Lyhyitä tarinoita 12

marraskuu 28, 2014

20.

Casanova kirjoitti päiväkirjaansa kerran että toisinaan ihmiset kaipaavat helvettiin vain saadakseen seuraa.

19.

Jos maailman suurin rakastaja on tuntenut yksinäisyyttä, voiko minua syyttää siitä mitä tein? Voi. Antakaa anteeksi.

18.

Minä olin ollut niin kauan yksin, että en ajatellut enää järkevästi. Kun löysin sen…kirjan, häpeän nyt tunnustaa että en epäröinyt hetkeäkään.

17. 16.

Minä aiheutin tämän kaiken.

15.

Jos saan antaa pikku vihjeen, niin jos koskaan satutte löytämään ihmisnahkalla päällystetyn teoksen, jonka musteena on ollut ihmisveri, älkää lukeko siitä asioita ääneen.

14.

Heh. Itse asiassa yritin opettaa sen hänelle.

13.

Mutta hän ei oppinut enää. Hän oli jo kuollut. Lukemani ei toiminut eläviin.

12.

Se mitä ihmiset eivät ymmärrä on se että ne eivät halua lihaa tai aivoja tai sellaista.

11.

Ne haluavat rakkauttanne. Ne haluavat suudella teitä, tuntea kehonne omaansa vasten, jakaa elämänsä kanssanne.

10.

Mutta ne ovat kuolleita. Ne eivät ymmärrä sitä enää kuten me elävät. Ne eivät tiedä miten se tulee tehdä.

9.

Ja minä aloitin sen kaiken. Ehkä se oli tarkoitettu olemaan tätä tai sitten…en vain osannut. Minä olen niin pahoillani.

8. 7.

Minä ”tapoin” hänet kun tajusin mitä oli tapahtumassa, mutta se ei estänyt enää leviämistä. Se oli jo tuotu tähän maailmaan.

6.

Nyt he rakastavat kaikkia.

5.

Pakenin niin kauan ja pitkälle kuin kykenin.

4.

Enää en jaksa. Yritän ampua niin monta kuin ehdin. En tiedä mitä teen viimeiselle luodille.

3.

Otanko riskin ja päädyn jonnekin taas yksin, vai liitynkö teihin muihin?

2.

Voi luoja miten minä pelkään! ANTAKAA ANTEEKSI!


Aika lähteä Istanbuliin 000456

marraskuu 21, 2014

Maltan haukka-elokuvassa on lopussa kohtaus [spoilereita] jossa pahikset tajuavat että heitä on huijattu. Toinen heistä alkaa raivota, mutta toinen heistä käsittelee asian tyynesti.

Kasper Gutman: Well, sir, what do you suggest? We stand here and shed tears and call each other names… or shall we go to Istanbul?

Joel Cairo: Are you going?

Kasper Gutman: Seventeen years I’ve wanted that little item and I’ve been trying to get it. If we must spend another year on the quest… well, sir, it will be an additional expenditure in time of only… five and fifteen seventeenths percent.

[/spoilereita]

Joten…tämä luku elämästäni loppuu cliffhangeriin.

Mutta toisaalta juoni tähän asti on ollut minulle suosiollinen: pääsin pois Helsingistä sattumalla ja samoin kävi hassusti kun pääsin tähän it-tukeen kun aiempi loppui.

Täällä tapasin E:n, jota ilman tällä hetkellä yrittäisin löytää seinästä kohtaa jossa ei ole otsani jättämää painaumaa.

Lisäksi aloin juuri CMDB-koulutuksen. En tiedä kauanko se jatkuu, virma ei suoranaisesti tuleviin irtisanottaviin halua rahoja hukata, mutta ainahan se näyttää hyvältä CV:ssä.

Tässä on kahdeksan kuukautta aikaa suunnitella, täyttää työhakemuksia ja kerätä pesämunaa tuleviin koitoksiin.

Tarina ei ole vielä ohi, ja tunnen jo jonkin kutsuvan ”kiirehdi poika, se odottaa siellä sinua”…


Ja se siitä 000455

marraskuu 18, 2014

She said no by the way.


Ja se siitä (”Are you gonna drop the bomb or not”-edition) 000454

marraskuu 17, 2014

Olivat yrittäneet tavoitella päivällä, mutta ylläpidin E:n kanssa romantiikan liekkiä kahvilassa joten en kuullut suutelemisen äänten yli puhelinta.

Soittavat huomenna uudestaan.

Yritän olla kovin zen ja rauhallinen, mutta ikävien faktojen kohtaaminen tulee järkyttämään.

Tilitän itsesääliäni huomenna kun saan viimein kuulla asian virallisesti (jos vain siis ehdin työhakemusten täyttämiseltä).


Ja se siitä (”jos maailma kohtelee kaikkia epäreilusti, eikö se silloin ole reilu?”-edition) 000453

marraskuu 15, 2014

Aluksi inspiroivaa musiikkia.

Vieläkään ei ole kuulunut mitään virallista. Uskon että Godot saapuu ennen kuin tieto hylkäämisestäni.

En tiedä mikä surun vaihe on kyseessä, mutta mieliala vaihtelee ”ette viitsisi siirtyä n. puoli metriä taaksepäin, seisotte (sensuroitu)ni päällä” ja ”puolimetrinen (sensuroitu)ni painaa niin paljon etten voi edes katsettani nostaa maasta” välillä.

Siis ihan riippuen mm. miten hommiin valitut työkaverini iloitsevat tulevista bonuksistaan (en tiedä pitäisikö olla katkera ja pyytää porukkaa pitämään turpa kiinni vai iloita heidän puolestaan ja onnitella heitä. Sekin aiheuttaa stressiä).

Hahmottelemani vaihtoehdot:

1) Verkostoituminen: olen laittanut viestiä parille kaverille että jos he voisivat levittää sanaa että kohta olisi deskiläistä darjolla. Tiedän lisäksi pari paikkaa jonne laittaa avoin työhakemus.

2) Opiskelu: Jos huonosti käy, ansiosidonnaisellakin elää hetken aikaa. Ajattelin käyttää ajan python-ohjelmointikielen opiskeluun, vaikka se ei olekaan kuuminta hottia työmarkkinolla.

Mutta se on jossain määrin helppoa (5-vuotiaatkin osaavat ohjelmoida), ja sitä voi käyttää Googlen pilvi-palveluihin ja se taas on tulevaisuuden juttu.

3) Muuttaminen: vihonviimeisin vaihtoehto on muuttaa takaisin Helsinkiin. En tekisi sitä pitkin hampain, vaan lähinnä auton takakonttiin tungettuna, kädet selän taakse sidottuna, silmät kiinni teipattuna ja suu tukittuna.

Tapasin tänään kaverini joka joutui tekemään noin. Hän sanoi että yritä viimeiseen asti pysyä Turussa.Lupasin tämän ihan vain jotta voisin väistää hänen pistävää mielipuolisuutta hipovaa epätoivoista katsetta.

Sen sijaan ei niinkää vihonviimeisin vaihtoehto voisi olla muuttaa ulkomaille.

Isossa-Britanniassa saattaisi olla hommia. Eikös ulkomaille työtä etsimään muuttava saa kolmen kuukauden ajan tukea? Voisihan tuota kokeilla. Pitää vain ylipuhua E.

Se ainakin on varmaa että keltatiilitie jää taakseni.


Ja se siitä (jäätelö/itsesääli-edition) 000452

marraskuu 7, 2014

Kaveri kertoi saaneensa sen homman johon minulla oli (vielä eilen omasta mielestäni) teoreettiset mahdollisuudet.

Muille haastatelluille on ilmoitettu että heidät on palkattu.

Älkää pakottako minua vääntämään tätä rautakangesta teille.

Ilmoitelkaa jos joku tuntee jonkun joka kaipaa hyvää it-tukihenkilöä Turun alueella alkaen 1.6.2015.

 


Huolestuttaa 000451

marraskuu 6, 2014

Koska.
Porukkaa on headhuntattu ympäriltäni kolmesta ilmansuunnasta uuteen työpaikkaan.
HETI haastattelun jälkeen on ilmoitettu että perjantaina juodaan sopimuksen allekirjoitus-kahvit.
Itselleni sanottiin aikoinaan että ”varmaan tuossa marraskuun ekoilla viikoilla ilmoitellaan, ehkä”.

Mutta.
Ilmeisesti minua haastateltiin erityistehtävään.
Jonkun kuulemma pitää käynnistää/rakentaa/pumpata barbara/shokkikäynnistää uusi deski tyhjästä;  muut aloittavat vasta ensi vuoden puolivälissä, kun taas jonkun pitää aloittaa heti.
Toiset kun on otettu ihan sherpoiksi, mutta jonkun pitää mennä rakentamaan perusleiri (hei; Yrittäkää itse tällä stressitasolla kirjoittaa hyviä kielikuvia).
En hakenut tuohon tehtävään (hakemuksessani mainittiin erikseen ”sherpa”) mutta ilmeisesti luova cv-kirjoitus on salainen supervoimani.

Silti.
Jos en pääse tuohon paikkaan, tarkoittaako se että olen heistä liian hyvä normaaliin it-tukeen? Tuleeko minun mennä jonnekin muualle missä salainen supervoimani pääsee paremmin esille?

Ehkä.
Kaikki meiltä poispotk—uusien työmahdollisuuksien ääreen toimitetut ovat löytäneet töitä.
Ja luultavasti minäkin, mutta se sitten todennäköisesti tarkoittaa noin tonnin miinusmerkkistä palkkakehitystä.

Pitääpä laittaa lottoon toinenkin rivi.