Hei Google, ”kaksi ruotsalaista teinityttöä” mainittu 000408

lokakuu 18, 2013

Yläasteen ruotsinkirjassa oli hauskaksi tarkoitettu tarina kahdesta ruotsalaisesta teinitytöstä.

Toinen heistä valitteli kuinka hän oli lihava ja hänellä oli paksut posket (tjocka kinder tai sinnepäin) ja kuinka hänen unelmiensa poika samalta luokalta ei koskaan tykkää hänestä tällaisena.

Ystävä totesi tähän että et sinä ole lihava ja sinulla ei ole paksuja poskia (edelleen tjocka kinder tai muu suklaamuna) ja ethän sinä edes tykkää tuon pojan kaltaisista pojista, vaan ihan päinvastaisista!

Itselläni oli tässä vähän aikaa sitten samanlainen tilanne E:n kanssa, kun menin möläyttämään että pidän q:sta, vaikka E onkin w.

(Tiedän, ei pidä mennä möläyttelemään idioottimaisuuksia tyttöystävän kuullen, mutta minä vielä opiskelen tätä hommaa).

Yritin selittää että vaikka siis ennen ehkä pidinkin q:sta, nyt pidän w:stä. Enkä osannut selittää miksi.

E ei uskonut minua ja riitahan siitä tuli.

Hetken mietin että olisiko joku voinut mainita jo sinkkuna ollessani miten vaikeaa seurustelu voi olla, vaikka tiesinkin ettei tämä helppoa tule olemaan.

Mutta sitten törmäsin tähän artikkeliin: ”Choice blindness” and how we fool ourselves.

Artikkelin pointti on, että ihmiset eivät oikeasti tiedä mitä he haluavat ja miksi. Vaikka heille annettaisiinkin jotain muuta kuin he alunperin halusivat, he ovat onnellisia.

Eikä kukaan toistaiseksi tiedä miksi ihmismieli käyttäytyy näin.

Tykkäät bruneteista mutta seurustelet vain blondien kanssa? Sanot pitäväsi sinisilmistä ja kumppanillasi on ruskeat? Sanot olevasi huumorintajuinen mutta naurat jutuilleni?

Valintasokeus, ystäväni, valintasokeus.

Eli seuraavan kerran kun joku sanoo jotain tyhmää, ja joku tulee aina sanomaan jotain tyhmää, kertokaa loukkaantuneelle osapuolelle valintasokeudesta ja kuinka te oikeasti tykkäätte hänestä.

Älkääkä luovuttako vaikka mieli tekisi.


Ai oliko minulla blogikin? 000407

lokakuu 11, 2013

Kummasta haluatte kuulla ensin: töistä vai seur—

Okei, treffit johtivat yhteen asiaan ja se toiseen ja pikakelataan useita tapahtumia eteenpäin ja…Termostaattori virallisesti seurustelee

Suunnittelemme jo yhteenmuuttamista ja auton hankintaa sekä muutenkin yhteistä elämää.

Voi kuulostaa nopealta toiminnalta, mutta surullisen kuuluisan ei-edes-legendaarisen-deittailuhistoriani huomioon ottaen onko tuo ihme? Olin jo oikeasti valmis luovuttamaan ja antautumaan sinkkuudelle lopullisesti, mutta sitten tapasin…okei, tästä lähtien hän on E.

Eli tapasin E:n, meillä synkkasi, on synkannut sen jälkeen ja kuulun siihen ikäryhmään että hänen kaltaisensa tapaaminen on kuin heinänkorren löytäminen neulakasasta.

Onpas muuten vaikea synnyttää tekstiä näinkin pitkän tauon jälkeen. Yritän saada taas otteen bloggaamisesta.

Josta pääsemmekin työ-juttuihin.

Käynnissä ovat (taas/yhä) YT:t, ja tällä kertaa se koskee myös meitä it-tuessa. Koska ilmeisesti jossain lämpimämmässä on apinoita jotka hoitavat nämä hommat pähkinöillä, ja me kehtaamme vaatia banaania.

Löysässä hirressä on kohta roikuttu puolitoista kuukautta ja joka päivä saat pelätä että joku tulee potkaisemaan tuolin altasi. Muistan vielä hämärästi ajan kun hyvän työpäivän määritelmä ei ollut ”minua ei irtisanottu tänäänkään vaikka maksan liikaa.”

Kohta voi siis hyvinkin olla aikaa blogata, siis mitä työnhaultani pystyn.

Lopuksi vielä jotain mitä saan kuulla E:ltä joka ilta :lievää törkeämpi kaksimielinen silmänisku: