Joku internetissä ei pidä sinusta…perjantaina 00204

Otsikosta huolimatta tiedän että se ei ole yksikään lukijoistani. Te olisitte jo nostaneet äläkän siinä vaiheessa kun mainitsin teidät hakemuksessani Paavo Lipponen Fan Clubin ja muiden pienryhmien vierailevaksi luennoitsijaksi (tahdoin osoittaa kuinka minulla on kokemusta alle seitsemän henkilön huvittamisesta).

Ennen kuin jatkan, minun täytyy tunnustaa jotain koska se on olennaista jatkossa.

Minulla…oli ennenkin blogi.

Se oli kokeilun aikaa vielä silloin kun kuvittelin olevani hauska koko ajan; luulin olevani sähköinen naurusonni joka kykeni heittämään vitsejä selästään parinkymmenen sekunnin villiratsastuksen jälkeen (luulin myös tuottavani hilpeitä kielikuvia).

Seison edelleen silloin tuottamieni sanojen takana, mutta nykyisin teen sen huomattavan etäisyyden päästä, yrittäen välttää suoraa kontaktia, antaen ymmärtää että en todellakaan kuulu samaan seurueeseen ja onko kauempana pöytää vapaana?

Voitte siis kuvitella hämmästykseni kun joku oli kommentoinut lähes neljä vuotta sitten kirjoittamaani bloggausta Antismi UKK.

Vieläpä niinkin vivahteikkaasti ja kontrastisesti kuin ”haista paska”.

Ensinnäkin maininta Amnesty Internationalin vuosittaisessa kidutuksen vastaisessa raportissa oli täynnä virheitä; tuo juttu menetti todella paljon käännöksessä farsiksi, se ei itkettänyt läheskään niin montaa ihmistä kuin raportissa annettiin ymmärtää ja sen yhdenkin kuulustelijan pää olisi todennäköisesti räjähtänyt ilmankin bloggaukseni lukemista alkuperäiskielellä.

Toisekseen älkää kysykö mitä ajattelin kirjoittaessani tuota. Sähköinen innostunut sonni, muistattehan?

Rehellisyyden nimissä minä yritin.
Siis TODELLA yritin välittää tästä kommentista, mutta ”asioita joista evvk”-listalla on jo aika paljon sitä ennen.

Taivaanväri ei kuitenkaan ole yksi niistä.

Advertisement

Me kutsumme sitä ”varjostusrajoitteiseksi iktyonomipäähineeksi” 00203

Eli turha googlettaa tänne enää ”pienilierisellä kalastajanhatulla”.

Jotkut ihmiset…

Emme kuitenkaan suo heille enempää huomiota, vaan jatkamme muulla hömpällä.

Pieni ilonpilkahdus elämässäni on se että tukkani olikin vain oikeasti todella vahvasti blondattu, enkä siis harmaantunutkaan kuultuani liian monta ”aikuinen nainen”-performanssia (lauluksi en uskalla niitä kutsua) pari viikkoa sitten karaokepaikassa. Yleensä olen vain hiukan vaalentanut hiuksiani, mutta tällä kertaa parturikampaajani halusi antaa pitkäkestoisemman blondauksen.

Sitten negatiivista: huhut työpaikalla kertovat että jokaisesta deskistä irtisanotaan ainakin yksi henkilö. En tiedä onko huhuissa perää vai onko joku kertonut interwebissä uudesta kannusmetodissa jossa päähäntaputus auttaa vain yhtä henkilö jaksamaan hetken, mutta yhden henkilön potkut auttavat kaikkia jaksamaan pitkään.

Ja kun sanoin negatiivista, tarkoitin virman kannalta. Luulevatko he että puhelinapina ei löytäisi hommia? Kakkiiko karhu paavin omistamaan metsään? Haenko lisää kahvia?

(yksi kahvikuppi myöhemmin)

Loppuhuipennukseksi jotain tältä välin. Taas nimittäin voisi olla aikaa (laita mielestäsi sopiva verbi tähän) deittailua.
En tiedä onko syynä auringonpaiste, tuleva bikinikausi vai hakemani kahvikuppi joka puhuu, mutta harkitsen tuota vakavasti.

Ainoa ongelma on että ainoa kumppanini pitkään, piiiitkään aikaan on ollut vain internet.
Kykenettekö käsittämään mitä olen joutunut tekemään pitääkseni suhteemme tuoreena?
Tajuaisitteko mihin olen alentunut kokeakseni edes häivähdyksen tunteista, joita kerran pidin itsestäänselvyytenä?
Mitä antaisinkaan jotta kykenisin vielä tuntemaan nautintoa, kipua tai edes katumusta teoistani!

Joten palataan asiaan myöhemmin.

Kolmannen tason työntekijän toisen luokan ainekirjoituksen tasoinen 1. maailman perjantai-dilemma 00202

Jälleen on ohi yksi aikakausi, jonka aikana on monta kertaa luotu katse taivaisiin ja toivottu että ”kuka siellä onkin, anna minulle kärsivällisyyttä, mutta älä anna voimaa. Sillä jos annat voimaa, käyn hakkaamassa muutaman /&¤#”:n idiootin passikuvansa näköiseksi”.

Varsinkin sen yhden /&¤#”:n idiootin joka ei vastannut monta kertaa esitettyyn suoraan kysymykseen ”onko tietokonetta käynnistetty uudestaan?”, vaan selitti kaikkea muuta uutisperunoista lähtien.
Ja kun lopulta kävi ilmi että ongelma oli siinä että konetta EI oltu suljettu, hän sanoi ”miksi et kysynyt olenko MINÄ sulkenut konetta?”

Tuo ei kuitenkaan ole ongelma. Ongelma, tai ehkä pikemminkin haaste on toiseen deskiin siirtyminen.

Monien, ja nyt tarkoitan monien, vuosien jälkeen olen deskimme Alfakoira, Betanauhuri ja Omega-kananmuna pakattuna yhteen tietotaidon viileään kylmävarastoon.
Kaikkea en toki tiedä, mutta tarpeeksi että pärjään suvereenisti verestä ja aivomassasta liukkaalla sotatantereella jota muut kutsuvat ”it-tueksi”.

Mutta ensi viikolla siirryn aivan uudelle taistelupaikalle. Siellä kaikki mitä tiedän on vastata kun nimeäni huudetaan ja suojautua kun ampu tulee.
Olen siis täysin n00b13 ja kaikki on opeteltava alusta ja uudelleen.

Vaihtoehdot olivat kuitenkin huonommat: olisin voinut jäädä nykyiseen deskiin, ja sen lopettamisen jälkeen olisin varmaan saanut hommia – Helsingissä. Tai sitten olisin voinut tarjota kykyjäni nykyisen deskin jatkajalle – Helsingissä.

Ainoat syyt minkä vuoksi muuttaisin takaisin Helsinkiin olisivat joko rakkaus tai raha, ja molempiin minulla on valmiina jo vastaus: ”Kyllähän sinä sanot että haluat minut, mutta annas kun kirjoitan tälle paperinpalalle mitä minä haluan, ja sitten sujautan sen pöydän ylitse sinulle…”

Tietenkin summat olisivat erilaiset, koska olen kuitenkin pohjimmiltani romantikko.

Piristykseksi tanssimusiikkia:

Ennen kaikkea väsyttää kaikki 00201

Väsyttää.

Viikonloppu lähisukulaisten kanssa esiintoi taas syvemmän filosofian ”rakastan teitä, mutta te olette omituisia”-lausahduksen takana.
Myöskin opin että en keksi tulevaisuudessa aikakonetta, sillä muutoin olisin siepannut itseni syrjään kun siirryimme karaoke-paikkaan ja vienyt suoraan kotiin.

Jos rinnastaisin koko viikonlopun kesätyöhön Lada-tehtaan testikolarinukkena, liioittelisin hiukan. Kuten jutuistani käy ilmi, minäkään en ole ollut tai tule olemaan se kaikkein helpoin jälkikasvu.

