Lapsenne eivät unohda teitä silloin eli mitä jäi sanomatta 2012 000363

joulukuu 31, 2012

Koska joku kuitenkin  miettii: tuo on Lapkon kappaleesta ”River venom”

Koska joku kuitenkin  miettii tätäkin: pidin lomaa kaikesta, mukaanlukien bloggaaminen ja kulutin vähäiset viestittelyhetkeni treffipalstalla.

Koska joku kuitenkin miettii tätäkin nyt: ei vielä, mutta lupaan kyllä kertoilla jälleen pääpiirteissään mikäli pääsen ykköspesälle. Vai onko se näin internetin aikakaudella kakkospesä? Ja puhun siis varsinaisesta tapaamisesta.

Mutta asiaan.

Paljon on tullut tekstiä tänäkin vuonna, mutta jonkin verran on kuitenkin jäänyt kertomattakin. Seuraavaksi viisi artikkelia jotka jäivät kesken.

Aika: 30.5.2012

Otsikko: Kaiken kiireen keskellä 00218

Teksti: ” Taloussanomat on listannut 2300 ammatin ansiot.

Ennen kuin päästään itse asiaan, tahtoisin huomauttaa että ATK eli ”automaattinen tietojenkäsittely” on vanhentunut termi. Nykyisin suositaan IT:tä eli ”informaatioteknologiaa”.

Jos ei muusta syystä niin siksi että mikään tietokoneissa ei toimi automaattisesti, mutta paljon joudutaan informoimaan kaikkia että ”ihan varmasti kohta toimii”.

Tuo artikkeli muistutti minua jälleen siitä että en työskentele lempi-ammtissani tai edes kutsumusammattissani.

Laitan pääni pantiksi että varmasti on heitä jotka aikoinaan tukkimetsällä ottivat hevoselta valjaat pois ja laittoivat ne takaisin aina kun hevonen ei jaksanut vetää kuormaa. Ja kun häneltä kysyttiin miksi hän noin teki, hän vastasi että jotenkin se tuntui oikealta, niin kuin olisi käynnistänyt koko homman uudestaan.

Yleensä tällaiset kylähullut kuolivat yksinään, joten tämä geeni ei ehtinyt jalostua meidän päiviimme asti.

Sen sijaan esim. poliiseja, palomiehiä ja sairaanhoitajia on ollut niinkin kauan (ja vieläpä”

No mikä siinä nyt normaalia enemmän mätti: Vaikka se ei siltä vaikutakaan, minä yritän aina välillä petrata tyyliäni. Jos joudun ottamaan viidennestä kaarteesta vauhtia päästäkseni maaliin asti, niin jopa minä tajuan että homma ei toimi.

Käsittelin aihetta myöhemmin vähemmällä määrällä taaksejättyjä polttamiani aasinsiltoja.

Aika: 4.8.2012

Otsikko: Hiirenloukussa on aina ilmaista juustoa 00330

Teksti: ” Tämän viikon teema on ollut ”se on ansa, tyhmä”.

Ilmiselvin esimerkki oli äskettäin vilkaisemani

No mikä siinä nyt normaalia enemmän mätti: Suoraan sanottuna en muista (älkääkä kysykö mikä cliffhanger tuossa on). Todennäköisesti en vain uskonut idean kantavan. Toisinaan tapan näitä kehtoon ihan vaan piruuttani.

Aika: 10.8.2012

Otsikko: Pikapäivitys 3: iso kuppi suus kiitä, kiitos 00332

Teksti: ” Radiohiljaisuuteni blogissa johtuu siitä että kaikkia ajatuksiani en viitsi tänne tuoda esille.Varsinkin näin kesällä elohopea jää hyväksi kakkoseksi ajatustenkululleni.

Siksi olette jääneet paitsi mm. sellaisista pohdiskeluista että jos varis-parvi on englanniksi ”murder of crows”, miten mahtaisi britti kommentoida näkemääni isoa

http://www.taloussanomat.fi/kotimaa/2012/05/18/vartiainen-pyytaa-anteeksi-kotihoidon-kutsumista-velttoiluksi/201229689/12

No mikä siinä nyt normaalia enemmän mätti: Minä vihaan hellettä. Silloin syntyy juuri tuollaisia tekohauskoja, pikkunäppäriä huumorinsiemeniä jotka kylvetään maahan ja toivotaan että niistä kasvaisi jotain suurta.

Niin. Ei. Käy.

Aika: 25.11

Otsikko: k

Teksti: ” 3. Leijonan osa.

Tätä ei pidä sekoittaa termiin ”leijonanosa”, tämä on ”leijonan osa”.

Esimerkiksi Disneyn luontodokumenteiss annettiin kuva, jossa urhea leijona syö saalistaan ja raukkamaiset shakaalit yrittävät tulla osille, jolloin urhea leijona joutuu puolustautumaan niitä vastaan.

Oikeasti urosleijonat ovat maailman pahimpia p*skiaisia, tappaen mm. naaraan pennut saadakseen tämän kiimaan.

Oikeasti homma meni niin, että shakaalit tappoivat saaliin ryhmätyöllä ja sitten leijona tuli paikalle, hätisteli shkaalit (ja luultavasti tappoi pari shakaalia ohimennen) pois saaliilta ja alkoi syömään. Shakaalit eivät tietenkään halua luopua heidän saaliistaan, joten he yrittävät päästä siihen käsiksi, mutta turhaan.

Lopulta näyttää siltä että shakaalit tulevat haaskalle koska pelkuriparat eivät uskalla itse tehdä mitään.”

No mikä siinä nyt normaalia enemmän mätti: Jätin tämän tuolloin kirjoittamastani jutusta (vai miten näitä pitäisi kutsua? Bloggaus? Tarina? Kirjoitus?) pois, koska muutoin luvassa olisi ollut kilometripostaus.

Mutta nyt voin saattaa tuon loppuun ja kertoa mikä siinä on pointti: eräässä tuntemassani firmassa pari firman ulkoistetussa it-palvelussa olevaa henkilö kyllästyi firman huonoon nettiyhteyteen. He kysyivät firmalta saavatko korjata sen?

”Siitä vaan, mutta me ei makseta mitn”, oli vastaus.

Joten nämä ulkoistetussa it-palvelussa olevat henkilöt alkoivat omien hommiensa ohella neuvottelemaan ja taistelemaan projektinsa puolesta. Aina välillä kyseltiin asiakkaalta saako näin ja näin tehdä ja vastaus oli:

”Siitä vaan, mutta me ei makseta mitn.”

Välillä asiakas jopa kyseli miten projekti edistyy, mutta muisti aina mainita että ”siitä vaan, mutta me ei makseta mitn”.

Lopulta projekti sitten valmistui ulkoistetun it-palvelun kustannuksella ja noiden parin henkilön voimin.

Sitten asiakas kertoi omille työntekijöilleen kuinka määrätietoinen ja hiljaa valmisteltu verkkoyhteyksien kehityssuunnitelma on viimein kantanut hedelmää kun nettiyhteydet paranevat firman toimien ansiosta.

Keskustelupalstalla kehuttiin firmaa ja haukuttiin ulkoistettua it-tukea joka ei ole saanut yhteyksiä toimimaan ennen kuin firma otti hommat hoitaakseen.

Ja tuo, lapset ja lapsenomaiset aikuiset, on leijonan osa.

Aika: 13.12.2012

Otsikko: Antijoulullista hyvän joulun antipaatosta 00361

Teksti: ” (Huom: kaikkein joulumielisimpien suojelemiseksi kaikki rumat sanat on korvattu hyvän joulun toivotuksella.)

Virma ilmoitti että hyvää joulua työntekijät, kaikki joululahjarahat on annettu sitten orvoille ja leskille.

Mitenkään nyt väheksymättä orpoja sekä leskiä, mutta mitä hyvää joulua he ovat tehneet virman eteen menneinä hyvän joulun kvartaaleina? En ole pahemmin nähnyt hyvän joulun orpoja sekä leskiä vastailemassa asiakkaille ja ylläpitämässä koko hyvän joulun it-infrastruktuuria?

(Ja en nyt siis laske mukaan työkavereitani jotka myöskin ovat menettäneet molemmat vanhempansa ja jäävät eläkkeelle vuoden vaihteessa. Kuten en myöskään niitä työhulluja jotka viihtyvät ylitöissä siinä määrin että lapset eivät enää tunnista heitä.)

Ovatko orpoilu ja leskeilu jotain hyvän joulun nykyajan huuhaa-ammatteja kuten it-töiden laaduntarkkailija? Meinaan jos olisin tiennyt tuollaisesta, olisin hiillostanut enemmän hyvän joulun opinto-ohjaajaani aikoinaan.

Varmistuksena vielä, että kaikki aiemmin lukemanne oli hyvän joulun sarkasmia. Hyvää joulua kaikille! 🙂 ”

No mikä siinä nyt normaalia enemmän mätti: Toisinaan vaihtoehtona on kirjoittaa joko tänne kauheaa scheissea tai asfalttiseinään ”paska kaupunni”.

Meillä oli tuolloin koko ajan porukkaa itse sairaana tai sitten lapset olivat sairaana ja totta kai vanhempi kotona. Kuuluisaa yhtä köyttä oli siis vetämässä hyvin pieni ja hyvin äärimmilleen venytetty porukka.

Sitten tulivat pomojen joulutervehdykset, joiden sisällön pystyi tiivistämään kuuteen sanaan: ”teette hyvää työtä mutta huonoa tulosta”.

Sitten tuli virman joululahja eli itse koottava noppa jossa oli yhteishenkeä korottavia l. asiakkaille tarkoitettuja mainoslauseita.

Olisiko suklaalevyt kaikille ollut liikaa pyydetty? Tai edes joulukakkukahvit?

Mutta turhaan minä siitä teille kiukuttelen ja äksyilen, ja siksi tämä jäi julkaisematta.

Joten: onnellista uutta vuotta ja tapaamisiin ensi vuonna. Siihen asti tällä meiningillä:


Sisällöntuottajallanne on asiaa 000362

joulukuu 23, 2012

Toimituksen tietoon on tullut että joku oikeasti jaksoi treffi-ilmoitukseni loppuun, ja siten eksyi blogiini (hei siellä \o_ ).

Tästä johtuen on aika ottaa käyttöön vain juuri näitä tilanteita varten suunniteltu vahinkojen hallinta- ja minimointi-suunnitelma.

Aiempia tekstejäni on turha enää muutella tai poistella, mutta seuraavia osin jo pitkälle ehtineitä juttuja ei ikävä kyllä julkaista:

Miksi joulukalenterin 24. luukku on Joulupukin nivusten kohdalla eli miten kerrot lapsellesi siitä mistä tontut oikeasti tulevat

– Tämä aihe on päivänpolttavimpia heti sen jälkeen kun lapsille on selitetty miten kukat ja mehiläiset liittyvät ihmisten lisääntymiseen. Ikävä kyllä näinkin suuria tunteita herättävä tarina joutuu jäämään pois, koska en tiedä uskooko blogiin eksynyt henkilö Joulupukkiin.

Elämää todistajansuojelu-ohjelmassa

– Aika turhaa nyt kun blogini on julkisessa tiedossa.

Varpunen jouluaamuna…syömässä oksennusta kadulta eli miten uudelleensyntyminen vaikuttaa lähisukulaisesi ylempiin aivotoimintoihin

– En tiedä miten läheisiä linnut hänelle ovat, harrastaako hän ornitologiaa tai millaiset jatkosuunnitelmat hänellä on seuraavaa elämää varten, joten parempi olla polttamatta näppejä tässä.

Tuhmat koulutytöt ja vielä tuhmemmat hoitsut saamassa piiskaa sisäoppilaitoksessa sexyiltä mummoilta

– Nimestään huolimatta tuo olisi lähinnä käsitellyt valtahierarkioita sekä terveydenhuoltoa brittiläisessä koulu-oppilaitoksessa. Joskin siinä olisi ollut lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi kohtauksia, jotka saavat Fifty shades of grey-kirjat näyttämään Fifty shades of boring grey-teoksilta.

Kuitenkin on varmaan parempi että pervouteni taso selviää mahdollisimman myöhään. Samasta syystä jouduin hylkäämään todella laajan Salatut elämät-slash fiction-kirjoitusteni julkaisun.

Mitä tämä sitten jättää? Kunnes tilanne selkenee, näitä tilanteita varten luotu ohje suosittelee Iijoki-sordiinon hyödyntämistä. Tämä tarkoittaa että tulen kertomaan vain kaikkein päivittäisimmistä tapahtumistani mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Yritän kuitenkin pitää kahvinkeittotarinani alle 1 000— noh, alle 2 000 merkissä.

Hyvää joulua kaikille ja antoisia tulevia lukuhetkiä!


Joku tosissaan luulee sen olevan vain elämää 00361

joulukuu 19, 2012

Sitten viime näkemän elämä on jatkanut normaalia suuntaustaan eli yhtä aikaa newtonilaisen fysiikan sääntöjen mukaisesti alaspäin ja kaurismäkeläisen komiikan ehdoilla eteenpäin.

Mutta tällaistahan se elämä on kun yrittää selvitä joulusta, töistä ja samalla estää maailmanlopun (kyllä, olkaa HYVÄT vaan. Toisinaan vaan tuntuu että it-tuen hartioille laitetaan pikkaisen liian vaativia hommia).

Tiivistykset nyt kaikesta:

Rakkaus: sain tänään itkemään ystäväni joka olisi ehkä halunnut meistä jotain enemmän kuin pelkkiä ystäviä. Minä nimittäin pidän nykyisestä statuksesta liikaa.

Minua heikompi olisi ehkä maininnut että vastaavanlainen keskustelu käytiin jo monta vuotta sitten, ja silloin osat olivat toisin.

Silti oloni on syyllinen. Juuri tällaisista syistä aikoinaan yritin eristää itseni ihmisistä.

Lisäksi minua lähestyi treffipalstan välityksellä henkilö, jonka nimimerkissä mainittiin ”tit” eli ”tissi”. Ikävä kyllä ehtiessäni paikalle hänen profiilinsa oli jo poistettu.

Pettymystä hiukan lievensi se, että kyseessä oli ”bluetit” eli Sinitiainen.

Raha: harkitsin hetken osallistumista Ron de Jeremy-rommivalmistajien osakeantiin (linkki, mutta teidän täytyy olla yli 21-vuotiaita. Tämän porukan tuntien onneksi vain fyysisesti).

Tonnilla olisi saanut tavata henk.koht. mr. Jeremyn, ”ikuiset kehuskeluoikeudet paikalliseen juottolaan” sekä omistaja-osakkaille tarkoitettuja etuja.

Ihan vain koska sarjakuvakauppiaana olemisesta puuttuu [sensuroitu]a.

Näitä ”oi herra sarjakuvakauppias, olen valmis tekemään mitä vain että otatte henkilökohtaiseen elämääni perustuvan nuoren isäkomplekseista kärsivän nymfomaanin ensimmäisistä 18:sta elinvuodesta kertovan elämänkerran myyntiin. Siis IHAN mitä VAIN…”-tapauksia kun on vähemmän kuin olen antanut seurakunnan päiväkahveilla pastorin ymmärtää.

Tätä harhaluuloa kesti tilitietojen avaamiseen asti, mutta olen kerrankin tyytyväinen että verkkopankin latautuminen kesti niinkin kauan.

Rippeet: töissä soi edelleen wanha virsi, minkä vuoksi tämä blogikin on kärsinyt eli ”teette hyvää työtä, mutta huonoa tulosta”. Pidämme kuitenkin positiivisena sitä että viime aikoina pomot eivät ole maininneet että he voisivat ottaa it-tuen hommiin tyyppejä vaikka Alkon jonosta.

Joulurakeemisen uhriksi on toistaiseksi joutunut vain yksi henkilö. Puolustuksena tahdon sanoa että ärsyyntymiskäyräni nousu oli siinä vaiheessa päivää suoraan verrannollinen verensokerini laskuun ja yritin kuitenkin väistää ahtaassa paikassa mutta hän kulki rivissä eikä tehnyt elettäkään. En ole ylpeä teostani, mutta raja minunkin venymisellä on.


Näin pät.Kit.Täin 00360

joulukuu 11, 2012

Eilen illalla nautitut kahvilitrat saavuttivat aivot tänä aamuna kolme tuntia ennen töitten alkamista.

Olotila on sen mukainen.

Unohdin työntekijähenkilöllisyyskorttini kotiin, ja huomasin sen vasta töissä. Turvallisuuspäällikkömme viesti mukaan mukaan henkilöllisyystodistus pitää olla koko ajan näytillä kuin koiran veromerkki, koska emme koskaan voi olla varma onko kaikille tuttu työkaveri oikeasti tuttu kaikille (tummennukset hänen).

En tiedä mitä hän tämän sähköpostin lähettämisen jälkeen teki, mutta ihan kuin ikkunan ohi olisi lentänyt kiintolevy sementtiin.

Piiloutuisin vessaan kunnes pääsen lounastunnilla hakemaan henkilökorttini, mutta uskaltaisitteko itse lukita itsenne tuntemattoman kanssa samaan tilaan?

Olen myös päättänyt lykätä treffailua joulun jälkeen.

Ensinnäkin minulla ei ole aikaa, ja toisekseen ajatelkaapa seuraavaa: ennen jouluaattoa ihmiset jaksavat läpi tuiskun ja tuiverruksen tietoisina siitä että kohta on luvassa parhaimmillaan yhteinen joulujuhla, lahjoja sekä jouluruokaa.

Mitä sen jälkeen on? Tuiskua ja tuiverrusta ilman mitään pehmentäviä tekijöitä. Siinä vaiheessa jopa minä alan vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta.

En koe olevani rakkauden ammattilainen vaikka rakastajan käteni menevätkin hukkaan tätä kirjoitusta naputellessa. Sen sijaan tahtoisin että minut tunnettaisiin deittailun Kelju K. Kojoottina – supernerona.

Mutta nyt lisää kahvia.


Tämän vuoden itsenäisyyspuhe 00359

joulukuu 6, 2012

Olen tullut siihen lopputulokseen että suomalainen it-tuki on maailman parasta. Uskallan sanoa näin koska olen saanut seurata paraatipaikalta muiden suorituksia.

Kiitos yrityskauppojen ja mennään-sinne-missä-kaikki-on-halvinta-mentaliteetin, olen nähnyt mihin muut kykenevät ja se ei ole paljoa se.

(Muiden maiden tunteiden suojelemiseksi en käytä oikeita nimiä)

Länsinaapuri 1: debiilejä, jotka haluavat jutella/neuvotella/puhua kaikesta, mutta jotka eivät osaa mitn.

Minulle soitti henkilö länsinaapurista. Kysyin että eikö teitin pitäisi soittaa länsinaapurin it-tukeen? Hän kertoi soittaneensa mutta ne eivät osanneet auttaa. Ongelma oli sitä luokkaa josta järjestetään vartin koulutus jonka jälkeen saa it-sertifikaatin ja kultatähden vihkoon.

Kuulemma länsinaapurissa on huonommat vastausprosentit kuin meillä, mutta ”he yrittävät parantaa koko ajan”.

Länsinaapuri 2: idiootteja piste.

Luin tutkimuksesta jonka mukaan heidän maansa ei menesty koulu-tutkimuksissa, koska heillä on niin paljon rahaa, että kaikki tietävät pääsevänsä johonkin hommaan tai ainakin hyvälle sosiaalituelle, joten miksi turhaan yrittää?

Lopputuloksena on tällaista kirjeenvaihtoa:

Me: ”lähituki ilmoitti että heidän koneessaan on vika.”
Länsinaapuri 2: ”laittakaa paikallinen tuki paikalle.”

Me: ”tyhjensimme väliaikaisen muistin ja se ei auttanut.”
Länsinaapuri 2: ”tyhjentäkää väliaikainen muisti.”

Me: ”teimme kaiken mitä käskitte ja se ei auttanut”
Länsinaapuri 2: ”tehkää uudestaan kaikki mitä käskimme.”

Ai miksikö me lähetämme heille postia jos vastaukset ovat tuota tasoa? Koska…rummunpärinää…virman hierarkian mukaan he ovat asiantuntijoitamme, joiden sana on jokaisen ongelmatapauksen lopullinen ratkaisu.

Ai miksikö me emme lakkaa käyttämästä heitä? Koska…rummupärinää…pomomme länsinaapuri 1:stä sanoo että me ”olemme kaikki samaa perhettä ja meidän pitää toimia yhdessä”.

Antakaa ironian jälkimaun leikkiä aivopoimuissanne ennen kuin luette viimeiset kohdat.

Maailman paras talousmahti 1: surkeat puhelinyhteydet + kuiskailevat työntekijät + surkea englanti = kolme eri ihmistä puhuu kanssasi, aina vaihtaen kun yhden kielitaito loppuu ja joudut huutelemaan luuriin ”ekskuus mii, kuld juu pliis ripiit tät!?” 15 sekunnin välein.

Maailman paras talousmahti 2: käsittämättömällä aksentilla puhuvia muille delegoivia työnvälttelijöitä.

Miksi nämä puhuvat aina tv-sarjoissa ja elokuvissa oxfordin englantia tai edes amerikka-englantia? Oikeasti se kuulostaa siltä kuin joku yrittäisi puhua suu täynnä kuumaa puuroa. Ja joko mainitsin surkeat puhelinyhteydet?

Joten kun saatte mielestänne surkeaa palvelua, lohduttautukaa sillä että voisitte saada niin paljon, paljon huonompaakin.

Hyvää itsenäisyyspäivää.


Kuka on pittsborum pserchy pystachi pseter psersimmon 00358

joulukuu 2, 2012

Joku tuntematon googlettaja pelasti juuri sunnuntaini.

Vastaus: tuo on (ainakin) Mikki Hiiren seikkailuista tutun Eka Vekaran oikea nimi.

(Kysyimme sitä kerran Rahat tai Kolmipyörä-sarjakuvatietokilpailussa.)


Itkisin joen mutta kuka rikkoisi jään? 00357

joulukuu 1, 2012

Viikon varrelta:

– Kolmansia treffejä ei tullut, eikä todennäköisesti tule. En ole kuullut toisesta osapuolesta viikkoon, ja pallo jäi hänen kenttäpuoliskolleen erotessamme.

Opin häneltä miten kasviskeiton saa maistumaan hyvältä (lisää hunajaa mausteeksi) ja pääsin syömään ravintolassa ilman että olin ”se friikki-sinkku pöydässä 11” eli itse jäin ainakin plussan puolelle.

Toivon että hän löytää kumppaninsa sekä elää pitkään ja menestyy.

Itse jatkan nörttityttöjen metsästystä treffi-palstalla sekä Stockmannin lastenvaate-osastolla hengailua siinä toivossa että bongaan jonkun hyvin toimeentulevan yksinhuoltaja-äidin.

– Alan kerätä itseeni jouluraivoa, jolla selviän taas tämän juhlan.

Alatte vasta postin tiskillä kirjoittaa > 5 pakettiinne pakettikortteja? Minä jyrään teidät.

Olette ryhmittyneet keskelle käytävää jouluruuhkassa keskustelemaan kivoja? Minä jyrään teidät.

Luulette että näinkin iso on leppoisa ja väistää pyörätien kautta lumisella jalkakäytävällä? En joulun alla, ja minä muuten jyrään teidät.

– Missä vaiheessa joululahjoja ei saa enää antaa?

Sen olen oppinut että seurusteleville ihmisille niitä ei saa antaa koska siitä seuraa…ongelmia, mutta muut?

Voimmeko luottaa siihen että lapsia on niin paljon että kun jokainen ostaa tuntemilleen lapsille 1,5 lahjaa, se on kansantalouden kaipaama piristysruiske? Joulupukin antaman esimerkin perusteella en usko.

Tiedättekö miksi hän pukeutuu punaiseen? Ei koska hän olisi kommunisti, vaan liian pienen markkinasegmentin vuoksi hänen tilinsä ovat koko ajan punaisella. Jos hän vain laajentaisi edes tuhmiin lapsiin, hän voisi pukeutua tilitietojensa mukaisesti mustaan.

Älkää pakottako minua luopumaan harmaasta pukeutumisestani.

– Viitaten ensimmäiseen kohtaan: olen jo pitkään etsinyt hyvää aasinsiltaa seuraavan videon linkittämiseksi.