…Tai ehkä vain halusin aasinsillan musiikkivideolle 000395

Seuraava voi kuulostaa katkeralta deitti-purkaukselta.

Mutta oikeasti se vain kiinnostaa minua.

Kirjallinen kysymyksemme tällä kertaa: olen kirjoitellut jonkun kanssa ja kaikki näyttää menevän hyvin. Ehdotan tapaamista reaalimaailmassa. Toisinaan senkin jälkeen vielä vaihdamme pari viestiä, mutta sitten yhtäkkiä laskeutuu hiljaisuus. Enkä enää koskaan kuule hänestä.

Jos kirjoitan jollekulle ja hän ei vastaa, asia on selvä jopa minun kaltaiselleni ”no habla sosiaaliset kuviot”-ummikolle.

Mutta jos kaikki näyttää menevän hyvin, ja ehdotan seuraavaa loogista askelta ja sitten en kuulekaan enää mitään…olen hiukan ymmälläni.

On olemassa koulukuntia joiden mukaan tässä tilanteessa pitää kysyä asiasta.

Itse olen kuitenkin oppinut elämässä seuraavat asiat: älä koskaan tilaa ”mamman erikoista” ruokapaikassa joka tarjoaa ”parasta kotiruokaa”, älä koskaan pelaa rahasta henkilön kanssa joka käyttää aurinkolaseja iltakymmenen jälkeen ja älä koskaan kysy miksi et kelvannut.

Vaikka olisit tullut työhaastatteluun pukeutuneena Puuha-Pete-lakanaan etkä mihinkään muuhun, haistakoot kukkasen jos eivät ymmärrä laadukkaan lastenviihteen sekä tooga-juhlinnan päälle.

Eikä siinä mitään. Toisella osapuolella oli varmaan hyvät syynsä, ja onnea heille jatkossakin, ei muistella pahalla. Lisäksi olen juuri kehittelemässä appelsiini-unikonsiemenkakun pohjalta maapähkinävoi-hunaja-suklaapisara-kakkua ja te…te olette vain ihmisiä. Mitä te voisitte tarjota minulle?

Olen kuitenkin ymmärtänyt joidenkin katkerien purkausten myötä että en ole yksin tämän ongelman kanssa.

Joten onko tämä joku yleisesti hyväksytty sosiaalinen tapa vai mikä mahtaa olla syynä?

Jos osaatte kertoa, sitä arvostettaisiin suuresti meidän tietämättömien parissa.

16 vastausta artikkeliin: …Tai ehkä vain halusin aasinsillan musiikkivideolle 000395

  1. Nollis kirjoitti:

    Mitä tarkoittaa ”olen kirjoitellut” ? Kahta viestiä ? Kahtatoista viestiä ? Kahtakymmentä viestiä vai kahtasataa viestiä ? Naiset varmasti haluavat kirjoitella ensin vähän pidempään, myös ajallisestikin, kuin miehet, joten siinä voi olla selitys. Vaikka mitäpä minä tästäkään mitään tiedän. Kunhan arvailen villisti.🙂

    • termostaattori kirjoitti:

      Ensinnäkin onnittelut nopeasta kommentoinnista. Älä sano, anna kun arvaan: 12-sormijärjestelmä?

      Olen yrittänyt kirjoitella pitempään ja olen yrittänyt kirjoitella lyhyempään. Ongelma on se, että tästäkin on monta teoriaa ja monta käytäntöä. Oikeastaan yhtä monta kuin on ihmistä: koskaan ei oikeastaan tiedä mikä on se oikea tapa…paitsi tietenkin kun viestittely lakkaa.

      Itse tykkään kirjoittelusta (kaikki kuorossa: AI JAA VAI?!), mutta välillä tuntuu että naisten ”parempi kommunikaatio” on urbaani legenda. Olen mies, tykkään takoa rintaani ja silti tuntuu välillä että kommunikoin laajemmin ja syvemmin kuin tyypillinen vastapelurini. Arvostan toki lahjakkuutta muodostaa kokonainen viesti käyttäen kaksi-tavuisia sanoja, mutta teillähän tässä piti olla paksumpi aivokurkiainen ja molemmat aivopuoliskot paremmin hallussa.

      Olen toki pohtinut voiko syynä olla myös turhautumiseni siihen, että en TAASKAAN hallitse jotain kaikkien muiden tuntemaa sosiaalista peliliikettä ja sillä pelaan itseäni ylämummoon (kai tuo on oikea jääkiekkotermi tilanteeseen?)

      Mutta kaikesta huolimatta tämä on liian haastavaa kesken jätettäväksi.

      • Tiina kirjoitti:

        Ehkä sä nyt et ole kirjallisilta kyvyiltäsi ihan keskivertojampan tasoa vaan paljon lahjakkaampi. Siinä jää moni vahvempikin nainen jalkoihin. Enkä nyt puhu fyysisestä vahvuudesta. Kädenvääntöön voin haastaa sut koska vaan.😉

      • termostaattori kirjoitti:

        Kiitos kiitos, kaada vaan itsellesikin verbaali-lahjakkuuskehuja.
        Tällaisina hetkinä toivoisin olevani keskivertojamppa. He osaisivat lähestyä toista osapuolta ns. normaalisti.
        En tiedä kuinka moni lähestymisyritykseni on tyssännyt siihen että vastapuoli on odottanut korkeintaan Kaurismäkeläistä lähestymistä mutta onkin saanut Mametia ruudun täydeltä (niin, niin, NIIN paljon kahvia…)

        Olen nähnyt olkapäähabasi, joten ottaisin haasteen vastaan. Oikea käteni on sangen lihaksikas [ja annetaan ajatuksen upota hetken aikaa], kiitos taikinanvaivauksen; kakuista tulee huomattavasti kuohkeampia, jos taikinan vatkaa metallilusikalla eikä tehovatkaimella.
        Kokeilkaa vaikka.

      • Tiina kirjoitti:

        Ai pahus. Unohdin, että paljastin koko käteni jo etukäteen. (Vähän niin kuin pokerissa, you know).

      • termostaattori kirjoitti:

        Vakaasta kuvasta päätellen myös toinen uloke on yhtä timmissä reilassa kun kamerakaan ei ollut heilahtanut.

  2. Tiina kirjoitti:

    Jos naisilla noilla nettitreffipalstoilla on niin monta matoa yhtä aikaa samassa koukussa, että ne tunnustelee maaperää kirjoittelemalla monen kanssa, mutta päätyvät tapaamaan livenä vain yhden tai kaksi? Toisaalta olisihan se kai korrektia vastata joka tapauksessa, halusi nähdä tai ei…

    Tai sitten se nettideittailu on niille vain viihdettä eikä ne oikeasti ole aikeissa tavata edes ketään.

    Enpä tiedä tuon parempaa vastausta, kun en itse harrasta.

    • termostaattori kirjoitti:

      Kuulostaa loogiselta.
      Voi olla että kaikkien aikojen ensimmäinen treffini hemmotteli minut pilalle ja asetti tuleville treffeille liian korkea standardit, sillä se meni niin sulavasti, elokuva-oppimaisesti ja muutenkin kuten pitäisi…ikävä kyllä näin jälkikäteen, mutta tiedänpähän nyt paremmin.

      Palataksamme kommenttiisi: hyvinkin mahdollista. Ottaen huomioon mies:nainen-suhdeluvun deittisivustolla, he tuskin jäivät yksin viimeiselle rannalle vaikka jättivätkin minut kuin nallin kalliolle (tuo kävisi enemmän järkeen jos kertoisin paljonko join tänään kahvia).

  3. Polga kirjoitti:

    Kokemuksella sanoisin, että joko todella on monta matoa koukussa (kuten näköjään miehilläkin, terveisiä vaan yhdellekin madolle – kirjoiteltiin aika pitkään ja sovittiin tapaamisesta – mato ilmoitti pari päivää ennen, että ei jaksa enää kirjoitella :o) tai olet aivan liian hyvä näille leideille. Uskon lujasti viimeisimpään.

    Tarvitaan VAIN YKSI hyvä osuma😉

    • termostaattori kirjoitti:

      Heti alkuunsa kiitos kehuista. En tiedä miten hyvä saalis olisin loppujen lopuksi…tai ehkä tiedän mutta tykkään pitää yllä salaperäisyyden verhoa siltä varalta, että joku potentiaalinen tapaus tänne eksyisi😉

      Itse en hallitse tuota monta matoa-metodia. Minussa ei ole pelimiehen häivääkään.
      Jos joku saa minulta viestin, niin hän on ainoa kiinnostukseni kohde. Tiedän että fiksu ampuisi ympäriinsä ja toivoisi että edes joku kuti osuisi latoon, mutta…minä en osaa. En osaa sanoa onko se etiikka, moraali vai mikä, mutta minusta tuntuu epäreilulta toista kohtaan jos minulla on jo toinen kiikarissa.

      En odota samaa muilta, koska tämä on minun hulluuttani, mutta olen samaa mieltä kanssasi: tarvitsen vain YHDEN hyvän osuman…

  4. Rara kirjoitti:

    Hei, olen Rara ja ensimmäistä kertaa täällä kommenttilaatikossa (luen sujuvasti, kommentoin laiskasti) o/

    Sen verran paljon ja antaumuksellisesti on tässä elämässä tullut nettideittailtua, etten malta olla arvailematta syitä ja seurauksia.

    Voi olla, että tapaamisehdotusta kavahtavat naiset oikeasti pelkäävät tapaamista. Jotkut kuulemma pyörivät nettideittipaikoissa, mutta eivät koskaan uskaltaudu tapaamaan ketään, syystä tai toisesta. Sitten on niitä, jotka ottavat tapaamisen liian vakavasti ja ajattelevat, että kahvitreffeille voi mennä vasta, kun on toisesta aivan varma. Voi olla niinkin, että olet ajautunut ajanvietekirjoittelukumppaniksi, jota nainen ei oikeasti pidä potentiaalisena, mutta jonka kanssa vaihdetaan viesti silloin ja toisen tällöin, jotta saadaan ylläpidettyä tunnetta, että joku sentään on minusta kiinnostunut sillä välillä kun odotellaan parempaa tulevaksi. Joskus kirjoittelu etenee hyvin vain toisen osapuolen näkökulmasta siinä missä toinen miettii pitäisikö sanoa jotaikin vai voiko vain poistua paikalta.

    Oikeastaan melkeinpä kaikki on mahdollista, ja lopulta on aivan turha yrittää arvailla miksi tapaamisehdotukseen ei reagoida tapaamista sopimalla. Arvailun sijaan voi yrittää ennakoida.

    Minulla luki useimmiten profiilissa, että lähden ihan mielelläni ilman sen suurempia odotuksia vaikka kahville ilman kuukausien kirjekaveruutta. Monet miehet sanoivat, että tuo lause helpotti kummasti heidän elämäänsä, koska ei tarvinnut arvailla milloin on soveliasta ehdottaa tapaamista (toisinaan tapasin miehen käytännössä kokonaan ilman kirjoitteluvaihetta. Minusta sekin oli OK. Ei se oikeasti ole niin vakavaa (mistä voitaisiin päätyä moniin matoihin, mutta ehkä en mene nyt sinne)).

    Et voi vaatia, että kaikki naiset kertovat profiilissaan kuinka kauan heidän kanssaan on kirjoiteltava, mutta voit itse kertoa profiilissasi mitä ajattelet kirjoittelusta ja kuinka livetapaamisen suhtaudut (onko odotettavissa kosinta vai juodaanko kahvit ja katsotaan kuinka juttu luistaa). Myös kirjoitellessa voi naiselta kysyä enemmän tai vähemmän suoraan kuinka tämä suhtautuu nettideittailuun: tykkääkö kirjoitella kauan vai onko enemmän sellaista tyyppiä, joka tykkää nähdä ihmisen livenä. Tältä pohjalta voi sitten vähän paremmin arvioida kuinka missäkin tilanteessa kannattaa edetä (yleispäteviä ohjeitahan ei ole.)

    En minä usko, että sinä teet mitään sen suuremmin väärin. Jotkut naiset vain ovat vähän omituisia (sellaisella ei-toivottavalla tavalla).🙂

    • termostaattori kirjoitti:

      Kannattaa kommentoida, muutoin en löydä uusi blogeja (laitoin omasi lukulistalle, ja suosittelen muillekin).

      Hmmm. Sanot paljon mutta asiaa.
      Olen nähnyt aikasta paljon teinejä (deittisivun julkisella etusivulla siis. En harrasta muutoin teinejä) jotka ovat liikkeellä, noh, ”herutus”-mielessä (maalaisin mielelläni henkisen kuvan teille, mutta etteköhän te tiedä).
      Voi olla mahdollista että vanhempana se sitten muuttuu pikkaisen, mutta kaikkihan me tykätään olla haluttuja.

      Silti kuitenkin mietin mm. mikä tarina on sen parikymppisen, naimisissa olevan tytön takana joka kävi katsomassa profiiliani (ei, en mennyt hänen profiiliinsa. Mitä minä sanoin teineistä?).

      Mtä suurimmat kiitokseni koko mieskunnan puolesta tuosta ”lähden ihan mielelläni ilman sen suurempia odotuksia vaikka kahville ilman kuukausien kirjekaveruutta”-kohdasta profiilissasi.
      Me arvostamme tuota enemmän kuin arvaatkaan…kuten jutustani voitkin päätellä.

      Jotkut voivat luulla että se tekee naisesta ”helpon” ja he ovat oikeassa: selkeä ilmoitus pelisäännöistä millä mennään eteenpäin. Miehet tykkäävät siitä.

      Voisinko laittaa itse tuollaisen kohdan ilmoitukseeni? Juu ei.
      [miehinen tsykologia] Se olisi heikkouden myöntämistä. Sama kuin kirjoittaisin ”en tahdo kuolla yksin, kaikki käy, apua :'(”
      Miehinen ylpeys vaatii että vaikka olisit pukeutunut t-paitaan, käyttäydyt kuin molemmissa hihoissasi olisi ässiä useampaankin värisuoraan.[/miehinen tsykologia]

      Mutta tuo suoraan kysyminen on varteenotettava vaihtoehto. Pitää jotenkin soveltaa sitä seuraavalla kerralla.

      Kiitos itsetuntoni hivelemisestä. Pitää jatkaa siis pään puskemista kiveen😉

  5. pikkulaku kirjoitti:

    Itsekin veikkaan selitykseksi matojen määrää. Tosin, onhan kirjekaverisi voinut loukata kätensä, käräyttää läppärinsä tai pudota järveen.

    Mitä taas tulee yleisesti hyväksyttyyn tapaan, niin pirun epäkohteliastahan tuo on. Jos ei tahdo niin ei ole pakko, mutta olisi kohteliasta laittaa jonkinlainen viesti kiinnostuksen ehtymisestä, eikä vain jättää toista roikkumaan linjoille.

    Tietenkin, jos kirjekaverisi makaa nyt järven pohjassa käsi murtuneena, rikkinäistä läppäriä kuolonkankeana puristaen niin pahoittelen syytöstäni.

    • termostaattori kirjoitti:

      Epätietoisuushan tässä eniten rassaa.
      Okei, olen jättänyt kirjoittelematta/soittamatta ensitreffien jälkeen, mutta eipä se toinenkaan osapuoli ole kirjoitellut/soitellut.
      (Paitsi kerran, ja päätimme yksissä tuumin jatkaa kavereina. Tapaan häntä yhä, ja hauskaa on :))

      Kerran olen myös saanut ”kiitos, mutta ei kiitos”-viestin ja ei siinä mitään; kirjoittelimme vielä pari kertaa ja sitten lopetimme. Hyvä mieli kummallakin ja kumpikin jatkoi matkaansa. En tykkää riippujista enkä riipu kenessäkään.

      Tai mistähän tätä tietää. Kun oikeasti olin viikon netin tavoittamattomissasa kotona koska se /&%¤:n modeemi poksahteli rikki, niin mietin miltä se mahtoi tuntua keskustelukaverista kun katosin yhtäkkiä ja sitten tulin takaisin tuon selityksen kanssa: ”Juu…modeemi varmaan…sano vaan suoraan jos ei kiinnosta, senkin sika!”
      Luulin että homma oli cool välillämme, mutta sitten kaikki viileni…tai ehkä hän oli juuri kirjoittamassa minulle kun hänen tietokoneensa sekosi ja hänellä ei ole varaa ostaa uutta.

      • pikkulaku kirjoitti:

        Tietenkin läppärin/modeemin posahtaminen on siitä vaisu tekosyy, että nykyäänhän nettiin pääsee muuallakin kuin vain kotoa käsin. Sivuhistoriankin voi poistaa jos ei halua muiden kirjaston yleisökoneiden käyttäjien tietävän, millä deittisivustolla matoaan roikottaa. Kännykälläkin saattaisi päästä laittamaan edes ’technical difficulties; please stand by’ -viestin. Palataan takaisin murtuneisiin raajoihin ja hukkumiskuolemiin.

      • termostaattori kirjoitti:

        Syvään sisäänhengitys…ja avautuminen: netin käyttö kännykällä my @$$!
        Koko &%/&%:n Kaenuu tuntui lomalla olevan kollektiivinen &%/&%:n Faradayn häkki, joka estää kaikki yhteydet nettiin.
        Ja sama &%/&%:n scheisse jatkuu täällä entisessä pääkaupungissa: ainoa paikka jossa olen päässyt ongelmitta &%/&%:n nettiin kännykälläni on kotonani, jossa minulla muutenkin on &%/&%:n netti.
        Aina vaan keksitään &%/&%:n parempia kameroita kännyköihin, mutta eikö joku voisi keksiä &%/&%:n paremmin toimivan netin kännykkään?
        :raskasta huohotusta:

        Eli takaisin murtuneisiin raajoihin ja hukkumiskuolemiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: