Tällä viikolla vahvassa nousussa TOP 4 000397

1. P.E.R.S.U.T

Porno-Elokuvan Reaalimaailman Sulautumis-Unifikaation Transfiguraatio (lyhyesti P.E.R.S.U.T) on mielenhäiriön tila jossa kohdeyksilö kuvittelee että todellinen maailmankaikkeus toimii samoilla säännöillä kuin kuvitteellisissa eroottisissa elokuvissa.

Yleensä tätä potevat miehet, ja jotkut heistä koko elämänsä. Useimmat heistä elävät normaalin eliniän, mutta pahimmat tapaukset kuolevat nuorina koska kuvittelivat että leijonat ovat oikeasti kiimaisia antropomorfisia henkilöitä.

Tästä tilasta ei kuitenkaan välttämättä tarvitse kärsiä, vaan sen voi kääntää hyödykseen.

Esim. ”siis mulle sanottiin että huomenna tulee porukka tarkistamaan mun parvekkeen. No kyllähän sen tietää että sieltä tulee kaksi blondia joilla on tukkaa persauksiin asti ja suuremmat kukkulat kuin Maamme-laulussa ja ne haluaa ”testata” kestääkö parveke kolme ihmistä samassa kasassa. Joten mä olen valveilla jo heti aamusta ja ykköset päällä…ja eikö perhana sieltä tulee kaks karvaista jätkää joilla on rantapallot omasta takaa. Mutta mä kuitenkin ehdin töihin kerranki ajoissa ja vieläpä puku päällä”.

2. Ui-jui-jui sekä Ai-Jai-Jai

Nyt muutaman viikon taas kesäliikenteessä polkupyörällä ja kävelleen olleena yksi pyyntö kaikille: yritetään ottaa muut huomioon.

Liikennesäännöt ovat hyvä asia, mutta koska niitäkään ei voi olla siteeraamassa koko aikaa, helpointa olisi jos homma toimisi yhteistyöllä.

Tahdon erityisesti kiinnittää kahden ihmisryhmän huomion tähän.

Ui-jui-jui-tyypit eli ne jotka ilmeisesti poistivat apupyöränsä eilen. Ajavat keskellä tietä ja yleensä ylihiljaa koska ”ui-jui-jui pelottaa! Ui-jui-jui puunlehti! Ui-jui-jui ihminen 20 metrin päässä! Ui-jui-jui auringonvalo!” Näin ollen nopeammat ja ne jotka eivät pelkää että ruusunmarjapuska päättää hypätä pyörän eteen, eivät pääse ohittamaan ja lopulta koko letka etenee kävelyvauhtia ja vastaantulijat katsovat vihaisesti.

Ai-jai-jai-tyypit eli ne jotka eivät huomioi ympäristöään. Nämä kävelevät keskellä katua koska ”ai-jai-jai kyllä se vaan kesä on ihmisen parasta aikaa! Ai-jai-jai kun on kiva olla näin vapaalla ja ei tarvitse huolehtia mistään! Ai-jai-jai kun sitä suorastaan tuntee uudenlaisen tilan ympärillään!”

Hei, kaksisuuntainen kevyen liikenteen väylä, älypää l. sinä tukit kokonaan minun kaistani, joudun väistämään vastaantulevien puolelle, he joutuvat väistämään myös ja kohta jotakuta sattuu.

Joten…huomioidaan muutkin, okei?

3. Rimmaavat nimet

Anu Saukko? Per Saukko? Niin viime vuosisataa lasten nimeämisessä. Ainakin meidän asiakkaiden perusteella viimeisten vuosikymmenten trendi-tietoiset vanhemmat ovat antaneet rimmaavan nimen.

Nyt jo on soitellut useampi Lauri Leka, Kari Kola ja Karita Kirves.

Erityinen ”noin hipit vanhemmat on varmaan tosi mukavat”-palkinto heille, jotka antoivat tytölleen nimeksi Pilvi.

Sukunimi? Kivinen.

4. Autot

Tämän viikon surullisin näky: aito Ferrari aamuliikenteessä.

Yleensä arvostan enemmän ihmisvoimia kuin hevosvoimia (paitsi jos puhutaan unelmieni tehosekoittimesta), mutta kun kuulin kuinka sen moottori ärjyi joka kerta kun se liikkui aamuruhkassa seuraavat 10 senttiä eteenpäin…kurkussa tuntui pala.

Auto joka kiihtyy nollasta sataan nopeammin kuin minulta kestää kirjoittaa tämä lause ajamassa korkeintaan 50 km/h (toistelkaa tuota hiljaa mielessänne kunnes tajuatte ironian).

Onko joku ilmoittanut jo Amnestylle ja Petalle tästä rikoksesta ihmisyyttä kohtaan?

Jos ei parempaan elimenpidennykseen pysty näillä lakeuksilla useammalla sadalla tonnilla, niin mielikuvitus on se lihas jota joidenkin kannattaisi harjoittaa enemmän.

Advertisement

What’s in your head clown? 000388

Tiedättekö mikä on seuraava iso juttu kauhussa?

Pellet.

Sain yhtäkkiä vision kahdesta henkilöstä puhumassa puhelimen ääressä, ja lopulta toinen kysyy ”millainen pelletilanne teilläpäin on?”

Ennen kuin kerron teille ei-koulrofobisille miksi näin, on kerrataanpa miksi mikään muu ei enää pelota.

Vampyyrit.

Ennen oli pelottavaa joutua vampyyrin puremaksi. Nyttemmin ne ”kimalteleva päivänvalossa”, kiitos vaan Stephenie Meyer. Jätetään asia siihen.

Ihmissudet? Tämä. Edelleen: ironinen kiitos Stephenie Meyer.

Zombit? No niitä ei tietääkseni ole Twilight-kirjoissa, mutta mm. The Walking Dead-tv-sarjan sekä -sarjakuvan vuoksi  niidenkin kauhistuttavuus on käytetty loppuun. Nyt niitä voi jopa ymmärtää, kuten ”Cargo”-niminen lyhytelokuva osoittaa:

Mutta pellet…kuka ymmärtää niitä?

Ne maalaavat naamansa tunnistamattomaksi sotkuksi värejä sekä kuvioita, ahtautuvat pikku-autoihin, ajelevat pikkuisilla polkupyörillä, tuntuvat olevan immuuneja millekään vahingolle…

Kuvitellaan nyt että heräisitte huomenna omituiseen tööttäilyyn. Katsoisitte ulos, ja siellä olisi jalkapallokentällinen sirkuspellejä puristelemassa toistensa neniä.

Okei, sirkus on kaupungissa, ajattelette. Huvittava pr-tempaus.

Lähdette ulos, ja heti kun astutte pihalle, pelle tulee ja ruiskutta rintapielessään olevasta kukasta vettä päällenne. Heh heh, hauskaa, mietitte, mutta parempi että jää yhteen—ja sitten pelle tekee sen uudestaan, samalla irvistellen omituisesti.

No nyt alkaa jo menn—ja taas kukka ruiskii päällenne. Hermostutte ja yritätte lyödä pelleä, mutta tämä vain väistää hohottaen. Yritätte seuraavaksi potkaista, mutta pelle vain nostaa juoksee karkuun hihitellen ja nostaa teille hattuaan, paljastaen että tukan tilalla on kukkakimppu.

Kiroatte koko pelle-killan gehennaan ja alatte odottaa bussia. Sitä ei kuitenkaan kuulu. Ja te odotatte ja odotatte ja odotatte.

Lopulta kuulette…pyöränkellon soittoa? Kaukaisuudesta tulee bussinne, ja sen edessä pyöräilee hiljaa toinen sirkuspelle, samalla soittaen pikkuruisen polkupyöränsä kelloa.

Eihän tuollainen käy, te ajattelette. No te tilaatte taksin. Tilauksen vastaanottaja kuulostaa omituiselta, mutta lupaa lähettää taksin.

Kun se saapuu, se on pieni kuplavolkkari pimennetyillä ikkunoilla. No auto kuin auto, eikun—miksi se on täynnä sirkuspellejä toistensa päällä? Pelle katsoo teitä kuljettajan paikalta, puristaa nenäänsä, irvistää ja ajaa pois paikalta.

Junalautta! Te vaikka kävelette sitten! Pääsette ensimmäisenä alikulkukäytävän luokse, mutta ette pidemmälle, sillä se on täynnä ilmapalloeläimiä. Jossain kaukaisuudessa kuuluu tööttäily ja naureskelu.

Sitten se läiskähtää naamaanne. Kermakakku. Banaania, jos ollaan tarkkoja. Teillä on laktoosi-intoleranssi, ei tämä kuulkaa käy— ja sitten tulee toinen ja kolmas ja neljäs ja viides ja kuudes ja…

Teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin juosta takaisin asuntoonne ja kuunnella kuinka kaukaisuudessa kuuluvat vitsikkäistä banaaninkuoriin kaatumisista lähtevät humoristiset äänet lähenevät koko ajan.

Eikä teitä enää naurata.

Amor & thanos – single edition 000382

Deitti-ilmoituksen teko on saanut minut pohtimaan kuolemaa.

Mitä jos minä kuolen ennen treffejä?

Jossain tuolla odottelisi brasialaista syntyperää oleva ex-bikinimalli, joka muutti Suomeen paparazzeja karkuun. Hänen ainoa toiveensa, nyt kun hän oli saavuttanut täydellisen vartalomallin ja miljoona-omaisuuden, oli tavata normaali, maailman parhaimpien rakastajien joukkoon koulutettu it-ammattilainen.

Ja hän odottelisi. Ja hän odottelisi. Ja hän odottelisi.

Koskaan tietämättä että kuolin hymy huulillani koska viimeinkin kahvi syrjäytti veren pääasiallisena nesteenä minussa.

Okei, tuo oli aika epätodennäköinen skenaario; perhanan sydän pumppaa verta nopeammin kuin ehdin kahvia juoda.

En kuitenkaan näe mitään muuta syytä siihen, että nykyinen viestittelykumppanini deittipalstalla ei ole vastannut minulle.

Varsinkaan kun jo toisessa viestissäni esittelin uuden sisätila-extreme-sporttilajin ”nappaa leivokset uunista-2 metriä suoraan-tiukka vasen-pitkä suora-parvekkeen ovi auki-palohälytinsprintin”: ehditkö saada suklaa-banaani-rommi-muffinssit uunista ulkoilmaan ennen kuin palohälytin äkkää ne ja/tai sormesi palavat lopullisesti kiinni kuumaan muffinssivuokaan?

Tiedän, minustakaan tuo ei ole naurun asia.

Jotenkin on häiritsevää että jos minustakin aika jättää, kuka jää kertomaan potentiaalisille deittikumppaneilleni kuinka pidin kissanpennuista?

Onhan toki olemassa ohjelmia joilla voi vielä kuolemansa jälkeen jättää Facebookiin ja Twitteriin viestin, mutta deittipalstat ovat jääneet ilman tätä elintärkeää toimintoa.

Olisiko mahdotonta jos väestörekisterikeskus ja nettideittisivut yhdistettäisiin samaan palveluun? Jos muuten sellainen saadaan aikaiseksi, tahtoisin että sinne tulee kohdalleni seuraavanlainen viesti:

”Hei ja kiitos yhteydenotostasi. Ikävä kyllä olen kuollut.

Ei, tuo ei ole traagista, tuo on surullista. Tragedia on se että en koskaan pääse osoittamaan sinulle miksi olin yksi maailman parhaimmista rakastajista jopa maailmanlaajuisen it-ammattilaisjoukon keskuudessa.

Olisin kyntänyt vakoasi makuuhuoneen, keittiön, eteisen ja parvekkeen läpi ja takaisin päivät putkeen. Sanakirjaan olisi pitänyt lisätä uusi kategoria nimeltään ”temput jotka tein sinulle”. Lisäksi pidin kissanpennuista ja olin juuri aloittanut kitaransoittoharjoitukset.

Mutta hei, ikävää että et ottanut aiemmin yhteyttä ja onnea yhtä hyvän tyypin kuin minä löytämisessä. Se vasta oikeasti onkin surullista.”

Viikon pääkohdat ja ruoskintaa 000378

Lopussa on ruoskintaa. Valehtelisinko minä teille googlettajille?

Ensin kuitenkin viikon tärkeimmät selkeästi eriteltynä.

Syy miksi teille maksetaan niin huonosti:

– Hei, meillä ei toimi tämä laite joka päästää ping-äänen kun painaa napista. Siis se joka antaa samalla jonotuslipun. Se toimi vielä aamulla, mutta se ei toimi enää. Ping kyllä kuuluu mutta lippua ei tule.

– Jonotuslaite?

– Joo, just se.

– Ja soitit TIETOKONE-tukeen?

– En minä muutakaan keksinyt.

– :huokaus: odota, minä etsin puhelinluettelosta jonkun jolle voit soittaa…

Syy miksi teille tullaan tulevaisuudessakin maksamaan huonosti:

– Hei, minä olen täällä huoneessa ja en pääse pois. Minulle kyllä sanottiin että kun menet sinne huoneeseen, älä laita ovea kiinni koska sitten ovi menee lukkoon ja sitten sitä ei saa enää auki. No enhän minä muistanut sitä ja nyt minä en pääse täältä pois, joten voisiko joku tulla avaamaan oven?

– Ja soitit TIETOKONE-tuke—:huokaus: odota vähän aikaa, joku tulee avaamaan kohta oven.

Deitti-kuulumisia

Kävin deitillä. Oli oikein hauskaa taas, tämänkertainen deittini oli rennompi kuin edellinen l. vähemmän laskelmoiva kuin minä. Tärkeämpää oli kuitenkin ehkä se, että alan oppia itsestäni jotain.

Minä tarvitsen hörhön.

Olen liian kankea, looginen ja näen kaiken liikaa seuraavana shakkiliikkeenä tullakseni toimeen jonkun järkevän ihmisen kanssa. Minä tarvitsen kaaosta järjestykseeni, jonkun joka järkyttää tasapainoani.

Ikävä kyllä tuollaiset henkilöt A) eivät ole selviytyneet minun ikäisikseni, B) ovat jo rengastettuja, ja sen jälkeen päästetty takaisin luontoon tai C) heille internetin treffipalstat ovat liian—uuu, kiiltävää!.

Maailman paras työharjoittelija Sarjakuvakaupalla

Tsekatkaa jos ette usko: ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta.

Ruoskintaa, olkaa hyvä:

Viikon luontoäänivisailu 000374

Säännöt ovat selvät kaikille pitkään mukana olleille, mutta teille muille: arvatkaa mitä on minkäkin äänen takana ja lopussa ovat oikeat vastaukset.

1. ”Yhmyhmyhmyyyyyyhmyhmyhm.”

A) Minä joka aamu peilin edessä nyppimässä sänkeä pois leuastani karva kerrallaan. Yleensä on valmis alle kymmenessä sekunnissa.

B) Minä hississä naapurin kanssa.

C) Minä viime laiskiaisena laskemassa muhkuraista mäkeä.

—oOo—

2. ”…………………………………………………..”

A) Siivooja minut nähdessään.

B) Minä nähdessäni tilitietoni oletetun säästökuukauden jälkeen.

C) Kaikki muut huoneessa olijat kuultuaan ensimmäisen minuutin puolen tunnin vain-näin-meidän-poikien-kesken-monologistani.

—oOo—

3. ”AAAHHHHHhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh.”

A) Ääni jonka ilmajousitetty työtuolini päästää istuessani sille ja noustessani siitä.

B) Minä tajutessani että jos olisin alkanut säästää lapsena, minulla olisi varaa avata oma baari.

C) Jokin ilmastointikanavassa aina kun kävelen ilmastointiluukun ohi töissä.

—oOo—

”Mmmm…kullitettu…”

A) (Jotain aivan liian kipeää tähän laitettavaksi. Kyllä, JOPA minun kirjoitushistoriallani.)

B) Minä katselemassa kultareunaista keittiökirjaa.

C) Minä syömässä kakunpalaa.

—oOo——oOo——oOo——oOo——oOo——oOo——oOo——oOo——oOo—-

Oikeat vastaukset:

1. B) Minä hississä naapurin kanssa.

Pidin naapurilleni ovea auki, ja heitin vitsinä ”säästetään tässä saranoita”. Naapurini alkoi kertoa minulle talousteoriasta joka olisi syntynyt jos Keynes ja Marx olisivat olleet bestiksiä Facebookissa.

Pointtina kuitenkin oli että työläisten vallankumous on ovella ja silloin saranoita ei säästellä. Ymmärtääkseni keinujen luona olisi ollut tänään inkiväärien jako tai jotain sinnepäin. En oikein kuullut tarkasti koska yritin hymähdellä kunnes pääsin omaan kerrokseeni.

2. A) Siivooja minut nähdessään.

Myönnän, tämä oli puoliksi minun syytäni. Siivooja puunasi ulko-oven lasia kun olin tulossa sisään, ja koska en tahtonut häiritä häntä, jäin odottelemaan oven taakse puhdistuksen loppumista.

Siivooja tuijotti minua koko ajan kuin Bambi metsästäjää joka tappoi Bambin äidin, ja avasi lopetettuaan minulle oven. Heitin vitsinä (milloin minä oikein  opin olemaan yrittämättä?) ”kiitos. En tahtonut häiritä ammattilaisen työtä joten en tullut ovesta heti sisään.”

Siivooja tuijottaa minua edelleen kuin Punahilkka tajutessaan että isoäiti on iso paha susi. Hitsi! minä en ole hirviö! Se on testattu pyhällä vedellä!

3. B) Minä tajutessani että jos olisin alkanut säästää lapsena, minulla olisi varaa avata oma baari.

Sen nimi olisi ”Katkera loppu”, jotta mainoslause olisi ”toivon näkeväni sinut Katkerassa lopussa”.

Tarjoilisin mm. Sex on the beach-drinkkejä jääpaloilla eli ”Sex on the beach with rocks” ja kertoisin tarinoita it-tuen alalta.

Mutta sitten kompastun todellisuuteen ja lyön pääni terveeseen järkeen ja otan seuraavan asiakaspuhelun vastaan.

4. C) Minä syömässä kakunpalaa.

Meillä oli taas virman vuosituloksen julkistus. Voitot kasvoivat, pörssikurssi saatiin nousuun ja osinkoja maksettiin naurettavia summia. Henkilöstölle oli luvattu bonukset jos virmalla menee hyvin.

Ikävä kyllä liikevaihto piipaa tulosarvio puupää rakennekustannus huuhaa tai jotain sinnepäin. Joten nada, zippo, alta nollan, ei mitn palkkaorjille.

Tai no melkein ei mitään, tarjottiinhan meille kermakakkukahvit.

Siinä kakunpalaani nauttiessani tajusin että bonus olisi ollut n. puolet kuukausipalkastani eli useita kymmeniä…euroja. Nauttimani kakkupala oli siis oikeasti todella arvokas pala leivonnaista. Uskallanpa jopa todetta että jos se olisi vuorattu lehtikullalla, se tuskin olisi niin arvokas kuin se nyt oli.

It-tuki esittää: totuus runebergin päivästä 000372

Kaikki it-alalla pitempään työskennelleet tietävät totuuden Runebergista. Nyt ensimmäistä kertaa se paljastetaan muillekin.

Ensinnäkin kyseessä ei ole ”Runebergin päivä” vaan ”run e-berg in päivä”, ensimmäinen suomalais-ruotsalais-englantilaisella ohjelmointikielellä tehty ohjelma.

Sitä olivat kehittämässä mm. Johan ”luddiitti” Ludvig, suomenruotsalainen kielenkehittäjä; Sven ”well duuuuuh!” Tool, myöskin suomen-ruotsalaista tekoa, kuten olivat hänen sepäntaitonsakin; ja kirjuri Kimmo Dotkom, kuuluisia pohjanmaan Dotkomeja.

Yhdessä he kehittivät heksametrillä toimivan ohjelmointikielen, jossa ei ollut 1 ja 0 eli ”kyllä” tai ”ei”.

Sen sijaan mukana oli kuusi vaihtoehtoa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 eli ”ihan varmasti”, ”ei tod.”, ”no ehkä”, ”niinpä tietysti”, ”aijaavai” sekä ”kvg” (lyhenne termistä ”kysy Vihtori Gutenbergilta”).

Tähän ohjelmointikieleen perustuen he alkoivat suunnitella ohjelmaa nimeltä e-berg. Sen omituinen nimi juontuu siitä että tekijät eivät päässeet yksimielisyyteen onko kyseessä ”en berg” vai ”ett berg” (tämän uskotaan johtaneen ”KVG”-ilmaisuun).

Kaikkien suunniteltujen ohjelmistolauseiden oletettu ajoaika kestäisi noin 24 tuntia, joten siitä muodostui lopulta sisäpiirin vitsi ”run e-berg in päivä”.

Ohjelman kehittämistä tehtiin normaalien toimien ohella, joten mukana olijat tarvitsivat jotain ravinteikasta, mutta sellaista mikä ei veisi liikaa tilaa papereilta. Ludden (kuten muut kutsuivat Johania) tyttöystävä auttoi tässä asiassa tekaisemalla heille aina jotain kaikesta mitä kaapista nyt sattui löytymään.

Näin saivat alkunsa ”run e-berg in leivonnainen” (toinen sisäpiirin vitsi).

Hyvin alkanut projekti kuitenkin ajautui pian voimakkaiden persoonien vuoksi karille.

Ludde halusi ohjelman oleva  esteettinen ja kokonaisvaltainen, johon Sven aina vastasi ominaiseen tapaansa ”well duuuuuh!”. Dotkom taas vietti kaiken aikansa ”run e-berg in”-leivonnaisten parissa.

Lopulta porukka hajosi, saamatta koskaan aikaiseksi muuta kuin alustavat suunnitelmat itse ohjelmasta.

Ryhmän hajoaminen oli niin katkera kokemus Ludvigille, että hän purki pahan olonsa mm. kirjoittamalla heikosti peiteltyjä pilakertomuksia kokemuksistaan ja  entisestä työtovereistaan salanimellä J. L. Runeberg, aivan kuin vääntääkseen vielä kerran veistä haavassa.

Näistä selkein on”Vänrikki Stoolin” tarinassa esiintyvä ”Sven Dufva” joka tekee päinvastoin kuin mitä tälle sanotaan sekä ”Salamiin kuninkaat” l. alkuperäiseltä nimeltään ”Svidun kyrsää imevät kenopäiden kingit!” (jo tuohon aikaan tehokas kustannustoimittaja oli arvokas apu).

Sven ”well duuuuh!” Toolin kohtalosta ei ole selvyyttä, mutta Kimmo Dotkom ei kestänyt häpeää, vaan poistui Saksaan, mutisten laivaan noustessaan joidenkin lähteiden mukaan ”Suomi on paska maa”.

Johan ”Runeberg” Ludvig kuitenkin jäi Suomeen nauttimaan kansansuosiostaan ja leivoksista.

Todella huonoa Fifty shades of grey-fanifiktiota 00371

”- Ooh, olet niin seksikäs, hän sanoi. – Kiitos, olet itsekin komea, hänelle vastattiin. – Tahdon sitoa sinut, hän kuiskasi. – Olen kokonaan sinun, hän sai läpi puristettujen huultensa välistä.

Joten hän sitoi hänet.

– Tahdon ottaa sinut, hän kähisi. – Oi tee niin, oli kaikki mitä hän sai sanottua.

Joten hän otti hänet.”

Nyt kun kaikki poistuivat,  voin kertoa mikä on ihmiselle kaikkein vaarallisin luontolaji. Se on verkko-asiantuntija.

Heidät tunnistaa positiivisesta elämänasenteesta ja äännähdyksistä kuten ”tästä ei varmasti tule ongelmia”, ”jos joku sattuu soittamaan, niin tietokoneen uudelleenkäynnistäminen auttaa” ja ”loppukäyttäjät eivät huomaa mitään”.

On kuitenkin huomattava että he ovat rauhoitettu laji, eli vaikka mielesi tekisi, et saa fyysisesti tehdä selväksi miltä tuntuu vastata kahden päivän aikana 400:aan puheluun aiheena ”yllättävä verkkovika, jonka vuoksi tietokoneet eivät toimi ja joka koskettaa kaikkia”.

Tämä selityksenä tälle kuvalle:

Tuo on kaikki mitä oli jäljellä töihin tuomastani maapähkinä-hunaja-kakusta kun ehdin kuvaamaan sitä, eli hyvää taisi olla.

Resepti on Tsajut-sivulta (kiitos heille) joskin muokkasin sitä hiukkasen.
125 g voi
1 tl vaniljasokeria
275 g (n. 3 dl) sokeria
3 munaa eroteltuina
1,5 dl hunajaa
2 rkl maapähkinävoita
240 g (4 dl) vehnäjauhoja
1 1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 1/2 dl maitoa

(Alkuperäisessä käytettiin suklaata hunajan sijaan, mutta tässä pointtina on se että maapähkinävoi ja hunaja ovat maku-vastapari. Laitoin maapähkinävoita kaksi lusikallista, eli en mitannut sitä. Lisäksi paistoin kakkua 150 asteessa tunnin uunin alaosassa.)

Vaahdota voi, vaniljasokeri ja sokeri.
Vatkaa joukkoon munankeltuaiset ja lopuksi hunaja sekä maapähkinävoi.
Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola keskenään ja nostele aiemman taikinan joukkoon yhdessä maidon kanssa.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele se varovasti taikinan joukkoon.

Muutoin elämäni on tällä hetkellä ankeaa tai ehkä se oli se 399:s kerta kun kuulin puhelimesta ”hei netti ei toimi, onko kukaan muu soittanut siitä teille?”; adrenaliini ei kohise enää korvissani kuten aiemmin kun kävin tarkistelemassa deitti-profiiliani. Jännittävintä siellä oli kun havaitsin jonkun ”blokanneen” profiilini (tahdon puolustautua sillä että sanoin ”TAITEELLISIA” alastonkuvia).

Toivon tilanteen piristyvän jos/kun suunnitelma (G)B toteutuu (tuosta myöhemmin ”jos”-kohdan täyttyessä :merkitsevä silmänisku: )

Vielä loppuun mainostus: Jarkko Vehniäinen on Turun Sarjakuvakaupan helmikuun näyttelyvieras.

Hän tulee avaamaan näyttelynsä ensi perjantaina 1.2 klo 17-19. Esillä on Kamala luonto-sarjakuvan originaaleja sekä tarjoilua, joista puheenollen…

Say hello to my little friends: maapähkina-hunaja-muffinssit. Lisäksi tekaisin samalla sitruuna-salmiakkikakun, joka parasta aikaa jäähtyy parvekkeella. Ainakin näitä on tarjolla avajaisissa.

Itse olen taas se tyyppi siellä alakerran tiskin takana näyttämässä siltä kuin heittäisin kuutamokeikkaa armeijan erikoisjoukkotehtävien välillä.

Saa moikata ohimennessä näyttelyyn tai vessaan.

Mutta sitä ennen muutama juttu 000369

Tämä olkoon osoitus siitä että en ole vain kaunis kasvo:

Sitruuna-salmiakkikakku

250 g voita tai margariinia

2 dl sokeria

3 munaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2-4 dl maitoa

pussi lakritsikarkkeja

2 ml sitruunan makuista aromia (Polga, mistä näitä sai?)

(Peruskahvikakun resepti on Hellapoliisi.fi:stä, kiitos)

Sulatin voin ja sekoitin siihen sokerin ja kananmunat. Lisäsin muut ainekset joukkoon ja sekoitin taas.

Sulatin 300 g (ensimmäinen löytämän pussi) n. 4 dl maitoa (piti välillä lisätä koska alkoi palaa ilkeästi pohjaan) ja lisäsin taikinaan ja sekoitin taas. Lisäsin lopuksi sitruuna-aromin ja sekoitin lopullisesti.

150 astetta, yksi tunti, uunin alimmalla tasolla.

Kuvasta näette että A) kaikki lakritsinpalaset eivät sulaneet ja B) tuossa oli kaikki mitä kakusta oli jäljellä puoli tuntia töissä esilleottamisen jälkeen eli A-kohdalla ei ole väliä.

——————

”Jos annetaan ymmärtää, silloin pitää ymmärtää antaa.”

En nyt muista luinko tuon jonkun zen-mestarin elämänkerrasta vai Lauri Tähkän lyriikoista, mutta olen yrittänyt elää sen mukaan ja olettanut että muutkin pelaavat samaa lautapeliä.

Kunnes tänään pilvilinnani kohtasi pilvivallihaudanylittäjän.

Play.com myy vaaleanpunaista Gears of War / Pendulum Wars Lancer Prop Replica ”Deadly Cute”-asetta (käykää äkkiä katsomassa ennen kuin joku näkee missä surffailette).

Pitkällisen, usean sekunnin ajan kestäneen mietinnän jälkeen olin jo järjestänyt Facebookin kautta pyssyleikin muiden vakavahenkisten aikuisten kanssa, joten ei muuta kuin ostamaan tuo ja…täh? Ei voida toimittaa? Voidaan toimittaa vain Isoon-Britanniaan? Ei voida toimittaa peräpohjolaan? Toimitus vain saarivaltakunnassa? Toistan itseäni pahasti?

Eikö minulla ole tunteita? Enkö minä irvistä tyttömäisesti kun levitän kylmää rasvaa kuivaihottumalleni? Eikö tyttömäinen lauluääneni muutu suihkussa oktaavin suihkuveden lämpöasteiden myötä? Enkö minä ansaitse tietokonepeliin perustuvaa vaaleanpunaista leikkipyssyä joka tarvitsee 2 kpl pattereita päästäkseen ”zium! zium”-ääniä? Miksi olen vähemmän arvoinen kuin britti?

——————

Jotain positiivista kuitenkin tähänastisessa viikossa: The Destroyer (suomessa julkaistiin nimellä ”Remo”) pokkareita saa Kindleen!

”Hänen nimensä oli Remo Williams ja hän piteli miestä ikkunan ulkopuolella yhdellä kädellä.”

Jotenkin nykykirjallisuuden parhaimmistakin aloituslauseista puuttuu tuollainen runollisuus.

Isyydestä 00338

Ei, en ole raskaana, kiitos vaan kysymästä.

Olen vain joutunut pohtimaan viikon aikana nykyaikaisen isyyden haasteita.

Seuraavaksi kuvailemani tilanne läpikäydään niin monta kertaa sarjakuvakaupalla joka viikko, että ainoa syy miksi Sir Richard Attenborough ei ole tehnyt siitä luontodokumenttia on se, että jopa miehellä joka on nähnyt lintujen syövän vastakuoriutuneita kilpikonnia ja leijonien omia pentujaan on rajansa:

Vanhempi miespuolinen yksilö puoliksi raahaa, puoliksi kantaa hänestä noin 1/3 pienemmän kloonin kauppaan ja toteaa tälle ”kato: sarjakuvia!”

Äänestä kuulee kuinka vanhempi uros yrittää ylpeänä saattaa jälkeläisensä tietoiseksi siitä, että hänen näkemänsä asia kalpenee sille kun kiimakausi ja lottovoitto osuvat samalle lauantaille; sillä tämä on ikiaikainen initaatioriitti, jossa kokeneempi saattaa tietoiseksi jälkeensä tulleet  universumin salaisuuksista, jostain suuremmasta voimasta joka ympäröi heitä kaikkia.

Jossain muualla näkisitte kyyneleenkaltaisen vesi-ilmiön isän silmissä, mutta ette täällä, sillä tätä Mekka-kohtaa-Pietarinkirkon-kohtaa-Playboy-kartanon tunnelmaa ei häpäistä ns. tunteilulla. Sen sijaan isä työntää poikaansa lähemmäksi hyllyjä, jotka pursuavat toinen toistaan upeampia peräkkäin laitettuja ruutuja, toivoen että tämä ymmärtäisi liikkeen merkityksen.

Jälkikasvu avaakin suunsa ja kaikki odottavat millaisin sanankääntein hän pukee merkityksiin näkemänsä.

”Isä, meneeks meillä kauan?”

”Voidaanks me mennä jo?”

”Saanks mä mennä tonne ulos pakkaseen odotteleen?”

Nuo ovat tällä hetkellä Top 3-kärjessä. Koska hetki, jota ei ehkä koskaan ollutkaan, on nyt mennyt, isä alkaa tutkia sarjakuvia innostuneena ja jälkikasvu ottaa kasvoilleen usein Espanjan Inkvisition kidutuskammioissa nähdyn ilmeen ja alkaa tuijottaa kattoa.

Juurikin tällaisista syistä olen luvannut, että jos joskus saan jälkikasvua, iltasatuna luetaan Hämähäkkimiestä (ja jos jälkikasvu on tyttö, Hämähäkkityttöä).

Toinen syy miksi tämä tuli mieleeni on Facebookissa kiertävä kuva ja kuvateksti Slayer-yhtyeen laulajasta (käykää katsomassa, me odottelemme kyllä.)

Olen toisinaan miettinyt millaista on Metallica-yhtyeen solistin James Hetfieldin perhe-elämä (minkäs teet, olen monitulotteinen mies).

Sillä kenellä on kaksi peukaloa ja kuka saa muutaman kymmenen tuhatta ihmistä hankkimaan vapaaehtoisesti niska-hartia-jumituksen yhdellä päänliikkellä? Jep.

Mieliskenaarioni on se kun Hetfieldin tyttären poikakaveri tulee hakemaan tyttöystäväänsä koulun tanssiaisiin.

Tyttö vielä viimeistelee meikkiään vessassa, kun poikaystävä seisoskelee eteisessä isä-Hetfieldin kanssa ja kumpikin yrittää olla viilee.

Poika koska hän on ihan varmasti joskus yrittänyt soittaa tennismailalla Master of Puppets-kappaletta, ja siinä on mies joka on laulanut sen.

Hetfield koska hän on laulanut Master of Puppets-kappaleen, mutta siitä on niin monta vuotta, ja kyllä hän on seurannut nuoriso-skeneä, ja tuota… te nuorethan tykkäätte Backstreet boys-yhtyeestä?

Hetfield siinä sitten yrittää heittää kevyttä läppää siitä miten se on ilmoja pidellyt ja poika ei osaa reagoida muuten kuin moshaamalla jokaisen sanan tahtiin.

Lopulta Hetfieldin tyttö tulee vessasta. Hän ja poika ovat valmiita lähtemään kun Hetfield yrittää heittää vielä kevyen vitsin perään tyyliin ”älkää sitten tehkö mitään mitä tein maailmankiertueella 1991, heh heh”.

Poika tietenkin naurahtaa väkinäisesti, ja tyttö pyörittelee silmiään ja huutaa vaan ”hei faijaa-aaa, ei taas noita juttuja! Me lähetään nyt mutta me tullaan ajoissa takaisin, älkää soitelko perään, moiiiii!

James Hetfield, kirottu mies: kuningas kotinsa ulkopuolella, narri sen sisätiloissa.

”Jos kohtaat Buddhan, tapa Buddha – Opeta lapsellesi aakkoset ja transendenttiset käyttäytymistavat” 00226

Tuo oli siis lastenkirja jota aloin kirjoittaaa viimeisimmän helleaallon aikana (”Jos kohtaat apinan, anna sille piiskaa. Jos kohtaat Buddhan, tapa Buddha. Jos kohtaat Celciuksen, kysy käykö se kuumana?” jne.)

Pääsin jo T:hen (”Jos kohtaat traktorin, anna sille ryyppy”) mutta sitten onneksi saapuivat sateet.

Muutenkin tuntuu että ideat tulevat luokseni kuolemaan.

Mitä jos maabrändien sijaan olisi maabändejä? Mitä jos muilta valtioita ei valloitettaisi enää sotilasvoimin, vaan kansainvälisillä artistikiertueilla; sillä demokraattisen äänestyksen sijaan valtiojohtajaksi valittaisiin aina sen vuoden äänite-myyntilistojen ykkönen ja eduskunta Idols-puhelinäänestyksillä? Ja mitä jos bändi-tietokonepelit olisivat yksi asevarustelun muoto, jossa itse pelin lisäksi myytävät oheistuotteet olisivat parhaimmillaan ”weapons of massive indestructiOOOOOOOOONNYEAHHHHRÄKÖNROULLLLL!!!!”

Mitä jos jatkaisit matkaasi jonkun sellaisen luokse joka jaksaa kirjoittaa tuollaista?

Ideoiden lisäksi tänne tulivat kuolemaan seuraavat googlen hakusanat:

hupi pipo

Nyt on heinäkuu. Minä muistan sen ajan kun ihmisiä ei saanut käyttämään pipoa edes talvella. Jos nyt pidät pipoa, ainakin minulle se tuottaa suurta hupia.

turkissa isomunaiset miehet

”Haloo? Onko Googlella? Minulla olisi muutamakin kysymys siitä miten te blogini luokittelette. Mutta nyt kun olette siinä, olisi yksi kysymys turkiseläinteollisuuden osallisuudesta  kanataloudessa ja heidän käyttämänsä työvoiman sukupuolijakautumasta.”

kalastushaavi unissa

Tyhjä kalastushaavi: vastoinkäymisiä. Täynnä: menestystä. Rikki: pettymystä, paitsi jos siinä oli kala, jolloin se merkitsee pientä menestystä.

Lähde: SWOON Dream dictionary

piiskausta

Aikaisemmin ärsyynnyin tästä, mutta nykyisin linkitän kauppaamme.

miten minä saan poikaystävän

Tätä aihetta on käsitellyt ansiokkaasti ainakin Aakkostarinat-blogi (LISÄYS: ja nyt siis tarkoitan nettitreffi-ilmoituksen teon osalta. Se ei ole helppoa, mutta yrittäkää välttää tuolla mainittuja kliseitä.

Ja kun kerran täällä ollaan, niin lisäksi linkki ”Haku päällä – kuinka avoimin mielin liikkeellä netissä?”-blogaukseen Ylen Olotila-sivustolla)

Itse jaan LL Cool Jamesin viisauden sanat: ”There is somebody for anybody. But If you look like Jabba the Hutt and you want Pamela Anderson, then you are shit out luck, man.” Rakkaus ei ole sokea, se on valikoivasti likinäköinen.

Sen sijaan omilla hauillani huomasin että internetissä on Röhökäisen mentävä aukko.

Röhökäinen

6 dl vehnäjauhoja
3-4 dl sokeria
2 tl soodaa
2 kananmunaa
250 gr voita
2 dl piimää

Sekoitetaan munat ja sokeri, lisätään piimä. Sulatetaan rasva. Rasvan jäähtyessä jauhot ja sooda sekoitetaan keskenään. Lisätään jäähtynyt rasva ja jauhot vuorotellen.
Paistetaan uuninpellillä 200 asteessa n. 30 minuuttia.
Voi nauttia sellaisenaan tai esimerkiksi mansikkahillon kanssa.

Nyt voitte hajaantua, ei ole enempää luettavaa toistaiseksi.