Vaatebloggausta 000470

Spoileri: kirsikkatahra lähtee vaatteesta sitruunan mehulla.

Viime viikolla Helsingin reissullani sain valkoiseen pukuuni kirsikkatahran.

Koska olen päässyt näin pitkälle ulkonäölläni enkä älyllä, yritin poistaa sitä pesuaineella vesihanan alla.

Vaikka tunsin jotain mitä voisi kuvailla kuin miljoona marttakerholaista olisi huutanut yhtäaikaa ja sitten vaiennut iäksi, jatkoin vesipesua kunnes sormistani meni tunto.

Lopputulemana aiemmin kirkkaanpurppurainen tahra oli muuntunut himmeänpurppuraiseksi. Bonuksena puvussani oli nyt isoja tummia kohtia siinä missä vesi oli kohdannut kankaan.

Siinä kirotessani Cromia E tuli kertomaan että hänen ystävänsä olivat kertoneet whatsappissa että tahranpoisto onnistuu puristamalla sitruunasta mehua kankaalle. Tasa-arvon nimissä tahdon pöytäkirjaan merkittävän että olin googlettanut, ja ensimmäinen paikka jonka löysin oli tämä sivusto.

Kaikki jotka olivat hereillä alussa tietävät jo että ”tämä sivusto” vs. ”kaverit whatsappissa” päättyi tulokseen 0-1; kirsikkatahra lähti sitruunamehulla alle minuutissa.

Isot, tummat kohdat eivät, joten veimme puvun seuraavana päivänä pesulaan.

Ilmanpaine liikkeessä laski muutaman millibaarin kun myyjä vetäisi henkeä kuultuaan että olin altistanut puvun vedelle. Toinen spoileri: koskaan ei tule altistaa pukua vedelle. KOSKAAN.

Mutta hän lupasi vakuuttavalla äänensävyllä tekevänsä kaikkensa pelastaakseen pukuni.

Sain pukuni pari päivää sitten takaisin.

Arvatkaa mitä?

Uskoisitteko miten kävi?

Tiedättekö miten kävi?

Osaatteko veikata lopputuloksen?

Voinko vielä kauankin pitkittää tätä?

Pukuni oli tahrattoman valkea, ei yhtään tummentumaa tai varjoa missään.

Iso käsi Sol Pesupalveluille, yo.

Advertisement

Matkailu imee 000469

Vihaan matkustamista.

Tai sitten Helsinkiä.

Tai matkustamista Helsinkiin.

Annan teidän päättää tarinani kuultuanne.

Viime viikolla jouduin matkaamaan E:n kanssa Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Kiireisen matkustus-aikataulun vuoksi sain kahvia vasta lentokentällä. Kassalla palveluhenkilöstö sanoi maksun yhteydessä ”näyttää siltä että sää on tänään aika huono” tai jotain sinnepäin; en osaa sanoa varmasti enää kofeiini-puutteisilla aivoillani.

Vasen aivopuoliskoni neuvoi vastaamaan: ”Ei. Ihan vain koska…ei. Tämä ei käy. Ilmiselvästi tarkoitusperänne ovat hyvät ja pyyteettömät, mutta ei small talkia, okei? Tämä on minun ensimmäinen kahvikuppini tänään ja kerron sen vain siksi että en minä edes tiedä miksi! Antakaa minulle kahvini ja sovitaan että se oli siinä, okei? Okei!?”

Oikea aivopuolisko nosti esille lapun jossa luki ”Niin, mutta säätiedotuksen mukaan huomenna voisi olla parempi keli + hymyile”.

Muistaakseni tein kuten oikea aivopuolisko käski, mutta kassan ilmeen perusteella en ole ihan varma sanoinko ”hymyile” ääneen.

Hoidettuamme asiamme lentokentällä siirryimme hotelliimme.

Tähän asti olin elänyt hotellikuplassani eli että Omenahotellit olivat omineet heidät, joiden mielestä kaikki ovat mukana vitsissä kun he tulevat aamukahdelta huoneisiinsa ja alkavat huutaa ”TARVITAANKO TÄÄLLÄ TURVAMIESTÄ?!” puolen tunnin ajan.

Tässä kohden pitäisi olla kuva puhkeavasta kuplasta, mutta en ole niin hyvä tietokoneiden kanssa.

Seuraavana päivänä tutustuimme paikalliseen kahvila- ja ravintolatarjontaan.

Jotkut väittävät että Jumalan viha tulee ilmenemään heinäsirkkoina ja esikoisten kuolemalla. Itse olen sitä mieltä että Jumala on päivittänyt vitsauksensa, ja versio 2.0 sisältää suomalaisten kahviloiden tarjonnan.

Jos en ole valmis maksamaan puolesta desistä mustaa nestettä punaista seteliä, saan aina kitkerää tervaa. Parasta perussetti-kahvia olen saanut Arnolds-ketjusta, ja olen siitä yhtä ihmeissäni kuin tekin.

Risaalts fröm the finnish dzuuri: helsinkiläiset kahvilat – tsirou points.

Paikallisista ravintoloista osaan kertoa vain Peninsula 1899-ravintolan tasosta. Menimme sinne koska E oli kuullut kehuttavan paikkaa ja netissäkin sanottiin samaa.

Kuvitelkaas taas tähän sellainen kupla joka poksahtaa.

Kokki oli ilmeisesti käynyt kokkikoulunsa kaupan reseptivihkosten avulla, sillä ensinnäkin kaikki maistui purkkikastikkeelta ja kotitaloustuntien pakollisilta suorituksilta. Lisäksi tilattujen annosten liha/kasvis-tasapaino oli 10-1 kasvisten eduksi ja oikeaoppisissa kiinalaisissa annoksissa olisi pitänyt käyttää sisäfilettä, eikä ulkofilettä.

Tiivistettynä: ruoka-annokset ja/tai kokki eivät olleet Kiinaa nähneetkään, kaikessa oli yritetty säästää ja en tule toiste.

Eikä edes aleta valkoisesta puvustani, jolle sain kirsikkatahran koska Helsingissä tuulee aina ja iänkaiken.

Vihaan matkustamista/Helsinkiä.

Mutta tykkään valittamisesta.

Lyhyitä tarinoita 23

Olen paha.

En pyydä sitä anteeksi, tai myöskään etsi selityksiä sille.

Minä vain olen.

Moraalin, etiikan tai muiden heikompien yksilöiden keksimien keinotekoisten esteiden puute minussa on mahdollistanut paljon.

Olen tehnyt asioita ja kokenut sellaista joista te muut olette voineet vain haaveilla mitättömien elämienne aikana.

Enkä kadu mitään. Mutten myöskään aio maksaa hintaa teoistani.

Aikojen saatossa opin että on olemassa korkeampi oikeus. Sellainen jonka tuomioita ei voi välttää.

Mutta sinun ei itse tarvitse kärsiä niitä. Ne voidaan langettaa toiselle.

Oletteko kuulleet synninsyöjistä? He saivat ilmaisen aterian ja samalla söivät kuolevan synnit pois itselleen.

Kuulostaa naurettavalta mutta se oikeasti toimii.

Joten vastauksena alkuperäiseen kysymykseenne: kyllä, olen tarjoilijanne tänään.

Voinko suositella paholaisen kakkua jälkiruuaksi?

Syntisen hyvää.