Ja se siitä (”jos maailma kohtelee kaikkia epäreilusti, eikö se silloin ole reilu?”-edition) 000453

Aluksi inspiroivaa musiikkia.

Vieläkään ei ole kuulunut mitään virallista. Uskon että Godot saapuu ennen kuin tieto hylkäämisestäni.

En tiedä mikä surun vaihe on kyseessä, mutta mieliala vaihtelee ”ette viitsisi siirtyä n. puoli metriä taaksepäin, seisotte (sensuroitu)ni päällä” ja ”puolimetrinen (sensuroitu)ni painaa niin paljon etten voi edes katsettani nostaa maasta” välillä.

Siis ihan riippuen mm. miten hommiin valitut työkaverini iloitsevat tulevista bonuksistaan (en tiedä pitäisikö olla katkera ja pyytää porukkaa pitämään turpa kiinni vai iloita heidän puolestaan ja onnitella heitä. Sekin aiheuttaa stressiä).

Hahmottelemani vaihtoehdot:

1) Verkostoituminen: olen laittanut viestiä parille kaverille että jos he voisivat levittää sanaa että kohta olisi deskiläistä darjolla. Tiedän lisäksi pari paikkaa jonne laittaa avoin työhakemus.

2) Opiskelu: Jos huonosti käy, ansiosidonnaisellakin elää hetken aikaa. Ajattelin käyttää ajan python-ohjelmointikielen opiskeluun, vaikka se ei olekaan kuuminta hottia työmarkkinolla.

Mutta se on jossain määrin helppoa (5-vuotiaatkin osaavat ohjelmoida), ja sitä voi käyttää Googlen pilvi-palveluihin ja se taas on tulevaisuuden juttu.

3) Muuttaminen: vihonviimeisin vaihtoehto on muuttaa takaisin Helsinkiin. En tekisi sitä pitkin hampain, vaan lähinnä auton takakonttiin tungettuna, kädet selän taakse sidottuna, silmät kiinni teipattuna ja suu tukittuna.

Tapasin tänään kaverini joka joutui tekemään noin. Hän sanoi että yritä viimeiseen asti pysyä Turussa.Lupasin tämän ihan vain jotta voisin väistää hänen pistävää mielipuolisuutta hipovaa epätoivoista katsetta.

Sen sijaan ei niinkää vihonviimeisin vaihtoehto voisi olla muuttaa ulkomaille.

Isossa-Britanniassa saattaisi olla hommia. Eikös ulkomaille työtä etsimään muuttava saa kolmen kuukauden ajan tukea? Voisihan tuota kokeilla. Pitää vain ylipuhua E.

Se ainakin on varmaa että keltatiilitie jää taakseni.

5 vastausta artikkeliin: Ja se siitä (”jos maailma kohtelee kaikkia epäreilusti, eikö se silloin ole reilu?”-edition) 000453

  1. Tiina kirjoitti:

    Onko toi jotain ihmeen käänteistä psykologiaa/yt-neuvottelemista siellä teillä, kun eikös yleensä kerrota ensi irtisanottaville ja sitten loput saavat huokaista helpotuksesta eikä päinvastoin…
    Tsemppiä kuitenkin!

    • Tiina kirjoitti:

      Kursivoinnit ja kaikki, ja sitten en osannut kirjoittaa sanaa edes oikein: ensin. Saatanan kirjoitusvirheet!

    • termostaattori kirjoitti:

      Tämä on hiukan erilainen yt.

      Virma jolle työskentelemme sisäistää toiminnot itselleen. Eli minun virmani on vain vuokrannut meitä eteenpäin.
      Mutta koska virma sisäistää tuen itselleen, omalla virmallamme ei ole käyttöä meille…ainakaan Turussa. Helsingissä ehkä, mutta kuka sinne haluaa vapaaehtoisesti.

      Summa summarum: meitin virma pääsee meistä ”pehmeästi” eroon, koska voi sanoa vilpittömästi että ”kyllähän me muuten mutta kun tuo toinen virma…mutta kiinnostaisiko muuttaa Helsinkiin?”

      Helpompaa kuin irtisanoa kaikki ja sitten siirtää toiminnot vinkuintiaan (koska senhän ne tekevät nyt).

      • Tiina kirjoitti:

        Ah, vanha kunnon ”ulkoistetaan (tai tässä tapauksessa sisäistetään) sen sijaan että irtisanottaisiin” -temppu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: