Tiedoksi: KAIKKIEN it-alalla työskentelevien sielu kuolee 0-2 vuodessa. Siksi me juodaan mustaa kahvia ja mutustellaan mustaamakkaraa mustissa vaatteissa mustilla työistuimilla, tuijottaen mustaa ruutua, odottaen milloin musta aurinko nousee ja mustaa meidät kaikki.
Deittailu
Kutsukaa vaan egosentriseksi misogynistiksi, mutta tämä musiikki-video taisi selventää miksi…noh, miksi:
Ps. Häviän kyllä poskipäissä Deppille 0-100, eli ehkä sekin voi olla syy.
Porno-Elokuvan Reaalimaailman Sulautumis-Unifikaation Transfiguraatio (lyhyesti P.E.R.S.U.T) on mielenhäiriön tila jossa kohdeyksilö kuvittelee että todellinen maailmankaikkeus toimii samoilla säännöillä kuin kuvitteellisissa eroottisissa elokuvissa.
Yleensä tätä potevat miehet, ja jotkut heistä koko elämänsä. Useimmat heistä elävät normaalin eliniän, mutta pahimmat tapaukset kuolevat nuorina koska kuvittelivat että leijonat ovat oikeasti kiimaisia antropomorfisia henkilöitä.
Tästä tilasta ei kuitenkaan välttämättä tarvitse kärsiä, vaan sen voi kääntää hyödykseen.
Esim. ”siis mulle sanottiin että huomenna tulee porukka tarkistamaan mun parvekkeen. No kyllähän sen tietää että sieltä tulee kaksi blondia joilla on tukkaa persauksiin asti ja suuremmat kukkulat kuin Maamme-laulussa ja ne haluaa ”testata” kestääkö parveke kolme ihmistä samassa kasassa. Joten mä olen valveilla jo heti aamusta ja ykköset päällä…ja eikö perhana sieltä tulee kaks karvaista jätkää joilla on rantapallot omasta takaa. Mutta mä kuitenkin ehdin töihin kerranki ajoissa ja vieläpä puku päällä”.
2. Ui-jui-jui sekä Ai-Jai-Jai
Nyt muutaman viikon taas kesäliikenteessä polkupyörällä ja kävelleen olleena yksi pyyntö kaikille: yritetään ottaa muut huomioon.
Liikennesäännöt ovat hyvä asia, mutta koska niitäkään ei voi olla siteeraamassa koko aikaa, helpointa olisi jos homma toimisi yhteistyöllä.
Tahdon erityisesti kiinnittää kahden ihmisryhmän huomion tähän.
Ui-jui-jui-tyypit eli ne jotka ilmeisesti poistivat apupyöränsä eilen. Ajavat keskellä tietä ja yleensä ylihiljaa koska ”ui-jui-jui pelottaa! Ui-jui-jui puunlehti! Ui-jui-jui ihminen 20 metrin päässä! Ui-jui-jui auringonvalo!” Näin ollen nopeammat ja ne jotka eivät pelkää että ruusunmarjapuska päättää hypätä pyörän eteen, eivät pääse ohittamaan ja lopulta koko letka etenee kävelyvauhtia ja vastaantulijat katsovat vihaisesti.
Ai-jai-jai-tyypit eli ne jotka eivät huomioi ympäristöään. Nämä kävelevät keskellä katua koska ”ai-jai-jai kyllä se vaan kesä on ihmisen parasta aikaa! Ai-jai-jai kun on kiva olla näin vapaalla ja ei tarvitse huolehtia mistään! Ai-jai-jai kun sitä suorastaan tuntee uudenlaisen tilan ympärillään!”
Hei, kaksisuuntainen kevyen liikenteen väylä, älypää l. sinä tukit kokonaan minun kaistani, joudun väistämään vastaantulevien puolelle, he joutuvat väistämään myös ja kohta jotakuta sattuu.
Joten…huomioidaan muutkin, okei?
3. Rimmaavat nimet
Anu Saukko? Per Saukko? Niin viime vuosisataa lasten nimeämisessä. Ainakin meidän asiakkaiden perusteella viimeisten vuosikymmenten trendi-tietoiset vanhemmat ovat antaneet rimmaavan nimen.
Nyt jo on soitellut useampi Lauri Leka, Kari Kola ja Karita Kirves.
Erityinen ”noin hipit vanhemmat on varmaan tosi mukavat”-palkinto heille, jotka antoivat tytölleen nimeksi Pilvi.
Sukunimi? Kivinen.
4. Autot
Tämän viikon surullisin näky: aito Ferrari aamuliikenteessä.
Yleensä arvostan enemmän ihmisvoimia kuin hevosvoimia (paitsi jos puhutaan unelmieni tehosekoittimesta), mutta kun kuulin kuinka sen moottori ärjyi joka kerta kun se liikkui aamuruhkassa seuraavat 10 senttiä eteenpäin…kurkussa tuntui pala.
Auto joka kiihtyy nollasta sataan nopeammin kuin minulta kestää kirjoittaa tämä lause ajamassa korkeintaan 50 km/h (toistelkaa tuota hiljaa mielessänne kunnes tajuatte ironian).
Onko joku ilmoittanut jo Amnestylle ja Petalle tästä rikoksesta ihmisyyttä kohtaan?
Jos ei parempaan elimenpidennykseen pysty näillä lakeuksilla useammalla sadalla tonnilla, niin mielikuvitus on se lihas jota joidenkin kannattaisi harjoittaa enemmän.
En tietenkään voi sanoa etteikö kaupunkisuunnittelu ole yrittänyt parhaansa.
Ajetaan sääntöjen mukaisilla kulkureiteillä. Okei, kyllä minä siihen pystyn. Mutta mitä kun se kulkureitti on blokattu jonkun työn vuoksi?
Esim. yhdessä kadunvarressa jalankulkijat/pyöräilijät pakotetaan samaan putkeen. Samaan TIIVIISEEN putkeen.
Aiemmin kun elimme mediaköyhempää elämää, koettelemuksestani siinä putkessa olisi tehty 15-värssyinen polkka.
Nyt totean vain että kitka oli viholliseni ja ystäväni kun raavin kyynärvarteeni oikein hienot haavat ottaessani kontaktia seinään vastaantulijoita väistellessä. Onneksi kitka myös poltti haavat umpeen, joten seinään ei jäänyt kovinkaan pahoja veriraanuja.
No jaa, tytöt tykkää arvista, olen kuullut kerrottavan.
Ruoka
Olen saanut teksti-viestin ja kirjeen että ostamassani ”ruokaisat pannukasvikset”-pussissa saattoi hyvinkin olla mm. aistiharhoja aiheuttavaa hulluruohoa. Se siis selittää tämän näkymättömän kasipallon jolta olen saanut hyviä neuvoja. Ihmettelinkin asiaa kun jättiläisjänis ei osannut sanoa aiheesta mitään.
Raha
Koska suunnitelmissa on edelleen kesälomalla ulkomailla käynti, pitää minun uusia henkilökorttini.
Sitä varten piti hankkia passikuva.
En enää KOSKAAN pilkkaa kenenkään julkkiksen rikosrekisterikuvaa.
Vaikka passikuva ei kallis ollutkaan, niin olisin kyllä toivonut että hintaan kuitenkin kuuluisi edes jotenkin ihmismäiseksi saaminen.
Olivathan lähtökohdat heikot, mutta silti…tämän kuvan perusteella avaruuteen näkyy kaksi asiaa maapallollta: mannerten rajat ja poskessani ollut finni.
Deittailu
Valivalivali.
Mutta en ole luovuttanut. Seuraava kuulostaa omituiselta, mutta heti kun näin erään profiiliani katsoneen henkilön kuvaa, minulle tuli mieleen laulu. En tiedä miksi, mutta jotenkin hän muistutti minua: mitä enemmän mietiskelen asioita, sitä vihaisemman näköinen minusta tulee. Vaikka pohtisinkin vaikka miten yksisarviset saavat sateenkaaria aikaiseksi, näyttäisin siltä kuin pohtisin milloin musta aurinko nousee.
Seuraava voi kuulostaa katkeralta deitti-purkaukselta.
Mutta oikeasti se vain kiinnostaa minua.
Kirjallinen kysymyksemme tällä kertaa: olen kirjoitellut jonkun kanssa ja kaikki näyttää menevän hyvin. Ehdotan tapaamista reaalimaailmassa. Toisinaan senkin jälkeen vielä vaihdamme pari viestiä, mutta sitten yhtäkkiä laskeutuu hiljaisuus. Enkä enää koskaan kuule hänestä.
Jos kirjoitan jollekulle ja hän ei vastaa, asia on selvä jopa minun kaltaiselleni ”no habla sosiaaliset kuviot”-ummikolle.
Mutta jos kaikki näyttää menevän hyvin, ja ehdotan seuraavaa loogista askelta ja sitten en kuulekaan enää mitään…olen hiukan ymmälläni.
On olemassa koulukuntia joiden mukaan tässä tilanteessa pitää kysyä asiasta.
Itse olen kuitenkin oppinut elämässä seuraavat asiat: älä koskaan tilaa ”mamman erikoista” ruokapaikassa joka tarjoaa ”parasta kotiruokaa”, älä koskaan pelaa rahasta henkilön kanssa joka käyttää aurinkolaseja iltakymmenen jälkeen ja älä koskaan kysy miksi et kelvannut.
Vaikka olisit tullut työhaastatteluun pukeutuneena Puuha-Pete-lakanaan etkä mihinkään muuhun, haistakoot kukkasen jos eivät ymmärrä laadukkaan lastenviihteen sekä tooga-juhlinnan päälle.
Eikä siinä mitään. Toisella osapuolella oli varmaan hyvät syynsä, ja onnea heille jatkossakin, ei muistella pahalla. Lisäksi olen juuri kehittelemässä appelsiini-unikonsiemenkakun pohjalta maapähkinävoi-hunaja-suklaapisara-kakkua ja te…te olette vain ihmisiä. Mitä te voisitte tarjota minulle?
Olen kuitenkin ymmärtänyt joidenkin katkerien purkausten myötä että en ole yksin tämän ongelman kanssa.
Joten onko tämä joku yleisesti hyväksytty sosiaalinen tapa vai mikä mahtaa olla syynä?
”Mielipuolisuus: saman asian toistaminen uudestaan ja uudestaan ja erilaisen lopputuloksen odottaminen joka kerta.” – Albert Einstein –
”Nettideittailu: saman asian toistaminen uudestaan ja uudestaan ja erilaisen lopputuloksen odottaminen joka kerta.” – Termostaattori –
Vielä en ole hänen kanssaan luovuttanut, mutta jos jotain olen oppinut, niin mitä pidempään joudut odottamaan vastausta, sitä heikommat mahdollisuutesi ovat…paitsi-jos-vanhempiesi-modeemi-menee-rikki-viikoksi-ja-et-saa-korjattua-sitä-tietojenkäsittelyn-koulutuksestasi-huolimatta.
Silloin syy on TIETENKIN hyväksyttävä.
Mutta elämme toivossa.
Pyöräily
Toivon että siihen henkilöön joka rikkoi vaihteistoni suojakuoren polkupyörävarastossa iskisi kuppa.
Ja ihan vain koska olen anteeksiantavainen ihminen pohjimmiltani. Muuten se olisi ebola.
Nyt vaihteiston vaihtamisessa on ongelmia, koska vaijeri…no liikkuu, ja välillä vaihteet eivät vaihdu ja välillä ne iskevät tyhjää kesken polkemisen.
Muutoin on mennyt hienosti. En ole tappanut ketään, kukaan ei ole tappanut minua mutta molemminpuolista tervehenkistä yritystä on ollut.
”Mutta miten se on mahdollista”, kysyvät kaikki ei-polkupyöräilevät lukijani, ”liikennesäännöthän ovat niin selkeät!”
Lukekaa se kerran läpi ja tulkaa stten kertomaan miten toimia jos tulette vasemmalta kun pyörätie on kadun oikeassa reunassa ja kanan tulee ylittää tie silloin kun autoilija tulee suoraan ja tieliikennelainsäädännön 14. kohta, 4 pykälä on voimassa kyseiseen kellonaikaan?
Sitten jalankulkijat aina ihmettelevät miksi polkupyöräilijät ovat niin kireitä.
Ruoka
Koska nykyään ilmeisesti on muotia näyttää millaista ruokaa syö, tässä minun panokseni keskusteluun:
Piirsin siihen naamakuvan että se olisi hellyttävämpi (huomatkaa kauneuspilkku).
Parsa-paprika-sipuli-persilja-porkkana-punakaali-kukkakaali-muussia. Oikeastaan parasta mitä olen kasviksista saanut aikaiseksi.
Näyttäähän se joltain mitä ei julkisilla foorumeilla levitellä, mutta ei minulla ole aikaa joka päiväksi valmistaa omaa ateriaa. Kaikki se aika on poissa taiteellisesti korkealaatuisten hedelmillä lavastettujen, eroottisesti virittyneiden kuvien ottamisesta.
Sillä jos jotain olen oppinut sinkkuna, niin sen että pitää olla tarkka mihin energiansa kuluttaa.
Raha
Muistatteko ”uuni katkoo sähköt”-episodin? Ei yhtä ikimuistoista kuin se kerta kun pääni tippui hartioiltani ja solmin sen takaisin paikoilleen kalastajansiimalla, mutta hupaisaa silti.
Tänään tullut sähkölasku oli -30 € normaalista. Eli kaikelle…tarkoitus.
Olen kertonut tämän aiemminkin, mutta ystäväni aikoinaan sanoi että olen ainoa hänen tuntemansa henkilö, joka ei päästä sammakoita suustaan. Ei, minä heitän kranaatteja, ja hämmentävintä on että en yritä piiloutua tämän jälkeen, vaan jään pystyyn katsomaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tämä ei johdu tahallisuudesta, vaan pelkästään siitä että en ymmärrä sosiaalisia tilanteita ja mitä niissä EI saa sanoa.
Pikakelaus tähän päivään.
Suunnitellut deittini viime helatorstaille eivät koskaan toteutuneet. Ei siinä mitään: hänellä on varmasti hyvä syy, ja kuten vanha betoniviidakon sananlasku sanoo nettideiteistä: meressä riittää viiksettömiä kaloja. Onnea hänelle parin etsintään ja jatketaan molemmat etiäpäin.
Sitten minuun otti yhteyttä toinen henkilö. Hän esitti oikeutetun kysymyksen eli kuinka minun kaltainen miehisyyden singulariteetti, suoranainen urostuma, on vielä vapaalla jalalla? (minun sanani, mutta ne eivät poikkea juurikaan alkuperäisestä ideasta)
Onko syynä hiljaisuuteni, haluni välttää riippuvia ihmisiä vai tykkäänkä vain olla yksinäinen susi?
Vastasin jotain ah-niin-todella-nokkelaa siitä, kuinka aiemmin kaikki saatavilla olevat naaraat olivat joko tulleet poikaystävän perässä tai olivat poroja, joten vasta Turussa tajusin tarjonnan.
Tiedän. Ei tarvitse mainita erikseen.
Joku lähestyy minua kuin normaalia ihmistä, ja minä tarjoan hänelle whiskyä, tangoa ja foxtrottia.
Tämä on kuin ikävähköä vakavampi uusinta siitä hetkestä kun kouluaikojeni ihastus tulee kertomaan kuinka tykkäsi piirustuksestani ja minä vastaan jollain angstisella heitolla.
[PUOLI MINUUTTIA PÄÄN HAKKAAMISTA SEINÄÄN SEKÄ ”TYHMÄ! TYHMÄ! TYHMÄ!”-TOISTELUA OFFLINE-TILASSA]
Luulin päässeeni jo tuosta tavasta eroon, mutta ilmeisesti se on vain kehittynyt. En ole edes tajunnut sitä aiemmin, mutta koska näin pari viikkoa sitten kaverini tekemän vastauksen, alitajuntani ilmoitti asiasta nyt.
Olen siirtynyt kranaateista neutronipommeihin. Nyt tuhoan kaiken sanojeni ulkopuolella, joten vastaanottaja jää tarkastelemaan niitä eikä pidä näkemästään.
Moniko lähettämäni yhteydenottoni on tyssännyt siihen, että deitti-ilmoitus vaikutti ihan normaalilta, mutta mies niiden takana ei?
Vaikeaa tämä ihmisiksi kirjoittaminen.
Lähetin uuden viestin ja selitin (mielestäni) suht’ koherentisti ja vähemmillä sanoin saman kuin teillekin ja valitsin annetuista vaihtoehdoista hiljaisuuden; koska aina kun avaan suuni, sieltä tulee tällaista.
Orgaanisen proosanmuodostuksen vaikeuden vuoksi tarjoamme tänään asiasanoitettua huvitusta.
Hiljaisuus
Luulin että ilman sähköjä kirjoittaminen oli vaikeaa. Sitten lähdin lomalle esi-isien Kaenuuseen ja huomasin että ilman toimivaa modeemia se on vielä vaikeampaa.
Vanhempieni modeemi sanoi sopimuksen irti lähes heti kun saavuin koti-kotiin. Ai mikäkö koulutukseni oli? Tietojenkäsittelyn pilipalinomi? Etkä osaa korjata modeemi-ongelmaa? No joo, mutta en koskaan sanonut olevani hyvä, enhän?
Sainpahan aikaa ainakin lukea.
Vappu
Ukkini olisi ollut niin ylpeä. Hän edusti koulukuntaa joka ymmärsi suuremman ironian seuraavassa lauseessa: ”siellä ne työläiset marssii, totesi tarjoilija katsoessaan ikkunasta samalla kantaen vappuateriaa asiakkaalle”.
Koko vappupäivä meni kantaessa & polttaessa isän kesämökiltä harventamaa risukkoa. En mene turhiin yksityiskohtiin koska olen vasta kehittelemässä kaikkia tarinan vaikeuskerroin-nyansseja; eli mukana saattoi olla lohikäärmeitä ja kaksi kilometriä pitkän suon ylitys suuntaansa.
Enoni ei varmaan olisi ollut ylpeä. Jo koululaisena hänen mielestään vappuna kaikkien työläisten, myös koululaisten, olisi tullut levätä sorron ikeestä. Ikävä kyllä sorron ikeen välikappale l. ukki ei jakanut tätä mielipidettä, vaan kaikki joutuivat maatalon hommiin.
Enosta tuli myöhemmin kunnon vasemmistolainen mutta se on sitten eri tarina.
Deittailu
Tapahtunut sitten viime näkemän: ystäväni suosiollisella avustuksella (vannon: se mies on nykyajan Cyrano Idiot Savant de Bergerac miinus nenä), onnistuin saamaan kontaktin erääseen henkilöön. Viestittelimme, ja meillä piti olla tänään (torstaina) deitit kunhan hän kertoo milloin hänelle sopii. Konditionaali paljasti jo kaikille että hänestä ei ole kuulunut mitään muutamaan päivään.
En ole ihan varma tulisiko tästä vetää johtopäätöksiä (kts. ”hiljaisuus”), mutta hei: joko hän ilmoittaa viime hetkessä ja pääsen tapaamiseen tai hän ei ilmoita ja saan viettää vapaan helluntain. Tietenkin vähän harmittaa kun joudun nyt hankkimaan itselleni uuden alibin täksi päiväksi, mutta sellaista se elämä on.
Olen kuullut mitä tästä päivästä sanotaan, mutta mielestäni ”Ei euroa eurooppa-päivänä, ei latin latia loppukesänä” on vain sanonta eikä se merkitse mitään. Palkkapäiväkin on taas ensi viikolla.
Ruoka
Edelleen kasvislinjalla arkipäivät, mutta ei enää sosekeittolinjalla. Toissaviikon ruskistin kasvisraasteen paistinpannulla. Ikävä kyllä se ei mennyt wokista edes silmät kiinni; saadakseni ne sopivan rapeiksi olisin joutunut kuluttamaan ruokatauon pelkästään paistamiseen. Mietin rasvakeitintä, mutta olisiko se vain hetken kokeilu ja sitten unohtuisi?
Tällä viikolla olen kokeillut tehdä smoothieta raasteesta, mutta siitä on lähinnä tullut puuroa. Ihan syötävää puuroa, mutta silti. Pitäisi keksiä joku yhtä ravitseva vastine kaalille. Kannattaisikohan siirtyä siihen purppuraan malliin?
Ensi viikoksi olen suunnitellut raaste-muussia ja jotain lisukkeita, pinaattilättyjä ehkä.
En edelleenkään ole kasvissyöjä, vaan liha-aficianado. Tiedättekö miltä maistuu salamipizza lähes viikon kasviskuurin jälkeen? Aivan kuin kielelläni olisi alaikäisiltä ja eläimiltä kielletyt roomalaiset orgiat.
Työ
Katsokaas, on tällainen kaksi kilometriä pitkä suo, jossa asuu lohikäärmeitä. Minun tehtäväni on mahdollisimman nopeasti mennä suo päästä päähän joka päivä. Lohikäärmeet välillä tulevat tielle puhaltamaan liekkejä, jolloin matka pitenee koska ne täytyy kiertää.
Suon ympärillä on työnjohtajia, jotka huutelevat kannustushuutoja kuten ”yrittäkää vaan nyt pärjätä tällä porukalla!”, ”nämä kesälomat pitää kyllä suunnitella uusiksi!”, ”te teette hyvää työtä mutta voisitteko te mitenkään tehdä sitä nopeammin?!” ja ”miten nämä tilastot ovat tällaisia!?”
Jostain syystä aina välillä jostain tulee suokone joka jyllää kovaksi poljetun polun, jolloin siitä tulee taas upottavaa rämettä ja ennen niin helppo homma vaikeutuu.
Välillä on käynyt mielessä että helpompaa olisi olla kotona koneen edessä kirjoittamassa tuohon perustuvaa kirjaa, mutta toisaalta tehän tiedätte mitä eurooppa-päivästä sanotaan?
Pyöräily
Olen alkanut taas pyöräilemään eli puen päälleni hiljaisimmat lenkkarini, urbaaniin katumaisemaan soveltuvat naamio-t-paitani ja -housuni, markkinoiden aerodynaamisimman pyöräilykypärän sekä parhaimman näkymättömyysviittani. Sitten muistelen ninja-koulutustani ja sovellan sitä polkupyöräilyyn tavoilla joita senseini ei koskaan osannut minulle opettaa.
Oikeasti: KAUTTA OIKEAN JUMALAN IHMISET, SITÄ KUTSUTAAN SYYSTÄ PYÖRÄTIEKSI! Jos ihmettelette mikä se ihme möykky oli joka ohitti teidät sentin päästä, niin se olin minä koska te murkele kävelitte pyörätiellä.
Kiitos haistakaa-kaikki-autopäästöjäni-kaupunkisuunnittelun, Turussa joudumme välillä jakamaan tiet. Silloin on luonnollista että hankauksia sattuu. Mutta jos harvinaisesti tuossa on pyörätie ja tuossa kävelytie, kunnioitetaan niitä, okei?
Kevät/Kesä
Inhoan kuumuutta ja valoa.
Nyt kun niitä molempia on tarjolla (Turussa siis. Kaenuussa oli lunta ja satoi joka päivä), tunteeni käyvät kuumina ja hallitsemattomina. Jos en tänäkään vuonna tapa ketään polkupyöräillessä, se on win-win-tilanne kaikille.
Kirjoittaja: termostaattori 
Mielenkiinnotonta 