Tästä lähtien kaikki päivät ovat perjantaita 00128

heinäkuu 29, 2011

My cardboard life saa selittää.

Ja siten alkavat dilemmat.

VR:llä on peruutettu juurikin niitä junavuoroja joilla pitäisi päästä tänään kaverin luokse. Viimeksi kun menin Helsinkiin, juna myöhästyi kaksi tuntia.

Onko VR:llä joku vihakampanja minua kohtaan? Ovatko kävijämäärät siksi kasvaneet koska sieltä käydään kurkkimassa milloin olin ajatellut lähteä matkoille? Lisääkö kahvinjuonti paranoiaa?

En vieläkään oikein tiedä miten toimin lentokentällä. Minulla on E-lippu, mutta siis mitä sillä teen? Pitääkö sitä vilauttaa jossain tiskillä vai käydä jollain automaattipäätteellä antamassa joku koodi?

Löysin muuten matkalaukusta viime vuoden Ison-Britannian reissun muistilappusen. Siihen oli kirjoitettu ”ooglies”.

Piti googlettaa muistuttaakseni itseäni miksi:

Nyt painajaiset ovat palanneet.

Päätämme näihin boschmaisiin tunnelmiin…kunnes siis olen taas nettiyhteyden päässä.


Luokseni jälleen, parviäly 00127

heinäkuu 28, 2011

Tällä kertaan kaipaa pikaisia neuvoja (lähtö huomenna) koskien lentomatkailua.

Alustukseksi kerron että lennän Finnairilla turistiluokassa (koska halpalentoyhtiöt eivät lennä Kaenuuseen, junalla pitäisi vaihtaa kahdessa eri paikassa miinusmerkisellä aikataululla, ja bussimatkustus kestäisi 14 tuntia. Oikeasti).

Matkaan lähtee lisäkseni on yksi matkalaukku, joka menee ”käsimatkatavara” konseptin alle.

Kysymys kuuluu: voinko ottaa käsimatkatavaroihin myös olkalaukun, koska jollain keskustelupalstoilla ja taisipa olla Finnairin sivuillakin (jotkut meistä osaavat googlettaa) sanotaan että ”käsilaukku on sallittu”.

Helpottaakseni asiaa, voitte valita seuraavista skenaarioista todennäköisimpänä pitämänne:

A) Portilla minulle ilmoitetaan että vain YKSI (1) ihan-mikä-tahansa-asioiden-säilytys-kapsäkki menee käsissä, ja jommankumman on nyt mentävä ruumaan. Sanon että te ette minua määräile, minä olen Suomen kansalainen joka maksoi lippunsa rehellisesti ansaitsemillaan palkkarahoilla.

Minut ohjataan ystävällisesti viereiseen huoneeseen, joka täyttyy yhtäkkiä kaasulla. Herään tuntemattomasta paikasta kun joku koputtaa olkapäätäni ja sanoo ”tervetuloa Kylään, numero 7”.

B) Pikkaisen katsovat vinosti, mutta eivät jaksa alkaa huutaa koko kansan nähden näillä palkoilla. —kele, toivottavasti tippuvat tuon niskaan…

C) Minulle ilmoitetaan että joko laukku menee ruumaan tai minä menen ruumaan, tai sitten laukku jää maahan tai minä jään maahan. Kysyn ”anteeksi, mikä se ensimmäinen vaihtoehto oli?”, missä vaiheessa minut opastetaan takaisin bussiin.

D) Ei mitään, kyllä nyt yksi olkalaukku menee.

Loppuun bonuskysymys: missä vaiheessa istumapaikka selviää? Ainakin Blue1:lla lentäessä lipussa lukee suoraan sijaintisi.


Hidas blogi 00126

heinäkuu 27, 2011

Aivoni vain odottelevat kauhulla milloin taas joutuvat luopumaan verestä nähdessäni KOULUTYTÖN ASUn (googlettajat. Maailman helpoin ja yksinkertaisin saalis), joten minulla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa.

Sorminäppäryyden ylläpitämiseksi kuitenkin…jotain.

Loma alkaa perjantaina ja aion kuluttaa suureksi osaksi Kaenuussa vanhempien luona. Edelliset kesät ovat opettaneet että suunnitelmat surffailla netissä ja katsella roskaleffoja 24/7 eivät onnistu; 3/1 kohdalla iskee perseenpuutuminen ja kaukokaipuu.

Hetkinen…Anteeksi, arkkiviholliseni soitti. Intialaiset service deskit, kohtaamme jälleen…

En ymmärtänyt mitään, en tiedä miksi minulle soitettiin koska mielestäni virmalla ei ole mitään toimimipistettä siellä ja sanoinko jo että en ymmärtänyt mitään?

Keskustelun voisi tiivistää näin:

Intia: Do you like ice-cream?

Minä: What?

Intia: Do you have widescreen?

Jotain ”ykköstason kriisi”, ”ihan varmasti hoidossa”, ”Umbrella-yhtymä” ja pyysi vielä nimeni, jonka mitä ilmeisimmin tavasi väärin.

Hyvällä tuurilla olen poissa kun syyllisten palkitseminen ja viattomien syyttely alkaa.

Palataksamme tyhjänpäiväisyyksiin, olen jatkanut itseni itseni PIISKAAMISTA (googlettajat. Vain netissä he voivat selviytyä) ja olen alkanut nauttia välipalaksi maustamatonta jogurttia ja ananaksesta pilkottuja paloja.

Maustamaton jogurtti ei ole mautonta, se maistuu polkupyöränsatulalta Ranskan ympäriajon vuoristo-osuuden jälkeen. Ananas tietenkin on hyvää, koska se poistaa nesteitä (heräsin neljä kertaa vessaa varten viime yönä).

Halusin sovittaa hiilijalanjälkeäni päästötanssiaisista jääneeseen kierrätyslasikenkään, joten ostin oikean ananaksen, josta olen pilkkonut palasia. ISO virhe.

Huomaattehan kaupoissa miten pieniä ananas-tölkit ovat? Se johtuu siitä että siinä on yhden ananaksen oikeasti syötävä pinta-ala.  Siis kun siitä on miinustettu kuoret, lehdet, kannat, ruskeat mitkä-liekään-pinnan-alla, sekä jotain minkä voin vain olettaa olevan ananaksen hermoratoja.

Kun olen itse pilkkonut tuon kaiken pois, tajusin että tölkit ovat sitä varten ettemme tietäisi suurta ananas-totuutta; että se on hedelmäkunnan v-mäisin edustaja. Enemmän siitä menee roskiin kuin päätyy minuun.

Eipä silti, kokeilin eilen nuoli-jogurttia, tai siis sitä tököttiä minkä pitäisi laittaa kaiken mihin se ulottaa, menemään nuolena alas. Nyt on ummettanut eilisestä lähtien. Ilmeisesti yksi nuoli meni poikittain ja nyt yksikään ei pääse ulos.

Loppuun kiitokseni tämän blogimerkinnän inspiraatiolle, maailman tylsimmälle blogille.


Perjantai-maanantai numeroina ja palasina 00125

heinäkuu 25, 2011

Väsymykseni aste perjantaina asteikolla 1-10: 11

Edellisenä iltana sisäistämieni mansikkadaiquri-desilitrojen määrä: 6

Kellonaika jolloin menin torstaina nukkumaan: 22.30

Kellonaika jolloin heräsin aamulla: 5.30

Kellonaika jolloin vanhemmat tulivat perjantaina: 18.00

Monelta menin nukkumaan perjantaina: 22.30

Monelta heräsin lauantai-aamuna: 7.00

Kerrat viikonloppuna kun rikoin ”en juo koskaan vanhempien edessä/kanssa”-sääntöä: 4

Sen ajan prosentuaalinen määrä kun oli oikeasti hauskaa: 98

Sen ajan prosentuaalinen määrä kun vihjailtiin tavalla tai toisella lapsenlapsiin tai oikeastaan heidän olemattomuuteen: 2

Todennäköisyys sille että pikkusiskolla, joka oli seuraavana vierailulistalla, oli enemmän vihjailuja aiheesta: 1: 20 000 000

Turkulaisten asianajaja-opiskelijoiden määrä, jotka tulivat terassille istumaan samaan pöytään pukutakki päällä, kädessään kristallipikari täynnä konjakki-kossua sekä jalassaan 80-lukulaiset shortsit, jotka valittivat heille soittavalle pikkusiskolleen että ei kuulu, koska itse olivat niin humalassa että pitivät kännykkää väärinpäin: 1

Asianajajien määrä, jotka tahtoisin edustamaan itseäni oikeuteen: 1

Ne kerrat kun minua luultiin viikonloppuna puolalaiseksi: 1

Kellonaika jolloin menin lauantaina nukkumaan: 23.30

Kellonaika jolloin heräsin sunnuntaina: 7.30

Täysien pesukone-satsien määrä, jotka äiti pesi, mutta vain koska minulle ei oltu annettu mahdollisuutta pestä niitä viimeisen 4 3 2 1 kuukauden viikon aikana: 4 1 0.5

Kerrat jolloin äiti huomautti ”kummustani” ja minuutin jälkeen oli ostamassa lisää pullaa kämpille: 2

Kellonaika jolloin heräsin tänä aamuna: 5.05

Niiden tuntien määrä jotka tulin vahingossa etuajassa töihin koska hesarissa ei ollut mitään luettavaa/jotka olisin voinut nukkua: 1

Väsymykseni aste siis asteikolla 1-10: 9

Tämä jutun kiinnostavuusaste: -273,15


Houston, we have questions 00124

heinäkuu 20, 2011

Koska googlettaminen on vain internet-kupla puhkaisua vailla, luotan parviälyyn.

Joten, hajautetut itseorganisoituvat agenttini l. lukijani, muutama kysymys jotka tavallaan ovat tyhmiä.

Mutta koska olen mies:

1. Valmistettaessa mansikkadaiquiria, voiko jääpalat laittaa muiden tarvikkeiden kanssa yhtäaikaa sekoittimeen?

2. Miten aikaisin lentokentälle tulee saapua jos kyseessä on kotimaanlento lauantaina?

3. Jos henkilö saa paketin Turusta, ja hän tuntee täältä vain kaksi henkilöä, joista kumpikaan ei muista lähettäneensä pakettia, onko mahdollista että jommallakummalla turkulaisista on pirstapäivä?


Maanantai mietteitä. Vai maanantai-mietteitä? Tai sittenkin maanantaimietteitä? 00123

heinäkuu 18, 2011

Eli Lisää Asioita Jotka Itsessään Eivät Sisällä Piiskausta Joten Ne Eivät Ansaitse Omaa Merkintää.

Olen ilahtunut että suosikkihakujen ”koulutyttö”, ”koulutyttö asu”, ”piiskaus”, ”paljas piiskaus” ja ”piiskaus pyllylle” joukkoon on tullut uusi tulokas ”villi apinaseksi”.

Tervetuloa sinä vanha pervo, johan sinun ”tulemistasi” odoteltiinkin.

1. Josta pääsemmekin aasinsillan kautta lempiaiheeseeni eli ”otsikointi-kilpailut iltapäivälehdistössä”.

Ilta-Sanomat kirjoittaa viikonlopun Turun Botèllon-tapahtumasta otsikolla: ” Jättipiknikillä meininki kuin Sodomassa: tappeluita, raiskaus, autojen potkimista, jätevuori…”

Tarkistin asian ja todellakin, 1. Mooseksen kirja, 5. jae: ”He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: ”Missä ovat ne miehet, jotka ajoivat nissaneillaan tänä iltana luoksesi? Kerro minne he parkkeerasivat, me haluamme potkia heidän autojaan!

Ihan varmasti lukee noin. Mutta teillä pitää olla viimeisin autorekisterikeskuksen tarkistama versio.

2. Kasviskeitto-kokeiluni onnistui aika hyvin, mutta yhden hassun asian huomasin.

Keität kolme varttia kattilassa  perunoita, kaalia, porkkanoita ja sipulia, lisäät kasvisliemikuution sekä 2,5 dl kolmen juuston makuista ruokakermaa + pippuria ja suolaa ja muussaat sitten käsivatkaimella soseeksi.

Laitat sosekeiton yöksi jääkaappiin.

Paahdat aamulla mukaan cashew-pähkinöitä.

Minkä hajuista keitto oli? Keitetyn kaalin.

Minkä hajuista keitto on? Keitetyn kaalin.

Minkä hajua vihaan ylitse kaiken tässä maailmassa? Keitetyn kaalin.

3. Cafè Bonjour (hämeenkatu 1, Turku) on muuten laajentanut tarjontaansa. Nyt ruokalistalla ovat kanapasta ja kanakeitto (ainakin keiton saa mukaan) sekä muffinssi-aamiainen.

Kokeilin jo pastaa, ja se oli todella hyvää (adjektiivi-vammaisuuteni on jotain minkä kanssa olen vain oppinut elämään).

Muffinssi-aamiainen sisältää aamupuuro-muffinssin, munakas-muffinssin ja kahvin, eli tärkeimmät osat muffinssiruokaympyrää.

4. En ole läheskään niin kypsä ja tervehenkinen aikuinen kuin luulin.

Turussa oli viikonloppuna Finncon-Animecon ja sitä myöten paljon cosplay-asuisia ihmisiä.

Ihmiset, jotka ovat oikeasti sinutteluväleissä oman ja muiden itsensäilmaisun oikeuden kanssa, näkivät varmaan paljon nuoria tervehenkisesti kuvastamassa pukeutumisellaan mielenkiintoaan eri kultuurista tulevia vaikutteita kohtaan.

Minä taas yritin olla näkemättä alle 16-vuotiaita pukeutuneena alle 25-vuotiailta kiellettyihin asuihin.

Eli se ihme tyyppi joka tuntui olevan todella kiinnostunut kattorännien nyky-arkkitehtuurista tietyllä kadunpätkällä, ja silti onnistui välttämään suurimman osan puista ja ihmisistä…olin minä.

Ps. Tämä sarjakuva kuvaa aika hyvin tuntemuksiani aiheesta.


Perjantai-dilemma…perjantai-dilemma…perjantai-dilemma? 00122

heinäkuu 15, 2011

Tämän hetkistä ongelmatilannettani voisi kuvailla seuraavasti:

– Käydään vielä kerran säännöt läpi. Uit tuon altaan läpi…

– Jep.

– …Kädet kiinni käsiraudoissa…

– Antaa tulla vaan.

– …Samalla vetäen 70 venettä perässäsi…

– Nuo purtilot? Antakaa nyt edes haastetta.

– …Vierelläsi on koko ajan vene josta huudellaan satuttavia totuuksia kuten ”ALYSON HANNIGAN ON ONNELLISESTI NAIMISISSA! SINÄ ET TULE KOSKAAN SAAMAAN HÄNTÄ! LÄHESTYMISKIELTO SANOI SELKEÄSTI ”EI SAMALLA MANTEREELLA YHTÄAIKAA!”…

– …Hah, minä olen niin päässyt tuon asian yli…

– …Ja allas on täytetty kahvilla, ja ET saa pysähtyä juomaan sitä.

– Senkin p*skiaiset! Senkin k*sipäiset, saastaiset sorkkaeläimet! Toivottavasti palatte h*lvetissä!

(ja kyllä, tällaisen uintireissun (miinus kahvi & Alyson Hannigan) teki Jack laLanne 70-vuotiaana.)

Eli jos jotain ongelmaa on keksittävä, niin ehkä tällä hetkellä harmittaa se että en lyhyellä kesälomallani ehdi Ranskaan:

Ps. No ei oikeasti…