Lyhyitä tarinoita 4

Tänään minusta tulee oikea maanviljelijä.

Minua ovat saattelemassa matkaan pellolle isäni ja äitini.

Äitini kyynelehtii ja murehtii kuinka minä nyt tulen pärjäämään. Isäni ei osoita tunteitaan, kuten yleensäkin, mutta näen että hänkin on liikuttunut omalla tavallaan.

Mutta molemmat heistä kunnioittavat päätöstäni, ja tietävät kuinka tärkeää työni on meidän kaikkien vuoksi.

Jo pelkästään heidän takiaan minun tulee olla rohkea, peräänantamaton ja sisukas, kuten maatalouskoulun rekrytointijulisteissa sanottiin.

Sanovat että aikoinaan maanviljelijäksi lähinnä jouduttiin, kun jonkun piti ottaa vanhempien tai sukulaisten tila hoitaakseen. Minusta nykyinen järjestelmä on parempi: vain parhaimmat saavat osallistua tämän ammatin harjoittamiseen.

Menen pukuhuoneeseeni, vaihdan päälleni Hankkija-pipon, pakkasvarusteet, lumikengät ja kuulosuojaimet. Vedän käteeni sitten paksut työhanskat ja ryhdyn hommiin.

Opettajat olivat oikeassa, huutoa tuskin kuulee. Normaalia isompien porkkanoiden repiminen irti lumisesta maasta on raskasta touhua, mutta sen vuoksi painonnosto oli pakollinen oppiaine koulussa.

Joidenkin mielestä ruuan geneettinen manipulointi on mennyt liian pitkälle, mutta minusta kasvien kirkuminen on pieni hinta siitä että voimme nyt viljellä missä vain.

Sitä paitsi nyt viimeinkin ihmiset ovat oppineet syömään suu kiinni.

2 vastausta artikkeliin: Lyhyitä tarinoita 4

  1. Polga kirjoitti:

    AAAAAAARRGGGH! Enjoyed every moment…..😄

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: