Täällä tänään 000391

Orgaanisen proosanmuodostuksen vaikeuden vuoksi tarjoamme tänään asiasanoitettua huvitusta.

Hiljaisuus

Luulin että ilman sähköjä kirjoittaminen oli vaikeaa. Sitten lähdin lomalle esi-isien Kaenuuseen ja huomasin että ilman toimivaa modeemia se on vielä vaikeampaa.

Vanhempieni modeemi sanoi sopimuksen irti lähes heti kun saavuin koti-kotiin. Ai mikäkö koulutukseni oli? Tietojenkäsittelyn pilipalinomi? Etkä osaa korjata modeemi-ongelmaa? No joo, mutta en koskaan sanonut olevani hyvä, enhän?

Sainpahan aikaa ainakin lukea.

Vappu

Ukkini olisi ollut niin ylpeä. Hän edusti koulukuntaa joka ymmärsi suuremman ironian seuraavassa lauseessa: ”siellä ne työläiset marssii, totesi tarjoilija katsoessaan ikkunasta samalla kantaen vappuateriaa asiakkaalle”.

Koko vappupäivä meni kantaessa & polttaessa isän kesämökiltä harventamaa risukkoa. En mene turhiin yksityiskohtiin koska olen vasta kehittelemässä kaikkia tarinan vaikeuskerroin-nyansseja; eli mukana saattoi olla lohikäärmeitä ja kaksi kilometriä pitkän suon ylitys suuntaansa.

Enoni ei varmaan olisi ollut ylpeä. Jo koululaisena hänen mielestään vappuna kaikkien työläisten, myös koululaisten, olisi tullut levätä sorron ikeestä. Ikävä kyllä sorron ikeen välikappale l. ukki ei jakanut tätä mielipidettä, vaan kaikki joutuivat maatalon hommiin.

Enosta tuli myöhemmin kunnon vasemmistolainen mutta se on sitten eri tarina.

Deittailu

Tapahtunut sitten viime näkemän: ystäväni suosiollisella avustuksella (vannon: se mies on nykyajan Cyrano Idiot Savant de Bergerac miinus nenä), onnistuin saamaan kontaktin erääseen henkilöön. Viestittelimme, ja meillä piti olla tänään (torstaina) deitit kunhan hän kertoo milloin hänelle sopii. Konditionaali paljasti jo kaikille että hänestä ei ole kuulunut mitään muutamaan päivään.

En ole ihan varma tulisiko tästä vetää johtopäätöksiä (kts. ”hiljaisuus”), mutta hei: joko hän ilmoittaa viime hetkessä ja pääsen tapaamiseen tai hän ei ilmoita ja saan viettää vapaan helluntain. Tietenkin vähän harmittaa kun joudun nyt hankkimaan itselleni uuden alibin täksi päiväksi, mutta sellaista se elämä on.

Olen kuullut mitä tästä päivästä sanotaan, mutta mielestäni ”Ei euroa eurooppa-päivänä, ei latin latia loppukesänä” on vain sanonta eikä se merkitse mitään. Palkkapäiväkin on taas ensi viikolla.

Ruoka

Edelleen kasvislinjalla arkipäivät, mutta ei enää sosekeittolinjalla. Toissaviikon ruskistin kasvisraasteen paistinpannulla. Ikävä kyllä se ei mennyt wokista edes silmät kiinni; saadakseni ne sopivan rapeiksi olisin joutunut kuluttamaan ruokatauon pelkästään paistamiseen. Mietin rasvakeitintä, mutta olisiko se vain hetken kokeilu ja sitten unohtuisi?

Tällä viikolla olen kokeillut tehdä smoothieta raasteesta, mutta siitä on lähinnä tullut puuroa. Ihan syötävää puuroa, mutta silti. Pitäisi keksiä joku yhtä ravitseva vastine kaalille. Kannattaisikohan siirtyä siihen purppuraan malliin?

Ensi viikoksi olen suunnitellut raaste-muussia ja jotain lisukkeita, pinaattilättyjä ehkä.

En edelleenkään ole kasvissyöjä, vaan liha-aficianado. Tiedättekö miltä maistuu salamipizza lähes viikon kasviskuurin jälkeen? Aivan kuin kielelläni olisi alaikäisiltä ja eläimiltä kielletyt roomalaiset orgiat.

Työ

Katsokaas, on tällainen kaksi kilometriä pitkä suo, jossa asuu lohikäärmeitä. Minun tehtäväni on mahdollisimman nopeasti mennä suo päästä päähän joka päivä. Lohikäärmeet välillä tulevat tielle puhaltamaan liekkejä, jolloin matka pitenee koska ne täytyy kiertää.

Suon ympärillä on työnjohtajia, jotka huutelevat kannustushuutoja kuten ”yrittäkää vaan nyt pärjätä tällä porukalla!”, ”nämä kesälomat pitää kyllä suunnitella uusiksi!”, ”te teette hyvää työtä mutta voisitteko te mitenkään tehdä sitä nopeammin?!” ja ”miten nämä tilastot ovat tällaisia!?”

Jostain syystä aina välillä jostain tulee suokone joka jyllää kovaksi poljetun polun, jolloin siitä tulee taas upottavaa rämettä ja ennen niin helppo homma vaikeutuu.

Välillä on käynyt mielessä että helpompaa olisi olla kotona koneen edessä kirjoittamassa tuohon perustuvaa kirjaa, mutta toisaalta tehän tiedätte mitä eurooppa-päivästä sanotaan?

Pyöräily

Olen alkanut taas pyöräilemään eli puen päälleni hiljaisimmat lenkkarini, urbaaniin katumaisemaan soveltuvat naamio-t-paitani ja -housuni, markkinoiden aerodynaamisimman pyöräilykypärän sekä parhaimman näkymättömyysviittani. Sitten muistelen ninja-koulutustani ja sovellan sitä polkupyöräilyyn tavoilla joita senseini ei koskaan osannut minulle opettaa.

Oikeasti: KAUTTA OIKEAN JUMALAN IHMISET, SITÄ KUTSUTAAN SYYSTÄ PYÖRÄTIEKSI! Jos ihmettelette mikä se ihme möykky oli joka ohitti teidät sentin päästä, niin se olin minä koska te murkele kävelitte pyörätiellä.

Kiitos haistakaa-kaikki-autopäästöjäni-kaupunkisuunnittelun, Turussa joudumme välillä jakamaan tiet. Silloin on luonnollista että hankauksia sattuu. Mutta jos harvinaisesti tuossa on pyörätie ja tuossa kävelytie, kunnioitetaan niitä, okei?

Kevät/Kesä

Inhoan kuumuutta ja valoa.

Nyt kun niitä molempia on tarjolla (Turussa siis. Kaenuussa oli lunta ja satoi joka päivä), tunteeni käyvät kuumina ja hallitsemattomina. Jos en tänäkään vuonna tapa ketään polkupyöräillessä, se on win-win-tilanne kaikille.

Lisäksi päässäni on taas alkanut soida eurodance:

8 vastausta artikkeliin: Täällä tänään 000391

  1. Tiina kirjoitti:

    Tällä viikolla meinasin jäädä lyhyellä matkalla kolmen pyöräilijän yliajamaksi. Onneksi en ole Turussa, muuten syyttäisin sinua niistä kaikista. (Ja ei, en kävellyt pyörätiellä).

    Kuulostaa siltä, että meillä on sama koulutus.

    • termostaattori kirjoitti:

      Koska itsekin olen välillä jalankulkija, osaan sympatiseerata heitä ja käyttäydyin silloin kuin toivoisin pedestriaanien käyttäytyvän kun itse olen pyörällä liikkeessä.Itse en siis yritä tappaa ketään aktiivisesti…polkupyörälläni.
      Minusta onkin turhauttavaa törmätä sekä pyöräilijöihin ja jalankulkijoihin jotka eivät tajua että me ollaan tässä hommassa yhdessä. Kunhan kumpikin ottaisi toisen huomioon, kaikki toimisi kuin unelma.
      Ikävä siis kuulla että joku on yrittänyt ajaa päällesi, tuollaisilta hulluilta pitäisi ottaa ainakin 10 vaihdetta pois pyörästä.

