Henkilökohtaisesti 00007

Valinta.

Lähde raskaan työpäivän jälkeen kuuden ja puolen tunnin junamatkalle, jonka aikana on hyvin todennäköistä kehittää laskimoveritulppa istumisesta tai aivoveritulppa tylsyydestä.

Määränpäänä on paikkakunta Kainuussa, jossa tapahtuu 9,07 rikosta tuhatta ihmistä kohden ja koska kyseessä on muuttotappiokunta…ei tarvinne selittää todennäköisyyksiä.

Tai siivoa kämppäsi.

Joten päätin lähteä vanhempia tapaamaan nollapisteeseen ennemmin kuin päästän heidät pääkallopaikalle (en kerro ilman asianajajaani miten sananmukaisesti tuo on otettava).

Koska seuraavina päivinä joudutte keksimään jotain parempaa luettavaa, perinteiden mukaisesti annan pari vinkkiä:

– David Mamet, mies joka on niin viileä että lampaat laskevat Mametteja kun menevät nukkumaan, antaa kirjoitusohjeita tv-sarjan ”Kasvottomat sotilaat” tekijöille. En siis nimeä nimiä, mutta…kyllä, tarkoitan juuri sinua.

– Jos haluatte tietää mikä on kuuminta hottia englanninkielisessä blogimaailmassa, niin se on The Las Vegas Courtesan.

Nimetön, kasvoton ja tv-haastatteluista kieltäynyt seuralaispalvelun ammattilainen kertoo elämästään ja opettaa tavoille (Miten toimia kun ensimmäistä kertaa tapaat seuralaispalvelun ammattilaisen & Miten hankkia seuralaispalvelun ammattilainen).

– Occasional Superheroine on blogi jota itse seuraan.

Sarjakuvakäsikirjoittaja Valerie D’onofrio käsittelee siinä populaarikulttuurisia asioita naisen näkökulmasta. Samalta tekijältä on myös olemassa blogi The Daily 23, joka käsittelee yliluonnollisia asioita, mutta ei nyt ihan NIIN vakavissaan.

Lopuksi pääsiäiseen sopivaa musiikkia eli Josè Gonzàlez: Crosses. Älkääkä syökö ruskeaa lunta.

Advertisement

Henkilökohtaisesti 00006 1/2

Kas näin pienen tauon jälkeen jatkuu tämän viikon Henkilöille, Jotka Hyötyvät Turhan Paljon Siitä Että Muut Hoitivat Ihmiset Ravintoketjun Huipulle-palkintojenjakotilaisuus. Toivottavasti kaikki ehtivät käydä vessassa, nukkua ja syödä aamiaista, sillä emme pysähdy ennen loppua kenenkään vuoksi.

Tämänviikkoisen ”Suomenkielen Köyhyysloukko” palkinnon saa Cambridgen englanninkielen verkkosanakirja, joka osoittaa miten monella eri termillä voit sanoa ”viehättävä naisihminen”:

– Juustokakku

– Pala nöyhtää/kamaa/hametta

– Patootie

– Muussaaja

– Ajattelevan miehen kahvileipä

Kunniamaininnan lohdutuspalkintona saa suomenkieli siitä hyvästä, että osataan meilläkin jotain todella monipuolisesti.

Seuraavan palkinnon eli ”Maailman Muuttuminen Tuli Yllättäen Päälle Kuolleesta Kulmasta”-pokaalin eli ”sen tajuaminen että ennen kaikki oli eri tavalla” saa tuomaristo.

Tässä tuomariston voittanut lausunto: ”Miksi näissä uusissa pyörissä tuntuu jokaisessa olevan vakiona 21-vaihdetta? Ei ennen vanhaan ollut kuin kolme vaihdetta ja sillä poljettiin ylämäet, alamäet, laskiaismäet ja minne mäjet eikä ollut tarvetta enemmälle. Ja mitä väliä on sillä onko etujarru vai takajarru? Eikö voisi olla jarrujarru jolla sykkeli varmasti pysähtyy?”

Puheenvuoro siirtyy nyt pois tuomareilta, mutta jos jotakuta kiinnostaa miten loppu menee, se on tilattavissa äänikirjana myöhemmin.

Lopuksi vielä ”Ehkä Hän Syntyi Niiden Kanssa”-palkinto, joka menee myyjälle joka antoi minulle ostaessani miesten kasvovoiteen kaupanpäällisinä puhdistusliinoja meikipoistoa varten.

