Waiting for Termostaattori, part deux: still waiting 000476

Jossain vaiheessa eksyin polultani.

Sarjakuvakaupan blogin päivitykset veivät entistä enemmän aikaa. Yritykseni sementoida twitter-tilimme maine tuoreena ja hauskana vaati kaiken huomioni. Ai niin, ja toki sitten oli se pikku juttu yrittää opiskella uusia asioita jotta työllistyisin.

Mutta kaikki ne tykkäykset…TYKKÄYKSET! Herra presidentti hyvästi hallitkoon, kaikki ne peukut ja sivunäytöt! Ihmiset tykkäsivät päivityksistäni! PEUKUTTIVAT NIITÄ!

Niin annoin periksi huomiolle, ja massat saivat mitä janosivat.

Näin olisi voinut jatkua loputtomiin…paitsi että Varjotyttö kommentoi kahdeksan vuotta vanhaa blogimerkintääni (ja jonne en näköjään enää pääse, koska Google sotki tunnukseni.)

Ja muistin miksi aloin tähän kaikkeen. Jotta keräisin mahdollisimman pienen kultti-yleisön, ja sitten 5-75 vuotta kuolemani jälkeen tekstini löydettäisiin, koska siihen mennessä hipsterit olisivat jo läpikäyneet kaiken muun internetissä.

”Ilmiselvästikin kyseessä oli maailmanluokan yhteiskunnan omatunto, joka sukupolvensa äänenä olisi voinut kirjoittaa useamman vuosisadan novellin moneen kertaan peräkkäin. Mutta sen sijaan hän valitsi toisin ja taisteli neuleblogihirviötä vastaan.

Lisäksi hän aina ajatteli ensin partnerinsa tyydyttämistä koska hän oli sellainen rakastelija johon voi törmätä vain kerran eläessään.

Ja vielä niin tavattoman hyvännäköinen. Suorastaan ”vaateliikkeen mainos jossa miehet liikkuvat hitaasti”-hyvännäköinen.”

(Hei tulevaisuuden ihmiset. Voitte vapaasti käyttää tuota kuvatessani minua.)

Joten täällä olen taas kätkemässä kaiken niin voimakkaasti kokemani maailmantuskan tyhmien vitsien ja ontuvan lauserakenteen taakse. Ja sen vuoksi myös aina itken seksin jälkeen (tuota viimeistä kohtaa ei sitten tarvitse mainita kun kirjoitatte minusta tulevaisuudessa.)

Lyhyitä tarinoita 25

Mie oun hyvä immeine.

Teijän täyttyy usoa minnuu.

Oikiasti mie oun.

Jokikine herra päevä mie pyrin olemmaa.

En ou antant viärää toistusta miun lähheisest.

Mittee en ou teheny mitä en oes itelle toivont.

Mie oun elänt herra nuhtees.

Mut herra jos hää antaa miulle merkin, mie totteuta hää pyynnö.

Mie luppaa.

Semmottist ei ou näht sitte Sodoma ja Gomorra.

Mie tuo sen kaake takasi ja paljo muut.

Se takkie mie aena pelekköön tät hetkee jok viikko.

…

Vaen kaks oekeen ja yks varanumero.

Voe hiisi.

Eik ku kiitos herra, kiitos herra.

Waiting for Termostaattori 000475

Miksi en ole kirjoittanut pitkään aikaan:

A) Nyt kun meillä on kissa hoidossa olenMITÄ SINÄ TEET? MIKÄ TUO ON? MISSÄ NAINEN ON? ANNATKO SINÄ RUOKAA? ENTÄ MIKÄ TUO ON? MISSÄ NAINEN ON? MIKSI TÄÄLLÄ ON NIIN KYLMÄ? MITÄ TUOSSA ON? MITÄ SINÄ OLIT TEKEMÄSSÄ? HAITTAAKO SINUA KUN MINÄ PYÖRIN TÄSSÄ NENÄSI EDESSÄ JA PUSKEN NAAMAANI JA TAKAPUOLTANI SINUN NAAMAASI VASTEN? OLITKO SINÄ TEKEMÄSSÄ JOTAIN? ANNATKO SINÄ RUOKAA?

B) Kahvi. Kirjailijoista jotka tykkäävät juoda alkoholia puhutaan kuin se olisi ammatinvalinnan kautta tuleva luontaisetu. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että he ovat vain juoppoja jotka osaavat laittaa sanoja peräkkäin paremmin l. peräkkäimmin kuin muut (tuo on oikea termi, tarkistakaa vaikka).

Todelliset sanasepät käyttävät kahvia.

Honoré de Balzac: 50 kuppia päivässä. Voltaire: 40-50 kuppia päivässä.

Alkoholi turruttaa. Kahvi saa aivosi toimimaan nopeammin, ajatukset sinkoilemaan kuin kumipallo pingis-matsissa Helvetissä ja jossain vaiheessa huomaat näkeväsi ensimmäistä kertaa elämässäsi kaiken selkeästi, kuin sinun kohdistettu parrasvalo olisi kääntynyt ja näet ensimmäistä kertaa elämäsi näytelmää seuranneen yleisön ja he taputtavat jokaiselle eleellesi ja imevät jokaisen sanasi ja he haluavat sitä lisää enemmän kuin mitään ja sinä tarjoat sitä heille ja yleisö alkaa alkaa vilautella sinulle rintojaan ja heitellä vessapapereita ja sinä olet dinosauruskuningasten Tyrannosaurus Rex ja ja ja

Nyt kun kahvinkulutukseni on hyvänä päivänä 10 kuppia, saan vähemmän ”ja ja ja”:ta aikaiseksi.

C) Raha. Tein kuten uskon entisten partiolaisten tekevän eli ilmoittauduin työvoimatoimistoon, odotin kuukauden työttömänä, laitoin ilmoituksen liittooni, odottelin rauhassa päätös—”HETKINEN? Oletko sinä osakkaana Sarjakuvakaupassa? Mikä on tämä tieto että olet saanut useita fantastiljoonia palkkaa sieltä? Et kai vaan sinä oikeasti työskentele siellä ja yritä nyt huijata systeemiä rahoittaaksesi kahvinjuontiasi?! SELITÄ!”

Nyt sisällä on vetämässä uusi selvitys, jossa kerron että jos olen 1-2 kertaa kuukaudessa kaupan tiskillä hommissa sivutoimi-verokortilla, se ei estä minua hakemasta oikeaa työtä (ja jos sellaista on tarjolla, otan heti vastaan). Lisäksi en voi sille mitään että kirjanpitäjämme tuntee vain Aku Ankassa mainittuja talouslukuja.

Hassu juttu kuinka epätietoisuus siitä milloin seuraavan kerran saat oikeasti rahaa vaikuttaa luovuuteen.

D) Parisuhde. ”Valitan, päivieni valo, en nyt kykene viihdyttämään sinua, koska internetissä on kaksi ihmistä jotka kaipaavat minua. Ai kahville kaupungille? Odotas kun ensin heitän tietokoneeni nurkkaan.”

Mitä olen tehnyt sillä välin:

1) Opiskellut. Hommasin verkkokauppa-oppaan (lapset: jos haluatte isona it-alalle, opiskelkaa koodaamista. Jos haluatte helppoa rahaa, opiskelkaa verkkokauppa-koodaamista. Jos haluatte todella paljon helppoa rahaa. tulkaa osakkaiksi Sarjakuvakaupalle), ja netissä olisi Big Data-, Python- ja SQL-kurssit odottamassa minua.

2) Kurssittanut itseäni. Ex-virma maksoi kurssin jonka on tarkoitus auttaa minua työllistymään. Ja nyt täytyy sanoa että se oikeasti oli hyödyllinen. Kunhan on aikaa, pitää mm. trimmata CV:t ja LinkedIn-profiilit kuntoon.

3) Asensin tietokoneeseeni Windowsin takaisin. Kuten lohdutin Linus Torvaldsia joka tuli kotiovelleni itkemään kun olin poistanut Linuxin koneeltani: ihan kiva järjestelmä, mutta ei sovi vasta-alkajille.
Minulla ei ole nyt aikaa yrittää asentaa verkkokaupan demoversiota Linuxiin käyttäen tekstieditoria ja sveitsiläistä linkkuveistä.

Windowsissa se meni näin: hae asennuspaketti, klikkaa next-next-next ja se oli siinä. Lisäksi Windows toimii tässä koneessa yhtä nopeasti kuin Linux ja päinvastoin.

4. Nauttinut elämästä. Huolimatta C)-kohdasta…milloin viimeksi olen tällä vuosikymmenellä oikeasti nauttinut heräämisestä aamulla? Jos joku veikkasi ”irtisanomistasi seuraavana aamuna ja kaikkina sen jälkeisinä aamuina”, antakaa itsellenne tähtipapukaijamerkki.

Mitä seuraavaksi:

• Lisää kahvia.
• Lisää opiskelua.
• Kanssakumppani kaupalla ovat kokeneet saman kuin minä liittojen kanssa. Kuulemma työvoimatoimistolla menee n. puolitoista kuukautta sen tajuamiseen että kyllä se tosissaan yrittää hommia löytää. Toivon etten ole erilainen tapaus.
• Yritän tännekin joskus ehtiä.

Lyhyitä tarinoita 24

Vaikka erostamme on jo aikaa, muistelen loppuaikojamme lämmöllä.
Varsinkin hänen huutoaan kun hän yritti raapia arkun kantta auki.

*****

Tämä ei tule koskaan toimimaan, sanoin.
Hänen epäonnekseen kone käynnistyi ensimmäisellä yrityksellä.

*****

Aluksi kaikki olivat hiljaa, aivan jähmettyneitä.
Sitten kaikki sirkusteltassa tajusivat että hän oli vain yksi pelle ja että meitä oli monta.

*****

Joku huusi näkevänsä valoa tunnelin päässä.
Siksi olen oppinut olemaan aina reunalla ettei silhuettini paljasta minua liian aikaisin.

*****

Näin veitsen välähdyksen pimeydessä ja kuulin huudon.
Joku idiootti oli tuonut puukon asetaisteluun.

(Varastin idean two sentence stories-sivulta. Tein näistä niin pelottavia kuin päivänvalossa näin vähällä kahvimäärällä pystyin.)

Miestarinoita III 000474

Sisään. Valitusta.
Ulos. Valitusta.
Sisään. Valitusta.
Ulos. Valitusta.
Sisään. Valitusta.
Ulos. Valitusta.
Sisään. Valitusta.
Ulos. Valitusta.
Sisään. Valitusta.
Ulos. Valitusta.
Sisään. Valitusta.
Ulos. Valitusta.
Sisään. Valitusta.
Ulos. Valitusta.
Sisään. Valitusta.
Ulos. Valitusta.

Mies miettii aikaa kun vessakäynnit olivat yksityisempiä.

Kissa miettii MITÄ IHMETTÄ TUON OVEN TAKANA ON?! MITÄ?!

Miestarinoita II 000473

Nainen ilmoittaa Miehelle että Jumalaa ei ole.

Sieltä mistä hän tulee uskotaan tieteeseen.

Mies hyväksyy tämän loogisena johtopäätelmänä.

Muutaman jumalattoman hetken kuluttua Nainen ilmoittaa ettei mikroaaltouunia enää käytetä.

Nainen kertoo ystäviensä löytäneen tutkimuksia joiden mukaan mikrossa lämmitetty voi aiheuttaa syöpää. Tästä lähtien käytössä on vain höyrylämmitys.

Mies selittää että mikroaallot ovat sähkömagneettisia säteitä, jotka liikkuvat tietyllä aallonpituudella ja sisältävät tietyn määrän energiaa. Kun ne osuvat ruokaan tai juomaan, energiaa siirtyy erityisesti vesimolekyyleihin. Tästä seuraa, että ainesosat alkavat joko värähdellä paikallaan tai liikkua. Molekyylien liike saa aikaan ruoan tai juoman lämpenemisen. Ilmiö ei eroa lainkaan luonnollisesta lämpöliikkeestä. Mikroaaltojen mukana ei siirry ruokaan tai juomaan mitään.

Myöhemmin syödessään höyrylämmitettyä ruokaa Mies miettii että tämä viimeistään on todiste siitä että Jumalaa ei ole olemassa.

Paitsi jos Jumala on kostonhaluinen vanhan testamentin Jumala. Siinä tapauksessa hyvin pelattu Herra Sebaot, hyvin pelattu.

Miestarinoita 000472

Kissa tuli hoitoon epämääräiseksi ajaksi.

Mies ei pidä Kissasta.

Kissan takia ikkunoita ei voi pitää auki, koska kissa karkaa muuten parvekkeen kaiteelle. Lisäksi Kissa on ollut monesti, liian monesti, syynä Coitus Interruptukseen.

Kissa ei pidä Miehestä.

Kissan ollessa pieni sen ympärillä oli vain naisia, joten se ei ymmärrä mikä tämä…Mies on.

Molemmat tuijottavat toisiaan. Lopulta, hitaasti, molemmat nyökkäävät yhteisymmärryksen synnyttyä.

Kumpikin tarvitsee Naista.

**********

Nainen sanoo että Miehen tulee oppia olemaan sosiaalisempi. Hymyilemään ihmisille ja sen sellaista.

Mies päättää kokeilla.

Kun Mies ja Nainen ovat kävelyllä, mies hymyilee vastaantulevalle pikkupojalle.

Pikkupoika naurahtaa ja sanoo ”heh”.

Mies ei enää hymyile. Sitä paitsi se sattuu.

**********

Mies aikoo pestä pyykkiä.
Nainen tulee keskeyttämään ja kysyy onko mies hullu.
Mies ei nyt heti ymmärrä.
Nainen opettaa miehelle että erivärisiä vaatteita ei saa pestä keskenään.

Mies näkee vain likaisia vaatteita.

Nainen selittää että tämä on värillinen, tämä on musta ja tämä on vaalea ja tämä taas on harmaantumma ja tämä on värillisen ja mustan väritapaus, mutta se voidaan pestä tummissa vaatteissa ja ja ja ja….

Mies ymmärtää olevansa vain mitätön pelinappula kosmisessa pelissä.

Mullon tästä asti aikaa 000471

Ensimmäinen päivä työttömänä.

Toistaiseksi en ole vielä huomannut itsessäni fyysisiä muutoksia. Toki puhun vain siitä osuudesta kehostani johon yletyn tuijottamaan, joten en voi sanoa varmuudella onko selkääni ilmestynyt yön aikana iso maalitaulu.

Henkisiä muutoksia…katsotaas: heräsin, menin suihkuun, itkin, pukeuduin, söin aamiaista ja tulin sarjakuvakaupalle välittämättä ihmisistä joista on omituista nähdä Batman päivänvalossa….ei, en ainakaan itse ole huomannut.

Ei siis sillä etteikö minulle jo olisi tarjottu työtä. Firma, jolle osa ex-työnantajani palveluista ulkoistettiin, otti yhteyttä.

Jos työskentelisin puoli vuotta Puolassa tai Romaniassa, saattaisin saada pysyvän paikan ryhmänjohtajana Helsingissä tämän jälkeen.

Passasin kuitenkin tarjouksen, syistä että…

…palkkaus olisi paikallisessa valuutassa ja paikallisella palkkatasolla. Elämä siis siellä olisi ihan ok, mutta palatessa sinulla on vain kokemuksia ja kymppi taskunpohjalla.

…Minulla on tyttöystävä, ikää, asunto ja niin-kutsuttu-elämä täällä. Jos olisin nuorempi, hullumpi ja CV:ni kaipaisi työkokemusta, olisin jo pakkaamassa laukkujani.

…”Saattaisin” l. ”työskentele täällä puoli-ilmaiseksi, ja sitten päätetäänkin että otamme jonkun muun” ja katso ensimmäinen kohta.

…Tämä Helsingin Sanomien artikkeli työssä tylsistymisestä. Jos mitenkään voin välttää it-tuessa työskentelyn tulevaisuudessa, olen huomattavasti onnellisempi. Jokainen, joka on tehnyt samaa työtä kuin minä yhtä kauan kuin minä, on oikeutettu haukkumaan minua työtä vältteleväksi sossun loiseksi. Muut saavat luvan olla hiljaa.

Seuraavaksi siis on vuorossa itsenäistä opiskelua. Netti-yliopistossa alkaa kurssi Big Datasta (tietokannat ja tiedon hallinta ovat aina kiehtoneet), minulla on opuksia Red hat-linuxista, Python-ohjelmoinnista, verkko-arkkitehtuurista jne., ja usein mainitsemani koulutuspaketti on tulossa (vieläkään ei ole kuulunut mitään).

Ps. En voittanut Eurojackpotissa mitään. Hassua että oli ensimmäinen kierros pitkään aikaan kun en pelannut sitä ja heti voitto tuli Turkuun…ei, en minä itke, Sarjakuvakaupalla on vaan niin kuiva ilma…miehelle.

Mutta ei tämä tarkoita etteikö se voisi tulla uudestaan tänne? Siis mitkä ovat todennäköisyydet sille että voitto iskisi samaan paikkaan samanlaiselle henkilölle toiseen kertaan lyhyen ajan sisällä? Ei hitto, tämän huoneen kuivuus tuntuu vaan lisääntyvän.

Vaatebloggausta 000470

Spoileri: kirsikkatahra lähtee vaatteesta sitruunan mehulla.

Viime viikolla Helsingin reissullani sain valkoiseen pukuuni kirsikkatahran.

Koska olen päässyt näin pitkälle ulkonäölläni enkä älyllä, yritin poistaa sitä pesuaineella vesihanan alla.

Vaikka tunsin jotain mitä voisi kuvailla kuin miljoona marttakerholaista olisi huutanut yhtäaikaa ja sitten vaiennut iäksi, jatkoin vesipesua kunnes sormistani meni tunto.

Lopputulemana aiemmin kirkkaanpurppurainen tahra oli muuntunut himmeänpurppuraiseksi. Bonuksena puvussani oli nyt isoja tummia kohtia siinä missä vesi oli kohdannut kankaan.

Siinä kirotessani Cromia E tuli kertomaan että hänen ystävänsä olivat kertoneet whatsappissa että tahranpoisto onnistuu puristamalla sitruunasta mehua kankaalle. Tasa-arvon nimissä tahdon pöytäkirjaan merkittävän että olin googlettanut, ja ensimmäinen paikka jonka löysin oli tämä sivusto.

Kaikki jotka olivat hereillä alussa tietävät jo että ”tämä sivusto” vs. ”kaverit whatsappissa” päättyi tulokseen 0-1; kirsikkatahra lähti sitruunamehulla alle minuutissa.

Isot, tummat kohdat eivät, joten veimme puvun seuraavana päivänä pesulaan.

Ilmanpaine liikkeessä laski muutaman millibaarin kun myyjä vetäisi henkeä kuultuaan että olin altistanut puvun vedelle. Toinen spoileri: koskaan ei tule altistaa pukua vedelle. KOSKAAN.

Mutta hän lupasi vakuuttavalla äänensävyllä tekevänsä kaikkensa pelastaakseen pukuni.

Sain pukuni pari päivää sitten takaisin.

Arvatkaa mitä?

Uskoisitteko miten kävi?

Tiedättekö miten kävi?

Osaatteko veikata lopputuloksen?

Voinko vielä kauankin pitkittää tätä?

Pukuni oli tahrattoman valkea, ei yhtään tummentumaa tai varjoa missään.

Iso käsi Sol Pesupalveluille, yo.

Matkailu imee 000469

Vihaan matkustamista.

Tai sitten Helsinkiä.

Tai matkustamista Helsinkiin.

Annan teidän päättää tarinani kuultuanne.

Viime viikolla jouduin matkaamaan E:n kanssa Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Kiireisen matkustus-aikataulun vuoksi sain kahvia vasta lentokentällä. Kassalla palveluhenkilöstö sanoi maksun yhteydessä ”näyttää siltä että sää on tänään aika huono” tai jotain sinnepäin; en osaa sanoa varmasti enää kofeiini-puutteisilla aivoillani.

Vasen aivopuoliskoni neuvoi vastaamaan: ”Ei. Ihan vain koska…ei. Tämä ei käy. Ilmiselvästi tarkoitusperänne ovat hyvät ja pyyteettömät, mutta ei small talkia, okei? Tämä on minun ensimmäinen kahvikuppini tänään ja kerron sen vain siksi että en minä edes tiedä miksi! Antakaa minulle kahvini ja sovitaan että se oli siinä, okei? Okei!?”

Oikea aivopuolisko nosti esille lapun jossa luki ”Niin, mutta säätiedotuksen mukaan huomenna voisi olla parempi keli + hymyile”.

Muistaakseni tein kuten oikea aivopuolisko käski, mutta kassan ilmeen perusteella en ole ihan varma sanoinko ”hymyile” ääneen.

Hoidettuamme asiamme lentokentällä siirryimme hotelliimme.

Tähän asti olin elänyt hotellikuplassani eli että Omenahotellit olivat omineet heidät, joiden mielestä kaikki ovat mukana vitsissä kun he tulevat aamukahdelta huoneisiinsa ja alkavat huutaa ”TARVITAANKO TÄÄLLÄ TURVAMIESTÄ?!” puolen tunnin ajan.

Tässä kohden pitäisi olla kuva puhkeavasta kuplasta, mutta en ole niin hyvä tietokoneiden kanssa.

Seuraavana päivänä tutustuimme paikalliseen kahvila- ja ravintolatarjontaan.

Jotkut väittävät että Jumalan viha tulee ilmenemään heinäsirkkoina ja esikoisten kuolemalla. Itse olen sitä mieltä että Jumala on päivittänyt vitsauksensa, ja versio 2.0 sisältää suomalaisten kahviloiden tarjonnan.

Jos en ole valmis maksamaan puolesta desistä mustaa nestettä punaista seteliä, saan aina kitkerää tervaa. Parasta perussetti-kahvia olen saanut Arnolds-ketjusta, ja olen siitä yhtä ihmeissäni kuin tekin.

Risaalts fröm the finnish dzuuri: helsinkiläiset kahvilat – tsirou points.

Paikallisista ravintoloista osaan kertoa vain Peninsula 1899-ravintolan tasosta. Menimme sinne koska E oli kuullut kehuttavan paikkaa ja netissäkin sanottiin samaa.

Kuvitelkaas taas tähän sellainen kupla joka poksahtaa.

Kokki oli ilmeisesti käynyt kokkikoulunsa kaupan reseptivihkosten avulla, sillä ensinnäkin kaikki maistui purkkikastikkeelta ja kotitaloustuntien pakollisilta suorituksilta. Lisäksi tilattujen annosten liha/kasvis-tasapaino oli 10-1 kasvisten eduksi ja oikeaoppisissa kiinalaisissa annoksissa olisi pitänyt käyttää sisäfilettä, eikä ulkofilettä.

Tiivistettynä: ruoka-annokset ja/tai kokki eivät olleet Kiinaa nähneetkään, kaikessa oli yritetty säästää ja en tule toiste.

Eikä edes aleta valkoisesta puvustani, jolle sain kirsikkatahran koska Helsingissä tuulee aina ja iänkaiken.

Vihaan matkustamista/Helsinkiä.

Mutta tykkään valittamisesta.