Silmälasiaiheinen blogitus 00185

On jälleen aika tarkistaa katsantokanta.

Olinkin ehtinyt pitää nykyisistä jo lähes kaksi vuotta, mikä muistaakseni on minulle keskiverto-aika näin vanhemmiten.

Piilareita en hommaa, koska sormella silmien tökkiminen ei kiehdo millään ajatuksen tasolla.

Laserleikkaus on kallis, ja suoraan sanottuna näillä vahvuuksilla olisi sama kuin laittaisi avomurtuman päälle Disney-laastarin.

Olen jo muuten valmiiksi ärtynyt tulevasta sankojen säätämisestä.

Minulla kehysten pitää olla kevyet, tykkään pitää laseja syvällä päässäni (olen puoliksi cro-magnon), mutta en pidä siitä että keskisanka painaa nenää. Ja joko mainitsin että nenäni on aika ohut yläosastaan? (vastineeksi pyrin aina ostamaan jotain kaupasta kun auttavat sankojen kanssa ilmaiseksi.)

Lisäksi hermostun näkötesteistä. Kerran otin uudet silmälasit ja tarkistuksessa meno oli katkoviivoitettuna istu-katso-hyvä-vai-ei-jaa-okei-se-oli-siinä-maksa-kassalla-näkemiin.

Lasit saatuani kärsin viikon maailmannäkemys-ongelmista, eli kaikki oli vinksinvonksin.

Lopulta kävin toisella optikolla, ja hän mittasi aivan erilaiset arvot. Kun sitten menin peräämään korjausta alkuperäisestä optikkoliikkeestä, uudenkin testin teki sama optikko kuin viimeksi. Hän ei suostunut myöntämään mokaansa, vaikka nyt tulikin lähes identtiset arvot toisen optikon kanssa. Myönnytyksenä sain kuulla että ”kommunikaatiovirheitä on voinut sattua”.

Tarinan opetus: älä mene näöntarkistukseen jos optikolla ei ole itsellään silmälaseja tai ainakaan perustaitoja asiakaspalvelusta.

Huokaus.

Ei ole helppoa olla Teräsmies.

Advertisement

Perjantai. 00184

Tapahtunut tähän mennessä:

Alkuviikko meni opiskellessa merenrantakaupungissa jotain, mitä en tule todennäköisesti käyttämään koskaan.

Paitsi jos rakkaitteni henkeä uhataan ja minä olen heidän ainoa toivonsa. Sitten zombie-lonkerohirviö-vampyyrien on parempi vaihtaa katua minut nähdessään.

Köhä on taittumaanpäin. Saan kiittää siitä rohtoja jotka yhdessä nautittuina aiheuttivat migreeni-oireita sekä äänen lähes täydellisen katoamisen.

Mutta kuten kaikki minua pitempään jo lukeneet tietävät, henkilökohtaisen filosofiani voi tiivistää lauseeseen ”vaikka en jaa mielipiteitäsi, olen valmis puolustamaan oikeuksiasi sekoittaa lääkeaineita yskänlääkkeen nimellä kulkevaan raakaan viinaan.”

Tämän lisäksi minua hämmentää joidenkin ihmisten kauhistelu siitä kuinka sosiaalisessa mediassa hehkutetaan presidentti-ehdokkaita.

Ensinnäkin: ensimmäiset pressanvaalit joissa on kunnolla mukana Facebook. Mitä odotitte?

Toiseksi: niitä hehkutuksia voi olla lukematta. Kysykää vaikka kaikilta ”japanilaista mummoseksiä” täältä hakeneilta; jäivätkö he lukemaan näitä juttuja kun ensimmäisenä ei ollutkaan kuvaa mummo-sanista yllätettynä SM-tilanteessa?

Kolmanneksi: Mutta me kaikki kuitenkin vihaamme Guggenheimia, eikö? No niin, heti on jotain joka yhdistää meitä.

Ei muuta.

Jatkakaa matkaanne saksalaisen 80-luvun popin, C.C.Catch: Good guys only win in movies, tahtiin. Schnell!

Perjantai-dilemma-dilitykset 00183

Terveisiä uudelle tilaajalleni, jonka omaan blogiin muuten pääsette tästä linkistä.

Hänelle ja kaikille muille vasta mukaantulleille varoitettakoon, että perjantai on yleensä se viikonpäivä kun hieron itseääliä ympäri kehoani ja sitten hyppään silmillenne.

Harrastan tätä toki muinakin viikonpäivinä, mutta perjantai on yläosaton-päivä.

Mistä siis alkaisin…

1. Koko alkukuukauden olen kuulostanut siltä kuin ääneni ottaisi vauhtia Mariaanien haudasta. Vain tunkemalla kurkusta sisään puolitoista kertaa Intian vuosittaisen teetuotanto ja toistelemalla ”luterilainen työmoraali”-mantraa olen kyennyt hoitamaan työni. Siis samalla kun muut ovat olleet ties millä vapaalla/tauolla/freetimella/vapaavapaalla/lomalla eli töitä on riittänyt.

Lopputuloksena kuitenkin rikoin tänään haamurajan tehdyissä tiketeissä eli mikä on määritelty viralliseksi maksimirajaksi kuukaudessa per työntekijä.

Laskeutuiko emäalus ja joku tuli sanomaan ”tule, sinun tehtäväsi on nyt ohi”? Sainko takaoven avaimen Kahvi&Pulla-tehtaaseen? Seitsemän neitsyttä? Onnittelut?

”Tämä ei ole kilpailu, ei kannata katsoa tilastoja, muista pitää taukoa välillä :)”

Ai siis TÄTÄ on kuningasten kiitollisuus! Okei, nyt minä tajusin sen! Johan se kestikin…

2. Mistä ihmeestä näistä menoeriä tulee?

Okei, luottokorttilasku, sähkölasku, toinen luottokorttilasku; näitä osasi odottaa.

Vesimaksun tasauslasku; okei, kaipa senkin oli tultava.

Lähemmäs satanen Kela-vähennysten jälkeen kahdeksasta antibiootti-pilleristä, pullosta yskänlääkkeeksi naamioitua etanolia ja jotain jauhetta sisältävästä jauhepurkista josta pitää hengittää sisään? Ei herra konstaapeli, en nähnyt tuota tulemassa minua kohti.

Ja tulossa ovat vielä ainakin lehtilasku(ja) + tv-lupamaksu + todennäköisesti IMF pyytää minulta apua budjettivajeeseensa.

Onneksi sain yleispalkankorotuksen sekä veroprosentin pienennyksen eli laskujeni mukaan kuukaudessa jää nyt 13 € ylimääräistä käteen. Kulutusjuhlat, odottakaa minua.

3. Tämän vuoden alussa päätin opetella Java-ohjelmointia. Code Academy lupasi että antamalla heille viikon elämästäni 52 kertaa vuodessa opin ohjelmoimaan 90-lukulaisiin kännyköihin matopelejä ilman kyyneliä, hikeä tai suunnatonta vaivaa.

Kuinka kukaan voi kieltäytyä tuosta?

Alku oli helppoa… juu muuttuja noin ja noin ja sitten vähän näin…hah, helppoa.

Sitten tuli pikkaisen haastetta…jos niin sitten näin, mutta jos ei niin sitten noin….joo, kyllä onnistui.

Nyt sitten…muuta kuution muuttujan toiminto siten että se kutsuu neliön muuttujan toimintoa välittömänä käskynä laskea erikseen annettavan numeron kuutio…mikä se ensimmäinen sana oli?

Ehkäpä tyydyn vain tavoitteeseeni päästä maailman parhaaksi rakastajaksi tai ainakin kirjoittaa sellaisesta.

Luovuttaja? Ehkä, mutta olenko kertonut jo kamasutra-kyvyistäni?

Tracy Chapman: Telling stories

Mitä ette saaneet lukea viime vuonna, osa IV: Haastatteluvuorossa Universumi 00174

Miltä se olisi näyttänyt :

–  Tervetuloa takaisin keskusteluohjelmamme pariin. Tänään vieraanamme on Universumi. Kiitos kun saavuitte vieraaksemme, universumi!

– KIITOS. OLEN PITKÄN LINJAN FANISI, VAIKKA TÄMÄ ONKIN ENSIMMÄINEN VIERAILUNI.

– Hehheh, ei ole ollut yrittämisestä kiinni teidän saamisenne tänne, mutta tunnutte aina olevan niin kiireinen.

– UNIVERSUMIN TYÖ EI OLE KOSKAAN TEHTY, VAIKKA NIIN ITSE SANONKIN. SIIS KUN OLEN UNIVERSUMI ITSE.

– Hehheh, hyvin lohkaistu. Voisitteko valoittaa hiukan mitä teillä tällä hetkellä on työn alla? Jotain uutta elämänmuotojen piiristä, ehkä?

– OLEN JO AIKOJA SITTEN ULKOISTANUT NUO HOMMAT LUONTOÄIDILLE JA TÄYTYY SANOA ETTÄ VAIKKA TYKKÄÄNKIN SIITÄ MITÄ HÄNELLÄ ON TAPANA TUODA ESILLE, EN VALITA KUN HÄN MENEE VIEMÄÄN JOTAIN POIS, KAIS TIEDÄT, NUDGE NUDGE? ITSE OLEN KESKITTYNYT NYKYÄÄN ISOIHIN KUVIOIHIN.

– Galaksien luomiseen äärirajoille ja niiden yli ? Uusiin Eksoplaneettoihin?

– …JOOOO-OO, NOITAKIN, KYLLÄ, MUTTA LÄHINNÄ OLEN KESKITTYNYT AJAMAAN YHTÄ TYYPPIÄ HULLUKSI.

–  Tuohan kuulostaa uskomattoman mielenkiintoiselta, kertokaa lisää meille kaikille.

– NO SIIS ESIMERKIKSI NYT VIIMEISEN KAHDEN KUUKAUDEN AIKANA ENSIN SEN JÄÄKAAPIN LAMPPU LAKKASI TOIMIMASTA. SIITÄ PIKKAISEN ETEENPÄIN, SEN CD-MANKAN TOIMINTONAPPULAT LAKKASIVAT TOIMIMASTA MUUTOIN KUN KAUKOSÄÄTIMESTÄ. JA JUST KUN SE LUULI ETTÄ TÄSSÄ OLIKIN KAIKKI, SEN DIGIBOKSI POKSAHTI.

– Todella vaikuttavaa työskentelyä, eikö vain yleisö? Aplodeja Universumille!

– EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI. SITTEN SE OSTI UUDEN DIGIBOKSIN, KÄYTETTYNÄ, EI TAKUUTA. NYT TÄMÄ UUSIKIN DIGIBOKSI PAUKAHTI, HIHIHIHIHI.

– Jopas on kiireitä pitänyt teil—

– DVD? SANOIKO JOKU DVD? EI SE PÄÄSE KATSOMAAN EDES DVD:ITÄ! MINÄ PAUKAUTIN SEN TIETOKONEENKIN! SILLÄ EI OLE DIGIBOKSIA EIKÄ MITÄÄN MILLÄ KATSOA DVD:ITÄ. OLISITTEPA KUULLEET SEN VÄRIKKÄÄT ILMAISUT KUN SEN TIETOKONE MENI ”TSSIIUM”! HIHIHIHIHIHIHIHIHI!

– Näköjään–

-”TSSIIUM”! HIHIHIHI.

– Joidenkin ihmisten mielestä ehkä—

– ONKO SINULLA NIIDEN NIMIÄ?

– Heh heh, mutta—

– NIIN ONKO NIITÄ NIMIÄ VAI EI?

– Tulevaisuus. Mitä tulevaisuuteen kuuluu?

– ÖH, NO SIIS ALUKSI AJATTELIN ETTÄ LAITAN TÄMÄN TYYPIN SAIR

Miksi se tapettiin polttamalla?

Keskustellaanpa kahdesta käsitteestä: totuudellisuudesta ja todellisuudesta.

Totuudellisuudessa tuo oli niin us-ko-mat-to-man hil-pe-än kuu-maa shit-ti-ä et-tä on pak-ko ta-va-ta jot-ta kaik-ki ta-ju-ai-si-vat.

Tuo on komediallista kulta-uraani-platinaa joka on valettu pellenenän ympärille, ja se pellenenä on kiinni stand-up-koomikossa joka esiintyi juuri loppuunmyydylle Wembleyn stadionille.

Todellisuudessa tuo oli ylipitkä yhden vitsin venytys, ja ollakseen oikeasti hauska sitä olisi pitänyt puunata, duunata ja seistä jokaisen lukijan selän takana ase kädessä ja huutaa ”naura sille! MINÄ SANOIN ETTÄ NAURA SILLE!”

Todennäköisyys että palaamme aiheeseen:

Vaikka monet heikkouteni ovatkin oman wikipedia-sivuston arvoisia, tahdon huomauttaa että en reputtanut ”jo kuolleen hevosen potkiminen…”-kurssia blogikoulussa. Sen sijaan sen ”…ja siitä vitsin veistäminen”-jatkokurssi ei mennyt ihan yhtä hyvin.

En siis lupaa mitään, vaan hymyilen salaperäisesti.

Mitä ette saaneet lukea viime vuonna, osa III: Avoin mikki 000157

Miltä se olisi näyttänyt :

Tiesittekö että nyt on meneillään Nanowrimo eli 50 000 sanan novelli tulisi saada aikaiseksi marraskuun aikana?

Tiesittekö myös että nyt on meneillään myös Nablopomo eli että joka marraskuun päivä blogiin pitäisi kirjoittaa jotain?

En aio osallistua kumpaakaan.

Enkä siis sen takia että huomasin molemmat vasta eilen, vaan ironian vuoksi.

Koska en osallistu niihin, vaikka siis huomioinkin niiden olemassaolon, täytän ironian määritelmän eli tekojeni ja sanojeni välille muodostuu ristiriita, mikä on ironista.

…Vau, tepäs olette vaikea yleisö…Mitäs meillä on lehdissä tänään…Kuppikakkukahvilakokeilijat! Onko kuppikakkukahviloista tulossa seuraava parturi-kampaamo-trendi

Miksi se tapettiin polttamalla?

Oikeasti? Luitteko te tuon? ”Kuolla yleisön edessä” saa aivan uudenlaisen, pelottavan määritelmän. Muistaakseni käytin perusideaa toisessa postauksessa.

En kuitenkaan muista mitä ajattelin viimeisen lauseen aikana. Siis jos ajattelin muuta kuin ”laittamalla kaksi täysin erilaista asiaa yhteen lopputuloksena pitää olla jotain hauskaa, hihihi”.

Ikävä kyllä ”pissakakka” on ainoa esimerkki joka toimii.

Todennäköisyys että palaamme aiheeseen:

Riippuu täysin siitä millainen itsesensuuritarkkaavaisuusasteeni on sillä hetkellä. Älkää siis vihatko minua jos alan häröilemään tuolla tavalla.

Perjantai 13. dilemmat 00180

Munakas otti vauhtia aamulla lattian kautta.

Pullonkorkki oli jäänyt töihin, joten en saanut maitoa mukaan.

Edessä on mahdollisesti, mutta sangen todennäköisesti, muutto takaisin kaupunkiin jonne vannoin olevani palaamatta koskaan: Hell-sin-kill.

Dollshead: ”It’s over, it’s under”

Mitä ette saaneet lukea viime vuonna, osa II: miksi vieläkään en pitämään päiväkirjaa 00092

Miltä se olisi näyttänyt :

Vietin vapun kuten kuka tahansa luokkavihollinen; en mennyt kuuntelemaan vappupuheita toverien haudoille, koska joku oli jo spoilannut koko homman kertomalla että kaikkeen syyllinen on kuitenkin kapitalismi.

Pyydän anteeksi jos pilasin yllätyksen muilta. Toivottavasti ehditte unohtaa sen ensi vuoteen mennessä.

Kävin viikonloppuna ensimmäistä kertaa tänä vuonna juoksulenkillä. Sen jälkeen ymmärsin miksi kehoa kutsutaan instrumentiksi: joka kerta kun kosketin vatsaani, minulta pääsi sävelasteikon 4. sävel eli “faaAAAAAAAAAAAA…”

Miksi se tapettiin polttamalla?

Tällaisten tekstien myötä ymmärrän miltä Viktor Frankensteinista tuntui kun hänen luomuksensa heräsi.

”Sen piti olla kauneuden ruumiillistuma! Ei tämä hirvittävä kammotus!”

Irtovitsi + irtovitsi  + itseironinen heitto joka vaikuttaa itsesääliltä = jos vieressäni olisi joku joka pitäisi asetta ohimollani jotta jaksaisin kirjoittaa, ja heitä kuulkaas on ollut yllättävän paljonkin tarjolla, hän olisi todennäköisesti hakannut minua aseenperällä kunnes olisin tullut järkiini.

Todennäköisyys että palaamme aiheeseen:

Pelottavan iso.

Jos ollaan rehellisiä, niin välillä tämä blogi on vain yhtä suurta itsetunto-safaria: sinä olet suurten sanojen metsästäjä!  Sinä vaanit kaksimielisiä vitsejä vaikka tuntikausia keskellä sanaviidakkoa! Sinä olet pitkien selitysten suurmetsästäjä! Anna palaa, tiikeri! Pum pum!

…Luoja, että olen omituinen.

 

Mitä ette saaneet lukea viime vuonna, osa I: Lauseita joita en ole saanut hyvänä asiakaspalvelijana sanoa 00074

Miltä se olisi näyttänyt :
– Ai kukako minä olen? No minä olen mies joka pitää henkevästä keskustelusta, pitkistä kävelyistä ja huomattavasti vähemmästä määrästä narttuiluasi.

– Shhh. Kuuletko tuon? Ihan niin kuin levy pyörisi soittimessa vaikka musiikki loppui jo. Anteeksi, eikun se olitkin sinä.

– Uuuuuu. Tuo varmasti pelottaisi minua enemmän jos en olisi nähnyt viimeisiä diplomi-insinöörien ja tukihenkilöiden työllisyystilastoja. Mutta uuuuuu kuitenkin hyvästä yrityksestä.

– Kiitos, ja minä todella tarkoitan sitä. Kuultuani noin säälittävää vikinää olen iloinen että en kuunnellut vanhempiani ja lähtenyt kaupalliselle alalle ja pilannut omaa elämääni.

– Sanoisitko tuon uudestaan? Laitan sinut nyt kaiuttimeen niin muutkin saavat nauraa.

Miksi se tapettiin polttamalla?

Koska loppujen lopuksi tuo oli vain masentuneen, väsyneen ja olosuhteisiin kyllästyneen ammattilaisen hätähuuto. Niitä oli tuohon mennessä kuultu jo niin monta että en jaksanut enää huutaa sutta.

Todennäköisyys että palaamme aiheeseen:

Iso.

Minä vihaan ihmisiä jotka joko yrittävät opettaa kuikkaa pissimään ihan uudesta aukosta, ja/tai antavat ymmärtää että jos ei tykkää kuumasta, niin ei olisi aikoinaan pitänyt alkaa saunatontuksi.

Ensimmäisen tyypin ihmisille: jos te ette ole tehneet tätä työtä…älkää.

Joko teidän ehdotuksenne on jo testattu ja hylätty tai sitten se on niin idioottimainen että meidän on vaikea olla puhumatta teille vauvakielellä, koska te olette niinhellanduudelin pihalladihalla asioistapasioista että kuka on iso tyttö/poika, kuka, kuka, kuka?

Toisen tyypin ihmisille: kaikki me luulimme että pääsemme työskentelemään aikuismaisten, kypsien ihmisten kanssa. Tietenkin voisi tulla huonoja hetkiä, mutta koska me kaikki olemme aikuismaisia, kypsiä ihmisiä, niistä voisi selvitä puhumalla järkevästi.

Ja tällaisia ihmisiä on olemassa yllättävän paljon.

Mutta eniten aikaamme vievät tyypit joiden vanhemmat, opettajat, psykiatrit sekä ne tyypit jotka ampuivat heidät täyteen nukutusnuolia, rahtasivat pois Sumuisilta vuorilta, ajoivat kaikki karvat pois kehosta, pukivat vaatteisiin ja antoivat tietokoneen ja puhelimen, eivät hoitaneet hommaansa kunnolla.

Huutaminen ja asioiden hakkaaminen tekivät heistä hiekkalaatikon kingejä aikoinaan, mutta me muut olemme jo siirtyneet eteenpäin.

Unelmissani pakotan heidät lukemaan 10 things the it guy wants you to know sillä nämä ovat ne 10 asiaa jotka ainakin heidän pitää tietää.

Koska en siihen kuitenkaan pysty, palaamme tähän asian vielä monesti.

Uusi vuosi, vanhat dilemmat 00177

Scorpions: Rock you like a hurricane toistaiseksi viimeisen Maya-kalenterin käyttöönoton kunniaksi.

Eipä silti, yskiessäni kaksinkerroin vääntyneenä yrittäen samalla saada hengitystäni takaisin toivon että tulisi kuolema ja helpottaisi olotilaa.

Mutta älkää huolestuko. Itse asiassa olotilani on jo paljon parempi.

Enää aamuisin mietin kuinka sivistyneempinä aikoina minut olisi lähetetty Borneoon keuhkoparantolaan alkuasukaspalvelijoiden passattavaksi rikkaan kummitätini rahoilla.

Nykyään vastailen kahden kaverini kanssa yli 700 puheluun kolmessa päivässä koska työvuorosuunnittelu-puunnittelu-kuunnittelu, samalla kun yritän saada ääneni kestämään viiden sentin matkan suustani puhelinmikrofoniin sekä pysymään köhinä-vapaana sen keston ajan.

Eniten kuitenkin satuttaa kylpyhuoneeni sexy-loisteputken loppuunpalaminen. Ennen kylpemistäni vedessä kylvin aina sen valossa, ja pohdin peilin kautta miten paljon mieskauneutta voi Tekijä panostaa yhteen yksilöön.

Nyt ainoa valonlähteeni on ei-sexy-loistelamppu, ja se osaa kertoa vastauksena edelliseen kysymykseen että vähän, jos ollenkaan.

Lopuksi vielä muistutus siitä, että TURUN SARJAKUVAKAUPASSA ON TAMMIKUUN AJAN ILMAINEN POSTITUS! Kaikki shoppailemaan!