Perjantai-dilemmailu 00038

Tämän viikon dilemma on jälleen interaktiivinen.

Tehtävänne, mikäli hyväksytte sen, on yhdistää viikon aikana konsulttikielellä kuullut lauseet palkkaorjien työläisten suusta kuultuihin lauseisiin. Osaatko sanoa mitä konsultti tahtoo sanoa?

A. ”Nyt on oikea aika johtaa toteutettavan tuotekannan sopimista operatiivisella tasolla, tuotekohtaisesta prosessista koko tuotekannan kokonaissopimuksen optimointiin.”

1. ”Minkä [sensuroitu] takia tänne ei voida palkata tarpeeksi porukkaa hoitamaan tätä pellepuulaakia?”

B. ”Kompetenssipraktiikka hyötyy operatiivisesti horisontaalisesta tiimityöskentelystä.”

2. ”Minkä [sensuroitu] takia minä en aikoinaan lähtenyt putkimieheksi?”

C. ”Normaalit prosessit ja niihin liittyvät järjestelmät on rakennettu tukemaan yrityksen työsuhteessa olevia henkilöitä, mutta muilta osin pyrimme toki ottamaan huomioon myös hyviksi koettuja alihankkijoita eli extejä, joita olemme perinteisesti pyrkineet vakinaistamaan kun on nähty tarpeelliseksi vahvistaa omaa kapasiteettia.”

3. ”Eli siis kaikki muut ovat syyslomalla, kahvitauolla, sairaslomalla, vessassa, ylityövapaalla, iltavuorossa ja syömässä ja minä saan hoitaa kaiken itse? Ihan [sensuroitu] mah-[sensuroitu]-tavaa”

D. ”Yksikkökokonaisuuden strategian, konseptikatalogin, tuotekannan, tutkimus/kehittämistyön ja resurssihallinnan prosessien takana on yksikön vanhasta poikkeava organisoituminen synergian, tehokkuuden ja uudistamisen osalta mikä johtaa kehitystyön, tutkimustyön ja koordinaation uusiin operatiivisiin prosesseihin.”

4. ”Mistä [sensuroitu]sta näitä [sensuroitu]n uusia ylläpidettäviä [sensuroitu]n järjestelmiä tulee? Luuleeko ne meitä [sensuroitu] ihmemiehiksi? Tällä [sensuroitu]:n palkalla?

E. ”Uusi strategia on esitelty ja palaute uudesta strategiamallista on ollut positiivista. Emme ole vielä ehtineet verrata strategiapäivitystä tekemäämme strategiamalliin, mutta nopean läpikäynnin perusteella emme usko sen vaikuttavan isosti jo tekemiimme strategialinjauksiin. Pian tulemme saamaan uudet kansainväliset strategiatavoitteet, joille tulemme suunnittelemaan strategia-toimenpiteet ottaen huomioon strategiamme.”

5. ”Eli siis kaikki muut ovat syyslomalla, kahvitauolla, sairaslomalla, vessassa, ylityövapaalla, iltavuorossa ja syömässä ja minä saan hoitaa kaiken itse? Ihan [sensuroitu] mah-[sensuroitu]-tavaa”

Advertisement

Viikon googlenpalvelus II

Näin yöllä unta.

Todella monimutkaista ja monisyistä unta, joka toi mieleen jonkin scifi-leffan. Siinä oli vastakkain kaksi henkilöä, joista toinen oli hyvis ja toinen pahis.

Pahis oli onnistunut monistamaan itsensä jossain ihme-ulottuvuudessa, ja oli onnistunut hävittämään hyviksen olemassolon tältä tasolta. Mutta hyvis olikin jotenkin onnistunut siirtämään tietoisuutensa pahiksen massamieleen ja ilkkui sieltä pahista.

Pahis ei tykännyt tästä, vaan alkoi purkaa monistettuja kopioitaan löytääkseen juuri sen kloonin missä hyvis oli. Lopulta kaikki oli tuhottu mutta ilkkuminen jatkui, jolloin pahis tajusi äänen kuuluvan itsestään ja purki itsensä, jolloin kaiken hänen altaan paljastui hyvis.

