Esim. siinä on eroa hymyileekö kameralle vai ei; kameraan suoraan katsova ja hymyilevä NAINEN saa enemmän vastauksia.
MIES joka ei hymyile ja ei katso kameraan suoraan saa enemmän vastauksia (tämä selityksenä sille miksi oma kuvani otettiin kaksi sekuntia sen jälkeen kun olin imaissut sitruunaa ja minulle vilkutettiin kuvan ulkopuolelta).
Deittivinkki B: sviddu jätkät.
Laatu-uros.
Kirjoittakaa tuo muistiin: laatu VÄLIVIIVA uros. Ensimmäinen osa määrittelee toisen. Jos vielä kerran näen yhdenkin ”hei löytyiskö tälläselle laatu urokselle seuraa?”, niin viimeinenkin uskoni koululaitokseen men—ei, hetkinen, joku kirjoitti juuri ”löytyiskö seuraa tos tark?”
Suunnitelma treffi II:lle oli seuraava: viedään deitti ravintolaan -> tarjotaan koko ilta -> illan lopussa hän toteaa saman kuin ensimmäisellä kerralla eli että olemme liian samanlaisia -> olen samaa mieltä -> jatkamme ystävinä tai sitten ”mutta hei, ollaan yhteyksissä” l. ”unohda soitella”.
Mikä voisi mennä pieleen?
Se että olemme liian samanlaisia.
Ja meidänkaltaisemme elävät roomalaisen kenraali Sullan periaatteen mukaan: ”yksikään ystäväni tai viholliseni ei ole koskaan tehnyt minulle mitään, mitä en olisi maksanut moninkertaisesti takaisin.”
Koska minä maksoin koko illan (hän vastusteli, mutta minä vaadin), hän haluaa tarjota minulle SEURAAVALLA kerralla. Eli luvassa ovat treffit III.
Tiedätteko miltä tuntuu kaltaisestani kontrolli-friikistä intj-personallisuudesta kun suunnitelma ei toimi? Kuin kutina jota ei voi raapia, koska kehittelemäsi automaattinen kutinanraapija ei toimi.
Seuraavaksi TUKKA eli Todennäköisesti Usein Kysytyt Kysymykset Aiheesta:
– Miksi en itse sanonut mitään? Koska hän yllätti ”minä tarjoan sitten seuraavan aterian, joten käydään me ainakin kolmansilla treffeillä”-kommentilla
– Miksi se olisi sitten niin kauheaa jos tästä tulisikin jotain? Koska hän sanoi jo että me olemme liian samankaltaisia ja hän etsii miestä joka olisi eri mieltä hänen kanssaan ja jonka kanssa voi väitellä. En tahdo että heräämme huomaamaan 2,5 lasta myöhemmin että niin hän tarvitseekin.
– Miksi en voi olettaa että hän olisi muuttanut mieltään? Koska itsetuntoni on lähtöjään olematon koska olen kauris ja mies, joten en pidä ajatuksesta että hän löytää yllämainitun miehen ja jättää minut. Minun tulee kyetä luottamaan toiseen.
– Mitäs nyt sitten seuraavaksi? Hän valitsee ravintolan minne menemme (koska minä tein niin viimeksi) ja ehdottaa minulle tapaamista. Ystäväni ehdotuksesta vien hänelle palan käänteis-tiikerikakkuani (se on muuten suklaata, paitsi pieni vaalea raita keskellä), joskin hän on myöntänyt olevansa chokoholisti, joskaan ei täysin chokolutisti, joten en tiedä miten käy. Jotain kiinnostavaa todennäköisesti.
Voisin kertoa siitä kuinka kahviautomaatti selvästi päästi äänen joka yleensä yhdistetään sylkäisyyn kun tilasin maitokaakaon, ja kuinka mustaherukkamehua tilatessa kuuluu omituinen sivuääni ja se on jotenkin…vetisempää kuin aiemmin.
Lisäksi voisin kertoa omakohtaisiin kokemuksiin perustuen miten viikko punajuurikeittoa vaikuttaa eritteisiin (vihje: purppura).
Silti kaikkein hedelmällisintä on vastata Suskin kommenttiin, koska en jaksa kirjoittaa pitkästi palautteisiin kun voin tehdä sen täällä.
