Mir ist kallt – Avaruusasemalla ei tarkene 00166

marraskuu 30, 2011

Sanokaa kun ette enää jaksa lukea saagaa Saksan Amazonista.

Nyt on tarinavuorossa kamppailuni Googlen kääntäjän kanssa.

Halusin kääntää lauseen ”voinko saada postimaksut takaisin teiltä?” (lähetin paketin omilla rahoillani ja ajattelin kysäistä kompensaatiota Amazonilta).

Laitan tuon kääntäjään ja sieltä tulee ”Kann ich das Porto zurück zu dir?”

Koska it-ammattilaisena en luota tietokoneisiin, tietokoneen kautta käytettäviin ohjelmiin tai tietokonettä käyttäviin ihmisiin, käänsin tuon saksasta suomeksi.

”Voinko palauttaa postikulut sinulle?”

Wunderbar.

Monen nöff-nöff-woof-woof-schweinehund eli siansaksa-kokeilun jälkeen sain varmaan todella tyhmältä kuulostavan kysymyksen aikaiseksi.

Uskoakseni se meni suht’ oikein, sillä sain vastaukseksi ”Kun palaat saapuu, me järjestämme palauttaa tavaroiden palauttaa arvon ja suunnitellut sinulle postikulut.”

Ensi kerralla vaivaan suoraan saksankielentaitoisia alte kameraden.

Mainokset

Lempeän pimeyden viimeisiä riekaleita hihansuista vielä ravistellaan 00165

marraskuu 30, 2011

Juuri kun luulin että episodi Saksan Amazonin kanssa olisi ohi…niin ei.

Sain jotenkin sumplittua miten palautuspaketti saadaan aikaiseksi Rammsteinin soidessa päässäni tauotta ja Google-kääntäjän nököttäessä nenäni edessä tietokoneruudulla.

Tai ainakin uskoisin mitä ”laittaa paketti tarra ja lähettää meille”-käännös tarkoittaa.

Mutta pimeyden tango on vielä kierrähtämättä; Saksan Amazonin ILMAINEN palautus koskee VAIN saksalaisia.

Äusländerna mussen bezahlen selbst! (Uskoakseni tuo on oikeaoppinen Suomi-Rammstein-käännös)

Joten nyt edessä on taas homonyymisti Googlen kääntäjä ja ”palautin teille paketin. Miten saan postikuluni, jotka muuten olivat yhtä kalliit kuin koko Rammsteinin pakettinne, takaisin teiltä?”

Mutta jotenkin tämä viha lämmittää kivasti sisältä.

Aina kun tuntuu ankealta, lausun mielessäni taikasanat ”kilisee, kilisee amazon-tilaukset, hölskyen, rikki mennen…” ja taas on mukavan vihainen olo, mmmm-mm.


Nyt tullaan lempeästä pimeydestä ja rytinällä 00164

marraskuu 29, 2011

(Tai kuten tahtoisin otsikoida tämän mutta en kykene koska se ei kuitenkaan kuvaa itse juttua, mutta hei, google-osumat: ENSI KERTAA PIISKAA)

Tahdon kiittää Saksan Amazonia. Ihan oikeasti. Siksi valmistelin kiitospuheen heille:

”15. syyskuuta 1944. Joillekin se on vain yksi päivämäärä muiden joukossa, joillekin se on enemmän.

Jollekin saksalaiselle sotilaalle se oli enemmän.

Hänelle se merkitsi pakenemista keskellä talvea ja vieläpä entisiltä sotakavereilta. Uskon että hän varmaan kirosi kohtaloaan ja vannoi että jonain päivänä hän, tai viimeistään joku hänen jälkeläisistään kostaa suomalaisille pettureille.

Mutta vuodet vierivät, ja Lapin sota oli pian enää vain muisto monille. Paitsi yhdelle.

Hän muisti miten pappa joutui hiihtämään umpihangessa verenhimoisten porojen napsiessa kantapäitä ja tonttujen heitellessä lumipalloja Joulupukin nauraessa räkäisesti reestään yläilmoissa.

Hän muisti, ja hän aikoi vielä kostaa papan puolesta. Ja hänellä oli aikaa odottaa samalla kun hän työskenteli Amazon.de:n pakkaajana.

Kunnes mahdollisuus tuli. Joku suomalaispiru tilasi kolme lasia.

Särkyvää, herkkää, varoen käsiteltävää lasia. Joka hänen siis oli paketoitava hyvin. Ettei vaan mitään tapahtuisi.

Mutta jos hän laittaisi lasit yhteen pikkupakettiin ilman mitään suojia tai kiinniteippausta, ja sitten tämän pikkupaketin hiukan isompaan pikkupakettiin ja rutistaisi sitten nurkkaan jonkun pikkupaperin eristeeksi…kuka voisi syyttää häntä oman työnsä tekemisestä?

Tämä on sinulle pappa, viimeinkin saat kostosi! Veri tulee lentämään lasinsirpaleissa!

Joten ymmärrätte jos en ollut niin kovin yllättynyt kuullessani iloisen kilinän hakiessani pakettia postista.

Ja en ollut ihmeissäni kun näin paketin sisällön (muuten, lasipalapelit. Ihan vaan siis ilmaisena vinkkinä. Tai oikeastaan tyydyn tekijänkorvauksiin).

Olin tosin hetken aikaa jossain määrin kauhuissani kun kävin vessassa nro. 2:lla ja huomasin käteni olevan verinen pyyhkimisen jälkeen. Onneksi kyseessä oli vain haava sormessa.

Ja minä suutuin niin kauheasti että unohdin että vielä muutama tunti sitten oli emoillut tunteideni kanssa ja angstaillut auringonvalonpuutetta.

Vihani musta lanka johdatti minut, jos ei nyt takaisin valoon, niin ainakin parempaan pimeyteen kuin ennen.

Ja tiedättekö mitä? Pimeälle puolella ON keksejä. Suklaapisaroita itse asiassa. Ja nyt toinen työkaverini toi ”joulunaluslahjuksena” matkoiltaan lisää pullaa.

Lisäksi kun aloin täyttämään palautuslomakettanne Googlen kääntäjän kautta, raivoni aikaansai spontaanin uuden tummanpunaisen värin ilmestymisen silmieni verisuoniin. Voi hyvänen aika että te olette osanneet tehdä siitä monimutkaista! Se siitä saksalaisesta järjestelmällisyydestä, eikö, heh heh?

Tuo myöskin muuten antaa osviittaa siihen miksi ”anna palautetta toiminnasta”-palautteeni on täynnä termejä kuten ”saunatonttuja joukkolahtaavat, kristalliyötä toistelevat nahkapöksyiset krautit!!!” ja ”Hamelnin pillipiiparin putkiaivoiset pilipalipilittäjä-äpärät!!”

Viha. Se on fantastista.

Siksi lähetän pakettini teille takaisin juuri siinä kunnossa kun sen sain, samoilla täytteillä.

Joskin anteeksiantamisen ensimmäisenä askeleena teippasin kiinni kahden sormen mentävän aukon pakettini pohjassa, jotta te vuorostanne ette saisi lasimurskaa nahkaisille maihinnousukengillenne.

Vihaten teitä,

Termostaattori”


Nyt mennään lempeään pimeyteen ja rytinällä 00163

marraskuu 28, 2011

Ajattelin viettää hiljaiseloa, mutta sitten tapahtui ei-nyt-niin-kauhistuttavan-eri-tavalla kuin tässä Oglaf.com:in stripissä.

Pimeys on saanut jo minusta yliotteen. Se ei tapahtunut kaatumalla päälleni rymisten, samalla kun ihmettelin mikä on tämä varjo joka tuntuu kasvavan takanani ja SEHÄN TULEE PÄÄLL—.

Kaikki oli ohi yhdellä huokaisulla.

Vaikuttaa siltä että tänä vuonna en tuijota mustaan kahviini miettien että se ei ole muuta kuin heijastus sielustani.

Sen sijaan tuijotan kahviini koska…whatever.

Sana kadulla on että apatia on uusi depressio. Tiedän koska kirjoitin sen itse.

Joten pikakelaten: vitsi-vitsi–hassuhko anekdootti-vitsi-johtopäätelmä.

Lopetus (ja sekin Oglaf.com:ista).


Torstainen työsentrinen K&V-tuokio 00162

marraskuu 24, 2011

Kysymys: Termostaattori, vietit puolitoista päivää alkuviikosta sairaslomalla. Viikko on jo ylittänyt puolivälin. Millainen on olosi työviikon ollessa jo lähes ohi? Aikaa on siis jäljellä vain yksi päivä. Ja muistutan vielä että työskentelit alle täyden työviikon.

Vastaus:

Kiitokset Tealle.


Steve Jobs vihata itseänne 00161

marraskuu 22, 2011

Jos luulette että annan noinkin hyvän hakutermin mennä hukkaan, olette luultavasti ihan väärässä blogissa.

Vietän tällä hetkellä ”kuumeetonta päivää” kotona.

Normaalisti halveksuisisin itseäni tällaisen heikkouden julkisesta paljastamisesta sekä kanssatöläisteni pulaan jättämisen vuoksi.

Niin, normaalisti.

Mutta en ole vieläkään saanut Työn sankari-mitalikakkukahvejani viime kerralta kun viisi viikkoa käytännöllisesti katsoen keräsin keuhkonpalasia poskiini myöhemmin salaa pois syljettäväksi, ja oloni oli kuin ylijajetulla, kerran syödyllä kukkasella.

Enkä koe että siitäkään olisi yhtiölle hyötä  että olisin ”potilas 0” työpaikallani ja tartuttaisin muutkin.

Lisäksi minulla on taas treffit huomenna. Saman naisen (tai siis olen ymmärtänyt leikkauksen oleva pian) kanssa.

Silti taivas on paikoillaan ja maailma radallaan.

Olenkohan minä oikessa blogissa?


Perjantai, päivä muiden joukossa 00160

marraskuu 18, 2011

Jälleen kerran hyvän markkinavoimat osoittautuivat vahvemmiksi kuin pahuuden protektionistiset kauppasopimukset. Ich liebe Saksan Amazon (”zubehör”, hihihihi.)

Onnistuin muuten kaksinkertaistamaan kävijälukuni mainitsemalla lonkeropornon eilen.

Tiedän että useimpia voi huijata kerran, joitain voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia et voi huijata koko aikaa. Aiemmin en vain tajunnut miten iso luku ”joitain” on.

Ihan vain sen vuoksi että olen anteliaalla päällä jaan tämän linkin, mutta varoitan, siellä on lonkeroita.

Tänään on muutenkin omituinen päivä. Miksi kutsutaan tätä tunnetta kun aivoissa tuntuu olevan enemmän dopamiinia kuin hermesetasta? Tuntuu omituiselta.

Muistelen että termi saattoi alkaa ”on—”, mutta kaikki ”päänsisäinen ääni – pään ulkopuolinen ääni – päänsisäinen ääni”-sanakirjastani löytyvät termit ovat ”ongelma”, ”onnettomuus”  ja ”onkero-orno”.

No, kaipa se joskus selviää.

Hyvää yötä, kuu.