Tähän liittyi tietenkin paljon enemmän juonenkäänteitä, korkeaa matematiikkaa ja kvanttifysiikkaa, mutta aivoni eivät suostuneet kertomaan niitä minulle.

Halusin tietää miten tämä kaikki oli selitettävissä, koska tajusin että jos nyt saan tämän unen kirjattua ylös, meillä on tässä unilogiikan mestariteos, joka on pääsylippuni Hollywoodiin.

Mutta ei.

Aivoni näyttivät minulle mitä tapahtuu, mutta ne eivät osanneet kertoa miten se tapahtuu. Joko mainitsin että uni oli lisäksi äänetön, eli en edes kuullut mitä päähenkilöt sanoivat?

Siksi jäätte paitsi jostain minkä mainoslause olisi varmaan ollut: ”Citizen Kane. Matrix. Interception. Ne kaikki valmistivat sinut tätä varten”.

Lohdutukseksi vastaan yhden googlettajan kysymykseen: ”pitääkö flunssaisena miehet siitä että nainen hoitaa niitä”.

Ei ja kyllä.

Ei, koska me olemme miehiä. Me kannamme maailmanpainon harteillamme ja otamme vielä kuun kantoon toiseen käteen. Me olemme puolustuksen ensimmäinen ja viimeinen linja. Joka hetki meissä elää talvisodan ihme, ja katselemme kelloa muistaaksemme ajan jolloin olimme kiitollisia itsellemme.

Nyt joku kämäinen flunssa-virus kohtelee meitä kuin henk.koht. muoviankkaansa vankilan suihkussa. Pitääkö tätä faktaa korostaa vielä paapomisella ja kanakeitolla?

Kyllä, juuri äsken mainituista syistä. Tietenkin me näyttelemme kovista, mutta oikeasti pidämme mahdollisuudesta kerrankin olla hellyyden ehdoilla ja antaa jonkun muun kantaa vastuun.

Paitsi jos tauti jatkuu pitkään, jolloin se alkaa nakertaa itsetuntoamme alfa-uroksena. Tällöin paapominen vain pahentaa tilannetta. Tämä on usein henkilökohtaista, mutta sen huomaa siitä kun esim. dvd:iden katselu ei enää maistu miehelle.

Matkalla 2010, osa IV vs. Lauantai-dilemma 00037

Muinaiset kreikkalaiset tajusivat aikoinaan että kaksi asiaa tässä maailmassa saa aikaan kaiken muun: rakkaus ja valta.

Kumpaakin tavoitellaan ja kumpikin halutaan säilyttää hinnasta välittämättä.

(Ainoastaan venäläiset aikoinaan yrittivät kyseenalaistaa tätä perustotuutta väittämällä että ”kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”.

Tämä ei ole totta, mutta puolustukseksi pitää sanoa että kukapa meistä ei olisi pikku vodkapäissään huudellut kaikenlaista?)

Alussa esittämäni totuus tuli mieleen tänä kesänä matkatessani junalla ja autolla. Puhutaan ensin junamatkasta, se on opettavaisempi.

En mainitse asemavälejä suojellakseni viattomia, jos heitä nyt yleensä olikaan junan matkassa.

Jouduin joka tapauksessa seuraamaan ja kuuntelemaan usean tunnin ajan edessäni tapahtuvaa kolmen sukupolven ylitse ulottuvaa uusio-perheen ytimen hidasta ja tuskallista purkautumista.

Näytelmän tarjosivat mm.

– mummo, joka yritti pitää ryhmän koheesiota hallussaan, mutta ikävä kyllä kemia on aina kohdellut häneen luottavia pikku narttuinaan

– teinipoika, jonka joka toinen sana osoitti että koulujen seksikasvatus ei ole mennyt hukkaan

– äiti, jonka arvovalta oli lakannut äsken mainittuun jo kauan sitten, mutta yritykset käyttää sitä eivät

– pikkutyttö, joka olisi juossut kahdeksikkoa duracell-pupun ympäri

– sekä muita sivuhahmoja, joiden mainitsematta jättäminen johtuu vain siitä, että he vain korostivat äsken mainittujen ominaisuuksia omalla värittömyydellään.

Tarina kulki suunnilleen seuraavaa rataa: pikkutyttö ärsytti riehumisellaan teinipoikaa joka yritti nukkua, teinipoika osoitti ärtymyksensä, äiti yritti saada pikkutytön hiljaiseksi, mummo yritti keksiä tekemistä pikkutytölle jotta tämä rauhoittuisi, teinipoika osoitti lisää ärtymystään, äiti nuhteli tätä, pikkutyttö alkoi riehua taas koska häntä ei huomioitu jne.

Tarinan ratkaiseva hetki kuitenkin tuli kun mummo suuttui teinipojalle, ja uhkasi antavansa tälle piiskaa. Teinipoika antoi ymmärtää pilkallisesti että sopii yrittää. Mummo kommentoi takaisin että teinipojan isä sitten antaa piiskaa. Teinipoika vastasi ettei perillä odottava henkilö ole hänen oikea isänsä. Mummo sanoi että ei-oikea-isä rakastaa teinipoikaa silti.

Teinipoika vastasi aitoa surua äänessään ”eikä rakasta”.

Sitten automatkaan. Kaverini ajoi, oli kaunis kesäilta, ei mitään kiirettä minnekään ja kuuntelimme hiljaa Juice Leskista c-kaseteilta. Piste.

Nyt sitten varsinaiseen dilemmaan: VR yrittää saada ihmiset matkustamaan erinäisillä tarjouskampanjoilla. Niissä on yleensä jippona se, että saadakseen niitä pitää matkustaa kauas. Tämä myös merkitsee että pitää matkustaa kauan.

Miten voisimme saada VR:n lanseeraamaan lasten-, video-, neuvottelu- sekä ravintolavaunujen lisäksi draamattomat-vaunun, joissa porukka olisi velvoitettu olemaan hiljaa ja antamaan muille rauhan?

Lopuksi vielä kappale, jossa myös esitetään hyviä kysymyksiä: Ke ja ”Strange world”

PERJANTAI-DILEMMA 22.11

JAKSAAKO KUKAAN LUKEA TRIVIAALEISTA ONGELMISTA UUTETTUJA, HUMORISTISIKSI TARKOITETTUJA  TARINOITA JOS ON NE ON KIRJOITETTU KANSAINVÄLISEN CAPS LOCK-PÄIVÄN AIKANA?

Kofeiinisti 00036 1/2

Nyt kun olen kertonut miksi en juo espressoa muuten kuin pakon edessä, voisin kertoa miksi energiajuomat menevät samaan kategoriaan.

Katsokaas, aina kun juon energiajuomaa se olisi roolipeli joka siirtää Miekka&Magia-pelin tapahtumat urbaaniin ympäristöön.

Samoajat olisivat parkourin harrastajia, jotka tuntevat jokaisen kerrostalon seinän halkeamat ja graffitien merkitsemät jengi-rajat.

Velhot olisivat tekno-maageja, jotka lähettelevät vihollistensa puhelimiin pieru-applikaatioita ja tyhmiä soitinääniä.

Paladinit olisivat paintballin harrastajia, jonka parissa heidän aistinsa ja reaktiokykynsä olisivat muuttuneet tappavan nopeiksi.

Vihollisina olisivat mm. Orlit eli kaikkea ironisoivat ja omituisest pukeutuvat hipsterit, Humanistikset eli  keinomakeutusaineen koekaniineiksi lupautuneita ja siitä muodottomaksi muuttuneita opiskelijoita sekä muut kieroutuneet hirviöt.

Haasteinaan sankarit kohtaisivat muun muuassa Sisälmysten Syöjän Stadikan Snägärin, ja sen peloittavan lauantai-aamuyön jonon, mikä heidän on voitettava saadakseen Pimeyden sydämen nakeilla ja munalla sekä porukka alkaa aina miettiä miksi olen niin hiljaa nurkassa, eivätkä suostu enää antamaan minulle lisää juotavaa.

Kofeiinisti 00036

On kaksi syytä miksi juon pikakahvia.

Viime viikonloppuna pikakahvi oli loppunut, enkä jaksanut lähteä kauppaan. Siksi otin esille pikku ystäväni eli Mr. Krupsin.

Säästän teidät kahvihetki-esileikiltä ja hyppään suoraan itse aktiin, jossa juon tuplalatauksen espressoa ja sen täytyy olla mustaa magiaa, sanojen voodoota.

Kirjoittajat nostavat jo kerran maailmaan tuotuja sanoja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan esille. Aiemmin ne syntyivät vain välittääkseen viestin ja sitten kadotakseen aivan kuin auringon lämpö tai yön kylmyys.

Enää ne eivät kuitenkaan siirtymänsä hetkellä tunne lopullista rauhaa.

Kirjailijat, nuo semangikot ja nekrolyyrikot pakottavat sanat taitojensa kautta palaamaan ja pysymään musteen ja paperin vankina. Kuolleet sanat  yhtyvät, toistuvat, joutuvat välimerkkien kautta jonottamaan loppuun ja muodostamaan epäpyhän virkkeiden liiton, nostaen esille piilomerkityksen.

Mutta sanojen maailma on julma, eikä niiden kärsimys pääty tähän. Kirjailijat repivät sana-parat toisistaan ja yhdistävät ne ennen lukemattomin tavoin toisiinsa, vääntäen niiden merkitystä vain luodakseen hirvityksiä joita kenenkään ei tulisi tavata; pitkässä juoksussa sinä voitat jos juokset nopeammin, ja kuka uskaltaa, voittaa.

Rivien välistä kuulee huudot ja toinen syy on että saan aina kauheita närästysoireita.

Perjantai-dilemman kirjallinen osuus

Valitse mielestäsi oikea ratkaisu annetuista vaihtoehdoista  esitettyyn kysymykseen.

”Mikä on syynä siihen että tätä blogia ei ole päivitetty koko juutanan viikon aikana?”

1. Servicedesklinaatio: suhdeluku suorittavan henkilöstön, toimeenpanevan henkilöstön ja asioista valittavan yhteisön välillä saavuttivat rektaaliskension, l. leikkauspisteen jossa verbaalinen puhelimessa tapahtuva gluteus maximukselle potkiminen 8 tunnin (miinus lounastauko)  ajan sai aikaan maksimaalisen väsymisreaktion.

Tämän jälkeen kaikki muu kuin selkäytimen avulla kirkkaisiin valoihin reagointi matkalla kotiin oli mahdottomuus.

2. Substanssiflaatio: kaikki tuoreet juttuideat on nyt käytetty, joten jäljellä ovat ainoastaan aiemmin miestenlehtien lukijakirje-palstalla julkaistut tarinat.

Kukaan ei kuitenkaan jaksaisi lukea tarinoita, jotka alkavat ”aiemmin luulin että tällaista voisi tapahtua vain keskivertoa laadukkaammissa pohjoismaisissa aikuisviihde-elokuvissa…”, siis ainakaan toistamiseen.

3. Essiivipassionata: tunne siitä että jotain ei voi julkaista sellaisena kuin se on, vaan sen tulisi olla jotain muuta. Ikävä kyllä abstrakti tuleminen ei vain tunnu onnistuvan halutulla tavalla, joten tekijä odottelee je ne sais quoin ilmaantumista samalla samalla kun etsii hauskemmista blogeista vitsejä.

Bonuskysymys: mikä saa aikaan seuraavaksi esiteltävän toiminnan?

”Polkupyöräilet kaupungissa, jonka liikenteensuunnittelija leikkii autoradoilla jo 5-vuotiaana ja sen jälkeen on vain laajentanut radanrakennusharrastustaan. Autoilijat kokevat sinut joko huomioliivisenä OIKEAN liikenteen hidasteena tai  muuten vain +100 pisteenä ”Kuolonralli: Helsinki”-reaalivirtuaalipelissä.

Jalankulkijat kuvittelevat että ihan varmasti mahdut siitä kymmenen sentin välistä, joka syntyy heidän kävellessään pyörätiellä rivissä aidan vieressä.

Maitohappo lihaksissasi on jatkuvan poljennan myötä nyt kermahappoa, antaen aivan uudenlaisen merkityksen käsitteelle ”kermaperse”.

Naamaasi vasten lentää biologista materiaalia joko luontoäidin tai oman kehosi toimesta. Ja kun räkä lyö poskelle, teet kuten hyvän kirjan evankeliumi Juha Miedon mukaan sanoo: ”jos räkä iskee poskiparralle, käännä sille toinenkin poskiparta.”

Jokaikinen hengitysliike polttaa keuhkojasi kuin kylmä tuli, ja saa sinut kiroamaan jokikistä pikkukiveä, nousua, laskua, vastaantulijaa, ohimenijää ja autojen muotoilulle häviävää aerodynamiikkaasi. Vannot että tämä on viimeinen kerta tätä rääkkiä, huomenna ostat junan kuukausilipun.

Mutta huomisen koittaessa teet kaiken uudestaan.”

1. Kasvatus?

2. Ympäristö?

3. Geenit?

4. Vääränlaiset mielikuvat pyöräilystä johtuen Ranskan ympäriajon tv-esityksistä?

5. Jokin muu, mikä?

Kilpailuhenkisesti 00035

On jälleen aika jakaa palkintoja, eli pitemmittä puheitta kaikkein palkitsevimpaan työhön!

Tämän viikon sponsori on Valkopesu, Aivopesu ja Uskonpuhdistus-pesula-ketjun puritaani-osaston militaristi-järjestön englanninkielen oppikerhon nuoret, joten palkintojenjakotilaisuutemme tunnetaan tästä lähtien nimellä Oscar Mike Golf Whisky Tango Foxtrot.

Älkää siis ihmetelkö jos ensimmäinen palkinto on NIMBYANCNIY eli ”Not In My Backyard And Certainly Not In Yours” eli kenenkään takapihalla ei koskaan tule tapahtumaan mitään.

Tämän palkinnon saa etuoikeutetusti yhdysvaltalaiset omakotitalojen omistajien asukasliitot.

BBC kertoo näiden urheiden liittojen toiminnasta metafyysistä aknea vastaan muuten niin kauniin aikakautemme julkisilla kasvoilla.

Puhumme totta kai vaatteiden ripustamisesta kuivumaan ulos.

”The fight against clothes lines” kertoo jatkuvasta taistosta ihmisiä vastaan, jotka ehdoin tahdon tahtovat säästää luontoa ja energiaa.

Tuomaristo perustelee päätöstään näin: ”Vain koska sähkölaskut ovat pienentyneet joillakin jopa puoleen ulkokuivauksen myötä ja asiantuntijan mukaan jos yksi kolmesta kuivaisi vaatteensa ulkona edes viiden kuukauden ajan vuodessa, CO2-kaasun päästöt pienenisivät vuoteen 2020 mennessä 2,2 miljoonaa tonnia ja vain koska kuivausrummut kuluttavat eniten talouksissa sähköä…anteeksi, mistä me puhuimmekaan?”

Noinkin tiukan perustelun jälkeen on aika mennä toisen tiukkaan aiheeseen kaksimielisen aasinsillan kautta.

Seuraavaksi nimittäin jaetaan Peliin Ensimmäisenä Ehtivä Latoo Oikeudet Näteille ja Örkeille Ravistaen Taantumukselliset Tavat Irti-palkinto eli P.E.E.L.O.N.Ö.R.T.T.I-tunnustus viikon poliittisesta avauksesta.

Sen saa Panu Horsmalahti, Piraattipuolueen hallituksen varajäsen, Pirkanmaan piraattien vpj ja ehdokas Pirkanmaalta.

Hän kiinnittää blogi-kirjoituksessaan ”Seksin puute tasa-arvo-ongelmana” huomiota aikamme vaiettuun, mutta paljon kirjoitettuun ongelmaan.

Nimittäin siihen että miehet eivät saa, kun naiset ei anna.

Erityisen vaikutuksen teki ehdotus siitä että ”tyttöjen seksuaalisuutta voi lisätä kouluissa valistamalla. Mitä enemmän tytöt ja naiset harrastavat seksiä, sitä tasa-arvoisempi yhteiskunnasta tulee. Koulujen tulee opettaa että seksi on hyväksyttävää, kivaa ja turvallista.”

Tuomaristo perustelee päätöstään, yrittäen samalla olla hymyilemättä liikaa, näin:”Tämä voidaan tyrmätä sellaisen ihmisen kirjoituksena, joka ei ole vielä keksinyt miten netistä saa ladattua ilmaiseksi pornoa.

MUTTA.