Joten elämme kuin siat pellossa eli kärsimme toisiamme.

Väsyttää.

Vaikka mieleni juoksee tälläkin hetkellä uutta rataennätystä hullunoravanmyllynpyörässä, kehoni haluaisi takaisin nukkumaan.

Asiaa eivät auta asiakkaat jotka eivät läpäisi minkään sortin kuullunymmärtämiskoetta tai eivät muutoin vain ymmärrä lounaan jälkeen muita ilmansuuntia.

Mieleni tahtoo huomautta että il-mi-sel-väs-ti-kin kyseessä on todella korkealle ulottuva salaliitto saada suomalaiset veikkaamaan: työelämään ujutetaan veikkauksen salaisia ankeuttaja-agentteja kun samaan aikaan mediassa luodaan huhuja eläkeiän nostamisesta.
Mikä on ainoa tapa paeta tästä tilanteesta?
Voittaa lotossa.
Ja mitä Veikkaus tekee?
Lanseeraa uuden pelin, jonka sarakemaksu on entistäkin korkeampi.
Mutta mihin näitä rahoja tarvitaan?
No Amazonin sademetsässä on kaadettu äskettäin suuri alue eukalyptuspuita—

Ja tässä vaiheessa keho pyytää mieltä sulkemaan kuvaannollisen turpansa.

Väsyttää.

Jos kirjoitan tähän ”täydennä puuttuvat kirjaimet: perjantaidil_____, do__ , p____kaus” saan enemmän google-osumia 00200

Vaikka olenkin antanut rivien välistä ymmärtää että minut löydettiin salaisen nunnaluostarin portailta korista jossa oli lisäkseni vain CIA:n kirjepaperiin kirjoitettu viesti ”kasvattakaa hänet kuin omanne ”, tämä ei ole koko totuus. Koko totuus sisältäisi liikaa valtiollisesti herkkiä salaisuuksia, ja olisi aivan liian mahtava pelkästään täällä julkaistavaksi.

Pitkä ja mahtava tarina lyhyesti: lähden tänään juhlistamaan ”äitini” syntymäpäiväjuhlia Helsinkiin. Luvassa on viikonloppu täynnä sosiaalista kanssakäymistä ja sunnuntaina puku päällä hienossa ravintolassa syöntiä.

Uskon selviäväni syvillä sisäänhengityksillä ja viettämällä puoli tuntia kerrallaan vessaan lukittautuneena. Tarkennettakoon kaikille jotka tulivat ihan-vaan-vahingossa Googlen kautta, että syynä ei ole perheeni. Minä vain pidän niin hyvin, hyvin, hyvin, hyvin vähän sosiaalisista tapaamisista joista en voi poistua tarvittaessa.

(Tarkempi selvitys englanniksi: 6 misleading assumptions you make about quiet people. Varsinkin 3-kohta osuu ja uppoaa.)

Joten pidemmittä puheitta, sana viikonvaihteeksi:

Jos sinulla olisi kaikki maailman rahat ja jotain ihan muuta 00199

Tämänkertainen meemihaaste tuli .ill:iltä Sitamar-blogista eli ”jos sinulla olisi kaikki maailman rahat”.

Pitkäaikaiset lukijani ovatkin jo oppineet että poliittinen vakaumukseni koostuu väreistä joita edes Luontoäiti ei suostu tunnistamaan.

Siksipä ei liene yllätys että jos minulla olisi kaikki maailman rahat…kaikki maailman ihmiset saisivat kansalaispalkkaa.

Syyttäkää vain kerettiläis-keynesiläiseksi, mutta minusta tuo ratkaisi aika paljon.

Ne jotka haluavat, voisivat omistautua taiteen luomiselle tai World of Warcraftin pelaamiseen.

Ne jotka haluavat, voisivat tehdä palkkatyötä ja ansaita enemmän rahaa.

Ei tuo kaikkia maailman ongelmia ratkaisi, mutta saattaisi pikkaisen tasoittaa elinolosuhteiden eroa.

