Väliaikatauko paikalla 00060

tammikuu 26, 2011

Tällä viikolla olen suurimmaksi osaksi muuttamassa Helsingistä Turkuun sekä opetan uusia ict-impyeitä it-tukemisen paheelliseen maailmaan.

Ensi viikolla olen taas täällä. Siihen asti saatte pärjätä aivan jollain muulla.

Mainokset

Ennenaikainen perjantai-dilemma 00059

tammikuu 20, 2011

Voisin kertoa teille monista ongelmatilanteista, jotka tulevat eteeni yhtä kiivaaseen tahtiin kuin saksankieliset viagra-roskapostit sähköpostiini, ja joiden ainoa tehtävä on maksattaa minulla asunnon saantiani. Mutta se olisi jotain mitä tein silloin kun vielä asuin pääsääntöisesti Helsingissä.

Kuten siis olen muuttanut tapaani pyytää lähikuppilassa tarjoilijaa jättämään kahvipannu tiskille, olen muuttanut asennoitumistani asioihin ainakin toistaiseksi. Joten kehutaan nyt vaikka turkulaista liikennekäyttäytymistä.

Uskon että se ei johdu juomavedestä tai korkeista antenneista kaupungin laitamilla, vaan puhetavasta.

Kaikki varmaan tietävät että Turussa kaikki on joko ”täl puol” tai ”tois puol”. Jotenkin etymologia on muuntunut etologiaksi, sillä porukka oikeasti on jommallakummalla puolella tietä eli ”joko-tai”.

Muistan kuinka vielä Helsingissä asuessani kuvittelin että kaikki napapiirin tällä puolen kävelevät aina tyylillä ”sekä-että”.

Tässä kulkutilassa henkilö jotenkin onnistuu kävelemään molemmilla puolilla tietä, silti kuitenkaan antamatta kummallekaan puolelle koko huomiotaan. Lopputuloksena tällaisen yksilön ohittaminen edestä tai takaa on sudenpentujen partiomerkin arvoinen suoritus.

Turussa kävellessäni keltatiilistä tietä pitkin voin luottaa siihen, että jokainen vastaantulija tai takaamenevä on valinnut osansa, puolensa ja tiensä, enkä joudu edesauttamaan heidän valintaansa.

Huomenna joudun palaamaan Helsinkiin, koska yrityksistäni huolimatta tavarani eivät maagisesti siirry kaupunkirajojen yli.

Miten kykenen enää liikkumaan siellä apostolinkyytiä maistettuani jalankulkunirvanaa Turussa? Tämä ei voi päättyä väkivallattomasti…


Ja miten sitten kävikään 00058

tammikuu 17, 2011

Sain hakemani asunnon 😀


Voit juosta perjantai-dilemmoja karkuun, mutta et koskaan paeta niitä Turkuun 00057

tammikuu 14, 2011

Keskustellaanpa Newtonin kolmannesta laista: kappale A vaikuttaa kappaleeseen B yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla, kuin kappale B kappaleeseen A.

Ja tuon hän keksi omenan pudottua päähän. Miettikää vaan mitä hän olisi keksinyt jos olisi hakannut päätään seinään useammin.

Se ei kuitenkaan ollut keskustelun pääkohta. Keskustelumme pointti on onni, tunnetty yleisemmin suurien joukkojen käyttämänä termillä tuuri.

Olen tullut siihen lopputulokseen (kyllä, jotkut meistä näkevät pään tutustuttamisessa seinään yllättäviä etuja) että tuuri on fysikaalinen ilmiö.

”Huono tuuri” on siis kappale A, ja ”hyvä tuuri” on kappale B. Eli jos laitetaan nämä uuteen kontekstiin alussa mainitussa lauseessa ja tulkitaan sitä, opimme että hyvä tuuri vuorottelee huonon tuurin kanssa.

Tämä taas johdattaa meidät päivän dilemmaan.

Minulla on illalla asuntonäyttö. Säästän korulauseet ja kerron vain että se on niin lähellä täydellistä minulle kuin voi olla.

Jos saisin k.o. kämpän, se olisi hyvää tuuria. Jotta hyvä tuuri toteutuisi, pitää sitä ennen olla huonoa tuuria. Onko minulla ollut huonoa tuuria?

Itse asiassa ei kun asiaa ajatellaan: työkaverit ovat osoittautuneet mukaviksi ja samanhenkisiksi, useat turkulaiset ovat parhaansa mukaan auttaneet minua lukemattomin eri tavoin ja eräs tapahtuma joka sattui viime vuonna, ja jota en suostu tässä enää läpikäymään, sai lopultakin karmisen päätöksensä (eli ehkä voin nyt vastata puhelinmyyjien tervehdykseen ”hei (nimi tähän) mites sulla menee?” muutenkin kuin purskahtamalla itkuun ja sanomalla että en vielä kykene tähän, anteeksi.)

Mikä tarkoittaa sitä että tällä hetkellä kappale B eli hyvä tuuri alkaa vaikuttaa kappaleeseen A mikä merkitsee että kämpänsaannin mahdollisuudet ovat hyvää vauhtia kokemassa napajäätiköiden kohtaloa.

Nyt hermostuttaa.


Teille jotka tiedätte sen ansainneenne 00057

tammikuu 12, 2011

Ei suinka 00056

tammikuu 11, 2011

Ei suinka tässä ole ollut hiukan kiirettä Turkuun muuttamisen jälkeen.

Ei suinka uudet työkaverit ole todella kivoja (ei, he eivät lue tätä blogia), ilmapiiri rento, ja minulla työkulma jossa hienot näkymät Turkuun. Ei suinka kaikki myös tunnu olevan kävelymatkan päässä, ja tästä innostuneena kävin sunnuntaina kahvilla kellonaikaan, jolloin Helsingissä olisi katsellut tv:tä tylsistyneenä.

Mutta ei suinka kuitenkaan kaikki ihan putkeen ole mennyt; täälläpäin (ainakin paperilla ja teoriassa) on niin kerpetin paljon vuokra-asuntoja tarjolla, etten minä edes tiedä mistä ihmeestä alkaisi karsimaan. Ei suinka ole yhtään turkulaista joka osaisi auttaa uuden kämpän etsinnässä?

Ei suinka nyt pitää alkaa taas töihin.

 


Perj. dill. 00055.

tammikuu 7, 2011

Toisin kuin valituksistani yleensä voi päätellä, ajoittain olen onnekkaampi kuin jotkut koskaan. Saan nimittäin mahdollisuuden valita.

Yhden tällaisen hetken seurauksena muutan (ainakin hetkeksi) Turkuun.

En oleta muiden kuin turkulaisten ymmärtävän päätöstäni, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

Minusta Turku on sopivan pieni kaupunki. Jos lähden jonnekin, pääsen (ainakin tilapäiseen asuntooni) joko yhdellä bussilla tai kävellen ihan minä kellonaikana tahansa. Kaikki on siis sopivan lähellä.

Minulla on jo ystäviä Turussa sekä tietenkin bisnestä.

Mutta.

Minulla on myäs täällä paljon hyviä ystäviä, joita on todella vaikea jättää tänne ilman henkisen ja moraalisen selkärankani antamaa tukea (he ymmärtävät nauraa tuolle). Kaiken lisäksi tuntuu että olen vasta viime aikoina, nyt kun muuttoni on varmistunut, kunnolla oppinut sosiaalisen kanssakäymisen merkityksen.

Lisäksi jos jään Turkuun, pitää suorittaa asunnon eteenpäinvuokraus ja ..:puistatus:.. muutto.

Toisaalta joku taisi joskus sanoa että hyvistä päätöksistä ei synny läheskään niin mahtavia tarinoita kuin huonoista.

Nähdään Turussa.