Lyhyitä tarinoita 17

(En yritä väittää että olisin keksinyt tämän idean itse. Tämä on itse asiassa jatkoa Joe R. Lansdalen tarinalle ”Island”. Teidän ei ole pakko lukea sitä, mutta se taustoittaa.)

Minä selvisin, isä.

Senhän sinä jo tiedätkin. Mutta et sitä miten.

Kun he hyökkäsivät kimppuuni, tein vain sen minkä pystyin: käytin älyäni.

Esitin heille yhden kysymyksen. Se pysäytti heidät tarpeeksi kauaksi aikaa, että saatoin esittää toisen, ja kolmannen, ja neljännen ja lopulta olimme saavuttaneet yhteisymmärryksen.

Shhhhhh. Ei herätetä muita. Ei vielä. Meillä on vielä puhuttavaa.

Kaikki ne halveksimasi kirjat auttoivat, kun selitin miten näin tilanteemme. Tiesitkö että he kaikki olivat kuin minä? Tai oikeastaan olivat olleet. Muutama vuosi siellä pyyhki sivistyksen pintakerroksen ja jätti vain ihmispedon.

Te olitte varmaan niin ylpeitä. Kärpästen herra tosielämässä. Niin se varmaan myytiin sinulle. Mutta isä, minäkin olin lukenut sen kirjan. Ja paljon muita.

Joten minä ymmärsin heitä ja he minua.

Siksi kysyin heiltä ”ketä te vihaatte eniten?” Se pysäytti heidät. Sitten kysyin ”kuka kaipaa internettiä? Kuka kaipaa pelikonsoliaan? Kuka kaipaa lukemista?”

Me kaikki, isä, me kaikki.

Oikeasti nyt. Shhhhhhhh.

Te aikuiset luulitte olevanne niin fiksuja: laitetaan nörtit tappamaan toisiaan saarelle, ja henkiinjääneet ovat kovista kovimpia. Oikeasti te laitoitte sinne älykköjä, joilla oli vuosien strategista kokemusta netissä käydyistä sotapeleistä ja pelien hiomat reaktiokyvyt.

Aika pian myös sen viidakkohelvetin karaisemat kehot ja mielet.

Teimme suunnitelman ja odotimme.

Ja eräänä päivänä kun he avasivat portit, me hyökkäsimme heidän kimppuunsa. Et varmaan ole kuullut siitä. Ensinnäkään henkiinjääneitä ei ollut ja toisekseen en usko että emoyhtiö tahtoo ikävää mediahuomiota. Osakkeenomistajat kun ovat niin herkkiä verelle.

Oikeastaan tahdon kiittää sinua isä. Sinä teit minusta miehen, laumanjohtajan.

Mutta laumassa voi olla vain yksi sonni, isä. Se olen minä nyt. Joten sinusta tulee nyt härkä.

Tiedäthän sinä miten se tapahtuu, isä?

Nyt voit huutaa.

2 vastausta artikkeliin: Lyhyitä tarinoita 17

  1. Zepa kirjoitti:

    Aijai, herkkuja täällä tarjoillaan (taas) naminami🙂

    • termostaattori kirjoitti:

      Kirjoitusprosessini esitettynä 70-lukulaisen seksielokuvan malliin:
      – Tietokone.
      – Näppäimistö.
      – Tietokone.
      – Näppäimistö.
      – Tietokone…
      – Näppäimistö…
      – Tietokone…
      – Näppäimistö…
      – Tietokone.
      – Näppäimistö.
      – Tietokone!
      – Näppäimistö!
      – Tietokone!
      – Näppäimistö!
      – Tietokone!
      – Näppäimistö!
      – Tietokone!
      – Hiiri!
      – Minä tykkään vain katsella.
      – Näppäimistö!
      – Tietokone!
      – Näppäimistö!!
      – Tietokone!!
      – Tule näytölle!
      – Oi tietokone…
      – Oi näppäimistö…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: