Huomasitteko että olin päässyt uutisiin?
Nimeni oli ikävä kyllä jäänyt pois, mutta oli kiva kuitenkin tulla mainituksi niiden joukoissa, jotka irtisanottiin tämän kuun alussa.
Tuotannollis-tekniset jne. syyt, olen jo tainnut mainita ne aiemminkin.
Vau, tuo oli kiltisti sanottu, oletettu lukijani.
Minäkin kaipasin teitä.
Kesäkuun alusta lähtien olen vain viettänyt aikaa E:n kanssa ja nauttinut siitä.
Kiitän E:tä siitä että hän on pitänyt jalkani maassa. Ilman häntä meneillään olisi juuri nyt 400:s tunti Netflix-maratoniani, jonka keskeyttäisi vain televisioni joka välillä kysyisi ”et ole koskenut kaukosäätimeen nyt neljään tuntiin. Olethan…olethan sinä kunnossa?”
Lisäksi hän on syy siihen etten mittatilaamassa itselleni säkkikangasta ja sävyyn sopivia hiiliä l. rahaa oikeasti on säästössä. Samoin opin hänen kokemuksistaan että potkuni ovat oikeastaan jotain mitä harva saa: uusi mahdollisuus.
Olen siksi huono työtön, anteeksi: töiden välissä oleva henkilö.
En etsi vielä aktiivisesti uutta hommaa. Ensinnäkin kaikkialla on vain kesätyöntekijöitä, eli joko johtoporras on täynnä Guccin silkkihuiviin niistäviä iskän räkänokkia tai paikat on muuten vaan täytetty jo muutamaksi kuukaudeksi.
Tärkeämpi syy on kuitenkin että virma maksaa minulle uravalmennuksen, eli kesän jälkeen (heidän sanansa, älkää minulta kysykö aikataulua) asiantuntijan kanssa katsomme mitä osaan, mitä haluan, ja miten sen voisi saavuttaa.
Anteeksipyyntöni siis kaikille teille intialaisille it-rekrytoijille joiden LinkedIn-kutsua en ole hyväksynyt.
Palataan asiaan kun kesäpojat ovat menneet.
Kirjoittaja: termostaattori 
Mielenkiinnotonta 