En ole niin luulossa kuin humallatte 000466

TJ 8.

Sitten viimeinen sammuttaa valot, sulkee oven perässään ja lähtee polkemaan Helsingintietä pitkin kohti auringonlaskua.

Ikään kuin viimeisenä (tai no ainakin niin toivon) nöyryytyksenä sain lähettää eteenpäin, ja kuitata tehdyiksi toiseen virmaan siirtyvien kollegoideni puhelintilaukset :merkitsevä silmänisku universumilta:

Mutta näin unta että pudotin tekohampaani.

Itselläni ei ole (vielä) tekohampaita, mutta pidän unen selityksestä; teitä tullaan koettelemaan ja te joiden veri on heikkoa ette tule selviämään sillä talvi on tulossa, nartut!

Joten olen itse asiassa innoissani.

Tai ehkä se vain johtuu E:n uudesta kokeilusta: joka ilta puoli desiä punaviiniä ruuan kanssa. Teorian mukaan sen pitäisi alentaa verenpainetta, pudottaa kolesteroliarvoja, tiputtaa painoa, tuoda takaisin hiusteni luonnollinen vaaleus jne.

Tarkennus: kyseessä ei ole punkkua pullosta-dieetti sinällään, vaan punaviini on ollut ilmatiiviissä purkissa punasipulien kanssa viikon ajan. Ei glyseriiniä ilman nitroa, katsokaas.

Tämän lisäksi illalliseksi/lounaaksi töissä oli paahdettuja, punaviinissä marinoituja punasipuleita (kts. edelliset lauseet) sisäfileen kanssa. Voin kertoa että harvoin olen ollut näin hilpeä työpaikalla ja/tai sen välittömässä läheisyydessä.

8 vastausta artikkeliin: En ole niin luulossa kuin humallatte 000466

  1. Tiina kirjoitti:

    Anteeksi ja kaikella rakkaudella, mutta naisesi vaikuttaa vähän tärähtäneeltä dieetteineen ja kokeiluineen.😀

    • termostaattori kirjoitti:

      Voip ollakin, mutta pysyypähän elämä tuoreena, kun ei koskaan tiedä missä nyt mennään.

      Lisäksi olen nyt menettänyt lähemmäs kolme kiloa, eli kyllä siinä jotain takana on😉

  2. Ana kirjoitti:

    Kannatan punkkua, mutta 16cl ois hyvä määrä eikä mikään sipulilla pilattu puoli desiä. PUOLI DESIÄ, kato nyt itekin. Huh.

  3. kermit kirjoitti:

    Samaan aikaan toisaalla: ”Jos nyt lähtisin, olis pakko mennä takaisin 7 viikon päästä” ja ”Jos nyt irtisanoutuis, miltähän se tuntuis” ja ”Eikö tämä helvetti todellakaan lopu ikinä”. Myös ”Ei minusta ole tähän, ei minusta ole kyllä mihinkään muuhunkaan” ja ”Eikö todellakaan missään tarvita hiljaista, ahkeraa ja aikaansaavaa tekijää, joka haluaisi vaan jonkin hiljaisen pikku kornerin ja rauhan tehdä” ja ”Tältäköhän alkoholisoituminen tuntuu”.

    *huoh*

    • termostaattori kirjoitti:

      Olin onnekas; päätös tehtiin puolestani.

      Jaksuhali miehekäs taputus selkään.

      • kermit kirjoitti:

        Työ ei jakaudu edes auttavalla tavalla tasaisesti. Kellä työtä on, on sitä niin että alle luhistuu. Kellä työtä ei ole ottaisi mielellään osaa urakointiin, mutta kun ei anneta.

        Pohdit päivän postauksessa it-tukihommien häviämistä. Väitän, että häviäminen on tilapäistä ja osa samaa aaltoliikettä, mitä talous muutenkin: kaudet seuraavat toisiaan. Lamaa seuraa nousukausi, jota seuraa lama. Ulkoistamista seuraa toimintojen tuominen takaisin omiksi, jota seuraa ulkoistaminen. Keskittämistä seuraa hajauttaminen, jota seuraa keskittäminen.

        Kaikki ne, jotka töidensä alla luhistuvat tietävät kyllä, että tolkun it-tuki on järjettömän arvokas asia mille tahansa yritykselle. Joudumma odottelemaan, että ymmärrys osmoosion voimasta organisaatioiden ylemmillekin orsille alkaa yltää.

      • termostaattori kirjoitti:

        Amen, kollega.

        Tämä sykli vaan alkaa jo väsyttää vanhaa. Tämä meinaan on nähty ja koettu niin monta kertaa, että uskon jonkun keksineen ikiliikkujan.

        Tämä on kuin muotia; ”mikä mahtaa olla tämän kvartaalin kuumin juttu it-tuessa? Onko se ulkoistaminen? Onko se sisäistäminen? Onko se tiettyjen toimintojen ulkoistaminen ja toisten jättäminen virman sisälle? Kovapalkkaiset yrityskonsulttimme ovat valmiita kertomaan sinulle mikä on uusin musta perjantai!”

        Nyt kun minulla on enää jäljellä 60 vuotta elämääni, minulla on enää kaksi toivetta.

        Ensimmäinen on päästä kertomaan yhdelle &%¤”:n toimittajanplantulle päin naamaa, miten vihani häntä kohtaa on viiksettömän tyttöystäväni lisäksi ainoa asia mikä lämmittää minua kylminä kesäöinä (tulkaa joskus sarjakuvakaupalle, saatan kertoakin nimen ja syyt).

        Toinen on päästä purskauttamaan kakkukahvit naurun vuoksi jonkun firman pomon La Coste-paidan rinnuksille kun hän kertoo, kuinka tärkeä asia heille on tietokone-tuki.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: