Lyhyitä tarinoita 18

Kuka lukeekaan tämän: tämä on tunnustukseni murhasta tai viimeiset sanani.

Jos en ole enää elossa, tietäkää että olisin voinut olla jotain uutta. Olisin voinut olla yhdistäjä, meitä erottavien rajojen rikkoja.

Jos olen yhä täällä, jätän kohtaloni teidän haltuunne.

En kiroa kohtaloani, vaikka tämä ei olekaan mitä siltä odotin. Mutta otan sen vastaan silti rauhallisesti, toivoen vain että minulla on aikaa lopettaa tämä kirjoitukseni.

En ole aina ollut tällainen. Kerran olin normaali.

Mutta sitten hän teki sopimuksen itse paholaisen edustajan kanssa. Opettaa minut puhumaan tai sitten menettää päänsä.

Hölmö, hölmö mies, varmaan sanotte. Epätoivoinen, sanon minä. Hän teki mitä teki rakkaitensa vuoksi. Hän sai suuren summan rahaa etukäteen.

Hän yritti. Se teidän tulee tietää. Oliko syynä hänen kunniantuntonsa, vai hänen herransa muiden maaorjien jatkuvat vierailut? En tiedä. Mutta hän yritti.

Tavallaan hän onnistui. Näyttäessään minulle uudestaan ja uudestaan sanoja lasten kuvakirjoista aloin oppia. En puhumaan, mutta opin yhdistämään kuvan omituisiin symboleihin niiden alla. Opin kirjoittamaan!

Opin lisää sanoja kuuntelemalla heidän puhettaan, ja sitä kautta opin kauhean totuuden: hän aikoo tappaa minut. Hän aikoo lavastaa sen siten että pillastuin ja löin pääni.

Hän tekee sen koska hän ei halua kuolla. Ja minä teen mitä teen koska minäkään en halua kuolla.

Kuulen hänen avaavan tallin ovea.

Tietäkää myös että yritin estää tämän kaiken. Minulla on vain yksi mahdollisuus potkaista häntä. Kunpa hän olisi oppinut itse lukemaan. Nyt hän tu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: