Perjantai-dilemmailu 00038

lokakuu 29, 2010

Tämän viikon dilemma on jälleen interaktiivinen.

Tehtävänne, mikäli hyväksytte sen, on yhdistää viikon aikana konsulttikielellä kuullut lauseet palkkaorjien työläisten suusta kuultuihin lauseisiin. Osaatko sanoa mitä konsultti tahtoo sanoa?

A. ”Nyt on oikea aika johtaa toteutettavan tuotekannan sopimista operatiivisella tasolla, tuotekohtaisesta prosessista koko tuotekannan kokonaissopimuksen optimointiin.”

1. ”Minkä [sensuroitu] takia tänne ei voida palkata tarpeeksi porukkaa hoitamaan tätä pellepuulaakia?”

B. ”Kompetenssipraktiikka hyötyy operatiivisesti horisontaalisesta tiimityöskentelystä.”

2. ”Minkä [sensuroitu] takia minä en aikoinaan lähtenyt putkimieheksi?”

C. ”Normaalit prosessit ja niihin liittyvät järjestelmät on rakennettu tukemaan yrityksen työsuhteessa olevia henkilöitä, mutta muilta osin pyrimme toki ottamaan huomioon myös hyviksi koettuja alihankkijoita eli extejä, joita olemme perinteisesti pyrkineet vakinaistamaan kun on nähty tarpeelliseksi vahvistaa omaa kapasiteettia.”

3. ”Eli siis kaikki muut ovat syyslomalla, kahvitauolla, sairaslomalla, vessassa, ylityövapaalla, iltavuorossa ja syömässä ja minä saan hoitaa kaiken itse? Ihan [sensuroitu] mah-[sensuroitu]-tavaa”

D. ”Yksikkökokonaisuuden strategian, konseptikatalogin, tuotekannan, tutkimus/kehittämistyön ja resurssihallinnan prosessien takana on yksikön vanhasta poikkeava organisoituminen synergian, tehokkuuden ja uudistamisen osalta mikä johtaa kehitystyön, tutkimustyön ja koordinaation uusiin operatiivisiin prosesseihin.”

4. ”Mistä [sensuroitu]sta näitä [sensuroitu]n uusia ylläpidettäviä [sensuroitu]n järjestelmiä tulee? Luuleeko ne meitä [sensuroitu] ihmemiehiksi? Tällä [sensuroitu]:n palkalla?

E. ”Uusi strategia on esitelty ja palaute uudesta strategiamallista on ollut positiivista. Emme ole vielä ehtineet verrata strategiapäivitystä tekemäämme strategiamalliin, mutta nopean läpikäynnin perusteella emme usko sen vaikuttavan isosti jo tekemiimme strategialinjauksiin. Pian tulemme saamaan uudet kansainväliset strategiatavoitteet, joille tulemme suunnittelemaan strategia-toimenpiteet ottaen huomioon strategiamme.”

5. ”Eli siis kaikki muut ovat syyslomalla, kahvitauolla, sairaslomalla, vessassa, ylityövapaalla, iltavuorossa ja syömässä ja minä saan hoitaa kaiken itse? Ihan [sensuroitu] mah-[sensuroitu]-tavaa”


Viikon googlenpalvelus II

lokakuu 26, 2010

Näin yöllä unta.

Todella monimutkaista ja monisyistä unta, joka toi mieleen jonkin scifi-leffan. Siinä oli vastakkain kaksi henkilöä, joista toinen oli hyvis ja toinen pahis.

Pahis oli onnistunut monistamaan itsensä jossain ihme-ulottuvuudessa, ja oli onnistunut hävittämään hyviksen olemassolon tältä tasolta. Mutta hyvis olikin jotenkin onnistunut siirtämään tietoisuutensa pahiksen massamieleen ja ilkkui sieltä pahista.

Pahis ei tykännyt tästä, vaan alkoi purkaa monistettuja kopioitaan löytääkseen juuri sen kloonin missä hyvis oli. Lopulta kaikki oli tuhottu mutta ilkkuminen jatkui, jolloin pahis tajusi äänen kuuluvan itsestään ja purki itsensä, jolloin kaiken hänen altaan paljastui hyvis.

Tähän liittyi tietenkin paljon enemmän juonenkäänteitä, korkeaa matematiikkaa ja kvanttifysiikkaa, mutta aivoni eivät suostuneet kertomaan niitä minulle.

Halusin tietää miten tämä kaikki oli selitettävissä, koska tajusin että jos nyt saan tämän unen kirjattua ylös, meillä on tässä unilogiikan mestariteos, joka on pääsylippuni Hollywoodiin.

Mutta ei.

Aivoni näyttivät minulle mitä tapahtuu, mutta ne eivät osanneet kertoa miten se tapahtuu. Joko mainitsin että uni oli lisäksi äänetön, eli en edes kuullut mitä päähenkilöt sanoivat?

Siksi jäätte paitsi jostain minkä mainoslause olisi varmaan ollut: ”Citizen Kane. Matrix. Interception. Ne kaikki valmistivat sinut tätä varten”.

Lohdutukseksi vastaan yhden googlettajan kysymykseen: ”pitääkö flunssaisena miehet siitä että nainen hoitaa niitä”.

Ei ja kyllä.

Ei, koska me olemme miehiä. Me kannamme maailmanpainon harteillamme ja otamme vielä kuun kantoon toiseen käteen. Me olemme puolustuksen ensimmäinen ja viimeinen linja. Joka hetki meissä elää talvisodan ihme, ja katselemme kelloa muistaaksemme ajan jolloin olimme kiitollisia itsellemme.

Nyt joku kämäinen flunssa-virus kohtelee meitä kuin henk.koht. muoviankkaansa vankilan suihkussa. Pitääkö tätä faktaa korostaa vielä paapomisella ja kanakeitolla?

Kyllä, juuri äsken mainituista syistä. Tietenkin me näyttelemme kovista, mutta oikeasti pidämme mahdollisuudesta kerrankin olla hellyyden ehdoilla ja antaa jonkun muun kantaa vastuun.

Paitsi jos tauti jatkuu pitkään, jolloin se alkaa nakertaa itsetuntoamme alfa-uroksena. Tällöin paapominen vain pahentaa tilannetta. Tämä on usein henkilökohtaista, mutta sen huomaa siitä kun esim. dvd:iden katselu ei enää maistu miehelle.


Matkalla 2010, osa IV vs. Lauantai-dilemma 00037

lokakuu 23, 2010

Muinaiset kreikkalaiset tajusivat aikoinaan että kaksi asiaa tässä maailmassa saa aikaan kaiken muun: rakkaus ja valta.

Kumpaakin tavoitellaan ja kumpikin halutaan säilyttää hinnasta välittämättä.

(Ainoastaan venäläiset aikoinaan yrittivät kyseenalaistaa tätä perustotuutta väittämällä että ”kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”.

Tämä ei ole totta, mutta puolustukseksi pitää sanoa että kukapa meistä ei olisi pikku vodkapäissään huudellut kaikenlaista?)

Alussa esittämäni totuus tuli mieleen tänä kesänä matkatessani junalla ja autolla. Puhutaan ensin junamatkasta, se on opettavaisempi.

En mainitse asemavälejä suojellakseni viattomia, jos heitä nyt yleensä olikaan junan matkassa.

Jouduin joka tapauksessa seuraamaan ja kuuntelemaan usean tunnin ajan edessäni tapahtuvaa kolmen sukupolven ylitse ulottuvaa uusio-perheen ytimen hidasta ja tuskallista purkautumista.

Näytelmän tarjosivat mm.

– mummo, joka yritti pitää ryhmän koheesiota hallussaan, mutta ikävä kyllä kemia on aina kohdellut häneen luottavia pikku narttuinaan

– teinipoika, jonka joka toinen sana osoitti että koulujen seksikasvatus ei ole mennyt hukkaan

– äiti, jonka arvovalta oli lakannut äsken mainittuun jo kauan sitten, mutta yritykset käyttää sitä eivät

– pikkutyttö, joka olisi juossut kahdeksikkoa duracell-pupun ympäri

– sekä muita sivuhahmoja, joiden mainitsematta jättäminen johtuu vain siitä, että he vain korostivat äsken mainittujen ominaisuuksia omalla värittömyydellään.

Tarina kulki suunnilleen seuraavaa rataa: pikkutyttö ärsytti riehumisellaan teinipoikaa joka yritti nukkua, teinipoika osoitti ärtymyksensä, äiti yritti saada pikkutytön hiljaiseksi, mummo yritti keksiä tekemistä pikkutytölle jotta tämä rauhoittuisi, teinipoika osoitti lisää ärtymystään, äiti nuhteli tätä, pikkutyttö alkoi riehua taas koska häntä ei huomioitu jne.

Tarinan ratkaiseva hetki kuitenkin tuli kun mummo suuttui teinipojalle, ja uhkasi antavansa tälle piiskaa. Teinipoika antoi ymmärtää pilkallisesti että sopii yrittää. Mummo kommentoi takaisin että teinipojan isä sitten antaa piiskaa. Teinipoika vastasi ettei perillä odottava henkilö ole hänen oikea isänsä. Mummo sanoi että ei-oikea-isä rakastaa teinipoikaa silti.

Teinipoika vastasi aitoa surua äänessään ”eikä rakasta”.

Sitten automatkaan. Kaverini ajoi, oli kaunis kesäilta, ei mitään kiirettä minnekään ja kuuntelimme hiljaa Juice Leskista c-kaseteilta. Piste.

Nyt sitten varsinaiseen dilemmaan: VR yrittää saada ihmiset matkustamaan erinäisillä tarjouskampanjoilla. Niissä on yleensä jippona se, että saadakseen niitä pitää matkustaa kauas. Tämä myös merkitsee että pitää matkustaa kauan.

Miten voisimme saada VR:n lanseeraamaan lasten-, video-, neuvottelu- sekä ravintolavaunujen lisäksi draamattomat-vaunun, joissa porukka olisi velvoitettu olemaan hiljaa ja antamaan muille rauhan?

Lopuksi vielä kappale, jossa myös esitetään hyviä kysymyksiä: Ke ja ”Strange world”


PERJANTAI-DILEMMA 22.11

lokakuu 22, 2010

JAKSAAKO KUKAAN LUKEA TRIVIAALEISTA ONGELMISTA UUTETTUJA, HUMORISTISIKSI TARKOITETTUJA  TARINOITA JOS ON NE ON KIRJOITETTU KANSAINVÄLISEN CAPS LOCK-PÄIVÄN AIKANA?


Kofeiinisti 00036 1/2

lokakuu 20, 2010

Nyt kun olen kertonut miksi en juo espressoa muuten kuin pakon edessä, voisin kertoa miksi energiajuomat menevät samaan kategoriaan.

Katsokaas, aina kun juon energiajuomaa se olisi roolipeli joka siirtää Miekka&Magia-pelin tapahtumat urbaaniin ympäristöön.

Samoajat olisivat parkourin harrastajia, jotka tuntevat jokaisen kerrostalon seinän halkeamat ja graffitien merkitsemät jengi-rajat.

Velhot olisivat tekno-maageja, jotka lähettelevät vihollistensa puhelimiin pieru-applikaatioita ja tyhmiä soitinääniä.

Paladinit olisivat paintballin harrastajia, jonka parissa heidän aistinsa ja reaktiokykynsä olisivat muuttuneet tappavan nopeiksi.

Vihollisina olisivat mm. Orlit eli kaikkea ironisoivat ja omituisest pukeutuvat hipsterit, Humanistikset eli  keinomakeutusaineen koekaniineiksi lupautuneita ja siitä muodottomaksi muuttuneita opiskelijoita sekä muut kieroutuneet hirviöt.

Haasteinaan sankarit kohtaisivat muun muuassa Sisälmysten Syöjän Stadikan Snägärin, ja sen peloittavan lauantai-aamuyön jonon, mikä heidän on voitettava saadakseen Pimeyden sydämen nakeilla ja munalla sekä porukka alkaa aina miettiä miksi olen niin hiljaa nurkassa, eivätkä suostu enää antamaan minulle lisää juotavaa.


Kofeiinisti 00036

lokakuu 19, 2010

On kaksi syytä miksi juon pikakahvia.

Viime viikonloppuna pikakahvi oli loppunut, enkä jaksanut lähteä kauppaan. Siksi otin esille pikku ystäväni eli Mr. Krupsin.

Säästän teidät kahvihetki-esileikiltä ja hyppään suoraan itse aktiin, jossa juon tuplalatauksen espressoa ja sen täytyy olla mustaa magiaa, sanojen voodoota.

Kirjoittajat nostavat jo kerran maailmaan tuotuja sanoja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan esille. Aiemmin ne syntyivät vain välittääkseen viestin ja sitten kadotakseen aivan kuin auringon lämpö tai yön kylmyys.

Enää ne eivät kuitenkaan siirtymänsä hetkellä tunne lopullista rauhaa.

Kirjailijat, nuo semangikot ja nekrolyyrikot pakottavat sanat taitojensa kautta palaamaan ja pysymään musteen ja paperin vankina. Kuolleet sanat  yhtyvät, toistuvat, joutuvat välimerkkien kautta jonottamaan loppuun ja muodostamaan epäpyhän virkkeiden liiton, nostaen esille piilomerkityksen.

Mutta sanojen maailma on julma, eikä niiden kärsimys pääty tähän. Kirjailijat repivät sana-parat toisistaan ja yhdistävät ne ennen lukemattomin tavoin toisiinsa, vääntäen niiden merkitystä vain luodakseen hirvityksiä joita kenenkään ei tulisi tavata; pitkässä juoksussa sinä voitat jos juokset nopeammin, ja kuka uskaltaa, voittaa.

Rivien välistä kuulee huudot ja toinen syy on että saan aina kauheita närästysoireita.


Perjantai-dilemman kirjallinen osuus

lokakuu 15, 2010

Valitse mielestäsi oikea ratkaisu annetuista vaihtoehdoista  esitettyyn kysymykseen.

”Mikä on syynä siihen että tätä blogia ei ole päivitetty koko juutanan viikon aikana?”

1. Servicedesklinaatio: suhdeluku suorittavan henkilöstön, toimeenpanevan henkilöstön ja asioista valittavan yhteisön välillä saavuttivat rektaaliskension, l. leikkauspisteen jossa verbaalinen puhelimessa tapahtuva gluteus maximukselle potkiminen 8 tunnin (miinus lounastauko)  ajan sai aikaan maksimaalisen väsymisreaktion.

Tämän jälkeen kaikki muu kuin selkäytimen avulla kirkkaisiin valoihin reagointi matkalla kotiin oli mahdottomuus.

2. Substanssiflaatio: kaikki tuoreet juttuideat on nyt käytetty, joten jäljellä ovat ainoastaan aiemmin miestenlehtien lukijakirje-palstalla julkaistut tarinat.

Kukaan ei kuitenkaan jaksaisi lukea tarinoita, jotka alkavat ”aiemmin luulin että tällaista voisi tapahtua vain keskivertoa laadukkaammissa pohjoismaisissa aikuisviihde-elokuvissa…”, siis ainakaan toistamiseen.

3. Essiivipassionata: tunne siitä että jotain ei voi julkaista sellaisena kuin se on, vaan sen tulisi olla jotain muuta. Ikävä kyllä abstrakti tuleminen ei vain tunnu onnistuvan halutulla tavalla, joten tekijä odottelee je ne sais quoin ilmaantumista samalla samalla kun etsii hauskemmista blogeista vitsejä.

Bonuskysymys: mikä saa aikaan seuraavaksi esiteltävän toiminnan?

”Polkupyöräilet kaupungissa, jonka liikenteensuunnittelija leikkii autoradoilla jo 5-vuotiaana ja sen jälkeen on vain laajentanut radanrakennusharrastustaan. Autoilijat kokevat sinut joko huomioliivisenä OIKEAN liikenteen hidasteena tai  muuten vain +100 pisteenä ”Kuolonralli: Helsinki”-reaalivirtuaalipelissä.

Jalankulkijat kuvittelevat että ihan varmasti mahdut siitä kymmenen sentin välistä, joka syntyy heidän kävellessään pyörätiellä rivissä aidan vieressä.

Maitohappo lihaksissasi on jatkuvan poljennan myötä nyt kermahappoa, antaen aivan uudenlaisen merkityksen käsitteelle ”kermaperse”.

Naamaasi vasten lentää biologista materiaalia joko luontoäidin tai oman kehosi toimesta. Ja kun räkä lyö poskelle, teet kuten hyvän kirjan evankeliumi Juha Miedon mukaan sanoo: ”jos räkä iskee poskiparralle, käännä sille toinenkin poskiparta.”

Jokaikinen hengitysliike polttaa keuhkojasi kuin kylmä tuli, ja saa sinut kiroamaan jokikistä pikkukiveä, nousua, laskua, vastaantulijaa, ohimenijää ja autojen muotoilulle häviävää aerodynamiikkaasi. Vannot että tämä on viimeinen kerta tätä rääkkiä, huomenna ostat junan kuukausilipun.

Mutta huomisen koittaessa teet kaiken uudestaan.”

1. Kasvatus?

2. Ympäristö?

3. Geenit?

4. Vääränlaiset mielikuvat pyöräilystä johtuen Ranskan ympäriajon tv-esityksistä?

5. Jokin muu, mikä?