Ihan kuin olisin havaitsevinani pienen ajatuskukkasen. Jos joku tyttö, vaikka susirumakin, selvin päin ja asiallisesti ilmaisee kiinnostuneensa sinusta, pidätkö häntä hölmönä? Niin, arvelinkin ettet. Miksi sitten kuvittelet, että tytöt pitävät sinua hölmönä samoissa olosuhteissa. Ei niitä selvänä ja asiallisesti lähestyviä miehiä oikeasti ole sankoin joukoin ja on vaikea pitää hölmönä jotain, joka on imartelevaa ja rohkeaa.
Antakaas kun kerron yhden jutun meistä kauris-tähtimerkin alla syntyneistä (jos ajattelitte alkaa kinata kanssani astrologiasta ja/tai pyörittelette silmiänne, olette muuten niiiiiiin väärässä blogissa. Täällä kylmä logiikka saa nekkuunsa varjonyrkkeilyssä hauskemmalta huuhaalta).
Me pelkäämme.
Pelkäämme että mikään saavutuksemme, tekomme, ulkonäkömme, luonteemme ei riitä. Jatkuva pelko että emme ole tarpeeksi tai emme ole suoriutuneet hyvin ajaa meitä eteenpäin. Siksi niistä usea johtaja tai elämässään menestynyt on kauris; koska jossain heidän korvansa juuressa joku sanoo vain heidä kuullen ”tämä ei riittänyt”.
Siksi minäkin pelkään jos joku lähestyy minua. Minä en ole vielä tarpeeksi valmis tai hyvä hänelle, ja hetkellä minä hyvänsä toinenkin tajuaa sen ja sitten sattuu.
Sumpin kanssa on syytä olla varuillaan. Aamuinen tervamukillinen venyy helposti toiseenkin mukilliseen tervaa. Hetken päästä lähestyy päänsäryn täyteiset viikonloput, kun kotona ei viitsi pelkästään itselleen keittää.
Jos en tietäisi paremmin, sanoisin että kaverini A:n suomenkieli on parantunut nopeasti. Kaikilla pitää olla paheensa, ja uskallan väittää että kahvi on kuitenkin niitä vähäisempiä. Pikakahviin siirryin juurikin laiskuuttani: vedenkeitin hurauttaa veden lämpimäksi 30 sekunnissa -> purut kuumaan nesteeseen -> bada-bing bada-boom.
Jostain syystä vain aamuinen tervamuki työpaikalla meilin ääressä on niin kovin lohdullinen. Kyllä tämä tästä. Ja jostain syystä teemukillisessa on samat fyysiset ominaisuudet, mutta ei mitään henkistä lohduketta.
Okei, ehdottomasti et ole A. Olenhan minäkin juonut nyttemmin enemmän teetä, mutta vaikka tieteen mukaan siinä on enemmän kofeiinia, siitä puuttuu je ne sais qui. Pitäisikö kokeilla mustaa teetä?
Niin ja hei, parinvalintajärjestelmä on lopulta melko yksinkertainen. Itse olisin toki kaivannut jokaisen vastaantulijan otsaan leimahtavaa tekstiä “kyllä” ja “ei” signaaliksi, mutta todellisuudessa vastaavanlainen liikennevalo löytyy toisesta ihmisestä melko helposti. Kotvasen sanailun jälkeen eteneminen ja ajatusten vaihto joko on helppoa tai ei eikä sitä tarvitse sen kummemmin analysoida.
Kaverini juuri eilen muistutti minua että kun tapaan treffeillä toisen ensimmäistä kertaa, minun ehkä kannattaa rajoittaa juttujeni korkealentoisuus sille puolen ilmakehää jossa on hengitettävää happea.
Nimittäin hermostuessani alan joko kertoa omituisia faktoja (tiesittekö että Ikean perustamiskaupungissa hotelleissa on aina laatikoissa uusi testamentti ja ikean kuvasto?) tai sitten kerron vitsejä jotka tajuaa vasta viisi minuuttia kertomisen jälkeen.
Tai kuten yksi kaverini aikoinaan sanoi: ”kaikkihan me heitellään sammakoita, mutta sinä nakkelet kranaatteja, etkä edes viitsi suojautua vaan jäät katsomaan mitä seuraavaksi tapahtuu.”
Senkin uhalla että joku deittipalstalta osasi tänne (moi 🙂 ), seuraavaksi tilannepäivitystä.
Minuun on ottanut yhteyttä nyt kaksi henkilöä ja se hämmentää.
