Lyhyitä tarinoita 1

”Sun pitää ansaita se!”

Ton mä muistan vieläkin. Hassuu miten jotku asiat vaan jää mieleen, vaikka kaikki muu menis.

Mä muistan vieläkin miten muut huuteli mulle kun mä kävelin missä vaan. Ne huuteli…hassuu et sitä mä en enää muista. Niinku mä sanoin, jotkut asiat mä muistan nykyään ja toiset en.

Sen mä muistan et mun personal trainer huusi mulle ”sun pitää ansaita se!” Mun vanhemmat palkkas sen kun niiden mielestä mä en enää omin kyvyin voinu päästä mun tilanteesta yli. Tai noin ne sen ilmaisi.

Niin mä sit yritin ansaita kaiken. Ansaita seuraavan tauon, ansaita seuraavan vesiryypyn treenin keskellä, ansaita seuraavan hengästymisen…musta tuntuu että mun viimeinen ajatus tais olla että ansaitsenko mä todellaki tän?

Sit kävi ilmi etten mä ansaitse ees oikeesti kuolla.

Mut hei, se on ok, nykyään mulla menee paremmin. Mä olen paremmassa kunnossa ku koskaan, eikä mun tartte enää ees treenata. Mä voin syödä mitä mä haluun, mut mun uus suosikki on punane liha raakana. Ja kun ihmiset nykysin huutaa mulle, niin so?

En mä välitä. Sillä mä tiedän että mä löydän ne aina lopulta, ja sit ne saa mitä ne ansaitsee.

2 vastausta artikkeliin: Lyhyitä tarinoita 1

  1. Polga kirjoitti:

    Hell yeah! Luv ya….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: