Lyhyitä tarinoita 5 ja 1/2

Mistä saan ideani?

Minulta kysytään tuota usein.

Vastaan että sopimus paholaisen kanssa on auttanut.

Tämä naurattaa kaikkia.

Jatkan kertomalla että sielun sijaan hän kuitenkin haluaa 15% kaikesta mitä ansaitsen.

Tämä naurattaa heitä vielä enemmän.

Lopuksi totean ettei se minusta ole niin hauskaa.

Tuo viimeistään kirvoittaa hekotuksen.

En voi kertoa totuutta. He eivät kestäisi sitä.

Vannoin että kerron ihmisille. Varoitan heitä. Valmistelen heitä tulevaa varten. Hän pyysi tätä viimeisinä sanoinaan.

Tai no oikeastaan ne olivat ”&%%##, PITÄKÄÄ NE /&%¤#”:N LONKEROT IRTI MINUSTA, (/&%¤”!! SENKIN /&%#=)/&¤%:N /&%¤#”:N LIMANULJASKAT! AAAAAAAAAAAHHHH!”, mutta ymmärrätte varmaan.

Aluksi yritin kertoa kaikille kadulla. Minut melkein vietiin hullujenhuoneelle.

Sitten kokeilin lähestyä mediaa. En saanut yhtään kirjoitustani läpi.

Lopulta jouduin turvautumaan viimeiseen konstiin. Siihen minkä tahdoin välttää viimeiseen asti.

Seuraava allekirjoituksen jonottaja.

”Hei, tahdoin vain sanoa kuinka paljon minä ja bi-seksuaali, kokeilunhaluinen tyttöystäväni rakastamme näitä kirjojamme. Mistä  oikein keksittekään idean kissojensa kanssa elävästä naisesta, joka ei voi liikkua ulkona päiväaikaan koska on oikeasti vampyyri, eikä siksi voi rakastaa normaalisti, mutta ajautuu sadomasokistiseen eroottiseen piirileikkiin naapurissaan asuvan miehen kanssa, joka on oikeasti pienen eurooppalaisen kuningaskunnan prinssi, joka pakoilee salamurhaaja-velhoja? Voisitteko kirjoittaa signeerauksenne sekä hotellihuoneenne numeron rintojeni väliin?”

Älköö huoliko, minulla on suojaa. Kannan yhä enkelinluista tikaria taskussani.

(Edit. alkuperäisen version voitte lukea täältä.

Toisinaan saan samasta ideasta useita eri versioita päähäni. Jotkut ovat huonoja, hyvä pääsee julkisuuteen ja puolihyvistä otan vitsit talteen. Joskus kuitenkin tuntuu että puolihyvissäkin jutunpätkissä on joitain sellaisia puolia, jotka ansaitsevat toisen mahdollisuuden. Tällä kertaa tahdoin saada tuon lonkerovitsin päästäni pois.)

2 vastausta artikkeliin: Lyhyitä tarinoita 5 ja 1/2

  1. polgara3 kirjoitti:

    Mmmm. Kaikki alkoi siitä, kun vietin lapsuudestani suuren osan konkreettisesti kaapissa. Siellä opin lukemaan vanhempieni tietämättä / heidän suureksi huojennuksekseen. Ensimmäinen rakkauteni oli paljaspyllyinen lintu poikasineen ja heidän maailmansa…..joka paljastui mielikuvitukseksi!
    Lonkeroita… oletko varma, että ne eivät olleet Shub-Niggurathin lapsia? Minua taas vainoaa outo ajatus, että Tindalosin hurtat ovat kannoillani.
    Ph’nglui mglw’nafh Cthulhu R’lyeh wgah’nagl fhtagn!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: