Kenkäepisodin paluu 000349

lokakuu 30, 2012

Viittaan siis viime perjantaiseen kenkädilemmaan.

Koska toisinaan miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä, ja ironisesti minunkin, kävin eilen kenkäostoksilla.

Löysin sopivat kengät aika kivuttomasti, mutta jokin purskahti itkuun sisälläni kun tajusin ajattelevani ”näyttääkö minun jalkani tässä isolta?”

Tässä vaiheessa juoni mutkistuu. Maksoin kengistäni X euroa. Nettikaupassa niiden hinta oli jo ostohetkellä -30% halvempi.

Tämä herättää seuraavanlaisia kysymyksiä:

– Olisiko minun pitänyt tinkata miksi kengän hinta muuttuu jos tilaan sen kivijalkamyymälän nettikaupasta?

– Olisinko saanut alennuksen jos olisin kaupassa tapahtuneen kengänsovituksen jälkeen tilannut älykännykälläni kengät netistä, valinnut ”nouto kaupasta” ja kävellyt tiskille tilauksen saapumisilmoituksen kanssa?

Mutta näissä kysymyksissä piilee hulluus. Sain hyvät kengät, palvelu oli asiantuntevaa sekä osaavaa ja ostamistani klopoista on hupia ainakin pariksi vuodeksi.

Lisäksi tänä aamuna lumi oli sulanut Turussa. Olkaa hyvä vaan.


Lomamuisteloiden paluu takaisin raiteille 00348

lokakuu 27, 2012

Prologi: asialleen omistautuneet, jotka usein asiantuntemattomien joukossa leimataan termeillä kuten ”spurgu”, ”juoppo” tai ”vesivaihtoehtoinen”, kertovat tarinaa.

On olemassa kylä jossa taloja ei maalata, koska maalikerros kuitenkin kuoriutuu alle kahden metrin alueella ensimmäisen ohikulkija hengittäessä sitä kohti.

Siellä rintakarvat ilmestyvät keskivertoa-kansakuntaa aiemmin nuorukaisten rintoihin ja naisten nenän alla oleva varjo on normaaliakin tummempaa.

Viimein koitti odotettu päivä.

Olin palannut Turkuun ja ystäväni A (kuten hänet tästä lähtien tunnetaan) saapuisi tänä iltana.

Olin puunannut, siivonnut, tiskannut ja viskannut kaiken pikkaisenkin epäilyttävän kaapin perälle.  Jos tälle kaikelle tuli hakea sanaa, se olisi ollut ”valmistautunut”.

Sain tekstiviestin hänen lähtöpisteestään: hän oli juuri astunut lentokoneeseen ja he lähtisivät aikataulussa.

Luottaen aikatauluihin lähdimme turkulaisen ystäväni autolla A:ta vastaan. Perillä odotti kuitenkin pettymys; lento oli myöhässä lähemmäs kolme tuntia.

Eihän siinä muu auttanut kuin palata kämpille odottamaan.

Sitten tuli uusi tekstiviesti: A oli tavannut rikkoen kaikkia todennäköisyyksiä lentokentällä naapurikylästä liikkeelle lähteneen neljän hengen matkailijajoukon, joka oli menossa Lahteen. Lähtisikö Turusta Lahteen mitenkä liikennettä illalla?

Pikainen tarkistus…ei mitään ennen huomisaamua.

Seuraava tekstiviesti: löytyisikö matkailijajoukolle halpaa majoitusta huomisaamuun asti?

Ei-niin-pikainen tarkistus…noinkin isolle porukalle…ei ”halpaa” sanan perimmäisessä merkityksessä.

No voi murkele. WWJD? Huokaus.

”Moi. Koska vietät yösi täällä, voit tarjota heille yösijaa luonani JOS luotat heihin. Kaikille on jonkin sortin yösija, ei välttämättä mukava mutta ainakin olisi ilmainen yösija ja suihku-mahdollisuus ja aamiaisenkin tarjoan.”

Kaupat tuli. Levittelin vuodesohvaa, otin petauspatjan sängystä ja pehmustin alustoja pyyhkeillä.

Kun lopulta lento saapui, kävi ilmi että kyseessä oli Lahteen kulttuuritapahtumaan menossa oleva joukko; apulaispormestari, hänen vaimonsa, tanssiesiintyjä ja hänen managerinsa.

Tapahtumaköyhän kämpilleni siirtymisen jälkeen esittelin kämppäni nopeasti, kerroin että kaikki jääkaapissa on syötävissä, sovin että tulen aamulla takaisin ja siirryin sitten kaverini luokse nukkumaan (palaamme tähän seuraavalla kerralla).

Seuraavana aamuna lupaukseni mukaisesti saavuin kämpille.

Osa porukasta vielä nukkui, kenenkään kurkkua ei oltu leikattu tämän nukkuessa ja kaikki oli  ok. Aloimme katsella hereilläolevien kanssa aikatauluja Turusta poislähtöön. Kun muutkin heräsivät, söimme aamiaista yhdessä.

Ennen porukan poislähtöä sain apulaispormestarin käyntikortin ja vaihdoimme yhteystietoja. Lisäksi he tahtoivat antaa minulle kiitokseksi likööripullon sekä ”pullon heidän kotikylässään itsetehtyä vodkaa” (kaverini käännös), jota tietenkin oli maistettava kohteliaisuuden nimissä.

Otin pikku siemauksen ja… O.O … >.< … O.o

Muistatteko prologissa mainitsemani kylän? Haluatteko sen osoitteen?


Talvinen perjantai-dilemma 00347

lokakuu 26, 2012

Voisin kertoa teille koulutetuista itä-eurooppalaisista sirkusapinoista jotka tivolin lopetettua laitettiin tietokone-hommiin, ja liian myöhään huomattiin että voit ottaa apinan sirkuksesta, mutta et saa sitä lopettamaan p*skan heittelyä servereihin.

Voisin myös kertoa miksi ei kannata vastata turvallisuudesta intoilevalle henkilölle, joka kysyy miksi minulla ei ole koiran veromerkkiä kaulassani että ”se jäi äitisi luokse eilen”.

Ja jos sanoit noin, ei kannata jatkaa ”annoin sen pantiksi hänen pikkuhousuistaan”.

Ja vaikka sanoitkin noin, ei kannata lopettaa ”minulla on ne juuri päälläni”.

Mutta tuossahan ei ole mitään uutta. Jos et kestä it-alaa 2000-luvulla ja siinä työskenteleviä ihmisiä, olisit saanut luvan harjoitella jazz-pianoa kovemmin lapsena.

Sen sijaan oikea 1.-3. maailman ongelma on että joudun kenkäostoksille.

Minä vihaan kenkäostoksia.

Luontoäiti ei antanut älyä tai ulkonäköä mutta hitsi vieköön jalkapöydän koossa ei kursailtu. Lopputulemana pitäisi aina yrittää löytää kengät  joiden koko on juuri oikea, ostaa niitä kahdet parit ja sitten laittaa jalkaan kenkälaatikot joissa ne tulivat.

Jälleen täydellinen päivä.


Lomamuisteloiden väliaika 00346

lokakuu 20, 2012

Ennen kuin jatkamme lomamuisteloita Turun osalta, kerrottakoon hauskahko välitarina matkalta kotikylä – Turku.

Pienellä lentoasemalla alkoi supina aika pian saavuttuani. Eikä siis johtuen minusta, vaan eräästä naisesta.

Minulle hän oli nuori kaunis nainen muiden joukossa (sovinistisika? Ei vaan ”schopenhauerilaisesta maailmankatsomuksesta ihmissuhteiden kohdalla luopunut”).

Muille hän oli Big Brother-kisan voittaja parin vuoden takaa.  Sain tämän selville koska ainakin yksi henkilö meni kysymään tätä häneltä + ottamaan kuvan hänen kanssaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Sitten meno meni hurjaksi kun paikalle saapui Ben Zysco..Zisko..Zycs..Zyskowicz, joka oli ollut kampanjoimassa peräkylillä.

Lentoa (ehkä) viivästytti hetken se, kun mm. kenttähenkilöstö tahtoi ottaa kuvan jossa olivat mukana sekä BB-voittaja että BZ.

Toisten keskusteluita ei saisi salakuunnella, mutta koska istuin heidän takanaan koneessa, en saattanut olla kuulematta sitä.

BZ tiedusteli että ilmeisesti BB-voittaja on julkkis? BB selitti voittaneensa BB-kisan pari vuotta sitten, ja kuinka porukka siltikin tunnistaa hänet.

Tämän jälkeen BB-voittaja tiedusteli BZ:lta että tämä oli ilmeisesti poliitikko?

(Välihuomio: en usko että kyseessä oli BB-voittajan tietämättömyys, vaan hän oli kohtelias. Lisäksi, miten te olisitte palauttaneet kohteliaisuuden? ”Nyt kun näen teidät oikeassa elämässä, niin täytyypä todeta että Itsevaltiaat-animaatiosarja ei todellakaan turhaan imarrellut nenäänne”? Käsi pystyyn kuka muistaa jotain merkittävää BZ:n poliittiselta uralta, hmm?)

BZ selitti että hän todellakin oli poliitikko ja vaali-kiertueella pohjoisessa ja sitten keskityinkin Kindlessä olevaan romaaniin.

Seuraavalla kerralla sitten jatkamme Turussa.


Pikaperjantaijotain (tässä lomamuisteloiden välissä) 00345

lokakuu 19, 2012

On olemassa legenda…paikasta.

Se on paljon sanottu, sillä useimmille se on vain huhu, jotain mistä puhua kahvitauolla kun kaikki muut aiheet on jo koluttu.

Kukaan ei tiedä varmuudella mitään, sillä sanotaan että vaikka sinne vie moni tie, yksikään niistä ei tuo ketään takaisin.

Jotkut ovat toki yrittäneet. Googlen kamera-auto löydettiin matkaan lähtönsä jälkeisenä aamuna Googlen toimiston ulkopuolelta. Kuskia ei koskaan löydetty, mutta auton kylkeen oli kirjoitettu ”ämmät, älkää viitsikö”.

Riippuen siitä keneltä kysytte se oli kirjoitettu joko ihmisverellä tai mansikkahillolla, ihmiskätten jäljillä tai comic sans-fontilla.

Se kuitenkin tiedetään että paikka sijaitsee keskellä ei mitään. GPS ei tunnista sitä maaksi, ja jopa kehittyneimmät vakooja-satelliitit näkevät vain lumisadetta sen kohdalla huolimatta vuodenajasta.

Jotkut sanovat että siellä testataan uusia, todella radikaaleja tosi-tv-ideoita sitä hetkeä varten kun katsojat on lopulta pehmitetty Big Brotherilla.

Toiset kertovat totuutena että miljoona apinaa kääntää siellä miljoonalla kirjoituskoneella miljoonille maailman kielille tietokone-ohjelmia.

Ja on niitä, joiden mielestä siellä ei ole mitään. Se on kosmisen tasapainon vuoksi täysin autioksi jätetty alue; kuin valon ja pimeyden, myös tilan ja tyhjyyden on oltava tasapainossa universumissamme.

Mitä mieltä itse olen?

En itsekään tiedä totuutta.

Mutta en myöskään tiedä mistä on lähtöisin tietokoneen virheilmoitus ”pyydetty toiminto edellyttää korotusta”.


Lomamuistelua 00344

lokakuu 17, 2012

(Tämä lomamuistelu liittyy elokuussa viettämääni lomaan. Sitä ei siis pidä sekoittaa nyt viettämääni lomaan.)

Ensimmäisen viikon vietin kotopuolessa. Aiemmin aina valitin kuinka edistys ilmeisesti oli ajanut sivuilleen vilkuilematta vihreiden liikennevalojen ansiosta kylän läpi huomaamatta mitään.

Nyt varttuneemmalla iällä alan nähdä kaiken hipsteri-ironisten nostalgia-lasien läpi; tämä kaikkihan on kuin 80-lukulaisessa Ylen tv-sarjassa, paitsi huonommin valaistuna kiitos kuntasäästöjen.

Ymmärrettävästi ensireaktioni nähdessäni tyhjän tontin lähikioskin kohdalla oli ”voi hyvä luoja. Olen palannut. Olen kotona. Koko ajan se oli…me viimeinkin teimme sen. Mielipuolet! Te hajotitte sen! Olkaa kirottuja! Olkaa kaikki kirottuja helvettiin!”.

Jokainen uusi rakennus oli kuin isku lapsuusaikaisen minäni pehmeään läskivatsaan, ja kaikki poissaolevat talot olivat kuin märkä sormi peruskoululaisen korvaani.

Aiemmat sukupolvet varmaan tunsivat samoin nähdessään puutalojen väistyvän harmaan betonin tieltä; ei se ole sen kummempaa kuin muistojen juurihoitoa.

Onneksi yksi asia oli pysynyt vakiona: mummot.

Satunnainen ydinlaskeuma itärajan takaa, dinosaurusten palaaminen amiksen geeniteknologialla tai vatupassimaisella akselilla tuleva vesisade ei estä mummoja hakemasta tarjouskahvia. Muutaman kerran olin vähällä todistaa nykyfilosofian mutkittainta ajatusleikkiä: mitä tapahtuu kun mummo joka käyttää kävelytukea kohtaa mummon joka sauvakävelee?

Olen kuitenkin kuullut että ei kannata olla nollapisteen lähellä kun tuollaista tapahtuu, joten pyrin aina turvaetäisyyden päähän päästäkseni kertomaan teille kokemani.

Kyllä, oli oikein tylsän mukavaa. Mutta kaikki muuttui kun palasin Turkuun… (kuvitelkaa jännittävää musiikkia tähän)


Lomanloppu on lähellä 00343

lokakuu 13, 2012

Eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Muistan lapsuudestani hetkiä kun ei oikeasti ollut mitään tekemistä. Kaikki luettava oli luettu, kaikki katsottava nähty ja ulos ei voinut mennä koska sapelihammastiikerit metsästivät kaikkea liikkuvaa.

Oli tylsää.

Nyt lomallani olen oppinut kaipaamaan noita hetkiä.

Lomallahan ei tarvitse tehdä mitään? Voit vain olla ja öllötellä? Vaikkapa vain katsella tv:tä tylsänä ja syödä roskaruokaa koko valveillaoloajan?

Okei, dvd- vai blu-ray-elokuvia? Kokonaisia tv-sarjoja vai elokuvia? Vai ehkäpä sittenkin digiboksista sinne tallennettua laatuviihdettä?

Ja roskaruoka: perunalastuja, grillattuja perunalastuja, sour cream-perunalastuja, juustonmakuisia perunalastuja, juustonaksuja, grillattuja juustonaksuja, maissinmakuisia juustonaksuja, popcornia, suklaapopcornia, suklaata, mansikanmakuista suklaata, minttusuklaata….

No tv:tä ehtii katsella myöhemminkin, näin lomalla voisi vähän sivistää itseään korkeakulttuurisesti lukemalla.

Joten luet viimeinkin Kindleen lataamasi >200 (ja lisääntyy) teosta? Tai sitten todella moniosaisen manga-sarjakuvan joka vain odottanut lomaasi? Eikä unohdeta huojuvaa tornia alaasi liittyviä tai liittymättömiä aikakausilehtiä.

Mutta nuohan ehtii, koska sinähän olet lomalla.

Joten mitä jos vain nuokkuisit internetissä viimeinkin kaikessa rauhassa ja luet kaikki kirjanmerkkeihin laittamasi kiinnostavat artikkelit? Ja blogimerkinnät. Ja uutisotsikot. Ja youtube-videot.

Ei ei ei ei.

Sinä olet lomalla. Sinun tulee rentoutua. Rentoudu. Mene vaikka ulos…ai siellä sataa. Ei se mitään, sinä et ole sokerista vaikka makeaksi sinua on haukuttu, rohkeasti vaan pihalle.

[MYÖHEMMIN]

Pim, olet kuumeessa. Mutta kuitenkin lomalla, joten voit nyt rentoutua ja oikein luvan kanssa. Haluaisitko kenties katsoa tv:tä  ja vaikkapa napostella jotain hyvää?

Seuraavalla lomalla olen vain hiljaa.