Sam pani jotain pesuveteeni 000412

marraskuu 22, 2013

Elämä on samalla tavoin tylsää kuin muillakin, mutta eri tavalla vain.

Ulkomaalainen pomomme lähettelee meille viestejä, joiden mielenkiinto on -5, informatiivinen arvo mitätön ja tajunnanvirranvoimakkuus on yksisarvisella ratsastava jääkarhu.

Niissä hän kertoilee kuinka jollekin diipadaapa-it-tuelle, joiden kanssa meillä ei ole mitään tekemistä, on annettu kehuja asiakkaan toimesta. Tai sitten hän sanailee kuinka kaikki tulee olemaan vielä hyvin business-mielessä kunhan teemme kosmisen ryhmähalin sisäisen voittajatiimimme kanssa 🙂

Ilmeisesti hän oli voittaja sikäläisessä Nälkäpelin versiossa, joten hänestä tehtiin koko it-puulaakin pomo.

Olenko maininnut että lopetin kahvin juomisen? Joku voi syyttää muuttunutta parisuhdestatustani, mutta oikeastaan kaipasin vain jotain uutta elämääni.

Ikävä sanoa näin vanhasta ystävästä, mutta siirryttyäni vihreään teehen (jotain kuumaa juotavaa kuitenkin kaipaan) olen ollut virkeämpi, vähemmän hätäinen ja coolimpi. Tänäänkin kuuntelin rauhallisesti kun joku pappa hengästyi tietokonehiiren siirtelystä ja puuskutti korvaani kaksi minuuttia ennen kuin sai nitropurkkinsa auki.

Muita henkisen kasvun osoituksia on se, että sain netin pelittämään E:n luona. Who’s your daddy, baby, who’s the daddy?

Vastineeksi miehisyyden kuppikokoni pieneni kun putkimies vain kahden viikon odottelun jälkeen tuli asentamaan pesualtaan ja uusi samalla putket. Ja kaikki tämä alle puolessa tunnissa. Mutta mielenrauhan ja rintakarvoitukseni kiillon palautti itse ostamamme pesualtaan kantaminen takaisin K-Rautaan (se oli alimittainen, putkimies toi uuden).

Lisäksi kävin testaamassa kolesteroli- ym. arvot E:n pyynnöstä (hei, jos Wolverine menee lääkäriin vaimon käskystä, kuka minä olen sanomaan E:lle mitään?).

Iloksenne voin kertoa että kaikki olivat alle raja-arvojen (viimeksi kolesteroli kolkutteli taivaan portteja), josta voinemme suureksi osaksi kiittää E:n kokkaustaitoja.

Tällaista se seurustelu on.


Joko siitä on taas viikko? 000411

marraskuu 15, 2013

Seurustelun myötä olen oppinut kaikenlaista.

Enää en pelkää yhtään miestä, naista, metsän petoa tai jumalaa mutta pelkään suututtavani tyttöystävän.

Kaipaan yllättävän vähän tv-sarjoja. Juu, olihan minulla esim. Silta (molemmat kieliversiot) digiboksillani, ja olihan se varmaan hyvä, mutta…äh, lainaan joskus dvd-boksin. Kakkoskausi on kuulemma aika huono sitä paitsi.

Kaipaan yllättävän paljon kirjoittamista. Haluaisin kirjoittaa tänne enemmän, mutta ei ole oikein enää mistä valittaa ja/tai ei ole aikaa (kts. jatkokertomus joka jäi kesken). Milloin se paljon parjattu arki oikein alkaa?

Koska minulla ei ole oikeastaan kauhean paljon syitä valittaa sinkkuudestani, olen alkanut pohtia asioita.

Miksi lapsille on tarjolla värikkäitä talvivaatteita kaikissa kieroutuneen spektrin väreissä, mutta aikuiset pukeutuvat kuin olisivat menossa/tulossa hautajaisiin?

Huusiko Miroslav Satanin tyttöystävä koskaan ”oh Satan! Take me now Satan! Oh Sataaaaaaaaan!”?

Mistä se kertoo että olen alkanut puhumaan pääni sisäisellä äänellä valmentaja-tyyliin rahastosijoituksilleni: ”pojat ei näin pojat. Ei oteta turskaa, ei koskaan oteta turskaa, vaan vältellään viimeiseen asti sitä. Lohta, me halutaan lohta enemmän kuin mitään muuta hyötykalaa. Eli turska paha, lohi hyvä, eikö näin joo? No niin ja menkääs nyt tekemään isäpappa ylpeäksi.”

Ai niin, en saanut kylpyallasta asennettua, piti tilata putkimies.

Kaipa minusta on tullut vanha.


Kaikenkattava katsaus-kattaus 000410

marraskuu 8, 2013

Työ

Meillä oli tällä viikolla auditointi. Sen vuoksi kaikki paperit, salasanat, drinkkimikserit, tikkataulut ja toimitusjohtajan näköiset voodoo-nuket oli laitettava piiloon ja pyrittävä olemaan Facebookissa vain kun pomo ei nähnyt.

Ilmeisesti olimme jonkin sortin ninjan kanssa tekemisissä, koska ketään ei näkynyt, mutta läpäisimme auditoinnin lievin huomautuksin.

En ehtinyt kirjoitella blogiini koska jostain syystä minut lukittiin aina aamuisin vessaan ja päästettiin ulos työajan loputtua.

Seurustelu

Olemme miettimässä yhteenmuuttoa, tai siis virallistamassa sitä: tulin hänen luokseen yöksi elokuussa ja sen jälkeen en ole lähtenyt. Tästä pääsemmekin seuraaviin aiheisiin…

Materia

Koska E ei voi muuttaa työnsä vuoksi, ja olin muutenkin vaihtamassa kämppää (en enää jaksa tuottaa likaisia pikkuhousuja), minä muutan hänen luokseen.

Joten on aika päästä eroon turhasta kamasta.

Sarjakuvat? Säilytän englanninkieliset kovakantiset ja jotkut suomenkieliset teokset, mutta muutoin kaikki menee Turun Sarjakuvakaupalle myyntiin tai lahjoitan pois.

Ollakseni rehellinen, en koskaan lukenut 99% vanhoista sarjakuvalehdistä ja niillä ei ole arvoa. Ne vain kulkivat mukana koska…no ne nyt olivat siinä.

Leffat? Sailytän ehkä muutaman tv-sarjaboksin ja blu-ray-leffat, mutta muutoin kts. edellinen merkintä. En koskaan ehtinyt katsoa niitä koska aikaa ei ollut.

Sitten alkaa kategoria ”tarpeellista tavaraa”. Minne dumppaan Ikean kaapit, keittiönpöydän, tuolit, pesukoneen, mikroaaltouunin, vuodesohvan jne.?

Ei niitä myydä voi, koska aikomuksena on ostaa 1-2 vuoden päästä isompi kämppä ja sitten niitä tarvitaan. Ei niitä maksulliseen varastoon voi viedä, koska 80-100 €/kk noin 500 euron vuodesohvan säilyttämiseksi ei ole järkevää. Eikä niitä viitsisi lahjoittaakaan pois.

Olisi kiva syyttää yhteenmuuttoa, mutta tämä olisi ollut edessä joka tapauksessa kohta.

Kuvitelkaa tähän isoja kyyneliä vuodattava hymiö, joka repii nopeasti harmaantuvia hiuksiaan samalla hakaten päätään seinään.

Teknologia

Tunnustuksen hetki: olen tavattoman huono nörtti. Oikeastaan surkea. Itse asiassa en ansaitse edes nörtti-arvonimeä.

En osaa kytkeä pelikonsolia, tv:tä, kaapeli-tv-boksia sekä laajakaista-yhteyttä toisiinsa ja/tai erikseen. Siksi minulla on ollut miehisesti ansioituneemmat ystäväni, joiden apuun olen voinut luottaa. Mutta he ovat toisella paikkakunnalla, ja he eivät noin vaan voi keskeyttää elämäänsä koska minulta jää näkemättä ”Kauneimmat kodit” HD-tasoisena (naurakaa vaan, niin minäkin tein. Mutta sitten aloin seurustella ja yhtäkkiä tuosta tuli todella mielenkiintoista.)

Voitte nyt muistella äsken mainitsemaani hymiötä.

Pesuallas

Illan agendana on rikkoutuneen (”tullessani paikalle se oli jo rikki” on selitykseni) kylpyhuoneen pesualtaan vaihtaminen uuteen.

Koska kyseessä on oikeasti vain pesuallas joka kerää vettä (ei hanoja), tahdon uskoa voivani eli tahdon, uskon, ja voin suoriutua tästä. Jo pelkästään sen takia että jos yt:t jatkuvat tähän malliin, pitää opiskella putkimieheksi (ja koska talonmies kieltäytyi).

Laitan tähän jo valmiiksi tulevan operaation kuvamateriaalin:


No mihin se nyt taas katosi..? 00409

marraskuu 1, 2013

Tiesittekö että ihmisulosteellekin on oma kategorisointi?

Bristolin asteikko kertoo miten huonossa kunnossa vatsanne on. Lisäksi se on monien tähän blogiin sopimattomien spekulointien lähde, joista vähäisin ei ole  se huusiko tohtori Heaton tutkimuksen lehdessä julkaisua seuraavana päivänä työpaikkansa ravintolassa ”kukas NYT nauraa ja KENEN tutkimukselle, p**kapäät!? Ja minunhan se pitäisi tämän artikkelin mukaan tietää!”

Itse hyödynnän sitä verratessani työpäivää toiseen: joskus on tyypin 3 kuiva p**ka-päivä, jolloin ei oikein tapahdu mitään, kun taas sitten on tyypin 1 nappip**ka-päivä, jolloin ikävästi tulee piikkejä käyttäjätyhmyydessä.

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut  tyypin 7 p**kaa koko ajan ja me olemme seisseet siinä nenää myöten.

Tahtoisin viitata siihenkin linkin avulla, mutta ikävä kyllä wikipedia poistaa jatkuvasti artikkelini ”maailman idioottimaisin ulkoistettu asiantuntijapalvelu, jonka idiootit pitäisi lukita takaisin sinne älykkyyden vähentämistä tutkineeseen koeläin-laboratorioon josta heidät vapautettiin palvelinhuoneeseen”.

Ilmeisesti kärsimykseni tekevät minusta itsejulistetun marttyyrin mutta eivät luotettavaa lähdettä.

Lyhyesti sanottuna olemme joutuneet selvittämään muiden tekemää sotkua siinä määrin, että mihinkään ei ole ollut aikaa.

En kuitenkaan kaipaa tuosta lisää täytettä palkintokaappiini.

Sen sijaan tahtoisin itselleni mainetta ja kunniaa siitä, että kun yt-neuvottelujen tähtäimeen joutumista pelkäävä pomo tulee huutelemaan vartin välein ”no niin, kaikki linjoille, siellä on ruuhkaa!”, en sano ääneen ”ai, ja me kun ajateltiin tässä pikkuporukalla ryhtyä viettämään teehetkeä ja vaihtamaan kahvikakkuohjeita sekä tarinoita henkisistä arvista joita saamme kun tyhmät ihmiset tulevat korvan juureen huutelemaan itsestäänselvyyksiä!”

Ja joko mainitsin että tietenkin koko ajan on ollut 1-2 tyyppiä sairaana + yksi lomalla?

Että silleen.

Mites teillä?