Perjantai-di—no ei oikeastaan mitään 00066

Yritin.

Minä oikeasti yritin kehittää dilemmoja TÄLLE perjantaille, mutta en kyennyt. Horisontissa tietenkin näkyy myrskyrintama, mutta sen läpi seilataan sitten kun se kölille ehtii.

Ehkä voisimme kuitenkin käydä läpi syitä miksi minulla ei ole dilemmoja:

1. Pankkiasiakkuuteni siirretään tänne Turkuun, ja minulla on maanantaina tapaaminen uuden pankkineuvojani kanssa mitä teemme ns. huimalle rahastosijoitukselleni, että voin jatkaa lempiharrastustani eli hien pyyhkimistä satasen setelillä riuskan kolikoissa uinnin jäljillä.

Turha kai sanoakaan että kun hän soittaa minulle kohta sopiaksemme tarkemmin ykstyiskohdista, hän joutuu…no katsokaa itse:

2. Sain kämppäni Helsingissä myytyä. En huimalla voitolla, mutta hyvällä tuurilla saan maksettua asuntolainani, opintolainani, erinäiset velkani ja vielä jää rahaa pakastepizzaan. Olettaen että se on alennuksessa.

Pointti kuitenkin on, että tyhjä pöytä odottaa valmiina uuteen alkuun.

3. Allekirjoitin eilen työsopimuksen. Nyt kun olen aito Герой Социалистического Труда, saan ikioman pulssikiväärin tämän kepakon sijaan jonka päässä on kynttilä. Odotan myöskin innolla että minulle kerrotaan totuus Mona Lisan hymystä  ja myös vapaamuurarien vapaalaastin salaisuus.

Eli ei muuta kuin nupit kaakkoon ja korot nousuun, minua ei enää haittaa.

Advertisement

Nyt ei ole perjantai 00065

(Tuo siis vastaiskuna kaikille ”nyt on perjantai”-googlettajille. Kun minä pelaan googlella, minä pelaan rumasti.)

Viikonloppuna selvisi miksi minua häiritsevät kuulemani ”normaalin elämän” sekä ”normaalin hiljalleen ulottuvuudesta toiseen siirtyvän asunnon” äänet.

Sehän oli tietenkin ”sattumalta puoliksi kuultu kännykkäkeskustelu”-ilmiö. Hassua että olin jo ehtinyt Science Dailyn viime vuoden syyskuussa julkaiseman Overheard Cell-Phone Conversations Are Not Only Annoying but Reduce Our Attention-artikkelin.

Jutussa kerrotaan kuinka aivot eivät osaa ymmärtää milloin pitää päästää irti. Eli jos kuulemme puolittaisen kännykkäkeskustelun, aivot yrittävät vaistomaisesti päätellä loput, mikä alkaa ärsyttää meitä tiedostamattamme.

Tilanne tuli esille viikonloppuna, kun alakerran kämppä järjesti sikail—tuparit. MUTTA he ilmoittivat siitä kaikille ilmoitustaululla ja pyysivät tulemaan ilmoittamaan jos melu häiritsee.

Ja miten kävi? Toki alakerrasta kuului puhetta ja yllättävän pitkän ajan kuluessa suomihitit vaihtuivat corolla-poppiin, mutta se ei haitannut. Aivot tiesivät mitä oli tulossa, ja tajusivat että ”örinä” -> tuparit, ”kaatuilun ääniä” -> tuparit” ja ”Hectorin ”juodaa viinaa”-kappale yhteislauluna” -> tuparit. Nukuin ihan hyvin.

Opin myöskin samalla että yläkerran ääniksi luulemani äänet ovat voineet itse asiassa tulla alhaalta, eli todella opettavainen kokemus.

Nyt siis olen oppinut, että ”naksahdus ihan kuin joku virittäisi aseensa” on itse asiassa lattialämmityksen automaattisen päälle/pois päältä menemisen ääni.

Lisäksi ”dinosaurukset tappaneen metoriitin toinen tuleminen etuoven läpi” on itse asiassa aamun lehtien saapuminen (tämän akustiikka hämmentää eniten).

Ja sitten vielä väittivät että tieto lisää tuskaa.

Vieläkin tosin ihmettelen välillä naapureista kuuluvaa ”naulaamista”; ei oikeasti voi olla seinä/lattiametrejä niin paljoa että vielä olisi naulaamaton neliömetri jossain…

Jatketaan samalla ”now with music video!”-sarjaamme:

Perjantai-zen-haasteet 00064

Mitä jos minulla ei olekaan perjantai-dilemmoja vaan zen-haasteita?

Törmäsin termiin äskettäin ja nauramasta lakattuani tajusin että onhan tuo yksi tapa nähdä asiat; kaikkeus tuo eteemme ongelmia, joiden tarkoitus on että ylitämme omat rajoituksemme ja kasvamme ihmisenä.

Kokeillaas…

Kävin tänään kiipeilemässä seinillä Bouldertehtaalla ja koska aakkosista vain M:t lämmittelevät kunnolla ennen urheilusuoritusta, pystyn liikkumaan aivan normaalisti, kunhan vain ette pyydä minua nostamaan mitään lattialta tai itse nousemaan siltä.

Jospa zen-haasteeni on ymmärtää (kiitos B. J. Pennin) että kipu on vain heikkoutta joka poistuu ruumiista. Sitä vain on minussa ilmeisesti hirvittävän, raastavan paljon.

Sitten: minua välillä ärsyttävät huoneistossani ja sen ympäriltä öiseen aikaan kuuluvat äänet (yritän ottaa ruoka-astiat mahdollisimman nopeasti jääkaapista. En uskalla pitää tarpeettomasti käsiäni minkään sellaisen sisällä joka päästää sellaisia korinoita kuin se.)

Zen-haasteeni on ilmiselvästikin tajuta se, että vaistoni ovat liian kehittyneet 21. vuosisadalle. Vuosisatojen sukuni metsästäjä-keräilijä-palkkasoturi-perinteet tiivistyvät minussa. Minua ei koskaan ole tarkoitettu sivistyneeseen kerrostalo-elämään, vaan nukkumaan tapparamiekka kyljelläni kolmen tähden hotellin ullakkohuoneistossa.

Seuraava: sosiaalinen kelloni (läheistä sukua biologiselle kellolle, mutta tässä on parempi torkkunappula) on jälleen alkanut soimaan.

Hmmm.

Zen-haasteeni on tajuta että tarvitsen rahaa.

Joko erinäisten maksukanavien ja/tai nettisivujen tilausmaksuja varten tai jotta voisin maksaa City-lehden deittisivuilla siitä riemusta että saan katsoa deittaajien kuvat.

Eli heti kun olen saanut kämpän myytyä, palataan asiaan.

Kun  nyt näin saatiin kaikki asiat taas zenitettyä paikoilleen, loppuun vielä iloista kristillistä rokkia.

Intercartmanaktiivinen 00063

Me emme keskustele tarpeeksi.

Syytän nyt täysin itseäni. Minä vain kirjoitan ja kirjoitan, ja te vain vastaanotatte kaiken. Mutta entä te, eikö kukaan välitä teistä? Tämä asia tulee korjata välittömästi.

Kiitos liian lyhyen yöunen, kahviautomaatin kofeiini-vahvuuden manuaalisen säädön ja sen faktan että olen täällä vielä neljä tuntia töissä…kokeillaan kerrankin jotain uutta.

Saatte seuraavan jorinan ajaksi 4 goddammit!!-korttia yhtä monen työtunnin kunniaksi:

Jokaisesta vähemmän älykkäästä sivukommentista vähennetään yksi kortti. Valmiina? Aloitetaan.

Turkuun muuton jälkeen en ole käynyt parturi-kampaajalla. Nyt ikävä kyllä tukka alkaa ylittää asiallisen tasauksenjakajan kohti hippeyden kääntöpiiriä — anteeksi?

Ei, se on oikeasti tämän värinen. Siinä meni ensimmäinen korttinne.

Olen nyt siis parturikampaamaton tällä hetkellä. Vaikka pidinkin Helsingin pään (no pun intended) tavasta ajella kuontaloani, etsin nyt jotain uudenlaista — hmm?

Ei, hakemani termi ei ole ”provokatiivinen, moderni look, jossa herkät linjat epäsymmetrisen graafisissa leikkauksissa korostavat hiusten huoletonta viimeistelyä”. Minä olen mies.

Hei, nuo Marimekon verhot tulivat vanhempieni myötä. Luulin että brittiläisestä miestenlehdestä saatu kalenteri jääkaapin ovessa olisi jo kertonut teille seksuaalisen suuntaukseni ja kielitaitoni.

No niin, mihinkäs siis jäimmekään…etsin siis uutta parturikampaajaa Turusta ja ajattelin että…

”Kyl määki turuus”?

Perjantai-dilemma: lauantaihin selvinneen selvitys tapahtuneesta 00063

Se perjantai alkoi oikeastaan todella hyvin.

Oli nätti keli, kahviautomaatti tarjosi normaalia kevyt-lyijyisempää E95 sumppia, huumetestistä oli tullut puhtaat paperit sekä onnittelut raskaana olemista. Töiden jälkeen oli tarkoitus mennä kaverin kanssa pullakahveille.

Sitten pikkuhiljaa kaikki alkoi vain…hajota.

Jos otin salatun tietoliikenne-yhteyden kuten pitääkin, niin kaikki muut nettiyhteydet katkesivat välittömästi. Eli oli joko valittava valmius tehdä töitä tai kyky tehdä kaikkea kivaa työn ohella. Tein tietenkin mitä jokainen minun asemassani oleva tekisi.

Olihan se vähän samanlaista kuin olisi pelannut sulkapalloa kampelalla, mutta minä en ollut hionut kykyjäni geometriassa yläasteella vain jotta siat voittaisivat.

Lopulta ongelma levisi kaikkiin koneisiin kaikkialla, ja sijoitukseni pelilistalla alkoi pudota yhtä reaaliaikaisesti.

Sitten sain viestin pullakahvi-kaveriltani. Hänelle oli tullut ylitsepääsemätön este, ja hän ei kyennyt saapumaan tapaamiseen. Ei se mitään, sattuuhan näitä ja syy oli pätevä.

Aloin siinä sitten korjaamaan tulevaa kofeiinipuutostani, kun sain komennuksen koulutukseen.

Lopun työpäivästäni sekä kolme minuuttia ja 20 sekuntia ylityöaikaa jouduin sitten opiskelemaan Mac-tietokoneiden perusteita uuden asiakkuuden vuoksi.

Ja nyt oloni on likainen, niin likainen ja lika ei lähde pois se EI LÄHDE POIS POIS POIS POIS POIS POIS POIS POIS POIS POIS POIS POIS

Somethingsomethingsomething 00062

Väliaikatietoja:

– Netti toimii. Kertoisin tarkemmin miten tämä onnistui, mutta se saattaisi vaarantaa lapsenuskonne siihen että ihan aikuisten oikeasti olen opiskellut tietokoneita ja verkkotekniikkaa. Vertauksena voin kuitenkin paljastaa että ”Suksi, suksi ei luista mihinkään, varsinkin jos ei niitä ole ensinkään”…

– Löysin lähipostini. Se sijaitsee Mordorin pahamaineisemmalla, varjoisalla puolella ja sinne ei ole kovin vaikea löytää: pitää vain seurata ”varokaa tiikereitä” -kylttejä.

– Luulin että mainintani bukkakesta saisi aikaan kauhean yleisöryntäyksen tänne. Itse asiassa jonkinlainen tungos tuli, mutta asiasanoilla ”kindle” ja ”tulli”.

Eli jos teillä on rahaa kiinni paperitehtaissa, nyt olisi ehkä hyvä aika vaihtaa ne amazoniin.

Ja nyt kun kerran tuli puhe aiheesta, tässä nimeni siis japaniksi kirjoitettuna:

Perjantaidilemma-lista 00061

Tällä viikolla on seuraavanlaisia dilemmoja tarjolla:

– Kotona ei ole vielä nettiä. Pitäisi asentaa verkkojohto, vetää se olohuoneen läpi kristallisalin kautta ruokatiloihin, ja laittaa tietokone + monitori ruokapöydälle niin että siinä on vielä tilaa tarjoilla aamiaisia satunnaisille aamuvieraille. Tiedättekö mitä tuo tekee paikan Feng Shuille?

– Töissä on ollut kiirettä kun oman työn ohella on pitänyt opettaa kanssatyöläisiä talon tavoille. Ei ehdi blogata tai edes lukea muiden blogeja.

– Netti on pätkinyt töissä jostain tuntemattomasta syystä tai ainakaan en usko virman selitystä muinaisesta merihirviöstä joka on pureskellut merikaapelia, ja nyt muka amerikkalaiset olisivat lähettämässä internet-kaapeloinnin asiantuntijoista sekä suurriistan metsästäjistä koottua erikoisryhmää korjaamaan tílannetta.

Internet-kaapeloinnin asiantuntijoita ei päästetä sukellusveneisiin koska miehistö hermostuu kun ne kyselevät koko ajan onko joku päässyt jo sukellusveneverkkoon.

– Tänään olisi luvassa huumetesti, jota varten pitää olla virtsaamatta neljä tuntia.

Maapähkinän kokoisella rakollani ei voi olla käymättä vessassa 40 minuuttia kauempaa. Ja mainitsinko että testi suoritetaan toisessa päässä kaupunkia eli luvassa on jalat ristissä kävelyä kolme varttia rakko täynnä kaduilla joilla on pääkallokeli…

Oletan että agenttini kuulee kohta Hollywoodin isoilta studioilta ehdotuksestani filmata tarinani.

– Sain huomata että sen lisäksi että amerikkalaiset pitävät nimeäni feminiinä koska se loppuu ”i”:hin, japanilaiset kirjoittavat sen tavalla joka tuo mieleen bukkaken (k-18-linkki wikipediaan).

Ei, en aio näyttää teille sitä, enkä kerro nimeäni että voisitte katsoa miltä bukkake näyttää kirjoitettuna.

Jos haluatte, menkää katsomaan oma nimenne japaniksi bemmu.com:ista.

– Musta kissa käveli tänä aamuna editseni kadulla tullessani töihin. Ei kissoillakaan ajoitus aina pelaa.

I have no internet and I must blog 00061

Kämpillä…netti toimi…kun…taas…töissä…pätkii…