Lyhyitä tarinoita 19

Minä en ole hirviö.

Tehdään se nyt heti alkuunsa selväksi.

Ei naisia eikä lapsia. Jossain pitää rajan mennä.

Siksi minä oikeastaan nyt tulin.

Tai siis siitä tämä alunperin sai alkunsa.

Entinen työnantajani, jonka nimeä en saa sanoa todistajansuojeluohjelmani sääntöjen mukaisesti, ei ymmärtänyt tuota. Eikä hän ymmärtänyt miksi se on väärin.

Joten lopulta jouduin tekemään omat johtopäätökseni… ja lyhyesti, kuten jo mainitsin: todistajansuojeluohjelma.

En kai minä vaan kyllästytä? Nimittäin tarina ei lopu tuohon.

Minä en ole tyhmä, mutta minä en myöskään ole tarpeeksi fiksu kouluihin. Siten minä ajauduin ex-ammattiini.

Ja vaikka ne mitä sanovat, todistajansuojelun tarjoamat hommat eivät ole hääppöisiä. En halunnut ojankaivajaksi ja toimistohommiin minusta ei ollut.

Mutta siinä verkostoituu. Tai siksi kai ne kutsuvat sitä, kun tapaat yllättäen vanhoja tuttuja, jotka myös ovat mukana ”ohjelmassa”.

Jotkut heistä työskentelivät firmoissa, joilla kuulemma oli kysyntää taidoilleni.

Joten tässä sitä ollaan.

Ennen kuin aloitan, minun tulee lukea tämä ilmoitus. ”Käyttöehtojen kohta 6D: ”Sitoudut myös siihen, että et kierrä, poista, muuta, deaktivoi, heikennä tai estä palvelun sisällön suojauksia. Mikäli et hyväksy näitä käyttöehtoja, sinun ei tule käyttää palvelua.

Mikä tuossa oli niin vaikeaa? Miksi asensit selaimeen sen laajennuksen?

Mutta kerran kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kertasi, saat valita itse: polvi vai sormet?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: