1. Ensinnäkin nämä.
Lehtokotilot, kohtaamme jälleen. Tai siis emme, koska minä en mene 100 metriä lähemmäksi noita itse saatanasta siinneitä limaisia hirvityksiä jotka tulisi tappaa tulella, jotta ne palaisivat Helvetin lieskoihin joista ne saapuivatkin! Ällöjä!
2. Asiakkaiden tyhmyyttä.
Jonain päivänä minä vielä päätän että oikeastaan minullahan loppuvat työt kohta, joten annas kun kerron mitä mieltä oikeasti olen, ja sitten kadun sitä heti.
”Niin ja sitten minä tahtoisin sellaisen kehitysidean viedä eteenpäin siellä että kun teiltä tulee jokin ongelma ratkaistuna takaisin, niin sitten kun minä menen kokeilemaan ohjelmaa, niin se ei välttämättä toimikaan. Niin että te voisitte laittaa siihen viestiin sellaisen viestin että onko tämä oikeasti ratkaistu, vai pitääkö minun vielä tehdä jotain. Kun en minä ehdi lukea sitä ratkaisukenttää ja uskon että moni muukaan ei ehdi, niin tällä tavalla voitaisiin säästää meidän käyttäjien aikaa.”
Vastasin asiakkaalle koko että minäpä laitan viestiä eteenpäin, koska pro.
Joku vähemmän ammattimainen olisi kysynyt ymmärtääkö hän A) ratkaisu-kentän merkityksen?, B) että hänen majesteettinsa voi käyttää 5-15 sekuntia lukea ratkaisun ja C) että hän on idiootti?
Mutta minä pro.
Hauskinta oli että hän kuulosti siltä että oli juuri saavuttanut räjähdyspisteensä, mutta pidätteli sitä koska palveluvalikossa ei ollut kohtaa ”Haluatko kiljua?”
Sitten oli eräskin salasanan vaihto, jonka dialogi meni suunnilleen näin.
Minä: Uusi salasanasi on Sadepilvi.
Firman oma it-ammattilainen: Sädepilvi…ei tämä mene läpi.
Minä: (…säde..? Kuulin varmaan väärin) Siis Sadepilvi, ensimmäinen s isolla.
Joku jonka tulee hankkia kuulokoje: Sädepilvi, isolla s:llä, ei vaan hyväksy.
Minä: Ei vaan Sadepilvi, isolla s:llä.
Hän joka ansaitsee enemmän kuin minä koska maailma ei ole reilu: Sädepilvi, iso s. Ei onnistu.
Minä: S-a-d-e-p-i-l-v-i. Iso s.
Millo hänen pääse varjo sattuu tuon pienen närreen kohal, nii sillo hänest tullookii it-ammatilaine: S-ä-d-e-p-i-l-v-i, iso S. Ei…
Minä: Sadepilvi, se mikä tulee taivaalta, veden ensimmäinen muoto (huidon refleksinomaisesti puhelimeen. Kaikki luulevat että olen viimein napsahtanut ja hätistelen näkymätöntä hyttystä).
Kelatkaa tää elää tälleen joka päivä: Aaa joo, Sadepilvi…
Tiedän että olen ryöstöviljellyt tätä vitsiä, mutta kerrankin minulla olisi ollut syytä kysyä ”millainen sää teidän planeetalla on?”
3. Lintujen raivoa
Lintu p*skansi pyöränsatulalle, tai siis pehmusteelle. Eikä edes silleen ohimennen, vaan ilman CSI: Turku-ryhmääkin näin että satulalle oli istuttu, pruutattu oikein hartaasti ja sitten lennetty pois. Oli pakko pestä pehmuste pesukoneessa.
En muista varmasti, mutta minusta Linnut-elokuva alkoi näin.
4. Teknisen tietotaitoni hiipumista
Makuuhuoneen digiboksista kuului ääni, mutta kuvaa ei näkynyt.
Minä olisin halunnut ostaa kokonaan uuden television (jos olette mies, murahditte ymmärtäväisesti. Jos ette, en edes yritä selittää tätä logiikkaa), mutta E ei anna (kts. edellinen lause).
Tiedättekö ne kauppojen halvat muutaman kympin digiboksit? Juu niitä ei enää ole.
Joten ostin [ETTÄKÖ OIKEIN SATA MARKKAA!?] maksavan boksin.
Tuon sen kotiin, laitan sen paikoilleen ja…en kyllästytä teitä lopputuloksella.
Seuraavaksi uuden [ETTÄKÖ OIKEIN SATA MARKKAA!?] maksavan scart-johdon ostoon, koska E ei edelleenkään anna minun ostaa uutta televisiota.
5. tiellä olevia ihmisiä
Maan ihmiset! Se millä astutte kuolevaisinne jalkoinenne on julkinen tie, tarkoitettu sekä polkupyöräilijöille että jalankulkijoille. Jalankulkijoille itse asiassa on sivussa oma jalkakäytävä. Se ei ole teidän yksityinen kuhertelunurkka/rivitanssin kylmäharjoittelupaikka/keskusteluryhmän kokoontumisajo/jotain muuta mitä te kuvittelette, mitä?
Ja toisekseen polkupyöräkaista on polkupyörille. Jos oli pakko laittaa korkokengät jalkaan ja haluatte kävellä siinä keskellä, minä tulen pelottelemaan teitä polkupyöränkellollani ja/tai hipaisemalla teitä olkapäälläni ajaessani äänennopeudella ohi.
Koska toisinaan en ole pro.
Kirjoittaja: termostaattori 
Mielenkiinnotonta 