Lyhyitä tarinoita 25

marraskuu 28, 2015

Mie oun hyvä immeine.

Teijän täyttyy usoa minnuu.

Oikiasti mie oun.

Jokikine herra päevä mie pyrin olemmaa.

En ou antant viärää toistusta miun lähheisest.

Mittee en ou teheny mitä en oes itelle toivont.

Mie oun elänt herra nuhtees.

Mut herra jos hää antaa miulle merkin, mie totteuta hää pyynnö.

Mie luppaa.

Semmottist ei ou näht sitte Sodoma ja Gomorra.

Mie tuo sen kaake takasi ja paljo muut.

Se takkie mie aena pelekköön tät hetkee jok viikko.

Vaen kaks oekeen ja yks varanumero.

Voe hiisi.

Eik ku kiitos herra, kiitos herra.

Mainokset

Lyhyitä tarinoita 24

syyskuu 11, 2015

Vaikka erostamme on jo aikaa, muistelen loppuaikojamme lämmöllä.
Varsinkin hänen huutoaan kun hän yritti raapia arkun kantta auki.

*****

Tämä ei tule koskaan toimimaan, sanoin.
Hänen epäonnekseen kone käynnistyi ensimmäisellä yrityksellä.

*****

Aluksi kaikki olivat hiljaa, aivan jähmettyneitä.
Sitten kaikki sirkusteltassa tajusivat että hän oli vain yksi pelle ja että meitä oli monta.

*****

Joku huusi näkevänsä valoa tunnelin päässä.
Siksi olen oppinut olemaan aina reunalla ettei silhuettini paljasta minua liian aikaisin.

*****

Näin veitsen välähdyksen pimeydessä ja kuulin huudon.
Joku idiootti oli tuonut puukon asetaisteluun.

(Varastin idean two sentence stories-sivulta. Tein näistä niin pelottavia kuin päivänvalossa näin vähällä kahvimäärällä pystyin.)


Lyhyitä tarinoita 23

heinäkuu 5, 2015

Olen paha.

En pyydä sitä anteeksi, tai myöskään etsi selityksiä sille.

Minä vain olen.

Moraalin, etiikan tai muiden heikompien yksilöiden keksimien keinotekoisten esteiden puute minussa on mahdollistanut paljon.

Olen tehnyt asioita ja kokenut sellaista joista te muut olette voineet vain haaveilla mitättömien elämienne aikana.

Enkä kadu mitään. Mutten myöskään aio maksaa hintaa teoistani.

Aikojen saatossa opin että on olemassa korkeampi oikeus. Sellainen jonka tuomioita ei voi välttää.

Mutta sinun ei itse tarvitse kärsiä niitä. Ne voidaan langettaa toiselle.

Oletteko kuulleet synninsyöjistä? He saivat ilmaisen aterian ja samalla söivät kuolevan synnit pois itselleen.

Kuulostaa naurettavalta mutta se oikeasti toimii.

Joten vastauksena alkuperäiseen kysymykseenne: kyllä, olen tarjoilijanne tänään.

Voinko suositella paholaisen kakkua jälkiruuaksi?

Syntisen hyvää.


Lyhyitä tarinoita 22

Touko 15, 2015

”Iskä, sängyn alla on mölkö.”

Herään taas hänen valitukseensa.

”Iskä, siellä on mölkö.”

En huomioi häntä mitenkään.

”Iskä ihan oikeesti, siellä on mölkö”.

En käänny, en liiku, näyttelen nukkuvani.

”Iiiiiskääää, ihan oikeeeeesti”.

Mankuminenkaan ei auta.

”Siellä on mölkö!”

Hyvä yritys, mutta en lankea siihen.

”Iskä!”

Joka yö sama juttu, jopa silloin kun matkustan.

”Iskä! Siellä on mölkö! Ihan oikeesti mölkö!”

Jatkan nukkuvalta näyttävää.

”Iskä! Mikset sä usko mua!?”

Yleensä hän lopettaa tuohon.

”Iskä…”

Ja noilla sanoilla hän menee pois.

Nyt saan taas nukuttua loppuyön rauhassa.

Minulla ei ole lapsia.


Lyhyitä tarinoita 21

huhtikuu 25, 2015

No se on aika nolo juttu, ja olen kertonut sen niin monta kertaa, mutta jos kerran haluat kuulla sen…

Hälytys soi kello 1400 paikallista aikaa. Minä ja muut miehistöni jäsenet olimme rentoutumassa kun kuulimme sen.

Komentopaikalla meille ei osattu kertoa paljoa. Tutka oli havainnut useita tuntemattomia kohteita lounaassa ja tehtävämme oli mennä niitä vastaan. Lisäksi kuulimme että meillä oli lupa ampua tarvittaessa.

Tällaiset tilanteet eivät olleet nykyään mitenkään erityisiä, mutta toki adrenaliini kohisi hiukan korvissa.

Nousimme ilmaan ja lähdimme kohti määränpäätämme muodostelmassa.

Tutkan mukaan  kohteet eivät liikkuneet, mikä merkitsi että meillä ei ollut kiirettä. Oletimme niiden olevan laivoja tai muita vedessä liikkuvia aluksia.

Mutta kun saavuimme paikalle havaitsimme erehtyneemme. Ne eivät olleet laivoja tai muitakaan aluksia. Ne olivat eläviä olentoja, mutta eivät sellaisia jotka olisivat tästä maailmasta.

Siinä missä niiden suun olisi pitänyt olla, oli lonkeroita. Itse asiassa niiden kehot olivat täynnä lonkeroita, ja ne muistuttivat muodoltaan mustekalan ja käärmeen yhdistelmiä. Jollain oli myös siivet. Vartaloltaan osa oli ihmismäisiä, osa vain möykkyjä.

Rannalle oli saapunut valtava joukko ihmisiä, ja osa heistä oli saapunut joukkokuljetusvälineillä. He kaikki syöksyivät kohti vettä. Olen myöhemmin kuullut että monet heistä kiljuivat jotain siansaksaa ja toiset vain huusivat tyyliin ”tee minut hulluksi!”, ”Haluan liittyä syväläisiin!” tai muuta sellaista.

Lensimme kerran niiden yli ja ne eivät tehneet vastarintaa. Tällöin tein päätökseni ampumisesta.

En tiedä mistä ne tulivat, mutta meidän maailmassamme ne joutuivat tottelemaan meidän fysiikkamme sääntöjä. Ne eivät kestäneet kauaa koneidemme täyttä tulivoimaa.

Minulta on kysytty myöhemmin monesti miksi tein päätökseni.

Kerron kaikille totuuden. Katsoin yhtä niistä silmiin tai ainakin uskon niiden olleen silmät.

Oli kuin olisin kuullut sen pyytävän aivoissani ”tapa minut nyt. Pyydän”.

En yleensä spekuloi, mutta jotenkin uskon että se oli odottanut toisenlaista reaktiota saapuessaan tänne.


Lyhyitä tarinoita 20

huhtikuu 10, 2015

Anteeksi, saanko häiritä?

Joo joo, ”hyvä luoja se puhuu!” Tiedän. Siihen liittyy selitys.

Se on pitkä ja mielenkiintoinen, joten annas kun tiivistän: se osaa puhua.

Turha heilutella sitä ruokaveistä. Jos haluaisin vahingoittaa sinua olisin jo kakannut suuhusi nukkuessasi.

Niin, sinä kuorsaat mutta se ei ole nyt tärkeää.

Rauhoitu nyt niin kerron mikä on.

Jos sinä annat minulle mitä minä haluan, sinä saat mitä haluat.

Tämä ei ole mitenkään ennenkuulumatonta itse asiassa. Yksi meistä avustaa yhtä kirjailijaa ja yksi…no en tiedä mikä juttu se oli, mutta se päättyi huonosti.

Joten mitä haluat? Rahaa? Nyt varmaan onnittelet itseäsi kun laitoit aikoinaan lattialle taloussivut koska et lukenut niitä.

Minä vuorostani haluan parempaa ruokaa. Ei enää tätä kuivaroskaa, vaan kunnon potkaa. Ja lisää vinkuleluja.

Lisäksi rapsutat vatsaani tai palkkaat jonkun rapsuttamaan sitä. Myöskin tämä ”hae poika hae!”-juttu loppuu nyt. Jotkut meistä varmaan saavat siitä jotain irti, mutta minua tuollaiset alistusjutut eivät kiinnosta.

Ja jos koskaan edes harkitset kissan hankkimista…Älä.

Miltä kuulostaa? Hei, minä olen sinun paras ystäväsi. Luota nyt vähän meikäläiseen. Vitsailin siitä kakkaamisesta.

Minähän olen loppujen lopuksi palveluskoira.


Lyhyitä tarinoita 19

maaliskuu 12, 2015

Minä en ole hirviö.

Tehdään se nyt heti alkuunsa selväksi.

Ei naisia eikä lapsia. Jossain pitää rajan mennä.

Siksi minä oikeastaan nyt tulin.

Tai siis siitä tämä alunperin sai alkunsa.

Entinen työnantajani, jonka nimeä en saa sanoa todistajansuojeluohjelmani sääntöjen mukaisesti, ei ymmärtänyt tuota. Eikä hän ymmärtänyt miksi se on väärin.

Joten lopulta jouduin tekemään omat johtopäätökseni… ja lyhyesti, kuten jo mainitsin: todistajansuojeluohjelma.

En kai minä vaan kyllästytä? Nimittäin tarina ei lopu tuohon.

Minä en ole tyhmä, mutta minä en myöskään ole tarpeeksi fiksu kouluihin. Siten minä ajauduin ex-ammattiini.

Ja vaikka ne mitä sanovat, todistajansuojelun tarjoamat hommat eivät ole hääppöisiä. En halunnut ojankaivajaksi ja toimistohommiin minusta ei ollut.

Mutta siinä verkostoituu. Tai siksi kai ne kutsuvat sitä, kun tapaat yllättäen vanhoja tuttuja, jotka myös ovat mukana ”ohjelmassa”.

Jotkut heistä työskentelivät firmoissa, joilla kuulemma oli kysyntää taidoilleni.

Joten tässä sitä ollaan.

Ennen kuin aloitan, minun tulee lukea tämä ilmoitus. ”Käyttöehtojen kohta 6D: ”Sitoudut myös siihen, että et kierrä, poista, muuta, deaktivoi, heikennä tai estä palvelun sisällön suojauksia. Mikäli et hyväksy näitä käyttöehtoja, sinun ei tule käyttää palvelua.

Mikä tuossa oli niin vaikeaa? Miksi asensit selaimeen sen laajennuksen?

Mutta kerran kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kertasi, saat valita itse: polvi vai sormet?