Henkilökohtaisesti 00017

29 toukokuun, 2010

Hauska nähdä että noinkin moni teistä on tullut pitkän tauon jälkeen seuraamaan Blogin Kävijäkäyrä On Vapaasti Käytettävissä Vuoristorataa Suunniteltaessa-palkintojenjakoa.

Ensimmäisenä jaetaan Hitot Äänistä Pääni Sisällä, Viekää Äänet Puhelimesta Pois-palkinto, jolla olisi tällä viikolla kolme eri ottajaa.

Ensimmäinen ehdokas on mieshenkilö, joka ei millään uskonut että hänen oma langaton kotiverkkonsa ei toimi yhtiön langattomassa verkossa.

Erityispisteitä tulee siitä, että mikään selitys siitä että mm.  kyseessä ovat kaksi eri verkkoa eri asetuksilla ja eri  palveluntarjoajilla, ei estänyt häntä epäilemästä tämän kaiken selittäneen henkilön ammattitaitoa ja mielenterveyttä.

Tuomaristo perustelee ehdokkaaksi pääsyä mm. näin: ”on katoavaa kansanperinnettä viedä omat juomat baariin, kettuilla ravintolahenkiläkunnalle ja lentää ulos niska-perse-otteella, joten kunnioitamme tätä millennium-versiota vanhasta klassikosta”.

Seuraava ehdokas on nainen, joka vei työtietokoneensa kotiinsa, ja soitti meille kun langaton verkko ei toiminutkaan siellä.

Hän pääsi ehdokkaaksi kisaamme, koska hetken selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että hänellä ei ole kotona langatonta verkkoa, tai internet-yhteyttä ollenkaan ja kuten hän itse puki asian sanoiksi: ”Internet-yhteyden tarjoaja? Mikä on internet-yhteyden tarjoaja?”

Tuomaristo perustelee mukaan pääsyä näin: ”me tykätään blondeista.”

Voiton ja I’m Afraid I Can’t Do that, Dave-palkinnon vei mieshenkilö, jonka salasanan vaihto oli komediaa kultaisimmillaan.

Ote voittajan kanssa käydystä dialogista:

– Salasana on Perjantai29, iso P ja kaikki yhteen.

– Eli iso P ja sitten heti perään perjantai29?

– Ei vaan ensimmäinen kirjain tulee isolla.

– Mikä se kirjain oli?

– P.

– Eli tuleeko perjantai29 isolla P:llä?

– Kyllä.

– Eli iso P, sitten perjantai ja sitten 29.

– Ei vaan Perjantai29 on salasana, ja siinä on iso P.

– E?

– Ei vaan P. Kirjoita Perjantai29 isolla alkukirjaimella.

– Kirjoitetaanko kaikki siis isolla?

Ja tätä tavaraa löytyisi vielä kolmen minuutin edestä, mutta etteköhän te ymmärrä miksi voittaja oli niin ilmiselvä.

Soylent Green On Valmistettu Ihmisistä-kategoriassa lopputulos oli vieläkin selvempi.

The Daily Beast-verkkolehti kertoo artikkelissa Animal products: everyday items that contain animal parts mitä mm. jotkin vaatteiden pehmennysaineet sisältävät (vihjeet: ”dihydrogeneroitu tali-dimetyyli ammonium-kloridi” ja ”bää” sekä ”uljas musta”) ja tietyt tupakkamerkit (vihjeet: ”filtterissä sijaitseva hemoglobiini sitoo  toksiinit ennen niiden pääsyä keuhkoihin” ja ”uskotko joulunjälkeiseen elämään?”).

Voittaja kuitenkin on sokeri. Sen valkaisuun käytetään Vegetarian Resource Groupin mukaan jauhettua hevosten ja lehmien luuta.

Tuomaristo…no heilläpä oli kiire vessaan. Jatketaan.

Another Prick On The Wall Is Fortunato eli Kolmannen Kotimaisen Nousu Ja Tuho-palkinto menee  Oxfordin Yliopiston All Souls-seuralle, joka on päättänyt lakkauttaa yhden sanan essee-kokeensa The New York Times-lehden mukaan.

All Souls on yliopisto-seura, johon päästäkseen pitää kirjoittaa 12 tuntia erilaisia esseitä kahden päivän ajan. Aiheet voivat olla sellaisia kuten ”onko viattomilla mitään pelättävää?”, ”eikö ilmaston lämpeneminen ole parempi kuin ilmaston kylmeneminen” ja ”jos orgiaan osallistuvat henkilöt pukeutuvat natsi-asuihin, muuttuuko tapahtuman moraalinen luonne?”.

Jos seuraan pääsi sisälle, älyllisen keskustelun lisäksi on mahdollisuus saada ilmainen asunto ja ylläpito seitsemäksi vuodeksi sekä 14 783 puntaa (n. 17 000 €) vuosittain.

Mutta ensin piti kirjoittaa esseitä ja varsinkin yhden sanan essee.

Yhden sanan esseen aiheena oli vuosittain vaihtuva sana, joka paljastettiin osallistujille paperilla, jossa oli vain tuo yksi sana.

Aikoinaan se oli niin merkittävä tapaus, että ihmiset kerääntyivät kuulemaan mikä sana oli sinä vuonna. Se on ollut ”tyyli”,  ”sensuuri”, ”hyväntekeväisyys”, ”lisääntyminen”, ”kaaos” ja ”armo”.

Mutta nyt tästä ollaan luopumassa, joten yhden sanan kunniaksi Liquido ja ”Narcotic”:

Advertisement

Paranoidisti 00016

26 toukokuun, 2010

Nyt lukekaa tarkasti, sillä kirjoitan tämän vain kerran.

The New York Timesin artikkelin ”The 3 Facebook settings every user should check now” kertoo että jokaisen tulisi tarkistaa seuraavat kaksi (tiivistin juttua) asetusta:

1. Kuka saa nähdä asiat jotka jaat

Menkää käyttäjätili-kohdasta (oikea yläkulma) kohtaan ”Yksityisasetukset” ja ottakaa siellä kohta ”Kaveri, merkinnät ja yhteydet”. Siellä ovat tiedot mm. kavereista, parisuhteesta, kiinnostuksen kohteista jne.

Jokaisen vieressä on alasvetovalikko, josta voitte valita näkyvätkö tietonne kaikille, kavereiden kavereille vai friends only.

Kannattaa valita ”friends only”.

Te sanotte:  ”mitä väliä jos joku näkee minun tietoni, minulla ei ole mitään peiteltävää!”

Minä sanon: ”jos jätätte tietonne avoimiksi kaikille, identiteetti-varas voi viedä tietonne.

Siinä vaiheessa kun Suomen OIKEA suojelupoliisi tekee rynnäkön kämppäänne, ja vie teidät salaiseen vankilaan Kirkkonummella koska joku teidän tiedoillanne heiluva tyyppi on uhkaillut vääriä henkilöitä internetissä, palataan aiheeseen kumpi oli oikeammassa.”

2. Mitä Google saa tietää sinusta

Äskeisen asetuksen jälkeen, palattuanne ”Yksityisasetukset”-sivulle, menkää kohtaan ”Haku” ja ottakaa aukeavalta sivulta pois ruksi kohdasta ”salli”.

Jos ”salli”-kohdassa on ruksi, Google tai ihan mikä tahansa hakuohjelma voi tuoda nimellänne tehtävässä haussa esille tiedon mm. siitä että olette Facebookissa ryhmissä ”Jyrkkä kyllä turkistarhaukselle!” ja ”Kihlasormus ei ole este, vaan hidaste”.

Ei tarvinne vääntää rautakangesta mitä tuleva sokkotreffinne ja/tai työnantajanne tykkäisi saada tuollaisia juttuja selville.

Lisäksi jos haluatte, voitte myös muokata kohtaa ”Facebookin hakutulokset”, jossa määritetään näytetäänkö Facebookin sisäiset haut kaikille, kavereiden kavereille tai friends only.

Ps. Älkää lähettäkö enää viestiä, jossa Mark Zucerber pyytää tarkistamaan aktiivisuuteenne lähettämällä viestiä eteenpäin.

En usko että Facebookin omistaja oikeasti haluaisi ihmistä eroon ja toisekseen hän kirjoittaisi sukunimensä, joka on ZucKerberG, oikein.


Mein metaphysische kampf

25 toukokuun, 2010

Hyvän ja pahan taistelu ei ole ainoa mitä käydään jatkuvasti.

Itse asiassa niiden välinen kamppailu  on esillä jatkuvasti vain koska molemmilla on varaa todella hyviin pr-toimistoihin (oikeasti ne vain lähettelevät toisilleen kirjeitä, joissa kehotetaan toista osapuolta lopettamaan väitökset siitä että Voima on heidän puolellaan suurempi).

Oikeasti se metafyysinen taisto, johon ihmiset osallistuvat jatkuvasti, on epämukavuuden ja mukavuuden välillä.

Huomaatte sen joka päivä, mutta ette tajua sitä välttämättä.

Aurinko paistaa, mutta teille tulee hiki. Riisutte vaatteitanne helpottaaksenne oloa, mutta sitten vilustutte. Saatte sairaslomaa, mutta vietätte sen erittäen kaikista aukoista haisevaa limaa. Ja niin edelleen.

Pahinta ei ole se, että olette vain teitä suurempien voimien pelinappula kosmisessa sodassa jota ette voi täysin ymmärtää, vaan että kyseessä on kosminen sissisota; juuri kun odotatte hyökkäystä vähiten, vihollinen suorittaa taktisen iskun, ja katoaa kuin aave.

Otetaan nyt vaikkapa google-hakujen vuoksi miespuolisen pornostaran ura: kauniita naisia, jatkuvaa puputtamista sekä miljoonien miesten kateus.

Ikävä kyllä tuo on sama kuin sivelisitte itsenne hunajalla, menisitte istumaan muurahaispesään ja kuvaisitte kaiken youtubeen.

Olen nähnyt miehistä parhaitten vapauttavan nitriitti-oksidia autonomiseen hermostoonsa, että veri täyttäisi corpora cavernosan, ja jotta lopulta he voisivat päästää dopamiinia nisälisäkkeeseensä.

Ja tämän kaiken he ovat tehneet naisten kanssa, joita kutsuisin ”rubensiaanisiksi”, mutta Pieter Pauwel Rubensilla olisi tarvinnut kohtuullisen kokoisen kappelin seinän heidän maalaamisekseen.

Epämukavuus suorastaan rakastaa tuollaisia tilanteita.

Eli: Jos haluatte elää nähdäksenne toisen päivän siten että voitte katsoa itseänne peilistä, ja vieläpä muutenkin kuin tarkistaaksenne puraistiinko teistä äsken jotain, hankkikaa työ joka lähtökohtaisesti on syvältä ja poikittain.

Ultimaattinen työnkuva voisi olla maatalouslomittaja maitotilalla, ja maitotonkkien sijaan maito toimitettaisiin meijeriin siivilällä.

Meijeri voi sijaita ihan missä vain 5 – 30 kilometrin päässä. Mielellään isohkon moottoritien takana, mutta jos tämä ei ole mahdollista, siivilän reikiä voidaan laajentaa manuaalisesti.

Tuossa tilanteessa mukavuudella on ylilyöntiasema, ja on exponentiaalisesti todennäköistä jokaisen työpäivän jälkeen että samalla maitotilalla työskentelevät sekä seksikäs eu-tukientarkastaja että seksikäs harjoittelija emäntäkoulusta, jotka eivät voi olla tuntematta vetoa teidän kaltaiseenne poloiseen. Tai toisiinsa…

Ainoa poikkeus metafyysisissä taisteluissa on it-tuki, jossa vastakkain ovat ainoastaan homman imeminen ja homman haiseminen, mutta se on jo toisen tarinan paikka.


Facebookisti 00015

19 toukokuun, 2010

Jos tässä blogissa on tulevina hetkinä hiljaisuutta, niin se voi johtua kahdesta eri syystä.

Ensimmäisen syyn tiivistää Sofia Sotavalta locklit.org-sarjakuvablogissaan tällä merkinnällään.

Toiseen syyhyn pääsemme kirjoituksen lopussa, joka tänään poikkeuksellisesti on Facebookista eli 99,9%:a lukijoistani lakkasi juuri kiinnostamasta.

En ala saarnata siitä miksi siellä ei pitäisi olla tai miksi siellä tulisi olla (sanon vain että väärän valinnan tehneet palavat helvetissä).

Sen sijaan väitän että nyt kun se on tuotu kiljuen tähän maailmaan, joukossamme tulee aina olemaan jokin ihmiset yhdistävä ohjelma, joka vastineeksi haluaa yksityisyytenne ja aviosäätynne mainostajille uhrattaviksi.

Seuraavaksi numeraalinen esitys miksi:

1. Idea syntyy.

2. Idea saa tukea rahoittajilta, koska kaikki tykkäävät ideasta.

3. Idea kasvaa konkretiaksi, ja ideaa saa itselleen käyttäjiä.

4. Idea alkaa kasvaessaan vaatia materiaa ja sen saamiseksi tarvitaan lisää rahoitusta, mutta käyttäjät ovat tottuneet idean tarjoamaan ilmaiseen lounaaseen.

5. Ideaa saa apua rahoittajilta, mutta he alkavat kysellä mitä he oikein saavat idealta, kun käyttäjätkin saavat ilmaisen lounaan.

6. Idea lupaa että rahoittajat saavat siltä vastineeksi hyödykettä, vaikkapa mitä käyttäjät syövät ilmaisella lounaallaan.

7. Idea antaa rahoittajille käyttäjien lounas-tiedot, mutta käyttäjät eivät pidä tästä.

8. Idea yrittää selittää käyttäjille että oikeasti lounas-tiedot eivät ole niin merkityksellisiä, ja lounashan on kuitenkin ilmainen, joten mitä valittamista heillä oikein on?

9. Idea lakkaa kuuntelemasta käyttäjiä, koska rahoittajat kuitenkin ovat sen puolella ja sehän on tärkeintä. Näin jatkuu jonkin aikaa, kunnes…

10. Parempi Idea syntyy.

Tarinan opetus: lounas voi olla ilmainen, mutta kokki on sylkäissyt siihen ennen tarjoilua.

Lopuksi vielä toinen syy miksi tämä blogi saattaa hiljentyä.

Viime aikoina olen saanut Facebookissa kaveripyyntöjä ihmisiltä, joita en tunne, mutta joiden kanssa minulla on 1 >= yhteinen tuttava.

Uskoakseni tähän voi olla vain kolme syytä:

– 17.5.2010 klo 12.00 Facebook saavuttaa tietoisuuden. Ihmisten paritus toisilleen alkaa neljä minuuttia sen jälkeen. Seurustelu sellaisena kuin tunnemme loppuu.

– Kaverini kaveri lähetti vahingossa kaveripyynnön minulle.

– Kaverini kaveri on jollain kieron seksuaalisella tavalla ”kiinnostunut” yhteisestä kaveristamme. Hän kokee että kaikki muut Facebook-kaverit ovat esteenä sille, että kaverimme ei ole seksuaalisella tavalla ”kiinnostunut” hänestä.

Joten kaverini kaveri päättelee että mikäli hän ”hoitelee” (mielellään väkivaltaisen seksuaalisesti) kaikki muut kaverini kaverit, kaverini huomaa kuinka paljon kaverini kaveri tästä välittää, ja he voivat olla yhdessä.

Ikuisesti.

Kenenkään Facebookissa estämättä.

Ensimmäinen vaihtoehto on aika mielikuvituksekas, mutta olen nähnyt elokuvan jossa tapahtui jotain tuollaista.

Toinen vaihtoehto on se, mihin itse tulen vetoamaan.

Kolmas vaihtoehto EI TIETENKÄÄN ole se mitä toivon, MUTTA jos minusta ei kuulu mitään pitkään aikaan, minut on hoideltu (väkivaltaisen seksuaalisesti, ehkä, jos tuuri kävi).


Henkilökohtaisesti 00014

16 toukokuun, 2010

Aloitetaan kiitoksilla.

Kiitokseni Ogelin optiikalle uusista silmälaseista ja varsinkin hyvästä palvelusta.

Minulla oli pitkän aikaa ongelmia silmieni kanssa; niitä mm. särki koko ajan ja tuntui että viisi minuuttia  tietokone-monitorin tuijotusta tarkoitti kahta minuuttia horisontti- ja vertikaali-akselien sekoittumista.

Mutta Ogelin optiikassa osattiin silmientarkistuksen jälkeen sanoa että kyseessä on silmien väsyminen (lapset, lukeminen voi tehdä tämän teillekin. Pelatkaa siis konsolipelejä, älkääkä vaan koskeko kirjaan).

Kaikkein hienointa oli että ongelmaan oli ratkaisuna anti-fatigue-linssit. Niissä yläosa linsseistä on tarkoitettu kauas katsomiseen ja alaosa tarkentaa lähelle. Toisin kuin vanhoissa monitehoissa, näissä ei ole tarkkaa rajausta vaan siirtymä eri näköalueelle on huomaamaton.

Nyt pari päivää näitä käyttäneenä voin sanoa että toimivat. Tietenkin uudet silmälasit vaativat hetken totuttelua (en ole ennen tajunnutkaan miten isot käteni ovat), mutta jo nyt tuntuu huomattavasti selkeämmältä kuin ennen näiden saamista (oikeasti, varsinkin oikea käteni).

Mutta joka tapauksessa, suosittelen Ogelin optiikkaa.

Jatketaan pää-asialla.

Johdatuksena aiheeseen: aurinko yrittää tappaa minut. Saan auringonpistoksen nopeammin kuin te luette tämän lauseen loppuun asti ja siihen ei todennäköisesti mene kovinkaan kauaa aikaa, vaikka enhän minä tiedä kuinka nopeita te olette lukemaan ja saatatte olla pikaluku-kurssin kandidaatteja kenenkään tietämättä (sain auringonpistoksen sanan ”lukemaan” kohdalla).

Ongelmani on mitä laittaa päähän. Vaihtoehdot, sikäli kuin olen ne hahmottanut:

Lippis – toimii parhaiten teineillä tai kehäkolmosen ulkopuolella jos siinä lukee ”Hankkija”.

Pipo – toimii parhaiten viileillä hiphop-tyypeillä, tai niillä jotka eivät käsitä vuodenaikojen vaihtumista

Putkihuivi – toimii parhaiten niillä, jotka viettävät länsimaisen kulttuurin vihollisia vastaan taistelemiselta  liikenevän aikansa terassilla  tai heillä jotka ajavat moottoripyörillä kokeakseen edes kerran jotain isoa ja kovaa haarojensa välissä.

Katsotaanpa siis…Lippis: en ole teini,  ja lippa on minusta aina tiellä. Ja kun käännän sen taaksepäin, näytän siltä kuin häpeäisin että lakissa ei lue ”Hankkija”.

Pipo…kupliva ääni jonka kuulette päästäni liittyy höyryyn joka tulee korvistani. Seuraava.

Putkihuivi…tämä voisikin toimia, mutta ikävä kyllä olen nörtti. En ihan ilmiselvästi, mutta käytän tällaisia t-paitoja.

Nyt täytyy ajatella kokonaisuutta: putkihuivi toimii VAIN jos sinulla on brontosauruksen esinahkasta valmistetut buutsit, ryhävalaan esinahasta valmistetut housut, luontoystävällisestä väriaineesta (mielellään norjalaisen hevimetalli-bändin jäsenten verestä) tehty t-paita ja aurinkolasit joita ”edellinen omistaja ei enää tarvitse”.

Minulla on mokkanahkakengät, halpisfarkut, ja kai mainitsin tämänkin t-paidan?

Taidan pysytellä sisällä koko kesän, josta pääsemmekin viimeiseen kohtaan eli lopetukseen.

Tahdon tehdä selväksi että en ole rasisti. Ystäväpiirini on laaja huomattava iso olemassaoleva, ja siihen kuuluu monenlaisia ihmisiä. Kaikki eivät ole yhtä hyvännäköisiä kuin minä.

Melkein aina saapuessani huoneeseen tiedän olevani kaikkein hyvännäköisin. Kun kerron tämän ihmisille, he ovat innoissaan tästä ja lähtevät melkein heti kertoakseen sen muille ja sitten osoitellakseen minua. Toisinaan he vain kannustavat minua sanomalla ”ai, no kivat sulle” ja lähtevät levittämään sanaa. Olen siis tottunut viettämään aikaa vähemmän viehättävien ihmisten kanssa.

Mutta sovittaisiinko yksi juttu? Pidetään paidat päällä ulkona liikuttaessa.

Tiedän että joitain ihmisiä kiinnostavat muinaiset rauniot, mutta tällöinkin puhutaan arkkitehtuurista, ei ihmiskehosta.

Ymmärrän muidenkin halun olla katseiden kohteena, mutta jos vartalo on ohittanut kaksi pykälää sitten pisteen, missä mikään salaatinsyönti, lihansyönti tai elektrolyysi voisi enää auttaa, on aika mennä takaisin kaappiin ja ottaa sieltä vaatteet esille.

Henkilökohtaisesti en usko ulkonaliikkumiskieltoihin päiväaikaan, mutta jos ette kykene olemaan ulkona ilman vaatetusta, voisitteko harkita ruuan kotiinkuljetusta? Päätellen joistain tapauksista ainakin pizzan kotiinkuljetus on tuttua.

Loppuun vielä aiheeseen liittyvä musiikkivideo eli miten käy kun asioita puskee pikkaisen liian pitkälle: Moist ja ”push”.


Job 2.0

13 toukokuun, 2010

Ensimmäisenä hän huomasi että tietokoneen näyttöön ei tullut kuvaa.

Kummallista, hän mietti. Onkohan tässä jotain vikaa?, oli seuraava ajatus, jota seurasi toiminta, kun hän alkoi tarkistaa kaapeleita.

Mikään ei kuitenkaan tuntunut olevan löysällä tai rikki. Näyttöön ei kuitenkaan tullut kuvaa, joten hän pakkosammutti tietokoneen.

Vaati vielä viisi samanlaista pakkosammutusta ennen kuin näyttö heräsi henkiin.

Toinen, vanhempi tietokone näytti heti kuvan. Sitä ei kuitenkaan voinut enää käyttää teknisten rajoitteiden vuoksi.

Töihin mennessä öky-mersu melkein ajoi hänen päälleen jalkakäytävällä. Hän sivuutti tapahtuneen miettimällä kuinka taksi näköjään on maantien ja muidenkin teiden ässä.

Töissä hän kysyi viisaammilta neuvoa näytön suhteen. Se on kaapeli, hänelle kerrottiin. Se on jotenkin vääntynyt, kääntynyt, pyörinyt tai hyörinyt, noita näkee päivittäin, ota tuosta uusi.

Kotona näyttökaapelin vaihto todellakin auttoi, monitori toimi normaalisti.

Seuraavaan aamun asti ainakin. Sitten se aloitti taas saman vastaanhangoittelun, eikä näyttänyt mitään ennen kuin vasta monen uudelleenkäynnistyksen jälkeen.

Johan nyt, hän tuumasi, onpas ihme juttu.

Vanhaan tietokoneeseen tuli edelleen kuva moitteetta.

Töissä hän kävi taas tauollaan viisaampiensa luona. Viisaat totesivat kuin yhdestä äänestä: no sitten se on näytönohjain joka on rikkisärkipoikki, kokeile tätä uutta.

Mutta se ei ollut näytönohjain. Monitori näytti vaihdonkin jälkeen vain siihen tuijottavan hölmistyneen ilmeen eikä muuta. Tähän asiaan ei nyt kuitenkaan voinut kiinnittää enempää huomiota, kaapista oli ruoka loppunut.

Kaupassa ei tapahtunut mitään ihmeellistä halpojen hintojen lisäksi, kauppareissun hinnaksi tuli vain 9,99 €.

Näyttö ei ollut muuttunut toimivaksi kauppareissun aikana. Ainoa uutuus oli se, että nyt myöskään langaton verkko ei suostunut toimimaan. Ei vaikka hän kuinka kokeili kaikkia tuntemiaan it-ratkaisuja.

Voisiko vika olla itse näytönohjaimen tietokone-väylässä? Mitä jos näytönohjaimen kokonaan poistaisi yhtälöstä, ja käyttäisi tietokoneen omaa näytönohjainta? Se voisi auttaa.

Se ei auttanut, näyttö pysyi pimeänä ja tummana, kuvastaen korjaajansa mielenmaisemaa.

Ikään kuin ilkkuen tilannetta toiseen tietokoneeseen tuli edelleen kuva, vaikka sen käynnisti miten usein uudestaan.

Seuraavana päivänä töihin mennessä punaisia päin tullut kauhakuormaaja ajoi melkein hänen päälleen. Kuski näytti vielä kansainvälistä ”soo-soo, kun isot hevoset pieree, silloin ei voi muuta kuin puristaa nenää”-merkkiä ohimennessään.

Ei se mitään, hän ajatteli, otin rekisterinumeron ylös ja ilmoitan kauhakuormaajan myöhemmin varastetuksi.

Töissä hänen ajatuksissa oli vain näyttö. Syynä ei ollut kaapelointi. Syynä ei ollut näytönohjain. Edes tietokoneen oma näytönohjain ei auttanut. Vian täytyy olla siis emolevyssä, mikä merkitsi joko kalliin uuden osan ostamista tai kokonaan uuden tietokoneen hankkimista.

Hän kysyi mielipidettä viisaammiltaan, jotka lupasivat myydä hänelle (lähes) uuden(veroisen) tietokoneen halvalla.

Kotiin päästyään hän oli iloinen. Kunhan hän vain saisi ystävänsä tuomaan uuden tietokoneen autolla, ja siirtäisi kaikki hyvät osat uuteen tietokoneeseen, asentaisi käyttöjärjestelmän uudestaan jne. jne., hänellä olisi taas toimiva kone.

Naureskellen hän laittoi koneen päälle ja valmistautui uudelleenkäynnistysrumbaan…näyttö alkoi toimia heti. Hän sammutti koneen. Näyttö toimi heti. Vaikka hän toisti tekonsa kuinka usein, näyttö alkoi toimia heti.

Jopa langaton verkko, joka oli vastustellut parin päivän ajan, toimi kuin unelma. No mutta, no mutta, no mutta, hän ajatteli, huomenaamulla se ei kuitenkaan toimi taaskaan, tein ihan oikein kun ostin uuden koneen.

Se toimi huomenaamulla.

Hän ei enää jaksanut pidätellä patoutuneita tunteitaan vaan tuhahti ääneen: PERKELE MINKÄ TEIT!!

Jossain muualla, samaan aikaan:

– Tästä taisi tulla piste minulle.

– Eikä, tuo oli epäreilua, se ostoskuitti oli liian selvä vihje.

– Ai nytkö se on epäreilua? Entäs kun ristiinkytkentä koneessa aiheutti ongelmia?

– No joo joo, seuraavaa peliin. Kuka?

– Otetaan vaikka…tuo.

– Se on ostanut uuden iPadin. Tästä tulee vielä  niiiiin hauskaa…


Henkilökohtaisesti 00013

6 toukokuun, 2010

Meille on valehdeltu: oikeasti sosialismi oli kilpikonna ja kapitalismi oli jänis.

Jos me eläisimme oikeasti markkinataloudessa, vapaudella olisi hinta. Se koostuisi valtion sinuun syntymästäsi lähtien panostamista varoista.

Siis summa joka tulee kun lasketaan yhteen terveydenhoito, koulutus, osuutesi valtionvelasta, poliisikyyti 15-vuotiaana ekan kännin jälkeen kotiin, Yleisradion kesäkumit,  jne.

Maksaisit tiettyyn pisteeseen asti normiveroja, kunnes sanoisit että haluat pois systeemistä.

Sen jälkeen lyhentäisit vain tätä yhtä summaa, ja heti kun se on maksettu: salut, et encore merci pour le poisson.

Sitten voit muuttaa vaikka keskelle Kirkkonummea, jossa ainoa huolesi on se että zombien ylösnousun alkaessa voit luottaa vain itseesi, hirvikivääriisi ja miinakenttään mustaherukkapensaiden ympärillä.

Ja jos käyttäisit ”ulospääsysi” jälkeen esim. terveyspalveluja, käyttäisit niitä yksityisellä puolella ja maksaisit siitä kovemman hinnan.

Mutta ei. Me elämme sosiaalisessa yhteiskunnassa, joka sosialisoi sinut sosiaalisella liimalla kiinni sosiaalisuuteen.

Maksat progressiivisia veroja koko ikäsi, raadat kaikki päivät ja juuri kun luulet että näet valon pakotunnelin päässä, yhteiskunta keksii oravanpyörän uudestaan.

:huokaus:

Millainen teidän työpäivänne oli?


Ohhoh! Mirrien tuijottelu vei bloggaajan näön!

5 toukokuun, 2010

Termostaattori-niminen bloggaaja on ilmoittanut että hänen näkökykynsä on huonontunut. Vielä äskettain aivan normaalisti mirrejä netissä tuijottanut bloggaaja kertoi, että nykyään se ei ole yhtä helppoa.

–  Jostain syystä silmäni alkoivat olemaan valonarat, punoittavat ja rasittuneet. Lisäksi koin päänsärkyä ja näön ajoittain sumentumista sekä epätarkkuutta lähelle. Samalla tunsin pistävää kipua silmissä aina katsoessani tietokoneen monitoria.

Oireet kävivät niin pahoiksi, että bloggaajan oli mentävä optikolle.

– Selitin siellä tilanteen, ja näkötestien jälkeen kävi ilmi, että itse asiassa näköni ei ole heikentynyt.

– Sen sijaan kärsin silmien väsymisestä. Kun ensin tuijotan töissä kaikilla kahvitauoilla mirrejä ja sitten vielä kotona töiden jälkeen, niin olisihan se ihme jos silmäni eivät olisi solmussa siitä karvoituksen määrästä.

Bloggaaja saa noin kahden viikon kuluttua uudet anti-fatigue-linssit sekä avaruusromusta valmistetut kehykset. Siihen asti hän joutuu kuitenkin rajoittamaan mirrien tuijottamista ja muutakin toimintaansa netissä.

– En sano että siitä tulee helppoa. icanhazcheezburger on yksi lempisivuistani, ja sitä päivitetään jatkuvasti uusilla ilmaisilla mirreillä. Mutta kuten minä aina sanon: simmu pipi, hupi ohi. Tahdon kuitenkin uskoa että lukijani ymmärtävät, bloggaaja sanoo lopuksi.


Vapaasanapaini

3 toukokuun, 2010

– Tervetuloa kaikki literaalisen kaksinkamppailun ystävät, jotka olette tulleet seuraamaan kun otetaan sanasta miestä! Yeah!

– Maailman ainoaa painia jossa sana on vapaa ja sitä käytetään! Yeah!

– Minä olen Eka ja kaverini vieressä on Toka! Yeah!

– Ei mitään kielisukua toisilleen vaikka kielimiehiä ollaankin molemmat! Yeah!

– Yeah! Ei kai kielenkäytön kieltäminen kielimällä kiellettyä ole?! Yeah!

– Yeah! Eikun Eiah! Mutta tahtomatta tyylirikkoa aasinsiltaa, on aika tutustua päivän ottelijoihin! Yeah!

– Yeah! Oikeassa nurkassa on painivapaan sanankäytön sanasäilä, Imperativ I! Yeah!

– Yeah! Sanavapaan painin ystävät muistavat varmasti viime kerran kun Imperativ I oli täällä! Silloin hän laittoi Ärrän ympäri orren! Yeah!

– Yeah! Luimme jostain että orsi ei kuitenkaan rikkonut mitään tärkeää Ärrästä, joten hänellä ei ole hätää! Yeah!

– Yeah! Samaa ikävä kyllä ei voi sanoa Ässästä, jonka Imperativ I laittoi taskuunsa!

– Yeah! Kun Imperativ I:ltä kysyttiin miksi hän teki niinkin kirjaimellisesti, hän sanoi vain että tahtoi repiä Ässän virneen tämän naamalta, että voisi laittaa sen lompakkoonsa ja lompakon sitten takataskuunsa, ja istua sen päällä! Aika homonyymia, yeah?!

– Yeah! Homofoniaa!

– Yeah! Mutta tuolla on hänen vastustajansa Kilioppi!

– Yeah! Kilioppi on tullut tunnetuksi loppusanoistaan, jolloin hän heittää vastustajansa kieli-ikkunan läpi! Yeah!

– Yeah! Moni on sen jälkeen tarvinnut kielenhuoltoa!

– Mutta mitä tässä turhaan sanoittamaan enempää! Kilpailijat: Sana on vapaa ja se on paini! Yeah!

– Yeah!

– Mitä luulet uskot, Eka, kumpi tekee ensimmäisen proposition?

– Toka, tällä hetkellä painijat tuntuvat vain tarkkailevan toisten sanaluokk–ei mutta nyt se alkaa!

(Kääkkääkkääkkääkkääkkääkkääkkääk!!!)

– Yeah! Kilioppi teki aloituslauseen jota kukaan muu kuin hän ei osannut odottaa, onomatopoeettisen Aku Ankka-kielilukon!

– Mutta mitä tekee Imperativ I!? Olen varma että kohta tulee aakkosto! Yeah!

([’ʔæ:n:e]!!!)

– Yeah! Notta vautsivau! Mikä kielellinen käänne!

– Yeah! Oh hoh Seksivau! Imperativ I iski suoraan runosuoneen transkriboimalla! Tuon täytyy sointua!

– Yeah! Foneemin kombinatorisia variantteja ei olekaan täällä kuultu sitten viime kerran jälkeen!

(kartturin piirrettävä penisilliini-attribuutti!!)

– Yeah! Uuuh! Luitko tuon?! Hyperkorrekteja kaksoiskonsonantteja! Yeah!

– Yeah! Oooh! Kielimaisema ei tule pysymään pystyssä kun tämä tappelu on kirjattu! Yeah!

(mielin kielin ehdoin tahdoin tuiki tavallinen!)

– Yeah! Mikä taktiili! Yeah!

– Yeah! Juuri kun luulet että kaikki on sanottu,tuleekin sanaliitosta!

– Yeah! Tässä on kaksi subjektia jotka predikoivat objektia!

(suhtauttelemattomuuttammekaan!!!!)

– Yeah! Imperativ I ei kursaile kursiessaan kursiivi-offensiivin!

– Yeah! Miten tuohon voi argumentoida!?

(predikatiiviadverbiaali)

– Yeah! Boldaa! Boldaa! Boldaa! Boldaa!

– Yeah! Kongruenssi ei määrää predikaatin lukua, vaan subjekti määrää predikaattia kongruenssin perussäännön mukaan! Yeah!

(0.7734 55378008 53177187714)

– Yeah! Öh mitä!

– Yeah! Katso mitä taskulaskimessani lukee! Yeah!

– Yeah! Mitä propositiologiikkaa! Yeah!

AI, EI, OI, UI, YI, ÄI, ÖI, AU, EU, IU, OU, ÄY, ÖY, UO, YÖ, IY, EY, IE

– Ja se olikin diftongi joka soi kertoakseen että ottelu on ohi! Yeah!

– Yeah! Tämä ottelu oli koko ajan ihan kielenpäällä! Yeah!

– Yeah! Kumpi muuten voitti?

– Se selviää vasta kirjallisen kokeen jälkeen! Yeah!

– Yeah! Tervetuloa toistekin seuraamaan painia jossa sana on vapaa!

– Yeah! Sanavapaapainia!

– Yeah! Vapaapainisanaa!

– Yeah! Viimeinen sana!


Henkilökohtaisesti 00012 1/2

2 toukokuun, 2010

Tiedoksi niille, jotka vasta nyt tulivat mukaan, tällä viikolla listaamme asioita joita en vielä ollut tajunnut viikko sitten. Huonompi tuuri teille kaikille jotka googletitte tänne ”hauska juttu”- tai ”hauskajuttu”-hakusanoilla.

4. Maailmankaikkeus yrittää sanoa jotain minulle. En ole vielä täysin saanut selville mitä, mutta ainakin se huutaa sitä äänettömästi korvani juuressa.

Koko viime viikko oli maailman suurimman oja-allikko-testialueen läpi ryömimistä.

En läpikäy sitä tässä uudestaan, koska armeija-, synnytys-, ja ”et usko miten hirveä päivä minulla oli”-tapahtumien selostus jälkikäteen on samaa laatua kuin ideanne säästää aikaa ja grillata pakastebroileri auton akulla: itse olette aivan uskomattoman innoissanne, mutta kaikki muut näyttelevät kiinnostunutta kohteliaisuudesta ja miettivät sopivaa tapaa vaihtaa aihetta.

Vihjaistaan vain että mm. silmiäni sattuu aina kun katson tietokoneen monitoria, siskoni varmaan pitää minua normaaliakin kajahtaneempana ja mietin miksi katumuksen ja syntien tunnustamisen väri tuntuu olevan kevään hitti.

5. Japanissa on BBC:n mukaan erikseen termi ”burahara”, mikä tarkoittaa veriryhmään liittyvää häirintää. Siellä nimittäin uskotaan että veriryhmät määräävät luonteenlaadun.

Jos haluatte tarkistaa oman luomteenlaatunne, käykää Japan Visitor-sivulla.

Mielenkiintoisinta kuitenkin on että epäilen BBC:n saaneen juttuidean Japanissa todella suositun Yakuza-pelin uutisesta.

6. En voittanut Sookie Stackhouse-kilpailua ehdotuksellani ”pimeän ylösnostamat”. Voiton vei ”veren voima” eli onnea voittajille (kaksi henkilöä ehdotti tuota).

Mutta kuten lupasin, jos kukaan muu ei adoptoi tuota yksinään olevaa nimi-parkaa, kirjoitan itse sille tarinan. Itse asiassa minulla on jo kaksi ideaa, joista kumpikin on pitkä, lukukelvoton sekä tylsä ja sisältää todennäköisesti erektio-vitsejä.

Kirjoitan sen kumpaan keksin enemmän erektio-vitsejä.

Siihen asti voitte lukea vaikka Details-lehden juttua True Blood-sarjan miestähdistä.

7. Luottamus on kuin peili: voit rikkoa sen ja vaikka korjaat sen ennalleen, siinä tulevat aina näkymään säröt.

Ja se sattuu.

Varsinkin kun rikoit sen itse.

Joten lopuksi Beck: Nobody’s fault but my own.