Hiihtolomalla 000425

huhtikuu 17, 2014

Olen lomalla seuraavat puolitoista viikkoa.

Ajattelin nukkua koko ajan.

Kuullaan sen jälkeen.


Lyhyitä tarinoita 5

huhtikuu 11, 2014

Mistä saan ideani?

Minulta kysytään tuota usein.

Vastaan että sopimus paholaisen kanssa on auttanut.

Tämä naurattaa kaikkia.

Jatkan kertomalla että sielun sijaan hän kuitenkin haluaa 15% kaikesta mitä ansaitsen.

Tämä naurattaa heitä vielä enemmän.

Lopuksi totean ettei se minusta ole niin hauskaa.

Tuo viimeistään kirvoittaa piimänaamoiltakin hekotuksen.

Totuus on että olen suuri koulutuksen ystävä. Minusta meillä ei ole tarpeeksi koulutusta. Itse asiassa olen yksi suurista yliopistoille lahjoittajista, enkä vain verovähennysten vuoksi.

Rakastan varsinkin kirjallisuustieteen opiskelijoita. Pidän siitä kuinka he eivät tarvitse edes lukuvaloa pimeässä opiskelijaboksissaan koska heidän silmänsä tuikkivat innosta.

Huono kielikuva? Tiedän. Siksi en kirjoita mitään itse.

Kaikki nuo opiskelijat kuvittelevat kirjoittavansa valmistuttuaan Seuraavan Ison Sukupolvensa Romaanin. Loppujen lopuksi he kaikki päätyvät tarjoilemaan Seuraavan Ison Hampurilaisen Ja Ranskalaiset.

Heillä kuitenkin on kirjoittamisen taito, myönnän sen. Minä rakastan heitä sen vuoksi.

Pienestä maksusta he ovat valmiita kirjoittamaan mitä vain – ja antamaan oikeudet minulle – kunhan vain annan heille muutaman lauseen tiivistelmän siitä mitä haluan.

Mistäkö sitten saan ideani? Sanotaanko että siihen on omat kikkansa. Ah, seuraava allekirjoituksen jonottaja.

”Hei, tahdoin vain sanoa kuinka paljon minä ja bi-seksuaali, kokeilunhaluinen tyttöystäväni rakastamme näitä kirjojamme. Mistä  oikein keksittekään idean kissojensa kanssa elävästä naisesta, joka ei voi liikkua ulkona päiväaikaan koska on oikeasti vampyyri, eikä siksi voi rakastaa normaalisti, mutta ajautuu sadomasokistiseen eroottiseen piirileikkiin naapurissaan asuvan miehen kanssa, joka on oikeasti pienen eurooppalaisen kuningaskunnan prinssi, joka pakoilee salamurhaaja-velhoja? Voisitteko kirjoittaa signeerauksenne sekä hotellihuoneenne numeron rintojeni väliin?”

Pitääpä muistaa vanhaa alma materia joulubonuksella.


Lyhyitä tarinoita 4

huhtikuu 4, 2014

Tänään minusta tulee oikea maanviljelijä.

Minua ovat saattelemassa matkaan pellolle isäni ja äitini.

Äitini kyynelehtii ja murehtii kuinka minä nyt tulen pärjäämään. Isäni ei osoita tunteitaan, kuten yleensäkin, mutta näen että hänkin on liikuttunut omalla tavallaan.

Mutta molemmat heistä kunnioittavat päätöstäni, ja tietävät kuinka tärkeää työni on meidän kaikkien vuoksi.

Jo pelkästään heidän takiaan minun tulee olla rohkea, peräänantamaton ja sisukas, kuten maatalouskoulun rekrytointijulisteissa sanottiin.

Sanovat että aikoinaan maanviljelijäksi lähinnä jouduttiin, kun jonkun piti ottaa vanhempien tai sukulaisten tila hoitaakseen. Minusta nykyinen järjestelmä on parempi: vain parhaimmat saavat osallistua tämän ammatin harjoittamiseen.

Menen pukuhuoneeseeni, vaihdan päälleni Hankkija-pipon, pakkasvarusteet, lumikengät ja kuulosuojaimet. Vedän käteeni sitten paksut työhanskat ja ryhdyn hommiin.

Opettajat olivat oikeassa, huutoa tuskin kuulee. Normaalia isompien porkkanoiden repiminen irti lumisesta maasta on raskasta touhua, mutta sen vuoksi painonnosto oli pakollinen oppiaine koulussa.

Joidenkin mielestä ruuan geneettinen manipulointi on mennyt liian pitkälle, mutta minusta kasvien kirkuminen on pieni hinta siitä että voimme nyt viljellä missä vain.

Sitä paitsi nyt viimeinkin ihmiset ovat oppineet syömään suu kiinni.