Tuomaristo perustelee päätöstään seuraavasti: ”…Ja sitten tämä ”Aeroputkinen 6061 alumiinirunko ja oversize etuhaarukka”, no ei sen puustakaan pidä olla mutta onko siinä ilmareikiä kun se on aeroputkinen ja ei kai haarukkaa tarvita muuhun kuin syömiseen…”

Jos tuomaristo olisi kertonut perustelut, ne olisivat menneet seuraavanlaisesti:”koska myyjä ei tiennyt että silmänalusten alla ei ollut kajalia, tämä on hauskaa. Tai sitten luuli että tällä tyypillä olisi joku joka voisi käyttää niitä, mikä tekisi tästä vielä hauskempaa.”

Kiitämme tuomaristoa ja mukanaolijoita. Lopuksi vielä musiikkia jota on kuunneltu erityisen ahkeraan tällä viikolla eli Sol Seppy: Enter one.

Henkilökohtaisesti 00006

Ja tervetuloa seuraamaan tämän viikon Palkintojenjakoa Henkilöille, Jotka Hyötyvät Turhan Paljon Siitä Että Muut Hoitivat Ihmiset Ravintoketjun Huipulle.

Ensimmäinen palkinto on ”Ja Tuleeko Mukaan Vielä Ranskalaiset?” ja se jaetaan henkilölle joka sekoittaa asiakaspalvelijan sherpaan.

Sen saa nimetön henkilö, joka pyysi  it-tuelta seuraavaa: ”Tahdon nähdä eilisen tietoliikenne-raportin koko yhtiön alueelta, koska internet-yhteyteni koneellani vähän taisi pätkiä illalla”.

Tuomaristo perustelee päätöstään seuraavasti:” Tämä pyyntö on suoraan verrannollinen siihen, että henkilö olisi soittanut meteorologian laitokselle ja ilmoittanut ´tahdon nähdä eiliset sademäärät osoitteeni kohdalla, koska pelargoniani ovat tottuneet kivennäisveteen, ja pelkään että luonnonvesi on pilannut niiden mineraalisuolatasapainon´. Vaikka tämä ei ollutkaan naurettavin pyyntö, tämä oli se johon keksimme hauskimman vertauksen ja siksi se voitti.”

Tuomaristo jakaa kunniamaininnat seuraaville pyynnöille:

Näkymätön Kristallipalloni Näyttää Tulevaisuuden Jossa Tämä Ei Tule Tapahtumaan-kunniamaininta:

”Mielestäni ei ole minun asiani ilmoittaa [yhtiön ulkopuoliselle] toimijalle että älkää lähettäkö minulle enää uutiskirjettänne. Kyllä teidän pitää hoitaa se.”

Men Min Pappa Har Alltid Betalad-kunniamaininta:

”Minä kysyin teiltä kuka tällaista asiaa hoitaa, ja te vastasitte että yhtiön ulkopuolinen toimija, ja annoitte minulle myöskin meidän yhtiön vastuuhenkilön jolle voin soittaa, mutta kyllä minusta teidän on soitettava ja kysyttävä, koska ei minulla ole aikaa soitella omista asioistani.”

Seuraava kategoria on ”En Ajattele, Mutta Silti Olen, Ähäkutti Descartes!”.

Tällä kertaa tuomaristo ei jaa ensimmäistä palkintoa, mutta jakaa sen sijaan sijat 2 ja siitä eteenpäin.

Palkinnot jaetaan kaikille niille nimettömille henkilöille, jotka eivät tajua että jos joku odottaa saapuneen lähijunan oven vieressä päästääkseen kohteliaasti sisältätulijat ulos, se ei ole heikko signaali mennä seisomaan ovien eteen ja vaikeuttaa sisältätulijoiden ulostautumista.

Kunniamaininta eli ”Kukaan Ei Ymmärrä Mua Ja Mä En Tajua Miks Mua Tuijotetaan” menee kaikille nuorille, jotka eivät tajua että jos kauppakeskuksen edessä on 200*200 neliömetriä tyhjää tilaa, optimaalinen paikka sijaita EI ole kauppakeskuksen ovien välittömässä yhteydessä, jolloin niistä kulku vaikeutuu.

Samoilla perusteilla jaetaan ”Minoon Ollunna Sovassa, Mie Saan Olla Mis Mie Halluun”-kunniamaininta kronologisesti ansioituneille kansalaisille sekä ”Hei Tää Katu On Rakennettu MUN Verorahoilla 200 Vuotta Ennen Mun Syntymää, Mä Saan Olla Missä MÄ Haluun”-kunniamaininta äsken mainittujen ikäryhmien väliin jääville.

Edelleen uudissanatuksia

Kiehtova tutkimusretkemme (minun näkemykseni) kielenmuutoksen rappioon (kielitoimiston kannanotto) jatkuu jälleen (mitä te juuri huokaatte).

Deettäjä (subst.), ulottuvuusriippuvainen. Kiitos teknologian kehittymisen, elokuvateatterihin on tullut iso joukko 3D-elokuvia. Niissä ei siis enää ole pelkää pintaa, vaan myös syvyyttä, olkoonkin vain kuvan osalta.

Tämä on ikävä kyllä johtanut paikoittain ilmiöön , joka alan piireissä tunnetaan pikkurilli-syndroomana l. ”vähempään en tyydy”. Tämän syndrooman myötä maailma alkaa vaikuttaa liian kaksi-ulotteiselta.

Vieroituskeinona pahimpia hifistelijöitä on jouduttu sitomaan tuoliin, ja heidän päähänsä on laitettu painavat silmälasit, joissa on pikkaisen hajataittoa. Kun maailma näyttää uudelta ja oudolta, vieroitettavien päälle aletaan heittää vettä, kumipalloja sekä teurasjätteitä, eli pyritään luomaan mahdollisimman autenttinen 3D-kokemus.

Pikkuhiljaa heittelyä vähennetään ja kun lopulta köydet avataan, ja lasit otetaan päästä, potilas on oikein tyytyväinen siihen, että kahvi on lattèa.

Eamailija (subst.), futuuri-ahdistunut.  Kuvitelkaa että olette nuori, ja kehonne ja mielenne läpikäy omituisia juttuja, joihin liittyvät jotenkin päivänvalossa kimaltelevat vampyyrit, Harley Davidson Electra Glide ja mikä nyt onkaan sen hetkinen uusi musta.

Sitten teille aletaan tyrkyttää kaikkialta opiskelupaikkaa, joka tulee vaikuttamaan tulevaisuuteenne, paitsi että mikäänhän ei ole enää varmaa, sillä kohta työmatka pitää suorittaa Intiaan jos töitä haluaa joskus tehdä.

Samalla usealtakin eri taholta annetaan ymmärtää että pitäisi alkaa lisääntyä, sillä isänmaa käyttää veronmaksajia loppuun nopeammin kuin uusia tuotetaan.

Seuraavaksi havaitsette että jossain sosiaalisessa mediassa joku perustaa ”sä et ole in”-ryhmän teitä vastaan, ja se kerää ensimmäisenä viharyhmänä maailmassa 30 000 jäsentä ensimmäisen puolen tunnin aikana.

Sitten se ”yks ihan kiva vaan”, jonka kanssa olette jakaneet syvimmät tuntonne ja paljastaneet salaisuutenne, paljastuu joko 55-vuotiaaksi bi-seksuaaliksi transsukupuoliseksi henkilöksi Pihtiputaalta ja/tai äskeisen viharyhmän perustajaksi.

Kaiken tämän ja vielä pahemman aikana saatte sitten vielä kuulla menneisyyden ongelmien mytologisointia henkilöiltä, joiden omana vastaavana aikana mm. inflaatio söi lainankorot, töitä sai jos vain jaksoi hakea ja kasvatustyötä ei oltu ulkoistettu vanhemmuuden ulkopuolelle.

Joten sovitaanko vielä kun ollaan puheväleissä: Ei. Aleta. Mulle.

Keltakratia (subst.), 20. vuosisadan hallitusjärjestelmä. Aikoinaan kansa valitsi joukostaan  (sekä kansan että valittavien itsensä) mielestä parhaimmat johtamaan itseään.

Tämä oli ihan suhteellisen toimiva järjestelmä, mutta siitä puuttui je ne sas quoi. Senpä vuoksi media, ja varsinkin keltainen lehdistö, otti itselleen vallan. Aikaisemmin ehkä oli jonkin sortin herrasmiessopimuksia mm. siitä miten paljon valtiopäämiesten Lapin reissuilta kerrottiin, mutta tämä on uusi vuosisata ja lehtiä pitää myydä beibi, sori vaan.