Jotain ihan muuta-osio:

– Hyvää piipäivää kaikille! (14.3 eli amerikkalaisittain 3/14)

– Työpostissa oli aamulla ilmoitus että toimitusjohtaja on antanut deskillemme sertifikaatin ”onnistuneesta asiakaslähtöisestä työskentelystä”.

Kai me saadaan bonukset?  Kai me saadaan kakkukahvit? No kai me JOTAIN saadaan ?

Itse siirryn toiseen tiimiin kuun vaihteessa, jäljellejääneet hajoavat kasvavan työurakan alle ja lopputiimi lopettaa alle vuoden kuluttua.

Joten saatiin me ”kuoleman suudelma” eli ns ”rakkaudella, niskalaukaus”.

Eikun hei. Aamulla soitti kaksi eri asiakasta ongelmista joihin meillä ei ole tukea (koska virma ei halunnut maksaa sovellustuesta) ja molemmat huutohaukkuivat meidät tyyliin ”MISTÄ V*****A TEILLE OIKEIN MAKSETAAN KUN TEILTÄ EI SAA PALVELUA!!!”

Ja itse sertifikaatti muuten löytyy kehystettynä paikasta missä service desk ei ole ollut enää muutamaan vuoteen. Mutta siellä sijaitsevat kaikki asiantuntijamme l. henkilöt  joiden jäljiltä joudumme joka päivä selittelemään/korjaamaan/kertomaan miksi mitään ei ole tehty.

Kafka löytäisi tästä tilanteesta jotain kommentoitavaa.

– Ajatukset alkavat käydä alati kasvavan auringonvalon myötä yhä villimpinä. Vastaanotan pätkiä jostain…jostain, en minä tiedä mistä, enkä miten ne liittyvät toisiinsa.

Esim:

Henkilö 1: Missä sinun jumalasi on nyt!?

Henkilö 2: Älä uskallakaan sotkea luomisoppia tähän!

Darwin: Kysyikö joku minua?

Henkilö 1 & 2: Ei nyt!

Intensiivistä kamaa, jäbät. Kunhan vain tietäisin mihin liittyen.

Ilo perjantaipintaan ja sitten nostetaan Titanic 00198

Mitä saadaan kun yhdistetään lisääntynyt auringonpaiste, tasainen D-vitamiinin käyttö ja vähentynyt kahvinkulutus?

Hermoimpulssit eivät enää juokse ympyrää synapsien ympärillä huutaen ”whiiiiiiii!” kunnes eivät enää jaksa. Sen sijaan ne hengailevat paikoillaan ja sanovat ”jäbä” paljon nähdessään toisiaan.

Kyllä, luovuuteni on jälleen riisunut talviturkkinsa ja laittanut päälle XXL-kokoinen hawaijilaisaidan jonka suunnittelivat tyypit jotka ratsastavat joka aamu töihin yksisarvisilla sateenkaarta pitkin. ”Jos kissat eivät surffaa silityslaidoilla pastellisävyisessä kukkameressä, se ei ole tarpeeksi…jotain” (vanha Hawaijilais-t-paitojen suunnittelijoiden viisaus)

Kertoisinko teille siis v*ttuzombeista, heittäisinkö stand-up-komediaa istualtani vai miten kaikesta päätellen it-tuessa työskentelevien henkilöiden tulisi perustaa oma spermapankki, koska tämän(kin) viikon perusteella me kykenemme pisimpään rationaaliseen aivotyöhön sen pikkuajan joka on heräämisen ja taas nukkumaanmenon välissä.

Ei, jäbät. Minäpä kerron mitä naiset oikeasti haluavat parisuhteessa (tunnen jo nyt kuinka peityn tuhansien googlettajien kiitollisuuteen).

Tutkimuksen mukaan naiset haluavat että partneri ymmärtää milloin he ovat surullisia.

Kiitos kiitos, palaan kahlejengiin taas ensi viikolla, jäbät.