Olen oppinut ihmisyydestä jotain (ajattelin kertoa kolmansilla treffeillä minut kasvattaneesta susilaumasta), mutta deittailua en hallitse.
Sen olen käsittänyt että ”ollaan ystäviä” tarkoittaa oikeasti ”ei tavata enää koskaan” ja…siinäpä se.
Jotenkin tämä kahden ihmisen kanssa (mahdollisesti) treffeille meno (eri aikaan, eri päivinä tietenkin) rikkoo hirvittävän verisellä tavalla jotain selkäytimeeni hehkuraudalla poltettua moraalikoodistoa. Jotenkin tuntuu petturilta käydä kahvilla yhden kanssa, ja sitten toisen.
Tuleeko myös heti ekan tapaamisen jälkeen sanoa miltä tuntuu vai tuleeko odottaa? Miten se tapahtuu? ”En näe meillä yhteistä tulevaisuutta. Myrkytin kahvisi, et pysty nousemaan viiteen minuuttiin mikä antaa minulle tarpeellisen etumatkan. Hyvästi, äläkä yritä jäljittää minua.”
Tämä on niin vaikeaa.
Lisäksi minulla on ehkä lievää kuumetta (palelee, lihaskipua).
Se ei ole deitti-stressi-pohjaista, vaan ihmiset-työpisteesi-ympärillä-ovat-jo-sairastaneet-tai-sairastavat-juuri-pohjaista. Ikihonkakin kestää vain niin kauan kirveeniskuja…mutta Finnrexin & vihreä tee tuntuvat auttavan toistaiseksi, ja luurankomiehistöllä ei ole varaa menettää enää yhtään kylkiluuta.
Nyt ei vaan taideta lähteä minnekään treffeille kenenkään kanssa >.<
Mutta kuten sanoin vastapuolelle, harlekiini-romantillisesti ajatellen olen odottanut hänen tapaamistaa XXX vuotta, joten mitä muutama päivä merkitsee siinä?
Kruunu, saatte kuulla viimeisimmät kuulumiset treffi-rintamalta.
Klaava, jatkan lomamuisteloita.
Ja voittaja on…minulla on treffit tänään.
Laitoin juuri hänelle tekstiviestin jossa ehdotin potentiaalisia tapaamispaikkoja ja -aikoja.
Mitäkö me tiedämme hänestä? Hänen profiilissaan ei ollut kuvaa, joten…
A) hän on luddiitti joka ei usko kameraan, tuohon paholaisen keksintöön
B) hän on niin uskomattoman kaunis että ei halua jokaista kadulla vastaankävelevää ja deittisivutolla pyörivää pervoa peräänsä
C) hän testaa oletko valmis tutustumaan henkilöön jota et tunne
D) en koskaan tulee huomaamaan mikä minuun iski
Koska kuitenkin hän mainitsi pituutensa (pikkaisen Xenaa lyhyempi) ja painonsa, sain selville hänen BMI:nsä (siltä varalta että hän lukee tämän: kyllä, olen pinnallinen, paha poika. Yksi syy lisää antaa minulle piiskaa).
Se itse asiassa on pienempi kuin minulla (hitto, tästä ei kilpailuviettini pidä), eli kun hän kertoo kuntoilevansa, se pitää paikkansa.
Hän on minua nuorempi, todennäköisesti viksumpi koska opiskelee Turussa (palataan kaupunki-asiaan kun tekin olette viettäneet yhteensä yhdeksän vuotta pororajan toisella puolella opiskellen) ja pidän hänen mennään-kahville-ja-katsotaan-syntyykö-tästä-jotain-asenteestaan.
Sen tekemiseen meni aikaa, hikeä ja paljon paholaisen pillimehua, mutta saimme kaverini kanssa deitti-ilmoituksen nettiin.
Ja kaipa te olette tämän ansainneet, koska olette näinkin kauan kanssani jaksaneet:
Synnyin yksinäisenä, alastomana ja nälkäisenä vähän yli [NO JOTAIN SALAISUUKSIA PIDÄN TEILTÄ VIELÄ] vuotta sitten.
Tuon jälkeen on tapahtunut kaikenlaista, erityisesti olen tykännyt niistä tapahtumista, joiden vuoksi en ole enää alaston ja nälkäinen, mutta yksinäinen olen edelleen. Luonteenpiirteiltäni olen hiljainen, rauhallinen, hitaasti syttyvä, mutta tarpeen vaatiessa autan sinua, ja voit luottaa minuun kovassakin paikassa. Vastapainoksi olen toisinaan hajamielinen ja välillä itsepäinen. Saatan välillä unohtaa, mistä puhuimme ja muistella sopineeni asiat niin, vaikka sovimmekin näin… Olen nopeasti anteeksiantavainen (kuten toivottavasti sinäkin) sekä epäitsekäs. Tunteeni eivät aina syty nopeasti, eikä järkenikään ole aina veitsilaatikon terävin. Maailman myrskyt ovat minulle kohtalaisen tuntemattomia, ja olen joskus melko yksinäinen susi. Sinulta toivon uusia kokemuksia; korkeita paikkoja kammoan, mutta muuten olen valmis kokemaan uusia ulottuvuuksia. Olisi kiva jos lähtisit kanssani lenkille ja toivon, että jaksan juosta tahdissasi. Toivon sinulta samaa luotettavuutta kuin mitä tarjoan sinulle; et hylkää minua ensimmäisen ongelman edessä etkä petä luottamustani. Vaikka olenkin aluksi hiljainen, nautin silti hyvistä keskusteluista. Siksi toivon, että jaat kiinnostuksen kohteitani ja olet perillä maailman tapahtumista. Toivoisin myös, että huumorisi olisi sellaisella tasolla, että esimerkiksi sarkasmi on muutakin kuin maanviljelytermi. En kaipaa sohvaperunaa joka ei liiku minnekään. Enkä pidä itsekkäistä tai takertuvista ihmisistä. Sen sijaan pidän sarjakuvista (supersankari-sarjakuvat menevät siinä missä undergroundimmatkin), dekkareista (Andrew Vachss, Janet Evanovich, Ed McBain), leipomisesta (suklaapisarakakku, valkosuklaakakku, röhökäinen), liikunnasta (lenkkeily, kuntosali), television katselusta (Fringe, Ratkaisija, Simpsonit), uuden oppimisesta (tahtoisin oppia hieromaan), eläimistä (kissat rulettavat), elokuvista (Pikku naisia, huonot toimintaleffat, hyvin kirjoitetut komediat), ruokaravintoloissa käymisestä (sushia ei lasketa mukaan) ja talvesta (Olen parhaimmillani kylmässä ja pimeässä ilmanalassa).
Itse asiassa tuo on ohjaajan versio, koska treffi-palsta ilmoitti että ilmoitus saa olla korkeintaan 2000 merkkiä.
Eihän se ole täydellinen, sisältää varmasti epäloogisuuksia, sekä ainakin yhden pervolta kuulostavan kohdan (naispuolinen ystäväni kehoitti poistamaan ”tahtoisin oppia hieromaan”-kohdan, koska se kuulostaa pervolta. Hierojaksi opiskelu on suunnitelma B jos joudun YT-neuvotteluihin, eli sikäli se on totta, mutta toisaalta kaverinikin oli oikeassa, joten se lähti.)
Kuva?
Kuvan kanssa tuli vähän ongelmia. Elämän lihamarkkinoilla olen joulukinkku kolmantena joulupäivänä; kyllä sitä nopeasti vilkaisee, mutta suuhun nousee hiukan oksennuksen maku.
Lisäksi en osaa olla rento. Olen saavuttanut omalla tavallaan jotain ainutlaatuista; kehonkielen joka muodostaa yhden kokonaisen lauseen ”minulla on suunnitelma, mutta jos se epäonnistuu paetkaa parhaanne mukaan kun viivytän häntä/sitä/heitä.”
Kuvitelkaa henkilö joka nukkuu Rambo-puukko vuoteensa alla. Ei koska pelkää jonkun hyökkäävän kimppuunsa, vaan koska sille (/&¤:n nyssölle mörkölle sängyn alla pitää antaa reiluuden nimissä jotain apuja.
Luonnossa tämä toimii koska yleensä vastapuolen huomio kiinnittyy puheeseeni, mutta liikkumattomassa kuvassa näytän siltä kuin miettisin tapoja kaataa ylivoimallani henkilö joka ottaa minusta kuvaa.
Jos siellä on siis yksikin sinkku lastenlääkäri joka harrastaa moottoripyöräilyä sekä luonnossa vaeltelua ja opettelee kitaransoittoa…sitten itkettää.
Kirjoittaja: termostaattori 
Mielenkiinnotonta 