Olethan hellä, tämä on ensimmäinen Sūrya namaskārani 000376

helmikuu 26, 2013

Olen tässä suorittanut itsetutkistelua (jos näkisitte millä hakusanoilla tänne taas eksytään, niin arvostaisitte sitä miten uskomattoman hauskaa kiusantekoa tuo on).

Ensinnäkin tajusin että minulla on ärsyttäviä puheenavaus-maneereita normaalissa ihmisten välisessä keskustelussa, ikään kuin jossain huonossa sitcom-sarjassa.

Tavallaan tämä on helpotus: jos OIKEASTI olisin jossain universumin hassuttelussa, minut olisi tapettu tai siirretty pois sarjasta vaikka…työskentelemään…muualle…niin mitenkä oikein päädyinkään Turkuun?

Josta pääsemmekin toiseen kohtaan. Olen hörhöytymässä.

Kaverini kävi viikonloppuna. Hänen mielestään vielä Helsingissä olin normaali(mpi), mutta Turkuun muutettuani olen muuttunut.

Juttuni ovat taas outoja (kais luitte ihan alusta lähtien tämän merkinnän?), olen alkanut deittailemaan (pitäähän sitä välillä repäistä) ja olen innostunut joogasta (minusta se on vain peruskuntoilua normaalia tiheämmällä venyttelyllä).

Minusta tuntuu että kaverini on tasapäistymässä.

Turusta poismuuttonsa  jälkeen hän harkitsee mm. yrityksen perustamista. Hänessä on edelleen sitä vanhaa  hörhöä jollaisena tunsin hänet täällä, mutta…oman bisneksen perustaminen on minusta aika ns. normaalia.

Joten samalla kun minä alan koko ajan käydä enemmän Vesimiehen ajassa, kaverini varmaan hankkii kohta rannekellon.

Tuntuuko teistäkin että tässä yritetään luoda jonkin sortin kosmista tasapainoa? Jos kyllä, toivon että kaverini ei hanki business-tyylistä jakkupukua, sillä mikään ei ole valmistanut minua viikonloppu-retriittiin maalaiskartanossa bongorumputerapian merkeissä.

Tai sitten kosmisen komedian pääosassa olenkin minä.

Mainokset

Perjantai-idea 000375

helmikuu 22, 2013

Yksi sana palovaroittimien valmistajille: variointi.

Tein eilen pätkismuffinsseja (reseptin voi tehdä myös muffinsseina: 200 astetta ja 15-20 minuuttia uunin keskitasolla).

Laittaisin mielelläni kuvia, mutta kohta pääsemme siihen.

Ensimmäinen satsi meni ongelmitta, mutta toisen kohdalla palohälytin päätti kaikista leipomishetkistäni että NYT!

Mukaillen alan klassikkoa: kuvitelkaa 200-tonninen rekka joka tekee äkkijarrutuksen kuljettaessaan eläviä sikoja teurastamolle. Nyt kuvitelkaa että tuo kaikki tapahtuu 5 neliömetrin sisällä.

Ensimmäinen ajatus ei ollut ”VOI LUOJA MISSÄ PALAA!?” vaan ”VOI LUOJA MITÄ NAAPURITKIN AJATTELEE!?”

Joten paniikin vallassa: 1. parveke auki 2. otat uunista ottmastasi kuumasta muffinssivuoasta kiinni paljain käsin ja yrität viedä sen parvekkeelle 3. tajuat mitä teit kohdassa 2 ja heität muffinssivuoan + muffinssit parvekkeen lattialle.

Samalla koko ajan miettien ”VOI LUOJA MITÄ NAAPURITKIN AJATTELEE!?”

Lopputulemana vähemmän muffinsseja kuin uskoin ja huomattavasti enemmän palovammoja sormenpäihin kuin toivoin. Positiivisena puolena tämä voisi olla uuden mestaririkollisen uran alku, sillä taisin juuri menettää sormenjälkeni.

Lisäksi vaativat operaatiot kuten kamerakännykän käyttäminen l. ihan minkä tahansa paineen kohdistaminen joihinkin sormenpäihin tuntuu väärällä tavalla kivuliaalta (kirjoitan tätä suunnilleen kynsilläni).

Nyt siis peräänkuulutan pikkaisen innovaatioita palohälyttimien valmistajilta.

Nykyisessä palohälyttimessäni oleva IIIIIIIIIIIIÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKKK! IIIIIIIIIIIIÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKKK! IIIIIIIIIIIIÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKKK! ei ole omiaan herättämään minussa ”naiset ja lapset ensin”-tyyppisiä ajatuksia.

Se lähinnä herättää minussa  tuntemuksia jotka voisi kirjata seuraavasti: ”AAAAAAAAA! MIKÄ TUO ÄÄNI ON!? ÄKKIÄ PAKOON! VOI LUOJA MITÄ NAAPURITKIN AJATTELEE!?”

Esim. tumma miesääni joka sanoisi ”mmmmm, tulta…mmmmm, tulta…mmmmm, tulta…mmmmm, tulta…mmmmm, tulta…” edesauttaisi naapurin lesken pelastamishalujani.

Tai edes informatiivinen naisääni joka kertoisi ”Huomio! Tässä rakennuksessa on havaittu tulta. Rakennus itsetuhoutuu palossa 10 minuutin kuluessa. Henkilöstöllä on poistumisaikaa 9 minuuttia, 59 sekuntia, 9 minuuttia 58 sekuntia, 9 minuuttia 57 sekuntia…”

Tai sitten voisi alkaa soida tämä:


Pikkukiviä kiinnostavia kuulumisia 000374

helmikuu 19, 2013

Olen kuluttanut aikaani niin paljon töissä (iltavuorot >_< ) ja Turun Sarjakuvakaupan blogin välillä (jos elämänne on liian helppoa, perustakaa blogi WordPressiin ja yrittäkää saada kuvat näkymään edes suht’ hyvin siellä >_< ) että tämä blogi on jäänyt vähemmälle, valitan.

Niin ja sitten kävin myös treffeillä, mutta eihän se kuitenkaan teitä kiinnosta.

Mutta koska iltavuoroani on vielä jäljellä, kerrotaan nyt jotain.

Hän on oinas, mikä tekee deittailusta huomattavasti keskivertoa helpompaa.

Yleensä keskusteluni oinas-ystävieni kanssa menee seuraavasti:

Minä: Minulla on suunnitelma.

Oinas-kaverini: Okei.

Minä: Se on hyvin vaarallinen ja on mahdollista, ei, TODENNÄKÖISTÄ että toinen meistä tai kumpikaan ei selviä siitä.

Oinas-kaverini: Hei! minä sanoin jo ”okei”, ei tarvitse houkutella enempää.

Kyllä, elän vaarallisempaa ja kiehtovampaa elämää kuin täällä annan ymmärtää, mutta se ei ole pointtini. Oinaat ovat avoimia uusille asioille ja kokemuksille.

Kun olimme deittikumppanini kanssa juoneet kahvit, ehdotin biljardinpeluuta. Hän sanoi okei.

Sanoin että se on hyvin vaarallista ja on mahdollista, ei, TODENNÄKÖISTÄ että…ja sitten hän katsoi minua omituisesti ja vaihdoin puheenaihetta.

Tärkeintä kuitenkin oli että minulla oli hauskaa, toivoakseni hänellä oli hauskaa ja näemme huomenna uudestaan.

Hän vie minut kokeilemaan joogaa (löysin paikan jossa A) on aloittelijoille sopivat tunnit ja B) lämpötila pidetään alle sulavan tähden ytimen).

Jos ei muuta, niin ainakin olen päässyt taas pitkästä aikaa pelaamaan biljardia (hän rökitti minut 10-1) ja huomenna viimeinkin pääsen kokeilemaan joogaa.

Elämä ei nyt varsinaisesti hymyile, mutta virnuilee toisesta suupielestään.


Viikon luontoäänivisailu 000374

helmikuu 14, 2013

Säännöt ovat selvät kaikille pitkään mukana olleille, mutta teille muille: arvatkaa mitä on minkäkin äänen takana ja lopussa ovat oikeat vastaukset.

1. ”Yhmyhmyhmyyyyyyhmyhmyhm.”

A) Minä joka aamu peilin edessä nyppimässä sänkeä pois leuastani karva kerrallaan. Yleensä on valmis alle kymmenessä sekunnissa.

B) Minä hississä naapurin kanssa.

C) Minä viime laiskiaisena laskemassa muhkuraista mäkeä.

—oOo—

2. ”…………………………………………………..”

A) Siivooja minut nähdessään.

B) Minä nähdessäni tilitietoni oletetun säästökuukauden jälkeen.

C) Kaikki muut huoneessa olijat kuultuaan ensimmäisen minuutin puolen tunnin vain-näin-meidän-poikien-kesken-monologistani.

—oOo—

3. ”AAAHHHHHhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh.”

A) Ääni jonka ilmajousitetty työtuolini päästää istuessani sille ja noustessani siitä.

B) Minä tajutessani että jos olisin alkanut säästää lapsena, minulla olisi varaa avata oma baari.

C) Jokin ilmastointikanavassa aina kun kävelen ilmastointiluukun ohi töissä.

—oOo—

”Mmmm…kullitettu…”

A) (Jotain aivan liian kipeää tähän laitettavaksi. Kyllä, JOPA minun kirjoitushistoriallani.)

