Ansaan jääneen eläimen silmistä paistaa epätoivo 000450

Olisinpa runoilija.

Silloin voisin kuvailla pienin sanankääntein isoja asioita. Kuten miltä kuulostaa kun työläisestä puristetaan viimeisetkin mehut ja millainen ääni lähtee kun sielu hitaasti murskautuu osuessaan läpitunkemattomaan ihmiskunnan tyhmyyden sakkaan.

Mutta runoilijat ovat niitä jotka ensimmäisenä jättävät nämä hommat, perustavat oman kirjakustantamon ja elävät boheemi-elämäänsä onnellisina vakuuttuneina siitä, että he tekivät maailmasta hiukan kauniimman koska heidän vuokseen kaadettiin puita.

Vielä yksikin ”olen nyt paljon onnellisempi kun jätin oravanpyötän taakseni, ja elän vain toimitusjohtaja-kaudellani saamillani bonuksilla, osakesijoituksillani sekä kultaisella kädenpuristuksella”-juttu ja…

…tyyni sininen valtameri, tyyni sininen valtameri…

Viikko alkoi sillä että meillä on yksi henkilö lomalla ja toinen sairastui. Okei, kovaa, mutta eiköhän tässä— ja sitten erään nimeltämainitsemattoman naapurikansan yhtiö päätti ajaa jokaiseen virman tietokoneeseen 250 tietoturvapäivitystä kesken työpäivän.

Ei, tuo itse asiassa ei ole vitsi, niitä tuli keskimäärin n. 250 per kone (tarkistimme logeista).

Antakaas kun selitän tuon teille jotka onneksenne ette työskentele it-alalla: kuvitelkaa että tarkoituksenne on viedä käsissänne hienointa kiinalaista posliinia huoneen päästä päähän. Kesken matkan tennispallokone alkaa tykittää teitä 250 tennispallon ammusvarastollaan. Itkiessänne siinä lattialla tennispallojen piiskatessa kehoanne ja yrittäessänne suojella kalleuksianne saatatte toivoa että olisitte menneet töihin it-tukeen.

Voin vakuuttaa että me täällä kadehdimme teitä.

Tämä päivitys tuli siitäkin huolimatta että virma (siis se jolle me ja tämä toinen puulaaki työskentelemme) oli erikseen sanonut että älkää laittako päivityksiä tulemaan.

Voimme vain kuvitella (aiempien kokemusten perusteella) että henkilö joka laittoi päivitykset menemään sai viikkokarkkinsa. Mutta ei sellaista helposti syötävää kovaa karkkia, vaan sellaista joka sisältää jotain mönjää joka jää hampaisiin kiinni ja sitten et koskaan oikeasti saa sitä jokaisesta hammaskolosta pois (kuten sanottua, toivoisin olevani runoilija että voisin kuvata tuon paremmin).

:huokaus:

Positiivisena puolena voin kertoa että haastattelun 2. kierros meni ihan ok, ja hyvällä tuurilla pääsen tekemään tätä..työtä…vielä…30..vuotta…

9 vastausta artikkeliin: Ansaan jääneen eläimen silmistä paistaa epätoivo 000450

  1. Tiina kirjoitti:

    Rupesi tekemään mieli karkkia.

  2. Zepa kirjoitti:

    Mun mielestä sä olet kyllä paljon runoilijampi kuin moni muu. Tosin epiikan puolella mutta entäs sit. Runoilijan sielu, runoilijan ote!

  3. Zepa kirjoitti:

    Täs on nyt oikeastaan kaksi kysymystä: saisitko taiteilija-apurahaa, eläisitkö taiteilija-apurahalla? Eka mun puolesta iso ja painokas joo, mutta toka… don’t leave your day job.

    • termostaattori kirjoitti:

      Mutta jospa käännän tekstini Google Translaattorilla norjaksi, ruotsiksi sekä tanskaksi ja haen yhteispohjoismaista apurahaa?

      • Zepa kirjoitti:

        Tai jos käännät ekana ruotsiksi, ja SEN käännöksen norjaksi ja SEN… tästä on niin tulossa hitti. Kukaan ei ymmärrä mitään, joten sen täytyy olla taidetta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: