Lumivalkoisenmediavalheenpaljastin 00046

marraskuu 30, 2010

Nyt kun meillä on talvi, tulette törmäämään moniin asioihin, joita ette vielä kesällä osanneet odottaa, kuten median tapaan käsitellä talvi-aikaa.

Koska mielestäni median lukutaito on huomattavan aliarvostettu kyky kielen rullaksi saamisen ohella, seuraavaksi muutama esimerkki media-maailman yhteentörmäämisesta reaali-maailmaan joilla voitte häikäistä päiväkahviseuranne:

– Koko Suomi pysähtyi!

Sen sijaan että toimittajien poliittisia kytköksiä halutaan tutkia, olisi ehkä parempi kysyä journalistien maantiedon taitoa. Voin vakuuttaa suurimman osan elämästäni kehä 3:n ulkopuolella eläneenä että asuttamani Suomi ei pysähtynyt lumen vuoksi.

Meillä oli mm. maaginen asia, muistaakseni nimeltään Lu Mih Ko Lah, joka kuulemieni tarujen mukaan (itsehän en sitä siis koskaan nähnyt) ”puski lumen tieltään kuin aura kyntää peltoa”. Kun sitä käytti, lumi kuulemma siirtyi paikasta toiseen, ja kulkeminen helpottui.

Alkuviikosta jäätävän kylmää!

Ei, tämä ei ole kylmää. Kylmää on sitten kun kovimmatkin jätkät, jotka eivät siis käytä pitkiä alushousuja, kulkevat haara-asennossa koska heidän galvanisoidusta metallista valmistetut teräspallinsa jäätyvät ihoon kiinni. Tämä on lähinnä viileää.

Suomi meni sekaisin lumesta ja pakkasesta!

Onhan siinä tavallaan jotain freudilaista miten kylmä penetroituu ihon läpi ja lumi puskee vaatteiden läpi. Mutta ei tässä ole tarkoitus keskustella kenenkään suhteesta äitiinsä…vaikka hän olisikin ollut miten kylmä jääkuningatar tahansa, joka tarjosi vain kylmää kättä…mutta siis joka tapauksessa tämä on vain ”seksihelle”-termin talvinen vastine, ”lumierotiikka”.

Tulossa pian: ”Lumivau!”, ”Ohhohhoh, pakkasta!” sekä ”mitä lukemia oikein vilautat, lämpömittari! Katso kuvat!

Talvi yllätti autoilijat!

Itse asiassa autoilijat ovat ymmärtäneet Suomessa olevan neljä vuodenaikaa eli  ”vähän lunta”, ”vähemmän lunta”, ”todennäköisesti lunta” ja ”ihan (/&%#:n tuota (&¤%# sohjoa joka (&%#:n paikassa, )/&¤#!!”

Joidenkin lähteiden mukaan Wikileaksin äskettaäin esille tuomissa dokumenteissa on karmea totuus siitä miksi tämä pitää tuoda esille. Ikävä kyllä kukaan vaan ei jaksa lukea niitä.

Lumiaura puskee kolmiulotteisen veden toisen ilmenemismuodon yksinkertaisena ulos!

Maanantaina olin töissä 8-16, tänään klo 10-18 ja loppuviikon klo 6-14.

Jos siis alan suoltaa todella himmeää tekstiä tänne, siis vähän sellaiseen tyyliin kuin oikeastaan v*tuttaisi kaikki, niin tiedättepähän ainakin että mikä on syy.

Mainokset

Perjantai. Dilemma. 00045

marraskuu 26, 2010

En ole tainnut mainita että tällä viikolla minulla on ollut kämppis.

Tämä ei ole mennyt täysin dilemmitta.

Ensinnäkään en ole päässyt smurffaamaan smurffia smurffista. Minä olen sentään smurffimainen smurffi, joten se että en saa smurffipäiväistä smurffiani, alkaa jossain smurffin välissä oikeasti smurffaamaan smurffiani.

Äh smurffi, ehkä minä smurffaamaan liikaa smurffia smurffista muutenkin smurffin liikaa. Oikeastaan on hyvä että olen päässyt eroon smurffista.

Tämä ei kuitenkaan ole päivän smurffi, eikun siis dilemma.

Se on seuraavanlainen: vaikka siis äsken smurffasin smurffauksen smurffimaisesta smurffista, kämppikseni on minulle todella tärkeä henkilö. Joten kun hän kärsii, tahtoisin auttaa häntä jotenkin. Mutta ikävä kyllä hänen ongelmansa ovat sellaiset että ainoastaan hän voi itse ne hoitaa.