Tämä voidaan myös nähdä kierona poliittisena pelinavauksena. Perustelujen kirjoitushetkellä blogimerkinnästä oli tykännyt 1620 ihmistä ja varmasti useampi oli kuullut siitä. Seuraavissa vaaleissa on paljon nykyisiin puolueisiin pettyneitä, jotka eivät kuitenkaan haluaisi antaa ääntään rasismille vivahtaville puolueille, ja Aku Ankan äänestäminen on niin viime vaalikautta.

Mitä jos he äänestäisivät sitä yhtä tyyppiä, jonka tulisi saada naista päästä hoitamaan puutarhaa?”

Tuomaristo myös antaa kunniamaininnan Muutos 2011-puolueen pj Jiri Keroselle, joka tahtoo toiseksi nimekseen Galactus.

Kuinka ollakaan, kunniamaininnan kautta pääsemme jälleen eteenpäin seuraavaan palkintoon eli Vierailijoiden Itsepalvelua Tuskin Tarvitaan Uudestaan.

Sen saaja on huomattavasti parempi lyhennelmä kuin itse palkinto, joten kerromme sen mieluummin.

U.N. O. O. S.A eli United Nations Office for Outer Space Affairs on suomeksi Yhdistyneiden kansakuntien ulko-avaruudellisten suhteiden järjestö.

Sen toiminnasta kertoo The independent-lehti artikkelissaan ”UN prepares for ’first contact’ with alien life”.

Henkilö joka tulee vastaamaan kysymykseen muukalaisten ”viekää minut johtajanne luo”-pyyntöön on malesialainen astrofyysikko Mazlan Othman.

Tuomaristo perustelee päätöstään näin: ”Palkinto annetaan tunnustuksena pitkäjänteisestä lomamarkkinointi-suunnitelmasta. Ensimmäinen suorailmoitus kosmokseen eli Voyager-luotain lähetettiin 1977, ja vuonna 2010 saatiin ensimmäinen universumin matkaopas. Tuskin jaksamme odottaa vuotta 2043, jolloin järjestetään ensimmäiset intergalaktiset possujuhlat.”

Kiitoksia kaikille mukana olleille, mutta ennen kuin päästämme teidät katsomaan videota, tahdomme muistuttaa että BBC kertoo jutussaa ”Taking on A-ha classic” että A-ha-yhtyeen kappale ”Take on me” täytti 7.10. kunnioitettavat 25 vuotta.

Siksi nostalgisointi on tällä kertaa ajankohtaisempaa kuin koskaan:

It’s back: Perjantai-dilemma with the mask, and it’s out of control!

Tänä perjantaina oli kaksi eri aihetta joista kirjoittaa:

1. Onko oikein tappaa kuutti pesäpallomailalla, jos joku toinen uhkaa tappaa kuutin jääkiekkomailalla, ja saisi tässä tapauksessa pitää yksin hauskaa?

2. Onko oikein erota ammattiliitosta?

Koska tahdon että joulukorttieni aihe on aina originaali, säästän kuvat minusta ja kuuteista sitä varten. Joten jäljelle jää kakkosvaihtoehto.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Minä olen sosialismisimpia ihmisiä mitä tällä puolen Stalingradin portteja löytyy. Minusta on hyvä olla olemassa järjestöjä jotka tappelevat kapitalisteja vastaan, pienen pioneerin työläisen puolesta.

Mutta…

Vallankumous ei syö lapsiaan, se vain lykkää niille rahat pizzaa ja kokista varten, ja lähtee takaisin hommiin.

Seuraavaksi viime liittokierros esitettynä siten, että kaikki varmasti ymmärtävät:

————–

Liittoni meni työnantajien liiton talon luokse.

”Anna minulle  korotus, tai uhkun ja puhkun ja puhallan palkkakattosi nurin!”, liittoni uhosi.

”Uhku ja puhku ja puhalla miten haluat, palkkakattoni ei varmasti liikahda!”, työnantajien liitto huusi takaisin.

Liittoni suuttui ja uhkui ja puhkui ja puhalsi niin kovaa kuin kykeni. Mutta palkkakatto ei hievahtanut.

Liittoni mietti ja mietti päänsä puhki, ja lopulta keksi keinon kattoa vastaan: sehän menee nurin lakoamalla!

Siispä liittoni meni katon päälle ja huusi: ”jos ei muutoin kattosi lähde, niin sitten lakoamalla! Jos et anna periksi minä—”

Mutta voi! Katto antoikin periksi, ja liittoni tippui työnantajien katon alle laittamaan pataan, jossa oli kiehuvaa vettä.

Hyvätahtoisena esiintyvä työnantajien liitto päästi kuitenkin liittoni pois kuumasta vedestä, ja lupasi että jos katto korjataan, liittoni saa tulla katon alle myös.

Ja niin he elivät sopimuskauden loppuu asti onnellisina, kumpikin vakuuttuneena siitä että oli voittanut.

————-

Ensi kuussa saan siis palkankorotuksen joka ei ole edes yhtä paljon kuin liitolleni maksama kuukausimaksu. Koska se on on yleiskorotus, sen saavat kaikki, myöskin he jotka eivät kuulu liittooni.

Mutta saanhan minä niin paljon muuta liitoltani? Hmmm…lehden parin kuukauden välein jossa kerrotaan mm. salaatti-ohjeita sekä jumppaliikkeitä ja ja ja…no paljon moraalista tukea taistelussa riisto-kapitalisteja vastaan, ja joko muuten kuulin miten työnantajien talolla kävi katon kanssa?

Tahtoisin OIKEASTI olla osa työläisliikettä.

Mutta ammattiliittoni ei saa aikaan liittokohtaisia korotuksia, ja sudet ovat jatkuvasti portilla…

Mikä dilemma.

Viikon googlenpalvelus

Luemme viikon googlenpalveluksen epistolasta seuraavat jakeet:

Mielenkiinnotonta: Eka Vekaran oikea nimi on Pittisborum Psercy Pystachi Pseter Psersimmon Plummer-Push.

Rahan kulutus: tärkeä osa kapitalistista järjestelmää.

Jos se lohduttaa, niin BBC:n jutussa The perils of earning £ 100, 000 salary ex-pankkiiri Geraint Anderson (120 000 £ peruspalkka + 500 000 £ bonuksia vuodessa)  kertoo että iso palkka luo kultaisen häkin; tiivistettynä Andersonin mukaan tyypeillä on lapset huippukoulussa, edustusvaimo, kauhean isot lukaalit ja autot. Sitten eläkeiässä he kuulemma heräävät siihen että MITÄ he oikeastaan ovat elämällään tehneet?

Eli vaikka pohjalla on yksinäistä, ei huipullakaan ole hauskaa.

Hauska juttu: minusta Suomen tulisi markkinoida suomalaista passiivisuutta. Mitkä ovat oikeasti Kiinan tärkeimmät tuontiartikkelit? Feng shui, kungfutse ja buddhalaisuus.

Miksemme me voisi markkinoida passiivisuutta?

Muualla maailmassa jos joku havaitsee mielestään epäkohdan, hän kerää kaverit, kaverien kaverit, kaverien kaverien kaverit  ja niin edelleen, kunnes puoli kaupunkia on julistettu sotatilalain alaiseksi mellakoiden vuoksi.

Meillä taas vaikka miten v*tuttaisi, ottaisi päähän, keljuttaisi, linssiin olisi virtsattu, niin suomalainen perustaa joko facebook-ryhmän, kirjoittaa blogiinsa tai nettilehden kommentti-osastoon. Ja jos todella ottaa päähän, kirjoitus on kärkevä.

Mistä luulisitte johtajien tykkäävän enemmän: kansasta joka polttaa kaikki eteentulevat autot joka kerta kun maidon hinta nousee 10 senttiä, vai siitä joka valittaa ihan mistä tahansa tapahtuneesta yleisönosastolla? Ja todella kärkevästi, vieläpä!

En tiedä teistä, mutta itse näen joka maahan perustettavan Passivoima-instituutin, joka tuo esille sisäisen passiivisen energiasi. Siis useiden kurssien kautta, joiden jälkeen et jaksa mitään, mutta teetkin loput todella…ai te tiesittekin jo?

Unisanakirja netti: itse suosin www.swoon.com:ia. Se on englanninkielinen, mutta ainakin omissa unissani on tekstitys joten se ei ole ollut ongelma.

Sekalaiset: Huokaus…olkoon sitten.