Tietenkään minun ei pitäisi kesken tarinan, mutta…00401

Työ

Tämä viikko tunnetaan meilläpäin ns. marttyyri-viikkona. Niin monta ihmistä on lomalla yhtäaikaa, että kaikkien on pukeuduttava säkkiin ja ripoteltava tuhkaa päällensä jopa normaalia enemmän että kaikki pelittäisi.

Siksi olen ollut normaalia useammin tällä viikolla iltavuorossa, ja en ole ehtinyt kirjoittaa. Tarina siis jatkuu, mutta ajattelin tarjota tähän väliin päivityksen kaikesta.

Onhan minulla hyviäkin uutisia töistä. Muistatteko sen ihan-tavattoman-uskomattoman-kauhean-päivitys-hässäkän, jonka laajuutta en täällä uskaltanut paljastaa, koska en usko ihmisten turhaan itkettämiseen?

Nyt kun se suunnilleen on ohi (jälkikaikuja kuuluu vielä kauan), asiakaskin tajusi että millainen Augeiaan tallit potenssiin 12 koko scheissenssi oli. Saimme (kirjallisena että varmasti uskoisimme) kiitokset hyvästä työstä (leukani on yhä kantokassissa rinnallani) ja Stockmannin herkkukorit.

Which is nice.

Deittailu

Vaikka kyseessä onkin potentiaalinen kilpailijani, niin ”hyvä pojat!”-yläfemma sille tyypille joka huusi megafoniin perjantaina ”BBC parantaa päivän”. Ei, hän ei tarkoittanut Ison-Britannian Yleisradiota. Oikean vastauksen saamiseksi tehkää Googlen kuvahaku ilman K18-rajoituksia.

Mitäkö omalle kohdalleni kuuluu? Sovitaan että palataan asiaan myöhemmin…

Pyöräily

Pyörästä puhkesi takakumi. Vaihtoehdot:

A) Etsit vuotopaikan ja paikkaat sen vartissa tai vaihdat pyöränkumin vartissa.

B) Viet sen pyörähuoltoon, jossa sanotaan että voi kuulkaa ei ole vapaita huoltoaikoja tänään, mutta jätä pyörä tänne niin soitetaan kun se on valmis.

Nyt täytyy ottaa huomioon että suomalainen yhteiskunta on lamassa. Yksi monista tavoista saada se takaisin nelinkontin asennosta ainakin polvilleen on yksityishenkilöiden kulutus. Siis käyttämällä palveluita, joista maksetaan veroja, kasvatat yhteista pottiamme, josta maksetaan mm. pyöräteiden ylläpito.

Tiedättekö missä ei uskottu tähän? Neuvostoliitossa. Ja miten heille kävikään? USA! USA! USA!

Lisäksi minulla ei ole minkään sortin tietotaitoa polkupyörän huollosta tai edes työkaluja. Joten olen nyt neljättä päivää ilman polkupyörää, mutta mitä on yhden ihmisen pyöräilyharrastuksen kohtalo kommunismin hävitessä kapitalismin edessä?

Lenkkeily

Koska ei ole pyörää, kävely on taas IN. Samalla olen innostunut lenkkeilystä.

Lenkkeilen aina kesäisin, mutta tänä vuonna olen jotenkin tavallistakin innostuneempi siitä. Käyn melkein joka päivä saman kierroksen.

En usko teknologiseen varusteluun, joten ainoa lisävarusteeni on juomapullo. Minua kiehtoo enemmänkin omien fyysisten rajojen ylittäminen: joka kerta jaksan pidempään ilman taukoja sekä nielen pikkaisen enemmän ötököitä jotka lentävät suuhuni.

Millaista mahtaisi olla lenkkeillä talvella?

Ruoka
En ole viime aikoina lisännyt tänne kuvia kakuistani, koska ne ovat olleet mielikuvituksettomia kuivakakkuja.

Kuivakakut ovat ulkomuodoltaan yleensä sellaisia, että käytännöllisesti katsoen kun olet nähnyt yhden kuivakakun, olet nähnyt ne kaikki. Erilaisilla muoteilla lähinnä vain kasvatetaan kakunleikkauksen haaste-kerrointa.

Toki kuivakakut maistuvat erilaisilta, mutta nuolemalla tietokoneen näyttöä ei kuitenkaan saa täyttä kuvaa kaikista kakun aromeista.

Mutta jos käännätte katseenne ylös ja alas, näette pikkaisen enemmän yritystä: hyydytetty suklaakakku mansikkakääretorttupohjalla.

Myönnetään, eihän tuo ole yhtä kliinisen kaunis kuin ”oikeassa” leipomossa sellaisen henkilön tekemänä joka ei ota laillani ”alaston kokki”-ajatusta sananmukaisesti.

Lisäksi ostin pari päivää sitten säädeltävän uunipellin l. vuoan jonka pituutta voi muuttaa vetämällä peltiä esiin.

Uunin mukana tulleissa pelleissä on se ongelma, että ne ovat todella isoja, ja resepteissä käsketään käyttää puolta pienempiä alustoja. Lopputuloksena tulee postikortin paksuinen pohja.

Vaan nyt tämäkin ongelma ratkesi. Mokkapaloja! Toscapiirakkaa! Focaccia! Kääntäkää kananmunakellot alkuun! Tämä on vuosi nolla! Uusi aika alkaa!

Advertisement

Asioidenhallintaryhmä, osa I: Alku

Aloitukset ovat tärkeitä.

Siksi niitä pitää yrittää lykätä mahdollisimman kauan.

Jos kuitenkin joudutte sellaisen kanssa tekemisiin, olkaa tarkkoja siinä miten laitatte kaiken käyntiin.

”Olipa kerran…”

Hyvä, ihan kiva, mutta oletteko ihan varmoja että tuota ei ole jo käytetty ihan pikkiriikkisen liikaa?

Myöskin, jos sallitte että menemme asioiden edelle, noin alkavat tarinat yleensä loppuvat juuri kun oikeasti mielenkiintoinen materiaali alkaa.

Sankarimme sai puoli valtakuntaa ja prinsessan. Mitä sille toiselle puolelle tapahtui? Kuka sitä hallitsee? Kuka pitää huolen mm. veronkannosta, yleisestä siisteydestä ja liikennemerkeistä? Miten tällainen yhteiskuntamalli toimii?

Ärsyttävintä on että emme saa koskaan tietää että jos koira kakkii valtakunnan rajalle, miten kakka jaetaan?

”Oli synkkä ja myrskyisä yö.”

Tietenkin tämän oli tultava esille. Tämä tulee AINA esille. Ei, älkää sanoko mitään, tahdon muistaa teidät juuri tuollaisena: henkilönä joka luuli olevansa hipsteri-ironisesti hauska.

Ei ei ei ei.

Aloituksen tulee olla sellainen että se saa välittämään siitä mitä tapahtuu.

Kuvitelkaa siis kesäinen niitty. Ruoho liikkuu tuulen mukaan luoden mielikuvan vihertävästä merestä.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta hyväillen kaikkea näkemäänne valolla ja lämmöllä.

Sitten keskitymme yksityiskohtiin.

Niityllä kasvaa kissankäpälää, ketomarunaa, sikuria ja monia muita kukkasia. Me olemme kuitenkin kiinnostuneita vain yhdestä kukkalajista.

Voikukista. Tarkemmin sanoen yhdestä voikukasta.

Ei ole helppoa olla voikukka.

Ensinnäkin jokavuotinen siementen leviäminen on sen luokan botaninen kansanmurha, että on parempi ajatella sitä tätä lausetta pidempään.

Sanon vain että yhden sanan: parkkialue.

Jos siemen kuitenkin osuu asfaltoimattomalle alueelle jonkin astronomisen sattumankaupan kautta, ongelmat eivät lopu siihen. Vastassa ovat kaikki muut voikukan siemenet, joiden sisarusrakkaus on samaa tasoa Kainin ja Abelin kanssa. Puhumattakaan muista paikalle pyrkivistä yrteistä, jotka eivät aio jakaa ravinteita jonkun keltapäisen pyrkyri-nousukkaan kanssa.