Junalautta & murkele Universumi, onko tämä nyt sitä sarkasminsorttista keljuilukokeilua josta olen kuullut häppärin aikana lähikaraokebaarissa itkettävän olkaani vasten koska sinä tiedät tarkalleen miksi tämä päivä on jo muutenkin niin ristiriitainen nimiensä vuoksi. Meinaan jos on, niin täytyypä sanoa että hah pilkku hah pilkku hah onpas kiva heitto 00197

Päivän käytetyin hakusana: ”deitti valmentaja”.

Is it caturday already? Eikun dilemmaperjantai 00196

Onhan nyt perjantai? Varmasti?

Jotenkin tuntuu koko ajan siltä kuin nyt pitäisi olla jo lauantai. Se selittää miksi kirjoitan tätäkin rikkinäisissä oloasuhouissa 10 vuotta parasta ennen t-paita päällä.

Kaikki työkaverini tuijottavat minua  aivan kuin eivät olisi koskaan nähneet minua viikonloppuna.

Ja tuo on vasta alku ongelmilleni, jotka lukemisen keskeyttämiseksi ja myöhemmin tylsemmällä ajalla jatkamiseksi olen merkinnyt ranskalaisin viivoin.

– Olen omaksunut uuden ”kahvi on ongelma – sen juominen on ratkaisu”-näkökulman asioihin. Asenne vaatii vielä hiukan hiomista joidenkin muuttujien suhteen, kuten mitä tehdään jos käsillä oleva asia ei koske kahvia, mutta se ei ole pointti.

Pointti on uusi 3 desin kahvikuppini. Siihen menee tasan kolme annosta automaattikahvia, eikä maitovaraa jää (jotenkin minun on kalsiumini saatava).

Saadakseni maitovaraa minun on kaadettava pikkaisen tulikuumaa kahvia pois.

Mutta mitä tehdä kun kauniimman osapuolen edustaja tulee samaan aikaan automaatille, etkä tahdo luoda kuvaa itsestäsi vähempänä kuin työpaikan Herkules-patsaana jonka valutyön jälkeen muotti rikottiin?

Yllättäen ”kahvi on ongelma – sen juominen on ratkaisu”-metodi toimi. Kuten toivon kielenikin vielä jonain päivänä.

Millainen prognoosi kielen palovammojen parantumisella yleensä on?

– Sähköpostiini tuli aamulla päivitys. Nyt se näyttää jokaisen viestin lähettäjän ja vastaanottajan kuvan.

PASSIkuvan.

Pikaisella sähköpostin läpikäynnillä aikaansaatu jaottelu kertoo että 47% ihmisistä ei onnistu passikuvissaan, 23% ei onnistu kuvissa ja 30% unohti kammata naamansa kuvauspäivänä.

Olkoonkin että oma kuvani on suoraan ”sarjamurhaaja vai it-ammattilainen”-sivulta, kauniiden ihmisten pitäisi silti harrastaa enemmän turhia työsähköposteja.

– Asiakkaan työpaikalla aloitetaan psykoterapia-istunnot. Liian myöhään meidän kannaltamme, en usko että jäähallia vuokrataan tuollaisia tilaisuuksia varten ja eikö olisi vaan helpompi lakata terästämästä porukan vesijohtovettä?

Esimerkkitapauksemme:

– Hei, aina kun mä kirjaudun tähän järjestelmään niin siinä on oletuksena että ”kirjaudu Y:hyn”. Mä haluaisin että siinä lukisi ”kirjaudu Ö:hön”.

– Tehän voitte vaihtaa sen helposti alasvetovalikosta.

– Joo, mutta kun mä haluaisin että siinä olisi oletuksena ”Ö”.

– Kyseessä on koko konserninlaajuinen asetus joten en usko että sitä voidaan vaihtaa.

– Joo, mutta kun mä haluaisin että siinä olisi oletuksena ”Ö”.

– Toki teen tästä keikan eteenpäin, mutta epäilen onnistuuko tuollainen muutos.

– Joo, mutta kun mä haluaisin että siinä olisi oletuksena ”Ö”.

– Selvä peli. Kiitos ja moi.

Ei kai tässä muuta voi kuin mennä tosiuskolla eteenpäin.