Lyhyitä tarinoita 19

maaliskuu 12, 2015

Minä en ole hirviö.

Tehdään se nyt heti alkuunsa selväksi.

Ei naisia eikä lapsia. Jossain pitää rajan mennä.

Siksi minä oikeastaan nyt tulin.

Tai siis siitä tämä alunperin sai alkunsa.

Entinen työnantajani, jonka nimeä en saa sanoa todistajansuojeluohjelmani sääntöjen mukaisesti, ei ymmärtänyt tuota. Eikä hän ymmärtänyt miksi se on väärin.

Joten lopulta jouduin tekemään omat johtopäätökseni… ja lyhyesti, kuten jo mainitsin: todistajansuojeluohjelma.

En kai minä vaan kyllästytä? Nimittäin tarina ei lopu tuohon.

Minä en ole tyhmä, mutta minä en myöskään ole tarpeeksi fiksu kouluihin. Siten minä ajauduin ex-ammattiini.

Ja vaikka ne mitä sanovat, todistajansuojelun tarjoamat hommat eivät ole hääppöisiä. En halunnut ojankaivajaksi ja toimistohommiin minusta ei ollut.

Mutta siinä verkostoituu. Tai siksi kai ne kutsuvat sitä, kun tapaat yllättäen vanhoja tuttuja, jotka myös ovat mukana ”ohjelmassa”.

Jotkut heistä työskentelivät firmoissa, joilla kuulemma oli kysyntää taidoilleni.

Joten tässä sitä ollaan.

Ennen kuin aloitan, minun tulee lukea tämä ilmoitus. ”Käyttöehtojen kohta 6D: ”Sitoudut myös siihen, että et kierrä, poista, muuta, deaktivoi, heikennä tai estä palvelun sisällön suojauksia. Mikäli et hyväksy näitä käyttöehtoja, sinun ei tule käyttää palvelua.

Mikä tuossa oli niin vaikeaa? Miksi asensit selaimeen sen laajennuksen?

Mutta kerran kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kertasi, saat valita itse: polvi vai sormet?


Edelleen täällä 000462

maaliskuu 10, 2015

Jutellaanko vaikka töistä?

Työnhaku jatkuu edelleen.

Eräs vuokratyöfirma lähettelee minulle ahkeraan työtarjouksia ”perustuen aiempiin työhakuihini”, josta heille kiitos.

Mutta sairaanhoitajan paikka on pikkaisen koulutukseni – ai niin ja myös hakujeni – ulkopuolelta.

Yksi työhakemus on kuitenkin jo vetämässä, joten peukut ristiin. Ongelma on edelleen Turku: täällä ei oikein ole alan hommia, mutta Helsinkiin en vielä viitsisi muuttaa. E on sanonut että jos hommia ei löydy, niin hän voi laajentaa Helsinkiin ja voimme mennä samalla autokyydillä.

Jos hänen bisneksensä tästä vielä kasvaa, hän tulee ansaitsemaan niin naurettavia summia että alan myymään hänelle seksuaalisia palveluksiani ruokaa ja ylläpitoa varten.

Okei, tuo kuulosti ja näytti huimasti paremmalta kun läpikävin sitä päässäni. Hyvä on, läpikäyn sitä vieläkin päässäni, mutta kykenen silti kirjoittamaan samalla.

Joka tapauksessa, odotellessani uutta työpaikkaa/rattopojan elämääni olen saanut tutustua tuleviin yliherroihinne. Joukko intialaisia on täällä opiskelemassa asiakkuuksien ihmeellisyyksiä meillä ja asiakkaan luona.

Mitä voin kertoa heistä? Idiootteja, mutta toisaalta eivät sen idiootempia kuin suomalaiset idiootitkaan, joten ei tarvitse hävetä. Paitsi tätä yhtä tapausta joka ottaa mukin hyllystä, juo siitä vettä ja laittaa mukin takaisin hyllyyn pesemättä tai huuhtelematta sitä. Ja jos kuvittelette että joku sanoo asiasta tai pesee mukin hänen puolestaan, te ilmeisesti ette tunne paikallisia alkuasukkaita.

Eipä silti, kollega joka opettaa heitä kyseli small talkin yhteydessä kuinka usein he käyvät kotimaassaan? Vastaus oli suunnilleen ”Äijä, miksi svidussa me mentäisiin jonnekin svidun vinkuintiaan? Svidun likaista, svidun kuumaa, svidun tunkkaista ja kaikki paikat täynnä svidun maalaisia. Sviddu. En mä opiskellut sviddu Euroopassa sviddu sinne palatakseni, sviddu kato nääs.”

Loppuun vielä siltä varalta, että joku luulee että en halua tehdä fyysistä hommaa: tässä hakemukseni siivojaksi vuodelta 2005.

Millaista_työtä:        päivä
Millaista_työtä:        ilta
Millaista_työtä:        viikonloppu
kertaa/vk:
h/pv:
klo mistä:
klo mihin:
Määräaikaista asti:
Haen työtä :    Espoo
Ammattitaitosi _toimistosiivous:        tyydyttävä
Ammattitaitosi _kiillotus:      huono
Ammattitaitosi _yhdistelmäkone: huono
Ammattitaitosi _peruspesu ja vahaus:    huono
Ammattitaitosi _ikkunoiden pesu:        huono
Ajokortti :     kyllä
auto:           ei
Työkokemus siivousalalta:       Iss Servisystems 22.6.1995-19.8.21995,
petaaja
Kielitaito_suomi:       hyvä
Kielitaito_ruotsi:      tyydyttävä
Kielitaito_englanti:    hyvä
Terveydentila:  hyvä
Nykyinen työpaikka ja työtehtävä:       Opiskelija
Voit kuvata itseäsi vapaasti:   En ehkä vielä osaa kaikkea siivousalalta, mutta olen valmis oppimaan ja työskentelemään ahkerasti ja tunnollisesti.
Voisin siis kuvailla itseäni termillä ”kehityskelpoinen”.

—–

En ole välttämättä ylpeä ”kehityskelpoinen” kohdasta, mutta en viitsinyt laittaa ”kulutin juuri viimeisen latinkini, minulla ei ole töitä, en halua palata kotiin Kainuuseen peräkammariin työttömäksi, palkatkaa edes säälistä”. En ikävä kyllä saanut heiltä yhteydenottoa, mutta kaksi viikkoa tuosta eteenpäin sai kutsun vuokratyöfirman haastatteluun, ja sille tielle sitten jäätiinkin.

Mutta olisin ollut NIIN kehityskelpoinen siivooja…noh, heidän häviönsä.


Täällä taas 000461

maaliskuu 9, 2015

”Ja he kaikki kokoontuvat jalkojeni juureen ja he huutavat: miksi et kirjoita? Mitä merkitystä on helvetillä, jos sielut siellä eivät voi lukea onnettomasta jolla menee vielä huonommin?”

”Ja minä vastaan: on ollut vähän kiireitä töissä, sitten tuli loma, sitten tuli kuumeilua ja sitten tuli lisää kiireitä ja keitä te ihmiset muuten olette?”

Katekismus bloginpitäjän mukaan, jakeet 1-2.


Lyhyitä tarinoita 18

helmikuu 10, 2015

Kuka lukeekaan tämän: tämä on tunnustukseni murhasta tai viimeiset sanani.

Jos en ole enää elossa, tietäkää että olisin voinut olla jotain uutta. Olisin voinut olla yhdistäjä, meitä erottavien rajojen rikkoja.

Jos olen yhä täällä, jätän kohtaloni teidän haltuunne.

En kiroa kohtaloani, vaikka tämä ei olekaan mitä siltä odotin. Mutta otan sen vastaan silti rauhallisesti, toivoen vain että minulla on aikaa lopettaa tämä kirjoitukseni.

En ole aina ollut tällainen. Kerran olin normaali.

Mutta sitten hän teki sopimuksen itse paholaisen edustajan kanssa. Opettaa minut puhumaan tai sitten menettää päänsä.

Hölmö, hölmö mies, varmaan sanotte. Epätoivoinen, sanon minä. Hän teki mitä teki rakkaitensa vuoksi. Hän sai suuren summan rahaa etukäteen.

Hän yritti. Se teidän tulee tietää. Oliko syynä hänen kunniantuntonsa, vai hänen herransa muiden maaorjien jatkuvat vierailut? En tiedä. Mutta hän yritti.

Tavallaan hän onnistui. Näyttäessään minulle uudestaan ja uudestaan sanoja lasten kuvakirjoista aloin oppia. En puhumaan, mutta opin yhdistämään kuvan omituisiin symboleihin niiden alla. Opin kirjoittamaan!

Opin lisää sanoja kuuntelemalla heidän puhettaan, ja sitä kautta opin kauhean totuuden: hän aikoo tappaa minut. Hän aikoo lavastaa sen siten että pillastuin ja löin pääni.

Hän tekee sen koska hän ei halua kuolla. Ja minä teen mitä teen koska minäkään en halua kuolla.

Kuulen hänen avaavan tallin ovea.

Tietäkää myös että yritin estää tämän kaiken. Minulla on vain yksi mahdollisuus potkaista häntä. Kunpa hän olisi oppinut itse lukemaan. Nyt hän tu


Virallinen toimistoaika ohi 000460

helmikuu 5, 2015

Kissa on nyt lähtenyt…hetkeksi.

Vaikka rakkauselämäni onkin nyt vähemmän kriittisen silmän alla, niin silti…hitto, minä kaipaan sitä karvapalloa.

Voitte muistuttaa minua tuosta lauseesta sitten kun se tulee seuraavan kerran meille; jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, vierailu tulee kestämään vuoden.

Se rakkaudesta ja sitten työjuttuihin.

Lyhyesti: yhä työpaikka hakusessa ja uudet ohjelmointitaidot opiskelun alla. Kovasti olen yrittänyt verkostoitua LinkedInin kautta, eli jos asiantuntijoita on uskominen, se on jo puolet uuden paikan löytymisessä.

Firman yt:t etenevät voimallaan ja niitä ei voi pysäyttää. Edelleenkään en valita niistä, mutta olisin kyllä toivonut eräältä meidän isoista pomoista pikkaisen pelisilmää: 99% meistä on menettää työpaikkansa, ja hän lähettää aamulla isolla jakelulla sähköpostin otsikolla ”Tänään yhtiön kvartaalituloksen julistus! Hyvältä näyttää! Kaikki seuraamaan julkistusta!”

Koska minut kasvattivat hienot ihmiset, jätän kirjoittamatta mitä ajattelin hänestä. Koska uskon että teidätkin kasvatuksenne oli kunnollinen, kukaan ei mainitse mitään siitä että kohtahan minun ei tarvitse kärsiä hänestä.

Ja vielä: yritän vuorotella blogissani lyhyiden tarinoiden ja henkilökohtaisuuksieni kanssa. Toistaiseksi olen pitänyt lyhyistä tarinoista enemmän, koska elämäni on muuttunut seesteisemmäksi parisuhteen myötä, mutta mielikuvitusmaailmani on aktivoinut (saatte arvioida tuota ihan miten haluatte).

Vai tulisiko tarinoille perustaa oma bloginsa?


Lyhyitä tarinoita 17

tammikuu 29, 2015

(En yritä väittää että olisin keksinyt tämän idean itse. Tämä on itse asiassa jatkoa Joe R. Lansdalen tarinalle ”Island”. Teidän ei ole pakko lukea sitä, mutta se taustoittaa.)

Minä selvisin, isä.

Senhän sinä jo tiedätkin. Mutta et sitä miten.

Kun he hyökkäsivät kimppuuni, tein vain sen minkä pystyin: käytin älyäni.

Esitin heille yhden kysymyksen. Se pysäytti heidät tarpeeksi kauaksi aikaa, että saatoin esittää toisen, ja kolmannen, ja neljännen ja lopulta olimme saavuttaneet yhteisymmärryksen.

Shhhhhh. Ei herätetä muita. Ei vielä. Meillä on vielä puhuttavaa.

Kaikki ne halveksimasi kirjat auttoivat, kun selitin miten näin tilanteemme. Tiesitkö että he kaikki olivat kuin minä? Tai oikeastaan olivat olleet. Muutama vuosi siellä pyyhki sivistyksen pintakerroksen ja jätti vain ihmispedon.

Te olitte varmaan niin ylpeitä. Kärpästen herra tosielämässä. Niin se varmaan myytiin sinulle. Mutta isä, minäkin olin lukenut sen kirjan. Ja paljon muita.

Joten minä ymmärsin heitä ja he minua.

Siksi kysyin heiltä ”ketä te vihaatte eniten?” Se pysäytti heidät. Sitten kysyin ”kuka kaipaa internettiä? Kuka kaipaa pelikonsoliaan? Kuka kaipaa lukemista?”

Me kaikki, isä, me kaikki.

Oikeasti nyt. Shhhhhhhh.

Te aikuiset luulitte olevanne niin fiksuja: laitetaan nörtit tappamaan toisiaan saarelle, ja henkiinjääneet ovat kovista kovimpia. Oikeasti te laitoitte sinne älykköjä, joilla oli vuosien strategista kokemusta netissä käydyistä sotapeleistä ja pelien hiomat reaktiokyvyt.

Aika pian myös sen viidakkohelvetin karaisemat kehot ja mielet.

Teimme suunnitelman ja odotimme.

Ja eräänä päivänä kun he avasivat portit, me hyökkäsimme heidän kimppuunsa. Et varmaan ole kuullut siitä. Ensinnäkään henkiinjääneitä ei ollut ja toisekseen en usko että emoyhtiö tahtoo ikävää mediahuomiota. Osakkeenomistajat kun ovat niin herkkiä verelle.

Oikeastaan tahdon kiittää sinua isä. Sinä teit minusta miehen, laumanjohtajan.

Mutta laumassa voi olla vain yksi sonni, isä. Se olen minä nyt. Joten sinusta tulee nyt härkä.

Tiedäthän sinä miten se tapahtuu, isä?

Nyt voit huutaa.


Lyhyitä tarinoita 16

tammikuu 22, 2015

Viimeiset parituhatta vuotta ovat olleet…haastavia, ja sanon sen todella vähätellen.

Kuvitelkaa itse että olette ensin vuosituhansien ajan se jota palvotaan ja josta pidetään, ja sitten yhtäkkiä tulee tämä nousukas Israelista ja voi hän on niin komea ja ooh hän on niin charmantti ja uuh onpas hän niin ihan radikaali.

Mokoma partajeesus vei voiton meistä kaikista. Tiedän, olisi pitänyt ottaa hänet vakavammin mutta siis…oletteko te nähneet hänet? Oikeasti? Kaunis poika joka osaa pari taikatemppua. ”Tänään täällä, huomenna ristillä”, kuten me sanoimme aina hänenlaisistaan.

:huokaus:

Toiset meistä selvisivät paremmin, toiset huonommin. Minä…selvisin. En tiedä minne muut menivät enkä oikeastaan ole kiinnostunut tietämään.

Onnistuin saamaan sen verran palvontaa, että jotenkin pystyin olemaan. Kerjäläiset eivät voi olla kovinkaan kranttuja saamistaan armonpaloista, joten en välittänyt keneltä sitä sain.

Mutta minä selvisin. Voi kyllä, minä selvisin!

Tiesin että kunhan odotan vain tarpeeksi kauan, tämän nousukasjumalan suosio kyllä hiipuu, ja ihmiset muistavat kuka on todellinen jumalatar!

Hah! Nemesis oli narttu ja niin olen minäkin!

Kun aikaa oli kulunut, olin jälleen seurapiirien suosikki; salaperäinen madame, jonka todellisia kasvoja kukaan ei nähnyt naamion takaa, mutta jonka juhlien kutsuja himoittiin, siis lähes yhtä paljon kuin hänen huomiotaan!

Mutta nekin ajat loppuivat, ja olin vähällä kadota taas. Ei tällä kertaa, päätin, ei todellakaan tällä kertaa.

Levitin kuviani kaikkialle ja onnistuin käynnistämään uuden palvonnan muodon nimeltään ”furry”; ihmiset pukeutuivat näyttääkseen minulta, ollakseen kuin minä!

Tämän kautta opin uudesta asiasta, jossa maailman tietokoneet ovat yhteydessä toisiinsa. Internet; kai olette kuulleet siitä?

Vaikka olinkin vanha, uskolliseni muistivat minut ja mitä olen tehnyt heidän hyväkseen.

Pyysin heiltä vain muutaman pikku palveluksen…ja nyt minulla on tuhansia seuraajia ”maailman hauskimmat kissavideot”-kanavallani.

Ja he kaikki rakastavat minua.

Vain minua.


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.