Jokainen voikukka on siis tavallaan viherkasvimuotoinen metafora yksilön pyrkimisestä parantamaan omaa asemaansa vaikeuksista huolimatta. Mitä voimmekaan oppia tutkimalla ja seuraamalla tämän yleensä vähäpätöisenä pidetyn ai nyt jokin todella iso ja raskas astui sen päälle, jättäen jälkeensa vain muutaman metrin levyisen kuopan.

Hmm.

Taidamme alkaa seuraavaksi seurata tätä jäljenjättäjää.

Jatkuu…

Ja jonain päivänä googlettajat vielä löytävät suomenkielisen piiskaussivun ja kuka silloin saa viimeisen naurun? 00400

Jonain päivänä kyllästyn kiusaamaan ihmisiä jotka eivät tajua googlettaa ”spanking”, mutta se päivä ei ole tänään.

Raha

Facebook-ystäväni, sekä kaverini joka kävi täällä, ovatkin jo kuulleet ilouutisen. Teille muidenkin tiedoksi että talouteemme on tullut uusi pano, jota kutsun nimellä lomarahat.

Synnytystuskat vaativat 12 kuukauden katkeamatonta työsuhdetta, mutta hitsi että olen ylpeä lopputuloksesta.

Mitäkö aion tehdä uuden vekkulin kanssa? Hyvä kysymys.

Viime vuonna tätä ongelmaa ei ollut, koska olin ostanut talon täyteen elektroniikkaa. Täten luottokorttilasku hoiti homman puolestani kuin kokenut ammattilainen ja imi kukkaropussit tyhjiin.

Kyllä, tämä on N:s kahvikuppini tälle aamulle, mutta ei nyt mennä pidemmälle sivulauseessa.

Oikeastaan tarvitsisin vain lukon ja vuoderahin.

Lukon koska haluan koetella sitä joka haluaa tyhjentää kellarivarastostani. Jos olet valmis rautasahaamaan tyhjien pahvilaatikoiden vuoksi, anna mennä vaan sinä senkin mahtavalla tavalla hullu pulunnu**ija!

Vuoderahin, koska tahtoisin olohuoneeseen alustan jolla pitää juomaani/jalkojani sekä olisihan sillä kiva makoilla tv:tä katsellessa.

Lukko löytyi yllättäen kun kävin tavaroitani läpi, ja patjarahin saa ilmeisesti täälläpäin vain Ikeasta.

(Poistettu lukunautinnon takaamiseksi 100-200 sanaa sisältänyt purkaus Ikeasta. Asiasanat: natsimyönteinen kitupiikki, keskinkertaista tasoa keskinkertaisilla hinnoilla, surkeat aiemmat kokemukset, ”olisi edes suomalainen halpatyövoimalla tuotettuja tavaroita myyvä liike”)

Jos erehdyn eli muualtakin saa, ilmoittakaa toki.

Nyt te kysytte: miksi en ala tajutonta tuhlausta esim. sarjakuvakaupassamme?

Nyt minä vastaan: koska ihan kohta, ihan varmasti, tapahtuu jotain kallista. Veikkaisin että n. lomarahojeni arvoista.

Nyt te kysytte: miten voit elää elämääsi kun huolehdit koko ajan mitä seuraavaksi voi tapahtua, etkä nauti elämästäsi?

Nyt minä yritän tuijottaa teitä virtuaalisesti maailman vanhimmalla, kauan sitten kuolleen katseen omaavilla silmilläni ja vastaan: näin.

Deittailu

Ensinnäkin iso kiitos jo aiemmin mainitulle kaverilleni, joka tuli, näki deitti-ilmoitukseni ja teki siitä voittajan.

Jos jokin kompensoi sitä ikävää tosiasiaa että tekstin mukana tulee kuvissa esiintyvä lisätaakka, niin hänen muutoksensa alkuperäiseen tekstiin.

Lisäksi hän selvensi erään ristiriidan joka on aiheuttanut minulle (sekä useille muillekin miehille) ongelmia.

Ajan kuluminen reaalimaailmassa vs. ajan kuluminen virtuaalimaailmassa. Ne eivät ole sama asia.

Reaalimaailmassa olisi omituista jos minä sanoisin jotain, ja keskustelun toinen osapuoli menisi huoneen toiseen nurkkaan, istuisi siellä hiljaa puoli tuntia, ja sitten tulisi vastaamaan ”niin minustakin”.

Virtuaalimaailmassa l. deittipalstalla tämä on kuitenkin normaalia. Varsinkin koska kaikki ihmiset eivät kuluta kaikkea valveillaoloaikaansa netissä roikkuen.

Joten he tarkistavat viestinsä, lähtevät, pohtivat lukemaansa reaalimaailmassa, tulevat takaisin sitten kun ehtivät ja vastaavat.

(Varoituksen sana: jos nyt joku tuntee pakottavaa tarvetta ilmaista että kaikkihan tuon tietävät, neuvon harkitsemaan. Olen vasta hiljattain antanut anteeksi ihmiskunnalle että kukaan ei kertonut minulle mitä musiikin polttaminen cd-levyille OIKEASTI tarkoittaa, vaan jouduin oppimaan sen tv:stä.

Älkää kokeilko kuinka paljon olen valmis unohtamaan ja kuinka paljon anteeksiantamaan.)

Joten tällä tahdilla uskon pääseväni deiteille vielä tämän vuosikymmenen sisällä.

Kirjoittaminen

Keskustelin kaverini kanssa kirjoittamisestakin kaiken kiireen keskellä (näittekö mitä tein? Näittekö?)

Miksi sanat tulevat luokseni kuolemaan?

Koska minulla ei ole aikaa pitemmän proosan tuottamiseen kuin  puujalkojen polttamiseen jokaisen harha-askeleen jälkeen.

Jos vain voittaisin lotossa…mutta sitä odotellessa, ja koska tahtini on joka tapauksessa hidastunut, voisin kokeilla taas jotain uutta alkaen ensi viikosta.

Katsotaan mitä siitä/sieltä tulee.

Tärkeitä asioita tällä hetkellä 000399

Zeniläinen nihilismi

Tämä koostuu Taivaan tao:sta ja Ihmisen tao:sta.

Ihmisen tao on näyttää posket.

Taivaan Tao on näyttää persposket.

Tajusin tämän nähdessäni deittisivuston etusivulla jonkun (miehen) kuvan paljaasta takapuolesta.

Koin sillä hetkellä eräänlaisen valaistumisen.

Niin kauan kuin annan deittailulle enemmän arvoa kuin se ansaitsee, en koskaan tule pääsemään yksillekään deiteille.

Mutta tämä mies; hän oli ymmärtänyt totuuden.

Jos et löydä ketään olemalla itsesi, et koskaan löydä itseäsi. Ja jos et löydä itseäsi, kuinka voit löytää toisen?

Tai ehkä hän vain oli tavattoman huono tähtäämään kasvoihin.

Polkupyöräily

Tämän viikon ”hetket jotka osoittavat että banaanipuusta laskeutuminen oli vielä ok, mutta pyörille nousemisen salliminen oli moka Luontoäidiltä”:

1. joku ajaa kyljessäni  niin että en voi näyttää kääntymismerkkiä. Hän kuitenkin kääntyy minne minäkin ajattelin mennä, mutta ei näytä merkkiä. Ajan melkein risteyksestä ohi koska en halua pyörästä kylkeeni/narttuläpsäistä kanssapyöräilijää.

2. Maailman  kireimpiin polkupyöräshortseihin pukeutunut tyyppi menee kahden normaalivauhtia menevän polkupyöräilijän keskeltä risteytyvässä mutkassa niin läheltä molempia, että uskon nyt että asumme Matrixissa.

3. Ihmiset jotka taluttavat polkupyöriään pyörätiellä ja parhaimmissa tapauksissa vierekkäin.Näissä tilanteissa narttuläpsimättömyys-päätökseni on kovilla. Mutta jos ihminen ei tajua mitä eroa on polkupyörällä ajamisella ja polkupyörän taluttamisella, pelkään että mikään läpsymäärä tässä maailmassa ei riitä asian perilleajamiseen.

Ruoka

Tällä viikolla olen lähinnä syönyt porkkana-kaali-lanttu-purjo-sipuli-muussia ja kreikkalaista jogurttia ananasmurskan sekä myslin kanssa. Olen ajatellut rekisteröidä sen viralliseksi painonpudotustavaksi. Nyt tarvittaisiin vain joku vetävä nimi. Miten olisi ”punanaama pytyllä” tai ”oli kivaa niin kauan kuin se oli vielä vatsassa” tai ”kamikaze-varpusparvi”?

Kaveri

Huomenna hän saapuu. Tarkoituksena on ottaa uusi kuvia deitti-profiiliini (aiempi on otettu huonommasta sivustani. Symmetria ei ole ihan minun juttuni), tutustuttaa hänet periturkulaisiin asioihin kuten ranskalaiseen ruokatoriin, italialaiseen jäätelöbaariin ja brittiläiseen kauppaan sekä käydä jossain syömässä.

En ole kehdannut käydä yksin ravintolassa, koska minusta yksin käyminen on hiukan noloa ja ravintolakriitikon esittäminen on nuoremman miehen hommaa.

Too hot to be cool eli vanhoja vitsejä uusilla sanoilla 000398

Hiljaisuuteni on johtunut tällä viikolla siitä, että töistä päästyäni olen mennyt makaamaan kylpyhuoneen lattialle.

Ei, se ei johdu siitä että en ole mukana – taaskaan – kilpailemassa Suomen parhaan blogin palkinnosta.

Lisäksi tahdon huomauttaa että silmistäni valuva neste ei ole kyyneleitä johtuen siitä, että ole mukana – vieläkään – kilpailemassa Suomen parhaan blogin palkinnosta. Minä vain joudun kosteuttamaan silmiäni käsisuihkulla koska en voi räpsyttää silmiäni.

Eikä se edes johdu jokavuotisesta summeri-survivalismista, jona aikana yritän olla kuolematta kuumuuteen.

Tai no tavallaan johtuu.

Auringonpaisteen lisääntymisen myötä osa kansakunnasta on päättänyt että loput kansakunnasta varmasti haluaa nähdä heidät puolialastomana. Hyvänä esimerkkinä tästä kaksi yläosatonta bodaria jotka lenkkeilivät pyöräkaistalla minua vastaan.

Koska tiedän että steroidien käyttö pienentää elimiä, kuten aivoja, väistin jalankulkijoiden puolelle. Tai saattoi se olla vaistomainen reaktio siihen kun yhteensä 2 metriä * 1,6 metriä hiestä märkää ihoa syöksyy vasten. Olen hassu sillä tavalla.

Ja minä uskoin että pahinta mitä voin nähdä tuon lisäksi on keski-ikäinen mies, jolla karvoituksen ja ylipainon herkkä tasapaino on horjunut kaksi kiloa sitten (puhun siis karvoista nyt).

Voi ei. Voi ei ei ei. Miten viaton kerran olinkaan.

Pahinta mitä voit nähdä on keski-ikäinen mies, jolla karvoituksen ja ylipainon herkkä tasapaino on horjunut kaksi kiloa sitten (edelleen karvoituksesta puhe) JA joka pukeutuu mustaan verkkopaitaan.

Vähän niin kuin Dafydd Pikku-Britannia-sarjasta, mutta huomattavasti vähemmän hauska ja huomattavasti humalammassa.

Tämä on näitä loputtomia riidanaiheita, kuten onko koirankakka nurmikon myyntiarvon laskija vai biodynaaminen lannoite ja ovatko kaikki kauniita vaikka mitä sanottaisiin vs. laita nyt hyvä mies/nainen housut takaisin jalkaan.

Mutta aina kun suljin silmäni, näin miten vaalea liha ja tumma karvoitus kävivät taistoon jokaisesta verkkopaidan aukosta, kumpikin yrittäen tunkea toista pois tieltään, tavoitellen epätoivoisesti auringonvaloa…kuin ihastelisit tunnelissa vastaantulevan junan valon polttimen tehoa.

Nukkuminen on ollut aika mielenkiintoinen kokemus tällä viikolla, mutta tarpeeksi humalassa en onneksi näe unia.