkia taas pitkästä aikaa!

Kilpailuorganisaatio oli viikon saavuttamattomissa, sillä pohdimme porukassa mikä on ”viiigra”, minkä ilmeisesti tulisi lisätä paisuvaiskudoksen määrää ja onko se parempi kuin ”vv.gra” jonka pitäisi tehdä sama asia?

No mutta eteenpäin asioissa ja tämänkertaiseen Idealampun Aiheuttamat Rusketusrajat Tulevat Esiin Aivokartoituksen Rajanvedossa-kilpailuun.

Ensimmäisenä jaetaan I’m No Björn Wahlroos, But I Sure Like To Be One-kiertopalkinto.

Sen saa The New York Times-lehdessä esiintyvä Ben Huh.

Huh? te varmaan kysytte, mutta tutumpi lienee I Can Has Cheezburger-sivusto, jonka Huh omistaa.

Hauskoja kissankuvia näyttävä sivusto ostettiin aikoinaan riskirahalla, mutta koska kukaan ei ole köyhtynyt aliarvioimalla kissanomistajien huumorintajua, riski kannatti.

Yrityksellä on tällä hetkellä 53 erilaista huumorisivustoa ja 40 työntekijää, jotka käyvät läpi lähetettyjä kuvia ja keksivät niihin tekstejä.

Tuomaristo antaa seuraavaksi vuoron kiertopalkinnon jakajalle itselleen, olkaa niin hyvä:

(Alkuperäinen osoite)

Erittäin hyvin todettu, sir.

Seuraava palkinto menee maahan jossa kissoista myöskin pidetään, mutta ei samalla tavoin kuin me.

Kunpa Nämäkin Uutisoisivat Seksihelteestä-palkinto menee Wired-lehden reportoimalle Manga No Shimbun-sanomalehdelle.

Kyseinen sanomalehti tarkoittaa suomennettuna ”Manga Sanomalehteä” ja sitä se myös tekee: ajankohtaiset aiheet on piirretty japanilaisen sarjakuvan muotoon. Suosio on niin suurta, että myöskin puhetta kansainvälisestä versiosta on ollut.

Tuomaristo perustelee palkinnonjakoa seuraavasti: ”…ja sit niinku tää hyökkäis ton kimppuun, ja sanoisi ”tässä sinulle välikysymystä, senkin epatto!” ja se löis sitä turpiin ja eu-tähdet vaan vilkkuis pään päällä, mut sit tää toinen sanois ”vain perustuslain kautta, senkin lepattaja!” ja löis sitä lakikirjalla ja sit...”

Ilmiselvätikin aika siirtyä eteenpäin aiheesta toiseen tärkeään aiheeseen, nimittäin Vain Sinä Voi Pelastaa Ihmiskunnan Juomalla Oikein-palkintoon.

BBC:n jutun ”A bad reputation” kertoo erilaisten tuotteiden hiilijalanjäljestä. Viinipullon juominen vastaa noin 1% (brittiläisen) henkilön vuosittaisesta hiilijalanjäljestä. Tämä ei tietenkään ole kauhean paljon, mutta sitä voi pienentää, nimittäin juomalla laatikkoviinejä.

Siirtymällä pullosta laatikkoon jalanjäljen koon voi jopa puolittaa. Mutta nehän ovat…rumia!

Esteetikot, älkää peljätkö, sillä teille on ilosanoma: Time-lehti kertoo ulkomuodoltaan kehittyneemmistä viinilaatikoista, jotka ovat lisäksi kuluttaja- sekä luontoystävällisempiä.

Kahdeksankulmaisen viinilaatikon käyttäminen pullon sijaan on jopa 50% edullisempaa pullottajalle, eli hinnat laskevat. Lisäksi pakkausjätettä syntyy 92% vähemmän ja päästöt vähenevät 55% verrattuna pullojen käyttöön.

Tuomaristo perustelee palkinnonjakoa: ”onhan se ihme näiden lukujen myötä jos porukka ei ala ryyppäämään.”

Viimeinen palkinto tällä kertaa on Kielen Kieltämällä Kiellot Kielivät-palkinto.

Nimittäin on olemassa kieli jonka pakollisuudesta kouluissa keskustellaan kiivaasti, toisen osapuolen ollessa sitä mieltä että kyseinen kieli on vanhentunut ja turha, kun taas toiset väittävät että siitä on hyötyä edelleenkin.

Puhumme tietenkin arabiasta, jonka ahdingosta kertoo BBC:n uutinen ”Campaign to save the Arabic language in Lebanon”.

Arabian asemaa uhkaavat ranska ja englanti, ja tätä pidetään ongelmana jo kansojen yhtenäisyyden vuoksi. Oppineiden mukaan arabiankieli on asia joka yhdistää Arabi-maailmaa, ja jos kieli katoaa, samoin katoaa yhtenäisyys.

Men det var kukku det, ja siinä olivat tämän viikon palkinnot.

Lopuksi vielä alkavalle viikolle musiikkia, Clint Mansell ja Corner Stone Cues: ”Requiem for a tower movement II-IV”

Henkilökohtaisesti 00020

Tervetuloa mukaan Olen Kasvissyöjä Koska Ihminen On Mitä Hän Syö Ja Minä Syön Kasvissyöjiä-viikkokisaan.

Ensimmäisenä jaamme Vieläkö On Pitkä Matka Matrixiin?-palkinnon.

Sen jakaminen on tällä kertaa hiukan hankalaa. Sen saavat nimittäin kaikki 18-65-vuotiaat britit, jotka äänestivät Tesco Mobilen järjestämässä ”1000 merkittävintä keksintöä”-äänestyksessä iPhonen sijalle 8.

Tuomaristo perustelee: ”eniten kutittaa vastakarvaan se fakta, että höyrykone joka muutti yhteiskuntaa kenties enemmän kuin mikään muu keksintö siiihen asti, on sijalla 16 eli se hävisi kädessä pidettävälle vehkeelle jossa on isoja nättejä kuvia.”

Täydellä höyryllä mennään eteenpäin palkintojenjaossakin, kun seuraavana vuorossa on Toisinaan Pelimies On Vain Pelimies-palkinto.

Sen saa 25-vuotias David Treacy, josta kertoo BBC:n juttu ”Bedroom gamers turn professional”. Treacy on Ison-Britannian parhaimpia tietokone-pelaajia ja siten voi ansaita jopa noin 83 000 euroa vuodessa.

Tuomaristo perustelee palkinnonjakoa seuraavasti: ”palkinnon saantiin vaikutti kaksi tekijää.

Ensinnäkin hyväksi pelaajaksi pääsee tuhlaamalla vapaa-aikansa, mutta loistavaksi pelaajaksi päästäkseen pitää rakastaa oikeaa elämää enemmän pelaamista. Kuten Davidin veli Danny kertoo rutiinista: ”ollaan hereillä aamuviiteen ja sitten nukutaan kello neljään iltapäivällä ja sitten vain pelataan pelejä siitä eteenpäin tuntien ja tuntien ja tuntien ajan.”

Toinen tekijä on se, että OIKEASTI joku maksaa tietokonepelaamisesta 83 tonnia vuodessa? Hitto vie äiti, miksi pakotit minut aina ulos leikkimään...”

Heh heh, elämän voi hukata niin monella eri tapaa. Mutta jos David joskus hankkii tyttöystävän, hänellä on varaa ostaa tälle No More Heroes 2-tietokonepelin mukaan suunniteltuja alusvaatteita.

Tyttöystävistä puheenollen, seuraavaksi vuorossa on Olemme Nähneet Pohjan Ja Se Ei Ole Kaunis-palkinnonjako.

Japanissa yksinäisyys on suuri ongelma, mutta kuten kaikki suuret yhteiskunnat, siellä on sopeuduttu.

Kvaak.fi-sivulla oleva ”Miehet jotka naivat halityynynsä”-artikkeli kertoo japanilaisista miehistä jotka…no te tiedättekin.

Times-lehti taas kertoo ”Kodokushista”,  ”yksinäisestä kuolemasta” eli ihmisistä joiden kuolemaa kukaan ei huomaa. Tällaisia tapauksia varten on jo perustettu oma palvelu, jossa kuollut viedään pois, kuolleen huoneisto siivotaan ja huonekalut muutetaan niin että sukulaisten ei tarvitse tehdä mitään.

Palkinnon saa siis Japani, seuraavan perustelun myötä:” jotenkin tämä kuva laittoi oman elämän oikeaan perspektiiviin”.

Viimeinenkin palkinto kuuluu hiukan tähän kategoriaan, se nimittäin on Odota Tässä Äläkä Liiku Minnekään Ennen Kuin Pääsen Autolle.

The Daily Beastin artikkeli ”the odd world of digital groupies” kertoo uudenaikaisista bändäreistä, eli jonkin yhtyeen tai tähden hyvin intohimoisista fanittajista, jotka ovat valmiit tekemään mitä vain, siis IHAN mitä vain, faniutensa kohteen kanssa.

Tuomaristo antaa palkinnon nimettömälle henkilölle, joka toivottavasti ei lue tätä blogia:” Siinähän ei ole mitään outoa että fanittaa edelleen New Kids On The Block-yhtyettä twitterin kautta (ainakin Donnie Wahlberg jopa vastaa faneille), ja se on rajoilla kun lähestyt Taru Sormusten Herrasta-elokuvan näyttelijää Ian McKellania silloin kun tämä on lounaalla partnerinsa kanssa.

Mutta kun tarkoituksena on luovuttaa itsekirjoittamiasi tarinoita, joissa harrastat seksiä TSH-elokuvan näyttelijöiden kanssa…se on jo rajanylitys.”

Kiitämme kaikkia mukanaolleita sekä tuomaristoa ja lopuksi vielä musiikkivideo sateisille päiville, kadotetuille rakkauksille ja menetyille ystäville: Reamonn ja ”Supergirl”.

Cyklisti 00019

Olenko maininnut että sain polkupyörän lauantaina?

Tiedän että mietitte nyt luovutinko samalla, kuten joidenkin miesten tapana on, vähäisenkin hippusen mikä oli jäljellä konseptista nimeltä ”kypsä aikuisuus”, ja nimesin polkupyöräni? Hah.

Millainen mies minä silloin olisin?

Uljas musta.

Mutta enhän minä kuiten—

Blackie.

Ainakaan en—-

”Uljas Musta kun mua kiidättää/ ei vr:n myöhästymiset voi viivyttää/

nyt kun tahtimme on/ alamäessä kiihtyvän poljennon.”

Jonain päivänä, kun olette valmiit, kerron teille Sashasta.

Takaisin päivän aiheeseen. Nyt alle viikon polkupyörän omistajana olleena olen valmis kertomaan havaintojani:

– Autoilijat antavat yllättävän hyvin tilaa ja päästävät ajamaan edestään. En tiedä johtuuko se siitä että he pelkäävät minun naarmuttavan potentiaalisen ilmalentoni aikana juuri puunattua maalipintaa, mutta en katso kesä-auton pellin alle.

– Polkupyöräileminen on yksi noloimmista asioista mitä ihminen voi tehdä vaatteet päällä. Aivan siinä ”elämän valttikortit”-kappaleen laulamisen karaoksessa humalassa, ja ”elämän valttikortit”-kappaleen laulamisen karaokessa selvinpäin välissä.

Sen takia kaikilla on niin kiire; he haluavat äkkiä sisälle koska näyttävät siltä kuin päässä olisi venytetyn siivilän näköinen munakotelo.

Ja vaatetus on jotain mikä näytti mainoksissa hyvältä ja aerodynaamiselta.

Ikävä kyllä liian myöhään sitä tajuaa miksi mainoksissa näytetään aina vaatetus edestäpäin: oikeasti se näyttää maantiekartalta eli kehon jokainen kuolemankurvi, jyrkänne, kuoppa ja syvennys on liiankin hyvin esillä.

Vähän sama kuin olisitte pukeutuneet luonnonsuolesta valmistettuun makkarankuoreen, joka päästää tuulen läpi.

Siksi en edes yrittänyt taistella kohtaloa vastaan, vaan syleilin sitä. Oma pyöräily-asusteeni on mallia ”pik siti staili, juu nou” eli useamman remontin nähneet verkkarit, ”linkous-veteraani”-arvonimen saanut t-paita ja em. polkupyöräkypärä.

– Olen alkanut käsittää termin ”teräspakarat” syvimmän merkityksen: polkupyöräilyn jälkeen tuntuu siltä kuin gluteus maximuksesi olisi korvattu metalliyhdistelmällä ilman puudutusta.

– Mikään tässä maailmassa ei oikein tunnu samalta enää sen jälkeen kun olet uhmannut ilmanvastusta, autoilijoita, kävelijöitä, tyylitajua, muita polkupyöräilijöitä ja juuri edestäsi lentoon lähteviä pikkulintuja; apunasi vain vuosien kahvinkäytön herkistämät ja blogeista kirjoitusvirheiden bongaamisen loppuun hiomat aistisi sekä kansainväliset käsimerkit joilla mm. lähettää viestejä kääntymisestä, ja siitä että ”se oli muuten punainen sulle, ****n idiootti!”

Ja jokaisella kilometrillä tulee itikka hampaanväliin.

Kilpailuhenkisesti 00018 1/2

Taukomme on ohi, joten Minulla Oli Elämä Mutta Vaihdoin Sen Maagiseen Näppäimistöön Ja Tietokoneeseen-kisa jatkuu jännittävästä 2-0 tilanteesta.

Kilpaa johtaa Renenahasemapetilon…

– Quu?

…Joka vielä opettelee suomenkieltä, aakkonen kerrallaan. Toisena kilpailijana ja tämän hetkisenä altavastaajana on Blogivastaaja.

– ”Altavastaajana”? Uuuu, olipas originellia. Käytitikö kaikki viikkorahasi tuon vitsin ostamiseen vai jäikö rahaa vielä toiseen?

Seuraava kysymys on maantieteellinen. Laittakaa seuraavat maat oikeaan järjestykseen: Ranska, Yhdysvallat, Australia, Meksiko.

Blogivastaaja, vastauksesi?

– Jos tulet vähän lähemmäksi, teen sinusta passikuvasi näköisen jotta pääset kaikkiin noihin maihin.

Ikävä kyllä tuo ei ollut haluttu vastaus. Renenahasemapetilon?

– Äm är yy aa?

Hyväksymme vastauksen.

Meksiko on kieltämässä osana huumeiden vastaista sotaa twitterin ja Facebookin käytön ->

Ranska aikoo kieltää Facebookin kautta järjestettävät nuorison massajuomingit ->

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan kuntoilun jälkeen kannattaa energiajuoman sijaan juoda maitokaakaota ->

Australialaisen tutkimuksen mukaan kuntoilulla huippuunsa trimmattu keho ei ole enää myyvä.

Seuraava kysymys on moniosainen, joten kysymys tulee vasta lopussa. Ensin kuitenkin vihjeet:

Grace Jones: I’ve seen that face before

Guy Marchand: Moi je suis tango

Astor Piazzolla & Bond: Libertango

Ja nyt varsinainen kysymys: mikä Arnold Schwarzeneggerin elokuva?

Blogivastaaja, arvauksesi?

– Sanoisin että ”Isäni on turbomies”, sillä senkin katsominen on nautinnollisempaa kuin tähän kisaan osallistuminen.

Aliarvostettu hyvän mielen jouluelokuva-klassikko, kyllä, mutta ei aivan mitä haemme. Renenahasemapetilon ja vastaus?

– Är oo dee ii äl?

Putki ei pääty, tuo on nimittäin oikea vastaus. Grace Jonesin ”I’ve seen that face before (libertango)” kappale oli Raw deal-elokuvassa, jonka suomalaiset varmaan tuntevat paremmin nimellä Raaka keikka. Nuo kaksi muuta videota olivat vain hämäyksenä, heh heh.

Näin tämän viikkoinen kisamme on loppunut Renenahasemapetilonin murskavoittoon 4-0. Saisimmeko voittajakommentin?

– Än  ee jii.

Hahhahhah, todella hyvin sanottu. Hyväksi kakkoseksi tuli tällä kierroksella Blogivastaaja.

– Minullakin on sinulle aakkosia: hoo, aa, ii, äs, tee, pee, aa, äs

Ikävä kyllä tässä oli kaikki aikamme tänään, mutta ensi kertaan!

Kilpailuhenkisesti 00018

Tervetuloa seuraamaan tämän viikon Minulla Oli Elämä Mutta Vaihdoin Sen Maagiseen Näppäimistöön Ja Tietokoneeseen-kisailua.

Tällä kertaa kisa on tavallistakin jännittävämpi ja kiihkeämpi, sillä tuomariston lisäksi mukana on kilpailijoita. Ensimmäinen heistä on Blogivastaaja, joka voi olla tuttu joillekin lukijoille, mutta keitä me olemme tuomitsemaan valintojanne?

Blogivastaaja, mitä kuuluu?

– Ensinnäkin, kivasti pidetty lupaus siitä kuinka ”vanhan blogin lopettaminen ei merkitse etteikö sinullekin olisi hommia”.  Toisekseen on kiva nähdä miten olet kehittynyt vitsi-ritsasta hupi-heitukan kautta suoranaiseksi nauru-huor

Ah hah hah haa, voi sinua blogivastaaja, aina niin hauska tavata ja muistaa miksi erosimme.

Kisan toinen osanottajamme on Renenahasemapetilon. Hänen erikoisalaansa on blogien ulkoistamistyön varsinainen suoritus, ja nyt meitä kaikkia kiinnostaa mitä tämä oikeastaan tarkoittaa, Renenahasemapetilon?

– Öö ää ee uu?

Aivan, taisin unohtaa mainita että Renenahasemapetilonilla ovat vielä(kin) käynnissä kieliopinnot, joissa hän menee aakkosten opettelussa. Mutta ei anneta sen häiritä kisailua, eihän?

Sitten itse asiaan: Kristillisten kansanedustaja Leena Rauhala on tehnyt poliisille tutkintapyynnön ja kirjallisen eduskuntakyselyn, koska hänen mukaansa kustantaja Sanoma Magazines aikoo julkaista nuorille suunnattua kirjoja, joissa esitellään wiccalaisuutta ja ”eräs kirjan henkilöistä on pukeutunut kuin ”sadomasokistinen prostituoitu”.

Lisäksi Kristillisten eduskuntaryhmä on julkaissut tiedotteen koskien vapaa-ajattelijoiden tempausta. Tiedotteen mukaan ”Vaikka mielenilmaisut ovat laillisia, on niiden järjestäjien aina välttämätöntä kunnioittaa kansan vähemmistön tai enemmistön arvoja.”

Kysymys kuuluu: mitä tästä kaikesta pitää tuumata?

Blogivastaaja, vastauksesi?

–  Onko tämä muka oikeasti parasta mitä pystyt tarjoamaan?

Melkein, mutta ei aivan, joten vastausvuori siirtyy Renenahasemapetilonille.

– Äl ii oo än?

Tuomaristo hyväksyy vastauksen, sillä oikea vastaus on ”nyt alan pikku hiljaa ymmärtää miksi kristittyjä heitettiin leijonille”.

Mainittakoon vielä että Sanoma Magazines ei ole julkaisemassa mitään kuvatun kaltaista teosta, ja että Leena Rauhala teki jo 2003 eduskunnassa kirjallisen kyselyn jossa epäili evoluutioteorian sopivan parhaiten elämänkatsomustiedon tunneille, ”onhan kysymys enemmänkin uskonnosta kuin tieteestä”.

Pisteiden ollessa jännittävässä 1-0-tilanteessa jatkamme seuraavaan aiheeseen eli ajankohtaisiin aiheisiin.

Kysymys kuuluu: nainen repi mieheltä mieheltä kiveksen. Milloin?

Ensimmäisenä vastauksen antaa taas Blogivastaaja.

– Uskon että se tapahtui sen jälkeen kun mies oli luvannut että kirjoittaa naisesta, mutta sitten mies ei kuitenkaan tehnyt niin, joten nainen teki sen kun mies vähiten sitä odotti, eli sinuna kävelisin selkä seinäänpäin tästä lähtien.

Hyvä vastaus, mutta ei kuitenkaan oikea. Renenahasemapetilon?

– vee ii ii äs ii?

Piste Renenahasemapetilonille jälleen oikeasta vastauksesta! Viisi vuotta on aivan oikea vastaus!

Iltalehti uutisoi perjantaina 04.06.2010 kuinka nainen oli käynyt väkivaltaiseksi miehen kanssa.

Ikävä kyllä BBC ehti uutisoida tapahtuneesta silloin kun se tapahtui 10.2.2005 eli viisi vuotta sitten. Ilmeisesti joku oli sekoittanut BBC:n ”jaetuimmat” -kohdan ”tuoreimmat”-sarakkeen kanssa.

Tähän väliin pieni tauko, ja aiheeseen liittyen Hale & Pace-koomikkoparin ”a day in the life of the tabloid journalist”:

It-tuki yölinjalla

Kiitokset Minnalle ja Jukalle ideasta

– It-tuen yölinja, miten voin auttaa?

– Hei. Mä olen reino ja mulla on yks ongelma.

– Yhm.

– Joo, mun elämä on niinku tosi tyhjää. Mulla ei ole ketään oikeaa kaveria. Mulla on vaan mun mielikuvituskaverit joiden kanssa mä leikin silloin kun ne suostuu.

– Oletko yrittänyt hankkia lemmikkieläintä?

– Oli mulla koira jonka kanssa mä leikin, sen nimi oli Dos ja mä aina naureskelin että C:\ Dos run.

– Ahaa-a.

– Mut kerran se juoksi veturin alle ja siitä tuli ihan littana ja sen kanssa ei voinu enää leikkiä kun se oli invalid format.

– Oho. Tuo oli varmaan traagista.

