Tarkoitukseni oli kirjoittaa joulustani.
Sitten ajattelin että kuinka monta allegoriaa siitä, kuinka B-52-hävittäjät tiputtavat smurffikylään yksisarvisia jotka kutittavat kaikkia kainaloista sarvillaan ja pierevät silmille sateenkaaria samalla kun taustalla soi jotain mitä Richard Wagner hyräili aamulla käydessään vessassa, ihmiset jaksavat lukea.
Kaikkihan me joulun sukulaisten kanssa tunnemme.
Sitten ajattelin kirjoittaa vaikeasta elämästäni.
Sitten törmäsin ensimmäisen maailman ongelmiin.
Lukekaa kuinka joku ei voi kakkia enää työajalla koska ehti kakkia jo kotonaan, ja älkää sanoko etteikö jokin liikutu sisällänne.
Silti, olisin voinut keksiä jotain.
Mutta sitten meille ilmoitettiin että vuoden alussa aloittaa kaksi uutta tyyppiä puhelinpalvelussa ja virma maksaa palkankorotukset takautuvasti tänään.
Sain joululahjaksi mitä halusin (Kiitos tiimi MOT).
Mainitsinko myös että eräs henkilö joka saa minut tuntemaan itseni 17-vuotiaaksi mutanttisähköpupuauraksi, joka jaksaa ja jaksaa ja jaksaa kyntää vakoa pitempään kuin sähköpupu tai aura erillään, on sinkku nykyään?
Tietenkin jossain vaiheessa tulette kuulemaan huutoani ja märän lätsähdyksen, jota yleensä seuraa kova kolahdus ja kiroilua. Siihen asti kuitenkin rusketun tilanteen valossa.
Hyvää uutta vuotta kaikille, Rakettimies kiittää ja kuittaa.