Jos valta korruptoi, niin absoluuttinen valta on kivaa.

Pian keltainen lehdistö julisti tuomionsa joka aamu lööpissä sen päivän syyllisistä ja toistaiseksi vain epäillyistä. Se julisti myös oman moraalisen kantansa ihan mihin tahansa, samalla kun toisaalla esitteli sen viikon puolipukeista naista.

Ei ollut niin pientä ihmisryhmää, etteikö se iltapäivälehtiin yhteyttä ottamalla saanut asialleen huomiota, varsinkin jos iltapäivälehdet saattoivat syyttää itseään isompia kaikesta. Keltakratia levisi kaikkialle.

Ja kuten muissakin hallitusmuodoissa, lopulta vain Aku Ankka oli voittaja.

Henkilökohtaisesti 00005

Onko oikeaoppisempi tapa sanoa ”ylösnostamat” vai ”ylösnostattamat”?

Gummerus järjestää True Blood-kilpailun, jossa ensimmäiselle suomennettavalle Sookie Stackhouse-kirjalle ”dead until dark” tulisi keksiä suomenkielinen nimi. Voittaja saa True Blood-tavaraa ja kunnian kehuskella oopperan lämpiössä että kirjankannessa oleva nimi on hänen ehdotuksensa.

Oma ehdotukseni oli ”pimeän ylösnostamat”.

Jos keksitte paremman, menkää ilmoittamaan se kisaan. Jos voitatte, lupaan tarjota lohivoileivän La Traviatan tauolla. Ehkäpä jopa olen niin hyvällä tuulella etten sylkäise siihen ensin, senkin minua parempi…

Tässä vaiheessa ajatettelin tehdä pari kokeilua, joten suokaa anteeksi kun keskeytän normaalin jaaritukseni.

Jos kaikki meni odotetusti, vasemmallanne on uusimman Hemmo Paskiais-albumin eli ”Piippu huulessa” kansi.

Albumi sisältää 160 sivua Hemmoja vuosilta 1989-1990.  Tarinat on julkaistu aiemmin Pahkasioissa, Hemmo n:o 2 (Kyy)              -albumissa ja Potsissa, mutta ne ovat ensimmäistä kertaa väreissä tässä teoksessa.

Se julkaistaan tänä viikonloppuna Tampere kuplii-tapahtumassa, jossa sen tekijöitä Ari ja Vesa Koskelaa haastatellaan sunnuntaina klo 14.00. Paikkana on Werstas, Konferenssisali, 2. kerros. Signeerauksia albumiin tai erinäisiin  ruumiinosiin saa haastattelun jälkeen klo 15.00 Werstaan aulassa.

Hei, tämähän taitaa toimia! Senpä innoittamana:

Hellapoliisi on ollut kauan ruokasivusto ja nyt se on kirjakin.

Kirjaan on koottu 358 Hellapoliisin suosituinta reseptiä, ja koska olen tavallaan puolueellinen (minua kiitetään kirjassa), millään mitä sanon ei taida olla merkitystä, eihän?

Siksipä saatte tehdä itse oman tuomionne, ja käydä tutustumassa kirjan lukunäytteeseen osoitteessa Readme.fi.

Onko tässä kaikki mitä olen tehnyt sillä välin kun en ole kirjoittanut tänne?

Lisäksi olen joutunut pohtimaan sitä, millaista on olla lauman  ε–uros, ja tajuta ryhmän homogeenisen koheesion olevan muuttumassa heterogeeniseksi, ja mitä pitää tehdä että α–uros ymmärtää puuttua asiaan. Kruunun edessä voi olla peili, mutta peilin takana on aina kuninkaantekijä.

Mutta tuo ei ole kiinnostavaa koska en voi tehdä siitä vitsiä. Sen sijaan MySQL-tietokantojen opiskelustani voin: tiesittekö että jos etsitte villikortti-metodilla jotain tietokannoista, villikortin ”  _  ” käyttö hakee vain yhden merkin, mutta ”  % ” hakee kaikki merkit.

”Vanha hoitaja tulee sanomaan nuorelle hoitajalle: käys katsomassa tuota äsken tuotua miestä, sillä on kirjoitettuna ” _dam ” penikseen, sen nimi on varmaan Adam.

Nuori hoitaja lähtee ja tulee punastuneena takaisin ja sanoo: itse asiassa siihen on kirjoitettuna ” %dam” ja mies tulee Amsterdamista.”

Tästä syystä it-alalta on niin harva siirtynyt viihdebisnekseen ja/tai opettajaksi.

Henkilökohtaisesti 00004

Ylistys pimeälle, se antaa meille suojan.

Mitä valoilmiöihin  tulee, auringonpaiste sijoittuu jonnekin ”valo tunnelin päässä joka tuntuu suurenevan ja lähestyvän” ja ”ufo sieppaa lajienvälisen aktuaalisen risteyttämisen testaamiseksi” väliin; en suoranaisesti juokse sitä karkuun, mutta ei se myöskään ole villiä apinaseksiä kuusirintaisen kumipukuisen alienin kanssa.

Inhoan sitä että on kuuma ja öisin ei voi nukkua, koska tuntuu että kämppä siirtyy ilta-auringon mukaisesti koko ajan niin että valo paistaa silmiini.

Ja se laittaa minut sekaisin. Olen toistanut tämän saman mantran joka vuosi, mutta jos joku on tullut uutena mukaan, niin kerrattakoon että auringonvalo on minulle punaista kryptoniittia.

Hyvä ystäväni sai äskettäin toisen hyvän ystäväni kanssa jälkikasvua. Nyt hän (siis hyvä ystäväni) päivitti Facebook-statukseensa kuinka onnellinen hän on nähdessään lapsensa hymyilevän ensimmäisen kerran.

Minun ensimmäinen ajatukseni? ”Totta kai se hymyilee; paapotaan kaikki yöt ja päivät ja saa imeä tissiä aina kun haluaa, tuohan on jokaisen miehen unelma.” Tietenkään en laittanut tuota kommentiksi; uskallan mainita sen täällä koska tiedän että hyvä ystäväni (toinen siis) ei käy täällä, koska kukaan ei saa Farmvilleä menestymään Facebookissa niin hyvin ilman jatkuvaa huomiota siellä.

Tästä tulee taas näillä näkymin pitkä ja tuskallinen kesä.

Sain muuten ilmoitettua blogini blogilistalle. Taisin laittaa avainsanoiksi ”elämäntapa”,”ajattelu” sekä ”ajanviete”, koska ”huumori” olisi ollut pikkaisen liioiteltua, ja ”käsityöt” olisi vain vetänyt tänne vääränlaista porukkaa.

Lohduttoman baarikonseptin hahmottelua

Suomesta puuttuu vielä niin paljon. Kaikkein ilmeisin puute on…no mitä sitä tässä kertaamaan, kyllä te tiedätte. Ja siitä toisestakaan on turha puhua, ja sitten siitä yhdestä tai siitäkään…mutta puute jota ette ehkä ole tajunneet on lohduttomien juomaloiden määrä.

Olen valmis tulemaan väitteessäni siinä määrin vastaan, että on olemassa kuppiloita jotka vaikuttavat siltä. Niiden heikkous joka nostaa ne takaisin pinnan yläpuolelle kuivalle maalle on yhteisöllisyys. Kuten aikamme suurin kummallakin päällään ajattelija eli Giacomo Casanova totesi vankeutensa aikana: ”toisinaan ihmiset kaipaavat helvettiin vain saadakseen seuraa”.

Mikään ei ole lohdutonta jos on olkapää jota vasten itkeä silloin kun sen omistaja keskustelee jonkun mielenkiintoisemman henkilön kanssa.

Tässä muutama ehdotus tällaisen atmosfäärin aikaansaamiseksi.

– Baarin tulee sijaita mielellään jossain pimeässä paikassa, esim. kellarissa.  Jos kellari-vaihtoehto ei onnistunut, normaaliaikoina ikkunoissa ovat  pimennysverhot.

Juhannuksena ja muina todella valoisina aikoina otetaan käyttöön lumitykit, jotka puskevat lunta ikkunoita vasten muistuttaen kuinka kohta kaikki kuitenkin kuolee. Efektiä voi korostaa ripustamalla kuivakukkia kaikkialle.

-Seinillä tulee olla vähintään seuraavia asioita: kelloja, iltapäivälehtien lööppejä sekä kuvia jääkiekkoilijoiden tyttökavereista että jääkiekkoilijoista.

Kellot muistuttavat ajasta jota et enää koskaan saa takaisin, ja jota nytkin vain tuhlaat.

Iltapäivälehtien lööpit muistuttavat turvattomasta maailmasta, median laadun alasajosta ja siitä kuinka kaikki oli jotenkin viattomampaa ennen.

Kuvat jääkiekkoilijoiden tyttökavereista näyttävät sinulle mitä sinä et tule koskaan tässä maailmassa saavuttamaan, kuten myös kuvat pelaajista; he sentään saivat jotain vastineeksi uhrattuaan aikansa, terveytensä ja täydellisen luonnollisen hymynsä.

– Vessoissa  ei olisi miesten ja naisten puolta, vaan ”ensimmäinen vitsi” ja ”toinen erehdys”.

– Valaistus olisi hämärä, melkein pimeä, jota korostaisi värimaailma, joka on musta-valkoinen (kuten myös edellämainitut valokuvat), pienellä vivahduksella harmaata.

– Happy Houria ei olisi, mutta Melankolia-tunnin ajan voisit tilata vain kahvia ja munkkeja, vain selvitäksesi sen verran että tajuat miten pohjalla olet.

– Yhteisöllisyyden estämiseksi kaikki pöydät olisivat yksin istuttavia, ja penkit lattiaan pultattuja, joten voit juoda vain yksin. Noh, tietenkin ajatuksesi seuranasi.

– Karaokea ei olisi eikä tulisi, mutta taustalla soisi jatkuvasti surullinen saksofonisoolo. Se on muuten sitten sama nauha illasta toiseen.

– Toisin kuin muut baarit, tässä baarissa ei ”maailman vanhimman ammatin” edustajia ajeta pois. Mikään ei satuta enempää kuin turha toivo siitä, että joku pitää sinusta, mutta käykin ilmi että vain rahasta. Ja kun likainen toimitus on ohi, ja vihaat itseäsi hiljaa, maksat hänelle vain sen vuoksi, että hän lähtisi pois.

– Ja kun valomerkki lopulta tulisi, baarihenkilökunta kävisi sanomassa erikseen jokaiselle ”sinun ei tarvitse mennä kotiin, mutta et voi jäädä tännekään”, ja näkisit miten he lähestyvät sinua ja toivoisit vielä yhden hetken, vain vielä yhden hetken täällä pimeässä, turvassa, kohdussa, ei ei, ei julmaan maailmaan, missä et ole mitään, ei ei…

Äärimmilleen vietynä ihan mikä tahansa asia hehkuu yhden suurenmoisen hetken, ja sitten kuolee pois. Mitä jos saisit kokea tällaisen joka kerta lohduttomassa baarissa?

Nähdään siis Katkerassa Lopussa.

Lisää uudissanatuksia

Suomenkieli, ja mitä ne nyt puhuvatkaan Keravalla, on hieno asia. Ilman sitä me kaikki puhuisimme ruotsia, ja kaikki varmaan muistavat miten vaikea kieli se oli opetella koulussa. Todennäköisesti emme tällöin puhuisi ollenkaan, koska kaikki pelkäisivät mokaavansa siinä tuleeko sanan eteen ”ett” vai ”en”, ja lopulta alkaisimme vain osoittelemaan asioita ja lyömään rintojamme.

Mutta koska meillä suomenkieli, emme joudu turvautumaan tähän ja tohdimme käydä ruotsinlaivoilla. Rehellisyyden nimissä suomenkieli on jäänyt hiukan nykyaikaisesta kehityksestä, ja sen takia sitä pitää välillä osoittaa oikeaan suuntaan samalla takoen rintaa.

Siksi seuraavassa taas muutama uudissana 20. vuosituhannelle.

Tuunari (subst.), henkilö joka parantaa jo olemassaolevaa.

Duunari on henkilö joka luo uutta annetuista materiaaleista. Tuunari taas ei luo mitään uutta, vaan ottaa jonkin jo olemassaolevan asian, ja tuo sen potentiaalin esille.

Taloussanomien artikkelissa ”älä ryhdy näihin hommiin” mainitaan yhtenä tulevaisuuden ”varmoista ammateista” käsityöläisammatit eli ”harraste- ja vapaa-ajanvälineiden rakentajat sekä korjaajat”.

Bipoplari (subst.) tarvittaessa esille otettava seksuaalinen suuntautuminen.

Mikä on helpoin tapa saada ihan missä tahansa baarissa/yöklubilla/seurakunnan järjestämässä sinkkujen illassa kaikkien miesten huomio? Kahden naisen keskinäinen suutelu.

Mikä on helpoin tapa päästä eroon sinuun baarissa/yöklubilla/seurakunnan järjestämässä sinkkujen illassa tarttuvasta kaupungin vuokrayksiössä asuvasta humalaisesta, ylipainoisesta, kahden lapsen yh-äidistä? Suudella parasta miespuolista kaveriasi.

Mikä on paras tapa päästä poikuudestaan 34-vuotiaana? ”Itse asiassa en ole ihan varma seksuaalisuudestani…mutta ehkä jos tapaisin sen oikean naisen, joka voisi opettaa minulle mitä rakasteleminen todella on…voisin ehkä lopultakin tietää.”

Turpiini (subst.) henkilö joka heittelee sammakoiden sijaan heinäsirkkaparvia suustaan.

Nämä henkilöt eivät koskaan saa selville miten lähellä nekkuun saamista he oikein olivat, johtuen joko siitä että heillä on silmälasit, he ovat naisia tai he ovat muita isompia.

Esimerkkilause: ”ton takia mä tykkään sun blogista, koska sä sanot sellaisia asioita joita mä en uskalla, koska ne kuulostais tyhmiltä.”

Sosmedpettää (verb.) Sosiaalisessa mediassa toimimisen ristiriita suhteessa reaalimaailmaan.

Jos henkilö A sanoo henkilölle B ettei tykkää ollenkaan henkilöstä C, mutta oikeasti A on kuitenkin tykännyt C:n profiilista Facebookista ja kommentoinut tämän kuvaa IRC-galleriassa, ja ja tästä kaikesta kertoo henkilö D henkilö B:lle, se on sosmedpettämistä.

Henkilökohtaisesti 00003

Tahdon heti alkuunsa korjata erään huhun.

Kyllä, olin Turussa viime viikon, ja kyllä, ajoin ystäväni kanssa Myllysillan yli ennen kuin se romahti. Mutta meillä ei ollut laatikoissa viime kuukauden tuottoja Turun Sarjakuvakaupasta muutettuna kymmensenttisiksi, jotta olisimme voineet täyttää lasten kahluu-altaan ja leikkiä olevamme Roope Ankkoja ja pulikoida kolikoissa.

Kolikot olivat säkeissä joiden kyljessä luki isolla ”$” ja me leikimme olevamme Karhukopla pakenemassa onnistuneelta ryöstökeikalta Roope Ankan rahalinnakkeesta.

Nyt kun tuo on saatu selvitettyä, voin kertoa muutoin onnistuneesta vierailustani.

Olin kaupalla myymässä sarjakuvia, koska olin kuullut keskusteluista että siellä käy ”yllättävän paljon kypsiä, vaihtelunhaluisia koti-äitejä naimaikäisten tyttäriensä kanssa”. Onneksi tuo ei ollut ainoa (joskin merkittävä) syy kaupalla olemiseeni, sillä en nähnyt kuvatun kaltaisia pareja niinä aikoina kun en ollut vessassa.

Sen sijaan kaupalla kävi opiskelijattaria, jotka saivat minut toivomaan olevani 10 minuuttia nuorempia; missä ihmeessä nuoruudessani olivat naiset jotka lukivat sarjakuvia? (Ensimmäinen joka edes ajatteli vastata ”no lukemassa sarjakuvia, höh”…suu kiinni.)

Lisäksi kaupalla kävi opiskelijoita joiden kanssa pohdimme miksi ”Battler Britton” ei ollut aakkosten kohdassa ”B” vaan kohdassa ”K” kuten ”korkeajännityssarjikset”. Noh, Turussa Turun tapaan…

Turkumilisointini edistyi taas yhden piirun verran kun hankin paikallisen bussikortin.

Eli toisin kuin eräässä nimeltä mainitsemattomassa rantakaupungissa, saadakseen halvemmat kyydit entisessä pääkaupungissa ei tarvitse todistaa väestörekisterikeskuksen, Kelan ja puoluerekisterin avulla olevansa paikallinen, maksukykyinen, luontainen henkilö, joka ei ole koskaan ollut mukana aktiivisesti kansallissosialistisen puolueen toiminnassa Saksassa vuosina 1933-1945.

Mutta nyt olen jälleen palannut. Älkääkä vaan sanoko että teillä oli ikävä, sehän on itsestäänselvää.