Rehellisyyden nimissä uskoin (ja uskon tulevaisuudessakin) että hän selviää (kuten kävikin), mutta katseleminen vierestä, avuttomana auttaa kun hän smurffit smurffissa laittaa asiat järjestykseen  satutti minua jollain uudella tavalla.

Miten ihmeessä te muut oikein kestätte sen?


Haikusti 00044

marraskuu 24, 2010

Haiku siitä kuinka oikeasti tänäkin aamuna tahdoin ensimmäisen mutkan kohdalla vain jatkaa matkaa pimeässä ja koskemattomassa hangessa tuulen puhaltaessa minua eteenpäin, kunnes en enää jaksaisi ja pysähtyisin paikoilleni ja julistaisin Freedonian perustetuksi.

Hiljaa pimeä

ei enää yhtään mitään

lumi ymmärtää

Haiku siitä että kun nyt nyt kuitenkin tulin työpaikalleni ja nautin päivän siihen asti toiseksi parhaimmasta hetkestä

Hämärää täällä

Ympäröi vaitonaisuus

Olen kohdussa

Haiku siitä miten oikeasti minun pitäisi kirjoittaa jotain oikeasti järkevää, mutta en nyt saa aikaiseksi muuta kuin 5- ja 7-tavuisia sanoja, eikä tilanne näytä siltä että länsirintamalta olisi kuulumassa mitään uutta ihan ensi seuraavaan painoaikaan mennessä.

Ajatuskulku

kiellettyä klo 8-16

väliaikana


Pika-perjantai-dilemman maanantai-vastaus 00043 1/2

marraskuu 22, 2010

Viime perjantaina kysyin ”jos pimeä puoli tarjoaa keksejä, mitä hyvikset tarjoavat?

Vastauksista päätellen pimeällä puolella on kovat paikat tarjouskilpailun kiristyessä, vaikkakaan täysin oikeaa vastausta ei tullut.

Se taas on luettavissa BBC:n jutusta ”Rebranding” US detention of prisoners in Afghanistan.

Artikkelissa Taliban-vangeille tarkoitetun vankilan kuulusteluista vastaava esimies eversti ”T” paljastaa, että kovimmatkin taistelijat ovat kertoneet salaisuutensa saatuaan suklaamuffinsin, tai jossain tapauksissa uuniomenan.

Suklaamuffinssien tarjoaminen on osa suurempaa kampanjaa, jossa vihollistaistelijoiden tahtoa ei yritetä murtaa väkivalloin, vaan vetoamalla näiden pehmeämpiin puoliin.

Lisäksi kahvi on täällä todella hyvää.


Pika-perjantai-dilemma 00043

marraskuu 19, 2010

Nyt on hiukka kiirus, kun pitää tehdä töitä jotta ehdin Turkuun Necrocomiconiin.

Mutta jollakin minun on teidät pidettävä jännityksen partaalla…hmmmm…

Seuraavaksi tämän perjantain pika-dilemma: jos pimeä puoli tarjoaa keksejä, mitä hyvikset tarjoavat?

Kerron vastauksen palattuani. Toivokaa siis että onnistun palaamaan.

Ps. Siltä varalta että en palaa, vastaus löytyy Ison-Britannian Yleisradion sivuilta. Tiedän, toisinaan tunnen itseni liiankin reiluksi.


Isoon-Britanniaan tai sinnepäin 2010 – alustava käsikirjoitus

marraskuu 17, 2010

[kertojan ääni] Matkamme alku ei ollut lupaava. Kaverini luottokorttia ei hyväksytty hotellivarauksessa, ja häntä pyydettiin ottamaan yhteyttä 24 tunnin sisällä tai menetämme varauksemme.[/kertojan ääni]

[puhelinkeskustelun 98 %:sti tarkka uudelleendramatisointi]

– Gyyd mörning, it-tuki, mikä on hätänä, pliis?

– Häh? Eikö tämä tullut hotellin respaan?

– Sori sör, sekaannuin linjoissa. Gyyd mörning, Hotellin respa, miten voin auttaa, pliis?

– Sain ilmoituksen että hotellivaraukseni oli peruutettu ja että minun tulee soittaa teille heti ja viisi huutomerkkiä.

– Ah kyllä sör, muistankin tapauksen. Me olemme jo antaneet teidän huoneenne eteenpäin.

– Täh? Mutta viestissä sanottiin että 24 tuntia aikaa soittaa ja sain tämän viestin kolme tuntia sitten.

– Kyllä sör, mutta koska ette vastanneet aiempaan viestiimme, annoimme huoneenne pois.

– Minkä aiemman viestin? Minä sain vain tämän viestin. Ja siis kolme tuntia sitten.

– Sör, pliis, koska ette vastanneet aiempaan viestiimme, annoimme huoneenne pois.

– Mutta kun minä en saanut aiempaa viestiä, vaan tämän viestin että vastatkaa 24 tunnin sisällä. Ja viisi huutomerkkiä.

– Sör, turha alkaa huutomerkkeilemään, pliis, huone on jo annettu eteenpäin koska ette vastanneet aiempaan viestiin.

– Mutta minkä takia te lähetitte minulle tämän viestin että vastatkaa 24 tunnin sisällä, jos te kerran olitte jo antaneet huoneeni pois? Ja vielä viidellä huutomerkillä varustettuna?

– Sör, pliis, annoimme huoneenne pois koska ette vastanneet aiempaan viestiin, mutta serkullani Ahmedilla on vielä huoneita vapaana vieressä, soittakaa hänelle, pliis.

——–

– Etsivätoimisto Sininen kuu, me voimme auttaa kun auta ei kukaan muu.

– Anteeksi, yritin soittaa hotelliin…

– Anteeksi sör, pahuksen linjat taas sekaisin, tämä on hotellin respa, miten voin auttaa?

– Kuulin että teillä on vapaita huoneita, ja tarvitsisin sellaista koska edellinen hotelli antoi huoneen pois.

– Ah sör, soititte aivan oikeaan paikkaan. Meillä on vapaita huoneita…

– Hienoa, minkähintaisia—

– …kunhan ensin vastaatte kolmeen arvoitukseen, pliis. Mikä kulkee aamulla neljällä jalalla ja—

– Kiitos moi.

[/puhelinkeskustelun 98 %:sti tarkka uudelleendramatisointi]

[kertojan ääni]

Onneksi kuitenkin saimme hotellihuoneen, joka oli jopa paremmalla paikalla kuin aiempi hotellimme.

Hiukan tosin mietitytti netissä löytyvissä palautteissa mainittu henkilökunnan käytös…

[Leikkaus luokkahuoneeseen. Nurkassa viidakkoasuun pukeutunut mies ajelee gorillojen karvoja.  Liitutaululla lukee ”AVAIN = BANAANI” ja sen edessä on opettaja.

– …Ja kun asiakas sanoo ”avain”, ja ojentaa kätensä, te annatte hänelle avaimen, ja saatte sitten banaanin takahuoneessa. Jos asiakas ojentaa teille takaisin avaimen, otatte sen ja saatte takahuoneessa banaanin. Mutta mitä teette jos asiakas tulee kritisoimaan jotain? Silloin te—EI BOBO EI, TUHMA BOBO TUHMA, EI SAA PAISKOA ULOSTEITA!]

…sekä puutteet hotellihuoneen varustelussa…

[Leikkaus palautteen antoon:”hotellissa ei ollut vessapaperia missään, mutta sen sijaan vessassa oli kolme simpukankuorta.”] [Uusi leikkaus:]

…mutta uskon että kaikki menee varmasti hyvin kunhan vain pääsemme perille.[/kertojan ääni]

[leikkaus uutiseen lentohenkilöstön lakosta]


Temporaalisen distributiivisesti 00041

marraskuu 15, 2010

Huokaus.

Minulla on olotila jonka alaisena olisin valmis tekemään jopa kivuliaita asioita sellaisen henkilön kanssa joka tarjoaa kahvia ja kehuu kuinka en todellakaan ole liian vanha nukkumaan Transformers-lakanoissa.

Tilannetta ei myöskään auta että kaikkeus yrittää tyrkyttää kirjoitettavaksi ”en halua halia”-haikua, jonka perimmäinen tarkoitus on että nyt OIKEASTI tarvittaisiin halia.

Näin kauan siis meni ennen kuin kuukautiskiertoni on synkassa muiden it-tukilaisten kanssa.

Lisäksi kukaan ei pidä minusta.

Taitaa olla parasta että lopetan kirjoittamisen nyt?