      Mietin aina missä saman koulutuksen saaneet naiset ovat. Minunkin luokallani heitä oli, mutta en ollenkaan tiedä mihin he päätyivät. Meillä oli äsken haku uudelle työntekijälle, mutta kuulemma yhtään naista ei löytynyt. Bongataanko heidät heti pois markkinoilta vai onko. Tämä. Turku?

      • Tiina kirjoitti:

        Polkupyörä on usein vieläpä semmoinen äänetön tappaja, koska sen ei tosiaan kuule lähestyvän nopeudella 200 km/h selän takaa ennen kuin se on jo aivan kohdalla. Ja ilmeisesti ne soittokellot on ihan vaan koristeina.
        Meillähän on osassa keskustaa pyörätie jalkakäytävällä, mutta vauhtinopeuden laskeminen on joillekin pyöräilijöille ihan mahdoton ajatus. Onhan siinä kerta pyörätie. Viis siitä, että jalankulkijoita kymmeniä ja satoja.

        Se on Turku. Hyväksy kohtalosi. (Kuulin tuon ”TÄMÄ ON TURKU!” huudahduksen samanlailla sylki roiskuen ja kitarisat heiluen kuin siinä elokuvassa 300).

      • termostaattori kirjoitti:

        Tänään jouduin käyttämään melko lailla valehtelematta ensimmäistä kertaa Turussa ollessani.
        Ei, en soittanut yhdelle polkupyöräilevälle idiootille joka ei ymmärtänyt termiä ”ajolinja” vaan kierteli-kaarteli koko radan leveydeltä ja sitten yhtäkkiä näyttämättä mitään merkkiä kääntyi melkein eteeni. Äkkijarrutus ja ohi.
        Ei, en soittanut niille äideille jotka päättivät suorittaa lastenvaunujen keskellä jaettua kevyen liikenteen väylää. Suurenmoinen väistöliike ja ohi.

        Mutta jos porukka muodostaa muurin päästäkseen puolityhjään bussiin, joka varmasti ottaa kaikki mukaan…siinä meni raja. Varsinkin kun yli, ali tai ohi en päässyt.

        Eli vaikka tykkäisinkin luottaa siihen että kaikki tuntevat pelisäännöt ja noudattavat niitä, tässä maailmassa on kaksi asiaa joihin en luota: muut ja minä itse. Olen siis suuri tilannenopeuden&-tajun ystävä.

        Yleensä tuon ”Tämä. On. Turku!” myötä joku potkaistaan Aurajokeen, mutta ei välttämättä aina.

  2. Polga kirjoitti:

    Olen huomannut, että kirjoitan enemmän JA vietän pidemmän aikaa koneen ääressä nyt kuin työssä ollessa… Mitä tästä voisi päätellä?
    a) on toooodella työkyvyttömyyseläkkeen tarpeessa
    b) edellisen lisäksi tarvitsee myös mielenterveyspalveluja
    c) on höynähtänyt t o d e l l a outoihin toimintoihin
    d) deitit on helppo sopia; kohdehenkilön löytää takuuvarmasti😀

  3. waldorfssalad kirjoitti:

    Tota. Ihan varoituksen sana rasvakeittimestä. Sä ET halua käyttää sellasta kotona sisätiloissa ja vielä vähemmän töissä puutalossa, joka näyttää kuivemmalta kuin beduiinin sandaali. Vaikka ruoka maistuisi miten kivalta tahansa, niin se rasvan löyhkä ei poistu kämpästä pariin viikkoon ja se pentele ylikuumenee äkkiarvaamatta. Suosittelen siis laitteen käyttöä ulkoilmassa pitkällä jatkojohdolla.

    • termostaattori kirjoitti:

      No kun mainitsit asiasta, niin tottahan töriset. Ei mahtaisi olla kiva kun kämppä alkaisi haisemaan kuin rupinen snägäripaikka…siis enemmän kuin tällä hetkellä.
      Löysinkin uuden tavan nauttia kasvisruokani nyt kun blenderi meni rikki, keittoa en jaksa ja paistaminen vie liikaa aikaa: muussi.

      Yritän saada kuvan tänne jossain välissä, kunhan keksi miten uudesta kännykästä siirretään kuvia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: