Lyhyitä tarinoita 21

huhtikuu 25, 2015

No se on aika nolo juttu, ja olen kertonut sen niin monta kertaa, mutta jos kerran haluat kuulla sen…

Hälytys soi kello 1400 paikallista aikaa. Minä ja muut miehistöni jäsenet olimme rentoutumassa kun kuulimme sen.

Komentopaikalla meille ei osattu kertoa paljoa. Tutka oli havainnut useita tuntemattomia kohteita lounaassa ja tehtävämme oli mennä niitä vastaan. Lisäksi kuulimme että meillä oli lupa ampua tarvittaessa.

Tällaiset tilanteet eivät olleet nykyään mitenkään erityisiä, mutta toki adrenaliini kohisi hiukan korvissa.

Nousimme ilmaan ja lähdimme kohti määränpäätämme muodostelmassa.

Tutkan mukaan  kohteet eivät liikkuneet, mikä merkitsi että meillä ei ollut kiirettä. Oletimme niiden olevan laivoja tai muita vedessä liikkuvia aluksia.

Mutta kun saavuimme paikalle havaitsimme erehtyneemme. Ne eivät olleet laivoja tai muitakaan aluksia. Ne olivat eläviä olentoja, mutta eivät sellaisia jotka olisivat tästä maailmasta.

Siinä missä niiden suun olisi pitänyt olla, oli lonkeroita. Itse asiassa niiden kehot olivat täynnä lonkeroita, ja ne muistuttivat muodoltaan mustekalan ja käärmeen yhdistelmiä. Jollain oli myös siivet. Vartaloltaan osa oli ihmismäisiä, osa vain möykkyjä.

Rannalle oli saapunut valtava joukko ihmisiä, ja osa heistä oli saapunut joukkokuljetusvälineillä. He kaikki syöksyivät kohti vettä. Olen myöhemmin kuullut että monet heistä kiljuivat jotain siansaksaa ja toiset vain huusivat tyyliin ”tee minut hulluksi!”, ”Haluan liittyä syväläisiin!” tai muuta sellaista.

Lensimme kerran niiden yli ja ne eivät tehneet vastarintaa. Tällöin tein päätökseni ampumisesta.

En tiedä mistä ne tulivat, mutta meidän maailmassamme ne joutuivat tottelemaan meidän fysiikkamme sääntöjä. Ne eivät kestäneet kauaa koneidemme täyttä tulivoimaa.

Minulta on kysytty myöhemmin monesti miksi tein päätökseni.

Kerron kaikille totuuden. Katsoin yhtä niistä silmiin tai ainakin uskon niiden olleen silmät.

Oli kuin olisin kuullut sen pyytävän aivoissani ”tapa minut nyt. Pyydän”.

En yleensä spekuloi, mutta jotenkin uskon että se oli odottanut toisenlaista reaktiota saapuessaan tänne.


Vihaan 000463

huhtikuu 17, 2015

Olen oppinut tuntemaan suussani pimeän puolen keksien maun.

Vihaan tällä hetkellä niin monta asiaa, että sormeni suorastaan himoaa caps lock- ja huutomerkki-näppäimen painallusta.

Kaikki alkoi kun E päätti että me olemme pullukoita. Minulla on vastakysymys teille jotka ihmettelette miksi en raavaana ja elämän karaisemana miehenä sanonut vastaan puolta pienemmälle ja puolta kevyemmälle naisihmiselle: hei ja miten teidän sinkkuelämä maistuu?

Olemme siis juoneet luonnon omaa rasvanpolttoainetta, jota saa sekoittamalla omenaviinietikkaa, banaania ja ruskeaa sokeria yhteen ja sulkemalla sen mahdollisimman ilmatiiviiseen purkkiin vuorokaudeksi. Sitten nautitte (sanan laajimmassa merkityksessa) sitä 1-3 ruokalusikallista päivässä.

Kilot todella katoavat, mutta hintana on se että mikään ei pysy sisällä. Muistan ajan, kun vielä pompin rappuset työpaikkani kerrokseen kolme porrasta kerrallaan, samalla tasapainotellen työtuoliani nenäni päällä ja jonglööraten viittä palloa käsilläni (Muistan myös hämärästi kun pystyin muistamaan asioita järkevästi).

Joten nyt olen koko ajan heikko, ärtyisä sekä nälkäinen.

Lisäksi E luki netistä että 99% ruuasta vanhenee 24 tunnin sisällä valmistamisesta, joten en saa ottaa mukaani mitään illalla valmistettua vaikka se menisikin k.o. aikarajan sisälle.

Siksi olenkin viime aikoina lähinnä syönyt lounaaksi valmisnuudeleita ja kanapihvejä.

Ja siten olen vihainen.

Tällä hetkellä viha Top 3 on seuraavanlainen

3. Uusi ravintola Turussa jossa kävimme eilen E:n kanssa.

Maksoin kolminumeroisen summan ateriasta, joka itse valmistettuna maksaisi yhden numeron ja maistuisi joltain (Caps lockia en käytä, mutta tummennuksesta tykkään). Ei, en mainitse nimiä koska vielä sen verran säilytän itsehillintääni, että säästän todellisen purkaukseni ravintola-arvostelusivulle.

2. Intialaiset konsultit

Miksi? Miten? Mitä? ovat kysymykset jotka tulevat mieleeni heidän kanssamme toimiessamme. Miksi kirnutun Vishnun nimessä nämä ihmiset on palkattu? Miten näiden tyyppien oletetaan osaavan mitään, kun jo perustietokoneen käyttö on yhteydenottojen perusteella ylivoimaista (kts. edellinen kysymys) ?

Ja mitä ihmettä te sanotte? Sanokaa vaan suomalaista finglishiä rallienglanniksi, mutta ainakin se on selkeää ja viesti menee perille. Intialaiset puhuvat ihmeellisellä nuotilla, aksentilla, puhetavalla ja intialaisen palveluntarjoaja linjan päästä (koska haise pahalle paikallinen pre-paid liittymä jonka tekemiseen on kuitenkin käytetty lehmiä). Kuvitelkaa että joku kuiskaa teille viisitoista-metrisen putken päästä kuuma peruna suussaan.

1. Ylityöt

Koska olen iltavuorossa, ja koska olen vielä normaalin työmoraalin omaava ja koska meillä on kriisitilanne ja koskAAAAAACAPSLOCK!!!!


Lyhyitä tarinoita 20

huhtikuu 10, 2015

Anteeksi, saanko häiritä?

Joo joo, ”hyvä luoja se puhuu!” Tiedän. Siihen liittyy selitys.

Se on pitkä ja mielenkiintoinen, joten annas kun tiivistän: se osaa puhua.

Turha heilutella sitä ruokaveistä. Jos haluaisin vahingoittaa sinua olisin jo kakannut suuhusi nukkuessasi.

Niin, sinä kuorsaat mutta se ei ole nyt tärkeää.

Rauhoitu nyt niin kerron mikä on.

Jos sinä annat minulle mitä minä haluan, sinä saat mitä haluat.

Tämä ei ole mitenkään ennenkuulumatonta itse asiassa. Yksi meistä avustaa yhtä kirjailijaa ja yksi…no en tiedä mikä juttu se oli, mutta se päättyi huonosti.

Joten mitä haluat? Rahaa? Nyt varmaan onnittelet itseäsi kun laitoit aikoinaan lattialle taloussivut koska et lukenut niitä.

Minä vuorostani haluan parempaa ruokaa. Ei enää tätä kuivaroskaa, vaan kunnon potkaa. Ja lisää vinkuleluja.

Lisäksi rapsutat vatsaani tai palkkaat jonkun rapsuttamaan sitä. Myöskin tämä ”hae poika hae!”-juttu loppuu nyt. Jotkut meistä varmaan saavat siitä jotain irti, mutta minua tuollaiset alistusjutut eivät kiinnosta.

Ja jos koskaan edes harkitset kissan hankkimista…Älä.

Miltä kuulostaa? Hei, minä olen sinun paras ystäväsi. Luota nyt vähän meikäläiseen. Vitsailin siitä kakkaamisesta.

Minähän olen loppujen lopuksi palveluskoira.


Kukaan ei osaa odottaa blogipäivitystä 000462

huhtikuu 2, 2015

On ollut kiireitä.

Töissä on ollut kiireitä, siviilielämässä on ollut kiireitä ja siinä omituisessa välitilassa niiden välillä on ollut kiireitä. Tai ainakin liian kiirettä istua hetkeksi alas ja kirjoittaa tänne kuulumisia.

Pääsiäisen kunniaksi kuitenkin kerron missä mennään maailman tylsimmässä jatkosarjassa.

Parisuhde voi hyvin, joskin toivoisin että lakkaisitte kutsumasta E:tä sillä nimellä.

Olen kuullut ne kolme sanaa, jotka jokainen koiraspuolinen sekasyöjä tahtoo kuulla partnerinsa suusta: ”syödään tänään pekonia.”

Ilmeisesti pekoni on proteiinia, ja ilmeisesti proteiini on hyväksi ihmiskeholle, joten pekoni on terveysruokaa.

Hei, minäkin näin Babe-leffan, mutta ajattelin koko ajan pekonia.

Töistä…mukaillakseni Douglas Adamsia: ”en juuri välitä työstä, mutta pidän siitä tunteesta kun se on ohi.”

Hiljaista uusien haasteiden osalta, näin kiltisti sanottuna. Olen nyt hakenut paikkaa Helsingistä virman sisältä, mutta niin on tehnyt a b / c = d muutakin hakijaa yhtälössä, jossa a on ”avoimien paikkojen määrä”, b on ”jo Helsingissä asuvien hakijoiden määrä” ja c on ”intoni herätä joka aamu klo 05.00 ehtiäkseni töihin”.

Mutta samalla tavoin H1 > H2, jossa H1 on ”halu jatkaa yrittämistä” ja H2 on ”halu jäädä kotiin katsomaan kaikki mitä löydän Netflixistä ja HBO:lta”.

Onkohan kukaan tutkinut työmarkkinoiden vaikutusta pariutumiseen? Älkää ymmärtäkö väärin, en kaipaa sinkkuaikojani.

Silti mietin toisinaan, että yksinäisenä olisin jo menossa ulkomaille onnea kokeilemaan, tai ainakin muutto kotimaan sisällä työn perässä (luetaan ”Helsinkiin”) olisi helpompaa. Meillä ei ole lapsia, mutta kumpikin pitää Turusta ja E:n omalla busineksella menee koko ajan paremmin, joten muutto ei ole niin helppoa.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.


Lyhyitä tarinoita 19

maaliskuu 12, 2015

Minä en ole hirviö.

Tehdään se nyt heti alkuunsa selväksi.

Ei naisia eikä lapsia. Jossain pitää rajan mennä.

Siksi minä oikeastaan nyt tulin.

Tai siis siitä tämä alunperin sai alkunsa.

Entinen työnantajani, jonka nimeä en saa sanoa todistajansuojeluohjelmani sääntöjen mukaisesti, ei ymmärtänyt tuota. Eikä hän ymmärtänyt miksi se on väärin.

Joten lopulta jouduin tekemään omat johtopäätökseni… ja lyhyesti, kuten jo mainitsin: todistajansuojeluohjelma.

En kai minä vaan kyllästytä? Nimittäin tarina ei lopu tuohon.

Minä en ole tyhmä, mutta minä en myöskään ole tarpeeksi fiksu kouluihin. Siten minä ajauduin ex-ammattiini.

Ja vaikka ne mitä sanovat, todistajansuojelun tarjoamat hommat eivät ole hääppöisiä. En halunnut ojankaivajaksi ja toimistohommiin minusta ei ollut.

Mutta siinä verkostoituu. Tai siksi kai ne kutsuvat sitä, kun tapaat yllättäen vanhoja tuttuja, jotka myös ovat mukana ”ohjelmassa”.

Jotkut heistä työskentelivät firmoissa, joilla kuulemma oli kysyntää taidoilleni.

Joten tässä sitä ollaan.

Ennen kuin aloitan, minun tulee lukea tämä ilmoitus. ”Käyttöehtojen kohta 6D: ”Sitoudut myös siihen, että et kierrä, poista, muuta, deaktivoi, heikennä tai estä palvelun sisällön suojauksia. Mikäli et hyväksy näitä käyttöehtoja, sinun ei tule käyttää palvelua.

Mikä tuossa oli niin vaikeaa? Miksi asensit selaimeen sen laajennuksen?

Mutta kerran kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kertasi, saat valita itse: polvi vai sormet?


Edelleen täällä 000462

maaliskuu 10, 2015

Jutellaanko vaikka töistä?

Työnhaku jatkuu edelleen.

Eräs vuokratyöfirma lähettelee minulle ahkeraan työtarjouksia ”perustuen aiempiin työhakuihini”, josta heille kiitos.

Mutta sairaanhoitajan paikka on pikkaisen koulutukseni – ai niin ja myös hakujeni – ulkopuolelta.

Yksi työhakemus on kuitenkin jo vetämässä, joten peukut ristiin. Ongelma on edelleen Turku: täällä ei oikein ole alan hommia, mutta Helsinkiin en vielä viitsisi muuttaa. E on sanonut että jos hommia ei löydy, niin hän voi laajentaa Helsinkiin ja voimme mennä samalla autokyydillä.

Jos hänen bisneksensä tästä vielä kasvaa, hän tulee ansaitsemaan niin naurettavia summia että alan myymään hänelle seksuaalisia palveluksiani ruokaa ja ylläpitoa varten.

Okei, tuo kuulosti ja näytti huimasti paremmalta kun läpikävin sitä päässäni. Hyvä on, läpikäyn sitä vieläkin päässäni, mutta kykenen silti kirjoittamaan samalla.

Joka tapauksessa, odotellessani uutta työpaikkaa/rattopojan elämääni olen saanut tutustua tuleviin yliherroihinne. Joukko intialaisia on täällä opiskelemassa asiakkuuksien ihmeellisyyksiä meillä ja asiakkaan luona.

Mitä voin kertoa heistä? Idiootteja, mutta toisaalta eivät sen idiootempia kuin suomalaiset idiootitkaan, joten ei tarvitse hävetä. Paitsi tätä yhtä tapausta joka ottaa mukin hyllystä, juo siitä vettä ja laittaa mukin takaisin hyllyyn pesemättä tai huuhtelematta sitä. Ja jos kuvittelette että joku sanoo asiasta tai pesee mukin hänen puolestaan, te ilmeisesti ette tunne paikallisia alkuasukkaita.

Eipä silti, kollega joka opettaa heitä kyseli small talkin yhteydessä kuinka usein he käyvät kotimaassaan? Vastaus oli suunnilleen ”Äijä, miksi svidussa me mentäisiin jonnekin svidun vinkuintiaan? Svidun likaista, svidun kuumaa, svidun tunkkaista ja kaikki paikat täynnä svidun maalaisia. Sviddu. En mä opiskellut sviddu Euroopassa sviddu sinne palatakseni, sviddu kato nääs.”

Loppuun vielä siltä varalta, että joku luulee että en halua tehdä fyysistä hommaa: tässä hakemukseni siivojaksi vuodelta 2005.

Millaista_työtä:        päivä
Millaista_työtä:        ilta
Millaista_työtä:        viikonloppu
kertaa/vk:
h/pv:
klo mistä:
klo mihin:
Määräaikaista asti:
Haen työtä :    Espoo
Ammattitaitosi _toimistosiivous:        tyydyttävä
Ammattitaitosi _kiillotus:      huono
Ammattitaitosi _yhdistelmäkone: huono
Ammattitaitosi _peruspesu ja vahaus:    huono
Ammattitaitosi _ikkunoiden pesu:        huono
Ajokortti :     kyllä
auto:           ei
Työkokemus siivousalalta:       Iss Servisystems 22.6.1995-19.8.21995,
petaaja
Kielitaito_suomi:       hyvä
Kielitaito_ruotsi:      tyydyttävä
Kielitaito_englanti:    hyvä
Terveydentila:  hyvä
Nykyinen työpaikka ja työtehtävä:       Opiskelija
Voit kuvata itseäsi vapaasti:   En ehkä vielä osaa kaikkea siivousalalta, mutta olen valmis oppimaan ja työskentelemään ahkerasti ja tunnollisesti.
Voisin siis kuvailla itseäni termillä ”kehityskelpoinen”.

—–

En ole välttämättä ylpeä ”kehityskelpoinen” kohdasta, mutta en viitsinyt laittaa ”kulutin juuri viimeisen latinkini, minulla ei ole töitä, en halua palata kotiin Kainuuseen peräkammariin työttömäksi, palkatkaa edes säälistä”. En ikävä kyllä saanut heiltä yhteydenottoa, mutta kaksi viikkoa tuosta eteenpäin sai kutsun vuokratyöfirman haastatteluun, ja sille tielle sitten jäätiinkin.

Mutta olisin ollut NIIN kehityskelpoinen siivooja…noh, heidän häviönsä.


Täällä taas 000461

maaliskuu 9, 2015

”Ja he kaikki kokoontuvat jalkojeni juureen ja he huutavat: miksi et kirjoita? Mitä merkitystä on helvetillä, jos sielut siellä eivät voi lukea onnettomasta jolla menee vielä huonommin?”

”Ja minä vastaan: on ollut vähän kiireitä töissä, sitten tuli loma, sitten tuli kuumeilua ja sitten tuli lisää kiireitä ja keitä te ihmiset muuten olette?”

Katekismus bloginpitäjän mukaan, jakeet 1-2.


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.