B) Minä katselemassa kultareunaista keittiökirjaa.

C) Minä syömässä kakunpalaa.

—oOo——oOo——oOo——oOo——oOo——oOo——oOo——oOo——oOo—-

Oikeat vastaukset:

1. B) Minä hississä naapurin kanssa.

Pidin naapurilleni ovea auki, ja heitin vitsinä ”säästetään tässä saranoita”. Naapurini alkoi kertoa minulle talousteoriasta joka olisi syntynyt jos Keynes ja Marx olisivat olleet bestiksiä Facebookissa.

Pointtina kuitenkin oli että työläisten vallankumous on ovella ja silloin saranoita ei säästellä. Ymmärtääkseni keinujen luona olisi ollut tänään inkiväärien jako tai jotain sinnepäin. En oikein kuullut tarkasti koska yritin hymähdellä kunnes pääsin omaan kerrokseeni.

2. A) Siivooja minut nähdessään.

Myönnän, tämä oli puoliksi minun syytäni. Siivooja puunasi ulko-oven lasia kun olin tulossa sisään, ja koska en tahtonut häiritä häntä, jäin odottelemaan oven taakse puhdistuksen loppumista.

Siivooja tuijotti minua koko ajan kuin Bambi metsästäjää joka tappoi Bambin äidin, ja avasi lopetettuaan minulle oven. Heitin vitsinä (milloin minä oikein  opin olemaan yrittämättä?) ”kiitos. En tahtonut häiritä ammattilaisen työtä joten en tullut ovesta heti sisään.”

Siivooja tuijottaa minua edelleen kuin Punahilkka tajutessaan että isoäiti on iso paha susi. Hitsi! minä en ole hirviö! Se on testattu pyhällä vedellä!

3. B) Minä tajutessani että jos olisin alkanut säästää lapsena, minulla olisi varaa avata oma baari.

Sen nimi olisi ”Katkera loppu”, jotta mainoslause olisi ”toivon näkeväni sinut Katkerassa lopussa”.

Tarjoilisin mm. Sex on the beach-drinkkejä jääpaloilla eli ”Sex on the beach with rocks” ja kertoisin tarinoita it-tuen alalta.

Mutta sitten kompastun todellisuuteen ja lyön pääni terveeseen järkeen ja otan seuraavan asiakaspuhelun vastaan.

4. C) Minä syömässä kakunpalaa.

Meillä oli taas virman vuosituloksen julkistus. Voitot kasvoivat, pörssikurssi saatiin nousuun ja osinkoja maksettiin naurettavia summia. Henkilöstölle oli luvattu bonukset jos virmalla menee hyvin.

Ikävä kyllä liikevaihto piipaa tulosarvio puupää rakennekustannus huuhaa tai jotain sinnepäin. Joten nada, zippo, alta nollan, ei mitn palkkaorjille.

Tai no melkein ei mitään, tarjottiinhan meille kermakakkukahvit.

Siinä kakunpalaani nauttiessani tajusin että bonus olisi ollut n. puolet kuukausipalkastani eli useita kymmeniä…euroja. Nauttimani kakkupala oli siis oikeasti todella arvokas pala leivonnaista. Uskallanpa jopa todetta että jos se olisi vuorattu lehtikullalla, se tuskin olisi niin arvokas kuin se nyt oli.


Miksi en lisää leivosteni kuvia deitti-profiiliini 000373

helmikuu 7, 2013

Kafkamaisista syistä.

Franz Kafka antoi muiden pitää tunkkinsa ennen kuin useimmat edes tajusivat mitä heillä oli kädessään. Sitä vain kutsutaan tässä tapauksessa hegeliläiseksi vierantumiseksi.

Eli miksi turhaan yrittää koska kuitenkaan ei onnistu, ja jos onnistumisen todennäköisyys on olematon, miksi haaveilla alunperinkään?

04022013056Ohessa on omenakakku jonka tein viime maanantaina.

Ihan peruskahvikakkuresepti (käytin normisokerin sijaan kanelisokeria) + makua tuomassa hienoksi viipaloituja omenanpalasia.

150 astetta uunin alaosassa tunnin ajan.

Mitä ihmiset ajattelisivat jos lisäisin tuon ja muita tuotoksiani deitti-profiiliini?

Uskon että suunnilleen näin:

oi, siinäpä sukupuolensa ja sukupolvensa roheva ja ihan varmasti hyvän geeniperimän omaava henkilö. Tiedän että koska hän it-nörtti, hän A) kuuluu maailman parhaimpiin rakastajiin ja/tai B) löytää internetistä kaiken tarvitsemansa furry-pornon.