– Joo mut se olikin vaan mielikuvituskoira niin ei se kauheesti kärsiny, kun se kuitenkin oli mielikuvitusjuna minkä alle se meni.

– Jaha. Oletko yrittänyt jo control-alt-deleteä?

– Ai mitä?

– Sinun pitää ottaa kontrolli omasta elämästäsi, kokeilla alternatiivisia tapoja lähestyä asioita, ja nyt tulee vaikein, sinun tulee deletoida elämästäsi mielikuvituskaverit.

– …emmää oikein…emmää enää tässä iässä…

– Sinun täytyy nyt uskoa siihen että pystyt tähän. Oletko koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin World of Warcraft? Sinun pitää luoda sinne oma pelitilisi ja aloittaa uusi elämä. Sinun pitää alkaa raidata.

Pystythän sinä tekemään sen? Meidän molempien puolesta? Pystythän sinä raidaamaan meidän puolesta?

– …Joo. Kyllä mä pystyn. Mä pystyn.

– Hyvä. Minä olen siellä Elfiina-niminen verihaltia, taso 42, toivottavasti nähdään joskus . It-tuen yölinja, miten voin auttaa?

– Matti tässä moi. Niinku miten mä tän nyt sanosin, niinku mulla on koko ajan niinku musta aukko mun silmien edessä, ja vaikka mä niinku miten yritän, must tuntuu et mä en niinku pääse siitä eroon ja niinku ett mä en kestä sitä kohta enää.

– Yh. Miten sinulla noin muutoin kaikki pyörii?

– Ei mulla niinku muuten oo oikeestaan muuta niinku ongelmaa, tässä on prosessit ihan niinku normaalilukemissa ja mä oon päivittänyt niinku viimeiset ajurit mun näytönohjaimeen.

– Hmm. Sinun pitää päivittää siihen Flash player, niin sitten videot alkavat pyöriä, eikä näy enää pelkkä musta kohta.

– Voisko se niinku olla niin helppoo, että ei olis enää niin vaikeeta?

– Voi kuule, kyllä se toisinaan on. Mutta minä uskon että sinä osaat varmasti tehdä sen itse.

Osaathan sinä? Osaathan sinä meidän molempien puolesta? Osaathan päivittää Flash playerin?

– Ei kai se niinku kovin vaikeeta voi olla. Hei kiitti moi!

– It-tuen yölinja, miten voin auttaa?

– Tää on mun ekä kerta kun mä soitan tänne, mutta kun en mä tiennyt kenelle muulle mä voisin tässä tilanteessa soittaa. Niin sitten mä ajattelin että mä soitan tänne.

– Selvä.

– Ai joo sori mä ihan unohdin, mun nimi on Simon ja mun juttu siis on että mä en tiedä miten mä tapaisin ihmisiä.

– Hmmm.

– Mä siis säännöllisesti teen skannaukset, ja puhdistan kaiken viruksista, ja muutenkin pidän suojaukset yllä, mutta mä en keksi miten mä saisin avattua portteja.

– Yhm. Oletko kokeillut ottaa etäyhteyttä?

– Olen mä joskus, mutta ei se oikein korvaa kun pääsee kunnolla konsoliin kiinni ja lataamaan.

– Ahaa-a. Taidan tietää miten pääset halaamaan serveriä. Katsos kun maailmassa on freewarea ja sharewarea. Pysythän nyt mukana? Freeware on ilmaista ja sitä on jaossa kaikille ja ilmaiseksi.

– Joo, tota mä en olekaan tullut ajatelleeksi.

– Mutta, ja tämä on nyt sitten iso mutta, freeware ei ole aina laadukasta, koska se on ollut yleisessä jakelussa joten moni muukin on ”puukottanut” sitä, joten sen toiminta on epävakaata, eikä siinä ole välttämättä kaikkia alkuperäisiä osia.

– Tuo täytyy muistaa, olipa hyvä että soitin.

– Siksi minusta sinun kannattaa satsata sharewareen. Se maksaa, ja voi jopa tuntua kalliilta, mutta yleensä tämä sitten takaa sen että koodi on tiukkaa, suoritus on tehokasta ja kun pääset puikkoihin, tuntuu siltä kun löysit Halo-pelin ensimmäistä kertaa.

– Hei kiitti oikeesti tosi paljon, tää auttoi mua ihan oikeesti tosi paljon!

– Kiva kun olin hyödyksi ja muista sitten kirjoittaa nettiin arvostelu. It-tuen yölinja, miten voin auttaa?