Ensin kuitenkin kiitokseni tsekkiläiselle servicedeskille, ja sen palveluhenkiselle työntekijälle, joka kärsivällisesti auttoi minua maailman älyvapaimman tietoturvavipstaakkelin kanssa. Hänen ansiostaan voin nyt kävellä aasinsiltoja pitkin.
Mutta ettehän te tuota tulleet lukemaan (josta puheenollen tiedoksi tuntemattomalle googlettajalle; ei ole olemassa ”porno-termostaatteja”. Olen varma, koska jos olisi, minulla ei olisi aikaa kirjoittaa tätä blogia.)
Jouluaatto meni yllättävän kivuttomasti; ilmeisesti joulun taikaa oli, että kestin ja jopa nautin perheen läheisyydestä neljän seinän sisällä kauhean jouluhössötyksen alla. Perheenpää yritti saada minua pysymään samojen neljän seinän sisällä myös joulupäivän, mutta päätin säästää onneni sekä hermojeni yhtäaikaisen koettelun johonkin tärkeämpään.
Joululahjat taasen olivat katkeransuloinen koettelemus: sain 95% mitä olin pyytänyt, 4% mitä en ollut odottanut ja ilahduin siitä, mutta se kurja 1%…jos joku kysyy mitä haluat ja vastaat hänelle kirjallisesti, ja liität mukaan linkit, kuvan ja maininnan siitä mitä paketin sisällöksi pitää merkitä että se pääsee Schengen-maahan, niin mitä luulette tapahtuvan?
Montypythonit, totta kai eli saatte ”jotain aivan muuta”.
Onneksi, ja en kykene pelkin sanoin kuvailemaan miten onnellinen olen siitä että minulla on tällaisia ystäviä, joku oli käynyt katsomassa facebookin päivityksestäni mitä halusin joululahjaksi ja osti minulle sen. Kiitos.
Voi olla että kuulostan kiittämättömältä & ahneelta p*skiaiselta, koska tuolla jossain on ihmisiä jotka leikkivät edelleen analogisilla ananasvuohilla.
Mutta ostin reilun kaupan erilaisia joululahjoja, annoin hyväntekeväisyyteen ainakin oman kymmenykseni ja minä sentään annoin mitä pyydettiin, joten jos nukun edelleen yöni huonosti, se ei johdu siitä että maailman epäreiluus olisi minun syytäni.
Minua vain risoo se että annetaan ymmärtää mutta ei ymmärretä antaa.
Oikeasti joulupukki, tiedän mitä olen tehnyt, mutta sinä olet bisnesmies, minä olen bisnesmies, joten luulin että me voisimme päästä tässä jonkinlaiseen diiliin…
Mielenkiinnotonta 
Hetkinen… Sua siis harmittaa se, että et saanut sitä lahjaa, minkä sait sitten kuitenkin?
Sinä luet minun blogiani klo 6.57 keskiviikko-aamuna? Edelleen, muy impressario.
Jätin osan kirjoituksestani pois, jotta yhdistettyyn elämänkertaani/seksi-elämänoppaaseeni eli ”Miten rakastella kauniin internetin kanssa: tarinani” löytyisi ennestään lukemattomia juttuja.
Pointti (jonka siis jätin pois) oli että minä uskon tasaveroisuuteen ja -arvoon: minä en halua mitään keneltäkään mitä itse en ole tai ole valmis tekemään.
Joten kun minä kysyin tarkasti (ei tietenkään kyseiseltä henkilöltä) että mitä pitäisi olla k.o. henkilölle joululahjaksi, hommasin ne aikaa säästämättä, vaivaa nähden ja olosuhteita säätäen (siksi oli aika stressi joulun alla).
Kun minulta sitten kysyttiin mitä haluan, oletin että hei, reilu peli, minäkin saan mitä haluan näiltä henkilöiltä.
Ja kilinkellit: myönnän, ihan ok lahjat, mutta ostettu ohimatkalla nopeasti kaupan kassan vierestä varmaan viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa.
Jos kuulostan katkeralta, niin se johtuu siitä että ”epäreiluus” kaikissa olemassaolonsa muodoissa, koski se minua tai muita, on yksi niistä harvoista asioista jotka oikeasti saavat minun hiiltymään.
Jos ei kysytä mitään, homma ok.
Mutta jos minulta kysytään, niin oletan että sanaton suullinen sopimus on allekirjoitettu näkymättömällä musteella olemattomalle paperille.
:murinaa:
Mutta ensi jouluun on rapiat 360 päivää, todennäköisesti olen unohtanut koko jutun uudenvuodenaattoon mennessä 🙂
Annoit hyväntekeväisyyteen, annoit kymmenyksesi ja annoit mitä pyydettiin – nyt nukut huonosti?
Tuota, siksiköhän minäkin nukun huonosti…*lähtee nettiostoksille*
Itse asiassa nukun nyt hyvin, kiitos uuden 6-14 työvuoron ja puhtaan omantunnon. Vaikeaa on pysyä hereillä; tietyn pisteen jälkeen kahvikin vain väsyttää…
Kymmenykset voi myös ottaa ja käyttää itseensä. Hyvä lahja, parempi mieli. Miljoona kaivoa, mutta ei yhtään sadetta – mikä tässä logiikassa on vialla?
Olen ottanut sellaisen kannan että jos edes pikkaisen ja näennäisesti yritän parantaa maailmaa, olen oikeutettu myöskin kritisoimaan sitä.
Myönnetään että itsekin ihmettelen paikallista logiikkaa: miksi afrikkalaisiin kouluihin pitää hankkia koulupuvut, kun oppilailla ei ole edes kyniä ja vihkoja? Saisivat opetella sielläpäin uuden sanan: pri-o-ri-teet-ti.
Eikä aleta siitä miten tuo tulisi oikeasti tavata.