Onneksi minulla on vielä yksi taito, salainen aseeni jos niin haluatte, millä voitan hänet puolelleni: leipomiskykyni. Ai täällä on lisää kuvia…no voihan kukkanen. Mitä voin enää tarjota tälle Eroksen maalliselle ilmentymälle? Kirottu, karvaton ihmiskehoni!

No jaa…oi, tuossapa sukupuolensa ja sukupolvensa roheva ja ihan varmasti hyvän geeniperimän omaava henkilö. Tiedän että koska hän kertoo olevansa ketjupolttava, sairaseläkkeellä oleva rekkakuski joka rakastaa Englannin liigan 80-lukulaisten otteluiden katsomista vhs-nauhalta, että hänen täytyy olla jotain mihin minun täytyy tyytyä.

Joten ei kuvia.


It-tuki esittää: totuus runebergin päivästä 000372

helmikuu 5, 2013

Kaikki it-alalla pitempään työskennelleet tietävät totuuden Runebergista. Nyt ensimmäistä kertaa se paljastetaan muillekin.

Ensinnäkin kyseessä ei ole ”Runebergin päivä” vaan ”run e-berg in päivä”, ensimmäinen suomalais-ruotsalais-englantilaisella ohjelmointikielellä tehty ohjelma.

Sitä olivat kehittämässä mm. Johan ”luddiitti” Ludvig, suomenruotsalainen kielenkehittäjä; Sven ”well duuuuuh!” Tool, myöskin suomen-ruotsalaista tekoa, kuten olivat hänen sepäntaitonsakin; ja kirjuri Kimmo Dotkom, kuuluisia pohjanmaan Dotkomeja.

Yhdessä he kehittivät heksametrillä toimivan ohjelmointikielen, jossa ei ollut 1 ja 0 eli ”kyllä” tai ”ei”.

Sen sijaan mukana oli kuusi vaihtoehtoa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 eli ”ihan varmasti”, ”ei tod.”, ”no ehkä”, ”niinpä tietysti”, ”aijaavai” sekä ”kvg” (lyhenne termistä ”kysy Vihtori Gutenbergilta”).

Tähän ohjelmointikieleen perustuen he alkoivat suunnitella ohjelmaa nimeltä e-berg. Sen omituinen nimi juontuu siitä että tekijät eivät päässeet yksimielisyyteen onko kyseessä ”en berg” vai ”ett berg” (tämän uskotaan johtaneen ”KVG”-ilmaisuun).

Kaikkien suunniteltujen ohjelmistolauseiden oletettu ajoaika kestäisi noin 24 tuntia, joten siitä muodostui lopulta sisäpiirin vitsi ”run e-berg in päivä”.

Ohjelman kehittämistä tehtiin normaalien toimien ohella, joten mukana olijat tarvitsivat jotain ravinteikasta, mutta sellaista mikä ei veisi liikaa tilaa papereilta. Ludden (kuten muut kutsuivat Johania) tyttöystävä auttoi tässä asiassa tekaisemalla heille aina jotain kaikesta mitä kaapista nyt sattui löytymään.

Näin saivat alkunsa ”run e-berg in leivonnainen” (toinen sisäpiirin vitsi).

Hyvin alkanut projekti kuitenkin ajautui pian voimakkaiden persoonien vuoksi karille.

Ludde halusi ohjelman oleva  esteettinen ja kokonaisvaltainen, johon Sven aina vastasi ominaiseen tapaansa ”well duuuuuh!”. Dotkom taas vietti kaiken aikansa ”run e-berg in”-leivonnaisten parissa.

Lopulta porukka hajosi, saamatta koskaan aikaiseksi muuta kuin alustavat suunnitelmat itse ohjelmasta.

Ryhmän hajoaminen oli niin katkera kokemus Ludvigille, että hän purki pahan olonsa mm. kirjoittamalla heikosti peiteltyjä pilakertomuksia kokemuksistaan ja  entisestä työtovereistaan salanimellä J. L. Runeberg, aivan kuin vääntääkseen vielä kerran veistä haavassa.

Näistä selkein on”Vänrikki Stoolin” tarinassa esiintyvä ”Sven Dufva” joka tekee päinvastoin kuin mitä tälle sanotaan sekä ”Salamiin kuninkaat” l. alkuperäiseltä nimeltään ”Svidun kyrsää imevät kenopäiden kingit!” (jo tuohon aikaan tehokas kustannustoimittaja oli arvokas apu).

Sven ”well duuuuh!” Toolin kohtalosta ei ole selvyyttä, mutta Kimmo Dotkom ei kestänyt häpeää, vaan poistui Saksaan, mutisten laivaan noustessaan joidenkin lähteiden mukaan ”Suomi on paska maa”.

Johan ”Runeberg” Ludvig kuitenkin jäi Suomeen nauttimaan kansansuosiostaan ja leivoksista.