Lyhyitä tarinoita 10

En kerro miten keksin aikakoneen.

En epäile ettettekö ymmärtäisi teknisiä termejä, N:n asteen yhtälöitä tai käyttämääni rakettitekniikkaa.

Mutta en myöskään kerro kauanko viilasin ja väänsin kaikkea mahdollista ja paljonko koko projekti maksoi.

Jos te haluatte oman aikakoneenne, keksikää sellainen itse. Tämä on minun.

Voin kuitenkin kertoa mihin käytän sitä. Vihje: Hitler.

Olen täällä hyvissä asemissa, varustautuneena kohtaamiseemme. Voisi jopa sanoa että olen hyvissä ajoin liikkeellä; hän ei ole vielä niin kuuluisa.

Kunpa hän tietäisi, olisin valmis maksamaan aika paljon hänen ilmeestään kun…sieltä hän saapuu. Olen valmis.

Lähestyn häntä normaalilla vauhdilla etten pelästytä häntä, laitan käteni taskuuni ja vedän läheisestä kaupasta ostamani Mein Kampf-teoksen esiin.

”Entschuldigung, könnte ich ein autogramm, bitte?”

Hymyillen hän antaa minulle signeerauksen kirjaan. Kiitän, kumarran ja poistun aikoneelleni.

Vielä…noh, monta aikamatkaa saadakseni kustannukseni takaisin, mutta olen silti onnellinen että natsi-kirjallisuusmarkkinat vetävät yhä hyvin lamasta huolimatta.

Olen ansainnut jäätelöä 000446

…Koska…

1. Muistatteko kun hehkutin että kävin työhaastattelussa ja ässäsin koko jutun ja oikeastaan koko homma oli läpihuutojuttu? Nyt on käynyt ilmi tiimipalaverissa että ei; asiakkaamme ei ota kaikkia meistä, vain osan.

Tämä johti itseanalyysiin siitä kuulunko vertailuryhmään ”osa” vai ”ei-osa”. Olen valmis veikkaamaan että en.

…Sillä…

2. Oli kehityskeskustelu pomon kanssa eilen.

Myönnän ensimmäisenä että välttelin pro-aktiivisesti oikeiden töiden tekemistä viime vuodenvaihteessa (muuttoa E:n kanssa yhteen jne. muuta turhauttavaa), mutta uskoin parantaneeni.

Päätellen pomon puheista en. Tai ainakaan tarpeeksi. Annettiin ymmärtää että suoritustasoni ei ole parasta Alpha+1A-ryhmää ja että tämä jotenkin maagisesti välittyisi asiakkaalle.

…Joten…

3. Ensi kesäkuussa ollaan sitten uusien haasteiden edessä kun työt loppuvat.

…Siispä…

Jäätelön ahmintaa, itsesäälissä rypemistä ja E:n sympatiassa kylpemistä.

Lyhyitä tarinoita 9

En pidä itseäni sankarina.

Olen vain siivooja.

Ystäväni kyselevät jatkuvasti mitä minulle, lupaavalle akateemikolle oikein tapahtui? Kohautan olkapäitä ja mutisen jotain ”ylikoulutettujen työllisyystilanteesta” ja kuinka ”voittaa se aina akateemisen työttömyyden.”

Kukaan ei kuitenkaan uskoisi.

Kuulin ensimmäiset huhut opiskelujeni alussa. Että meillä ei ole enää maata tuhlattavaksi; grynderit valittivat kuinka automarkettia suorastaan kinuavaa peltoa täytettiin kuolleilla (= ei-potentiaalisilla asiakkailla).

Siksi hautaustapoja muutettiin, mutta ei tietenkään julkisesti. ”Piireissä” vaan sovittiin yleisen edun, työllisyyden ja talouskasvun nimissä että tästä ei hiiskuta vielä veronkannon piirissä oleville.

Hautoihin vietiin arkku, ja myöhemmin se kaivettiin ylös. Sama hautapaikka saatettiin hyödyntää satoja kertoja.

Jäätiinkö siitä koskaan kiinni? Tulivatko perheet yhtäaikaa samalle haudalle? Itse asiassa…milloin te viimeksi kävitte viemässä haudalle mitään? Ja jos kävitte, se oli varmaan kukkien/lumen/lian peitossa? Ammattilaiset töissään.

Pahimmassakin tapauksessa selitettiin jotain ”maansiirtymästä” ja hommattiin äkkiä hautapaasi jonnekin syrjään. Kummallista miten kukaan ei kysellyt kuinka hautatila ei tuntunut loppuvan.

Oikeasti kaikki kuolleet poltettiin ja ”tuotiin lähelle ihmisiä”. Tuo oli hienosti muotoiltuna että kaikkien jäänteet sekoitettiin betoniin ja niistä rakennettiin edellämainittuja kauppoja.

Sitten alkoivat ongelmat. Oletteko koskaan käyneet kaupassa, ja löytäneet jonkin asiaankuulumattoman jostain muualta, esim. karkkipatukan vessapaperien luota?

Aivan.

Aluksi se laitettiin henkilökunnan hajamielisyyden tai asiakkaiden piikkiin: tavaroita tuntui siirtyvän itsestään paikasta toiseen ja välillä niitä katosi. Mutta kun näkymätön käsi nappaisee pikku-pikku-stringit jonkun lähes alaikäisen ostoskorista pois…sitten ei enää naurata asiakaspalvelussa.

Valvontakameroilla ei näkynyt mitään tai oikeammin ketään. Joku vaan nappaisee pikkupöksyt ja ne katoavat jonnekin. Vartijat eivät osanneet toimia tilanteessa jossa ei ollyt fyysistä pamputettavaa.

Kaupan liitto yritti pitkän aikaa panna vastaan ainoalle loogiselle selitykselle, mutta lopulta senkin oli myönnettävä aave-ongelma.

Eikä keltaisilta sivuilta löytynyt apua. Sitten joku sai hienon idean ja…tässä sitä ollaan: yleisen korkeakoulututkinnon suorittaneena aaveidenmetsästäjänä. Kuka muu kuin uskontotieteiden lisensiaatti pystyisi auttamaan sielut eteenpäin?

Olihan äiti pikkaisen pettynyt kun minusta ei tullutkaan pappia, mutta kyllä ektoplasma aina ehtoollisviinin voittaa, ja pääsevätpähän kuolleet kauttani ostoshelvetistä paratiisiin.

Vähän kaverit ihmettelevät kun ajelen työmatkani Ferrarilla. Sanon vaan että se on henkimaailman hommia.

– Kiitos E:lle alkuperäisestä ideasta –

Tehdään jotain tälläkin viikolla 000445

Muistatteko kuinka meillä kävi työpaikalla talonmies toteamassa että toimiston lämpötila on 28 astetta?

Luulimme että asia korjattiin, mutta tämä menikin toimenpide-kategoriaan ”tehtiin jotain”: lämpötila näytti vielä eilen 27,6 astetta (toimme omat lämpömittarit tänne koska ei näin kuumassa tehdä fiksuja päätöksiä).

Nyt tätä kirjoittaessa tulivat uudet hemmot ”tekemään jotain”. Jännitämme laskeeko lämpötila toiset 0,4 astetta tämän jälkeen. Tällä hetkellä ainakin empatiseeraan joulukinkkua.

Kirjoitteluhiljaisuuteen on muukin syy kuin mahdottomuus kirjoittaa pitkiä lauseita hien kostuttamalla näppäimistöllä: rakkaat ihan-varmasti-parasta-teknologista-tuntemusta-mitä-voi-kuvitella-saavansa-tähän-hintaan-asiantuntijamme ovat onnistuneet pitkin viikkoa ”tekemään jotain”.

Tämän jälkeen on meidän vuoromme selvittää A) mitä tällä kertaa on ajettu tietokoneille tarkistamatta mitä se voisi tehdä niille ja/tai informoimatta meitä, B) miten se saadaan korjattua ja C) miten tämä tällä kertaa väännetään meidän syyksi.

Tällä viikolla mm.

A) ”Laitettiin tällainen käyttäjälistapäivitys menemään, ai mutta hupsista sehän poisti kaikki käyttäjät. Me ajateltiin olla proaktiivisia ja siksi ei kerrottu teille mitään”
B) ”It-tuki voisi vaikka aktivoida n. 2 piljardia käyttäjää manuaalisesti ruksimalla kaikki aktiivisiksi.”

C) ”Tällaisessa tilanteessa syyllisten etsintä ei auta mitään, mutta kyllä it-tuki olisi voinut pikkaisen paremmin informoida käyttäjiä siinä samalla kun kävivät ruksimassa 2 piljardia käyttäjää. Ensi kerralla sitten paremmin, jookosta?”

Laihdutuskuurini on myöskin tehnyt minulle jotain. En tiedä miten lisääntynyt kasvien sekä nuudelien syönti on vaikuttanut kehooni, mutta naama pukkaa joka päivää todella tummaa ja paksua karvaa. En häpeä uutta sexiyttäni, mutta on olemassa liian sexy. Esimerkkinä se olen minä puku päällä, 11 kiloa laihtuneena ja miesmalli-sängessä.

Joudun ajelemaan naamani nykyisin n. 1,5 kertaa päivässä ja teen sen muiden vuoksi. Se kuka sanoi että seksi turmelee ja sexiys turmelee likaisesti oli oikeassa.

Käytän jo nyt voimiani väärin kun saan santsikuppeja ilmaiseksi kahvilassa.