Perjan—lauantaipäivitys 00354

Voisin kertoa siitä kuinka kahviautomaatti selvästi päästi äänen joka yleensä yhdistetään sylkäisyyn kun tilasin maitokaakaon, ja kuinka mustaherukkamehua tilatessa kuuluu omituinen sivuääni ja se on jotenkin…vetisempää kuin aiemmin.

Lisäksi voisin kertoa omakohtaisiin kokemuksiin perustuen miten viikko punajuurikeittoa vaikuttaa eritteisiin (vihje: purppura).

Silti kaikkein hedelmällisintä on vastata Suskin kommenttiin, koska en jaksa kirjoittaa pitkästi palautteisiin kun voin tehdä sen täällä.

Ihan kuin olisin havaitsevinani pienen ajatuskukkasen. Jos joku tyttö, vaikka susirumakin, selvin päin ja asiallisesti ilmaisee kiinnostuneensa sinusta, pidätkö häntä hölmönä? Niin, arvelinkin ettet. Miksi sitten kuvittelet, että tytöt pitävät sinua hölmönä samoissa olosuhteissa. Ei niitä selvänä ja asiallisesti lähestyviä miehiä oikeasti ole sankoin joukoin ja on vaikea pitää hölmönä jotain, joka on imartelevaa ja rohkeaa.

Antakaas kun kerron yhden jutun meistä kauris-tähtimerkin alla syntyneistä (jos ajattelitte alkaa kinata kanssani astrologiasta ja/tai pyörittelette silmiänne, olette muuten niiiiiiin väärässä blogissa. Täällä kylmä logiikka saa nekkuunsa varjonyrkkeilyssä hauskemmalta huuhaalta).

Me pelkäämme.

Pelkäämme että mikään saavutuksemme, tekomme, ulkonäkömme, luonteemme ei riitä. Jatkuva pelko että emme ole tarpeeksi tai emme ole suoriutuneet hyvin ajaa meitä eteenpäin. Siksi niistä usea johtaja tai elämässään menestynyt on kauris; koska jossain heidän korvansa juuressa joku sanoo vain heidä kuullen ”tämä ei riittänyt”.

Siksi minäkin pelkään jos joku lähestyy minua. Minä en ole vielä tarpeeksi valmis tai hyvä hänelle, ja hetkellä minä hyvänsä toinenkin tajuaa sen ja sitten sattuu.

Sumpin kanssa on syytä olla varuillaan. Aamuinen tervamukillinen venyy helposti toiseenkin mukilliseen tervaa. Hetken päästä lähestyy päänsäryn täyteiset viikonloput, kun kotona ei viitsi pelkästään itselleen keittää.

Jos en tietäisi paremmin, sanoisin että kaverini A:n suomenkieli on parantunut nopeasti. Kaikilla pitää olla paheensa, ja uskallan väittää että kahvi on kuitenkin niitä vähäisempiä. Pikakahviin siirryin juurikin laiskuuttani: vedenkeitin hurauttaa veden lämpimäksi 30 sekunnissa -> purut kuumaan nesteeseen -> bada-bing bada-boom.

Jostain syystä vain aamuinen tervamuki työpaikalla meilin ääressä on niin kovin lohdullinen. Kyllä tämä tästä. Ja jostain syystä teemukillisessa on samat fyysiset ominaisuudet, mutta ei mitään henkistä lohduketta.

Okei, ehdottomasti et ole A. Olenhan minäkin juonut nyttemmin enemmän teetä, mutta vaikka tieteen mukaan siinä on enemmän kofeiinia, siitä puuttuu je ne sais qui. Pitäisikö kokeilla mustaa teetä?

Niin ja hei, parinvalintajärjestelmä on lopulta melko yksinkertainen. Itse olisin toki kaivannut jokaisen vastaantulijan otsaan leimahtavaa tekstiä “kyllä” ja “ei” signaaliksi, mutta todellisuudessa vastaavanlainen liikennevalo löytyy toisesta ihmisestä melko helposti. Kotvasen sanailun jälkeen eteneminen ja ajatusten vaihto joko on helppoa tai ei eikä sitä tarvitse sen kummemmin analysoida.

Kaverini juuri eilen muistutti minua että kun tapaan treffeillä toisen ensimmäistä kertaa, minun ehkä  kannattaa rajoittaa juttujeni korkealentoisuus sille puolen ilmakehää jossa on hengitettävää happea.

Nimittäin hermostuessani alan joko kertoa omituisia faktoja (tiesittekö että Ikean perustamiskaupungissa hotelleissa on aina laatikoissa uusi testamentti ja ikean kuvasto?) tai sitten kerron vitsejä jotka tajuaa vasta viisi minuuttia kertomisen jälkeen.

Tai kuten yksi kaverini aikoinaan sanoi: ”kaikkihan me heitellään sammakoita, mutta sinä nakkelet kranaatteja, etkä edes viitsi suojautua vaan jäät katsomaan mitä seuraavaksi tapahtuu.”

Miksi tämä äkillinen tekstitulva?

Koska tämä pikku possu menee treffeille tänään.

Advertisements

22 Responses to Perjan—lauantaipäivitys 00354

  1. Polga sanoo:

    Ensiksikin, jos sinä et tilaa näitä – minä tilaan ne sinulle, grauh: http://eu.fab.com/sale/2878/product/12345/ .

    Toiseksi, punajuurikeitto on punajuurikeittoa, kuten punajuuri-soijapihvit myös -> väri on AITO 😉

    Kolmanneksi, vika ei ole horroskaappimerkissä, koska me neitsyetkin (!) pelkäämme samaa. Lisäksi olemme aina olleet epäsopivia tiettyjen horroskaappimerkkien kanssa, vaikka toisin väitetään.

    Neljänneksi, yhdestä addiktiosta en luovu ja se on kahvi. Missä lusikka seisoo. Aamulla. Ja töissä samanlainen (sitä ”työkahvia” terästettynä 4 lusikallisella capuccino-jauhetta!). Vielä yksi keskipäivällä ja sen jälkeen annan olla. Illalla tarvitsen kyllä oman Iltapäärynän, jota kukaan EI minulta vie! Nämä ovat sekä addiktioita että tapoja, toisaalta ne tuottavat sen ainoan boostin, jota tarvitaan töiden saamiseksi edes jotakuinkin valmiiksi…

    Minustakin tuo Kyllä / Ei olisi varsin hyvä juttu. Varustaudun kyllä itse varmuuden vuoksi myös rautalangalla, samaa odotan vastapelurilta – tietysti. Onko se muka tavallista, että keskustelee lohikäärmeiden tosinimistä, Atlantiksesta, zeniläisyydestä, Vihreästä liitosta ym. samaan hengenvetoon? – No sitähän minäkin!

    Sille pikku possulle toivon vain, että olet oikea onnen possu ja luet privatkin jossain vaiheessa! ❤

    • Loppuunmyyty 😦

      Pahoitteluni sinulle ja Suskille. Unohdan joskus ylimielisyydessäni (ei tähtimerkkiriippuvainen ominaisuus, muuten vain ikävä piirteeni) ettö muutkin kokevat asioita samoin kuin minä, hemmo herkkämieli.

      Olen nyt käynyt kahden ihmisen kanssa deiteillä, ja vaikka tämä onkin ikävä sanoa, en näe tulevaisuutta kummankaan kanssa. Toinen on niin samankaltainen kanssani, että mukana ei ole kaipaamaani mysteeriä (ei silti, hän ilmaisi saman asian toisin sanoin). Käyn hänen kanssaan vielä huomenna syömässä ja toivon että voisimme jatkaa ystävinä, koska olen oppinut että älykästä seuraa ei ole koskaan liikaa.
      Ja toinen…jos minun pitää olla se joka ylläpitää keskustelua, meillä ei ole toivoa. Mutta hänkin vain halusi kokeilla tuleeko tästä mitään, ja senhän me teimme. Kylmää mutta tehokasta.

  2. Suski sanoo:

    Terveisiä toiselta neitsyeltä. Myös meille alituinen pelkääminen on kuvaavaa. Mutta se on myös pois opittavissa.

    Miksi toisia ihmisiä pitää pelätä muulloin kuin väkivaltaa tihkuvissa tilanteissa? Miksi meidän pitää välittää siitä, mitä meille tuntematon ihminen meistä ajattelee? Emme todennäköisesti koskaan enää sitä ihmistä tapaa ja vaikka tapaisimmekin, vaikuttaako juuri sen ihmisen mielipide meidän tavalliseen arkeemme?

    Ehkä elämäni suurin oppimiskokemus löytyi, kun ensimmäinen poikaystäväni purki kihlauksen lähes seitsemän yhteisen vuoden jälkeen sanoilla ”tahdon olla yksin” ja ilmoittaessaan kahden viikon kuluttua seurustelevansa silloisen parhaan ystäväni kanssa. Itkin silmät päästäni ja päädyin töihin mennessä ihmettelemään miten kaikki ohikulkijat voivat olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka ihan kaikki oli tapahtunut. Tarkemmin asiaa pohdittuani tajusin, ettei minunkaan elämässäni mitään kovin kummoista muutosta tapahtunut ja että asia ei oikeasti kiinnostanut ketään muuta kuin itseäni.

    Millä perusteella sinä katsot olevasi oikeutettu toisen ihmisen seuraan vain, kun olet täydellinen, kun samaan aikaan sallit kaikille muille epätäydellisyyden? Mitkä ovat sinun perusteesi arvottaa joku toinen paremmaksi kuin toinen? Miksi kukin ei voi vain olla sitä mitä on, hyvine ja huonoine puolineen, mukaan lukien sinä itse?

    Millä perusteella arvioit jonkun olevan jonkun arvoinen tuntematta toista mitenkään muuten kuin ulkonäöltä, jos siltäkään? Eikö toinen ole tutustumisen arvoinen ennen tuomion antamista?

    Miksi puudutettuna eläminen, mitään tuntematta on parempi kuin jonkun, vaikka edes kivun, tunteminen? Onko onni edes mahdollista löytää ilman kipua tai tuskaa? Milloin olet valmis, haudassa?

    Eikö jokaisella meistä ole oikeus olla jonkun silmissä maailman paras? Etkö kuulu jokaiseen meistä?

    Kahvi ei varmasti ole paheista se kaikkein vaarallisin, mutta rytmihäiriöihin sekin kykenee. Tällaiselle tanssitaidottomalle se voi merkitä rytmitajun hetkellistä löytymistä, mutta muutoin se ei välttämättä ole mikään miellyttävä tunne.

    Olen kokeillut mustaa teetä. Puhutaan teestä ja sympatiasta, mutta todellisuudessa se ei siinä pursuilevan työsähköpostin ääressä tuo millään tavalla sitä ”kyllä tämä tästä”-fiilistä. Ei yhtään. Nada.

    En halua epäillä ystäviesi älykkyyttä, mutta en voi olla ihmettelemättä miten treffeillä teeskenteleminen voisi olla kenenkään mielestä toimiva idea. Haluatko sinä tavata treffeillä ihmisen, joka lähemmin tutustuttaessa osoittautuukin olevan ihan toisenlainen? Haluatko sinä oikeasti viettää enemmänkin aikaasi sellaisen kanssa, joka ei ensi tapaamisellakaan päässyt kertaakaan juttujesi kanssa samalle planeetalle? Millä perusteella sinä kuvittelet, että siltä pohjalta syntyy mahtava, elämän mittainen parisuhde?

    Olen samaan aikaan sitä mieltä, että kroonistunutta ilmavaivaongelmaansa ei kannata havainnollistaa ekatreffien ensiminuuttien aikana, mutta miksi naisella on oikeus puhua treffeillä itseään kiinnostavista asioista mutta sinulla ei? Se vähä, mitä minä sinusta tiedän on se, että sinä kykenet keskustelemaan muustakin kuin naisista, autoista ja urheilusta. Siltä pohjalta mitä minä sinua tunnen tahi tiedän, uskallan väittää, että jos nainen ei löydä kanssasi mitään yhteistä keskustelun aihetta, vika on naisessa eikä sinussa.

    Voisiko sittenkin olla niin, että sen kaikkein ihanimman ihmisen tunnistaa siitä, että sen kanssa oli helppo olla alusta alkaen ihan oma itsensä eikä koskaan tullut sellainen olo, ettei kelpaa?

    • Koska minä (tai me kauriit) en ymmärrä ihmisyyttä. Tuntuu että te muut saitte jonkin oppaan jossain vaiheessa elämäänne, ja olin juuri silloin vessassa.
      Miten muuten te kaikki tunnutte osaavan luovia ihmissuhteissa ja maailmassa näin yleensäkin niin luontevasti ja epäröimättä? Kun taas minä joudun pysähtymään aina välillä miettimään mikä ääneenlausumaton sääntö pätee kulloiseenkin tilanteeseen, ja kuinka selvitä siitä naarmuitta.

      Minulle on kunniakysymus olla satuttamatta ketään omaa kömpelyyttäni. Siksi yritän vältellä tilanteita joissa en ole valmistautunut kaikkeen mahdolliseen; säveltäminen lennosta voi olla toimiva tapa muille, mutta itse pidän valmiista suunnitelmista A, B, C, D… ja päättyen Ö:hön.
      Mutta tämä on minun hulluuttani ja muiden ei tarvitse jakaa sitä. Siksi muiden ei tarvitse olla yhtä ”valmistuneita” kuin minä, riittää että yksi stressaa kaikkien puolesta 😉

      Olen pahoillani tuntemasi tuskan vuoksi. Kerran sen haalea varjo pyhhki kasvojeni yli, ja sitä en halua tuntea enää koskaan. Ehkä se opetti minut liian varovaiseksi näissä asioissa. Ovatko älyttömät vaatimukseni siitä johtuva suojausmekanismi vai olivatko ne aina?

      Sen olen kuitenkin oppinut että vaikka olenkin valmis tekemään joitain myönnytyksiä (kuten ystäväni totesi: ”sä voit muokata ruumista loputtomiin, mutta luonne harvemmin muuttuu”), niin on joitain asioita joista en tingi.
      Joten jatkan etsimistä.

      • Suski sanoo:

        ”Miten muuten te kaikki tunnutte osaavan luovia ihmissuhteissa ja maailmassa näin yleensäkin niin luontevasti ja epäröimättä?”
        Kuule. Yritys-erehtymällä. Sitä varten useimmilla meistä parisuhteita tulee ja myös menee elämän varrella. Ei kukaan ole näissä(kään) asioissa seppä syntyessään, jos latteus sallitaan (ja miksi emme sallisi).

        Joku on joskus sanonut, että ihmisenä kasvaminen ja parisuhdeosaamisen kehittyminen tapahtuu parisuhteen ulkopuolella. Itselläni se on juurikin niin.

        Käytännössä siis ensin hankkiudutaan parisuhteeseen. Tehdään kaikenlaista, mikä sillä hetkellä tuntuu fiksulta. Erotaan. Tajutaan, ettei se fiksu itse asiassa ollut yhtään fiksua ja pohditaan, että ens kerralla en törttöile samalla lailla. Hankkiudutaan toiseen parisuhteeseen. Ei törttöillä yhtään samalla tavalla kuin edellisellä kerralla. Tehdään kaikenlaista fiksua. Erotaan. Tajutaan, että suuri osa fiksusta oli aika törttöä, mutta ainakin ne oli eri törttöilyjä kuin ekalla kerralla. Pohditaan, että ensi kerralla voisi olla törttöilemättä sitten. Hankkiudutaan parisuhteeseen. Jatkon voit varmaan copypastettaa itse.

        Tämä on ainakin oma tapani rämpiä eteenpäin. Haaveissa on kyllä elämän mittainen, onnellinen ja ihana parisuhde, mutta käytännössä näyttää siltä, että ero tai kaksi lie vielä tulopuolella ennen kuin hautaan pääsee kaiken törttöilyn uuvuttamana.

        Oikeastaan joku fiksumpi voisi tulla nyt kertomaan, miten nää jutut oikeasti hoidetaan…

        Hei ja onnittelut treffeistä, vaikkei elämän manteli ihan vielä tainnut puurolautastasi löytää. Onneksi mikä tahansa hetki voi muuttaa tilanteen. 🙂

      • Kiitos 🙂

        Homman vitsi onkin että te muut olette ehtineet yritys-erehtyä pikkuelämänne ajan. Minä taas aloitan vasta nyt, eli silloin kun vastapuoli hiukan odottaa että osaat uida ainakin käsipohjaa elämänvirrassa, mutta itse asiassa tarvitsen vielä kelluma-vyötä.
        Mutta olen havainnut tietynlaista kasvua itsessäni. Tunnen asioita joita en ennen kokenut: epätoivoa, pelkoa, halua, toivoa…tämä ei voi päättyä hyvin.
        Todennäköisesti kuolen lopussa.

  3. waldorfssalad sanoo:

    En kysy saitko, vaan kysyn että jos tuon sinulle kuvitellaan-että-järjestät-ne-tuparit-lahjaksi pressopannun, niin lopetatko sen pikaskeidan juomisen ja keskityt tummapaahtoiseen mustaan kultaan?

  4. Neo sanoo:

    Ilmoitan vain, että horoskooppitutkani on rikki.’ En tosin ole edes yrittänyt tekstiesi perusteella arvailla horoskooppimerkkiäsi, mutta kauris tuli silti ikäänkuin iskuna palleaan.

    On olemassa kolme eläinradan merkkiä, joiden kanssa minulla on suuria vaikeuksia tulla toimeen, siitäkin huolimatta, että pyrin olemaan kaikkien kaveri. Kauriin lisäksi niitä ovat rapu ja skorpioni. Enkä tiedä miksi maailmankaikkeus on halunnut pakottaa minut perheeseen, jossa äiti ja toinen veljistäni on rapu, isä skorpioni ja oma tyttäreni päätti pysytellä kohdun suojissa yliaikaisena, kunnes onnistui syntymään—tattadadaa—kauriina! Lapsenlapsestanikin tulee joku noista, joten ilmeisesti en ole vieläkään maksanut velkaani, vaikka useimmiten sentään hymyilemme toisillemme kohteliaasti. Siksi uskon, että sinäkin voisit oppia pelkäämään vähemmän. 😉

    Hups, lapsenlapsi mainittu. Ehkä jopa hiukan tahallaan, koska olen suunnitellut ostavani myös bussien kylkiin ”Neosta tulee mummo” -mainoksia, ettei keneltäkään vaan mene tämä ilosanoma vahingossa ohi. 😀

    Sitä vielä, että missä se treffiraportti viipyy vai jatkuuko treffit jo kolmatta päivää?

    • ”I am all fucked out. That goddamn woman has absolutely screwed me from one end of the room to the other for three goddam nights.”
      Kiitos. Olen etsinyt jo kauan hyvää keinoa saada tuo lause tänne. Jos haluatte lukea miksi Roald Dahl sanoi noin, lukekaa täältä.

      Itselläni on vain ollut niin usko-hitto-mattoman rankkaa töissä että tilasin paksun Python-ohjelmointikielioppaan (en opiskellakseni ohjelmointi vaan hakatakseni itseni tajuttomaksi), ja muutenkin sosiaalinen kalenteri on ollut täynnä (kokouksia, kokouksia, kokouksia…).

      Et tiennyt että olen kauris? Eikö itseä pilkkaava kuiva huumori ja täydellinen kyvyttömyys ymmärtää miksi kukaan ei naura ollut vihje?
      Minä tykkään ravuista (arvostan heidän lempeyttään ja sosiaalista viisauttaan), skorpioneista (arvostan omistautumista ja uskollisuutta ja sitä faktaa että he ovat tähtimerkeistä viimeisin jolle kannattaa keljuilla) ja jopa teistä vesimiehistä (te olette eksentrisen ilahduttavia eli ”you’re strange but I love you”).

      Lapsenlapsi? Ensinnäkin isot onnittelut 🙂 ja toisekseen…se ei voi olla minun! Hän sanoi olevansa 18 ja minä uskon aina mitä lapset sanovat!

      • Neo sanoo:

        Harmi, että ehdit jo kertoa treffien etenemisestä enemmän muissa kommentoissa. 😀

        Kannatan kirjojen hyötykäyttöä myös muihin tarpeellisiksi katsottuihin toimintoihin. Itselläni samaa tehtävää toimittaa Marketing Management. Toivon, että se menee päähäni nimenomaan hakkaamalla, koska tuon koko luokan kirjat ovat vaan niin hankalia luettavia. Ei, en mene pöydän viereen ja aseta kirjaa pöydälle.

        En tiennyt. Sanoinhan jo, että horoskooppitutkani oli/on rikki. Kotikauriini sitä paitsi elää nyt vaihetta, jolloin kukaan EI SAA nauraa, joten esimerkkitapaukseni on johdatellut harhaan. Mutta nyt kun sanoit, niin en sopivampaakaan merkkiä löydä. Ottamatta sen suuremmin kantaa enää rapu-skorpioni akselilla totean, että kaikissa meissä on jotain hyviä puolia horoskooppimerkistä riippumatta.

        Kiitos! Hyvä, kun tämäkin nyt selvisi, että sinä olet syytön. Pidän varmuuden vuoksi sinua silmällä. 🙂

      • Juhuu! Viimeinkin oma stalkkeri \o/

        Tietenkin olisin voinut ripotella sitä kaikkiin kommentteihin hiukan jatkokertomuksen tapaan, mutta en tiennyt paljonko kommentteja tulee, jos tulee.

        Jos ollaan rehellisiä, niin muiden tähtimerkkien kanssa tulen toimeen, mutta oinaat ovat raivostuttavia: niin meidän kauriiden kaltaisia, mutta eivät silti. Tämä heistä riippumaton epätäydellisyys vetää vetää kynsiä henkisen liitutauluni pinnalla (teille nuoremmille: niiq automaattinen tekstin ennustus sotkis sun txtria).
        Mutta on minulla (ainakin yksi) erittäin hyvä oinas-ystävä, eli ei se kuitenkaan loputtomiin häiritse 😉

      • Neo sanoo:

        Arvasin, että osaisit arvostaa omaa stalkkeria, joten päätin, että sen verran voisin vuoksesi uhrautua. 🙂

        Toinen isoveljistäni on Oinas. Hän on… no raivostuttavan ihana. Hän ei aiheuta liitutauluefektiä minulle, mutta jääräpäisyytensä ansiosta joskus hiukan saa maailmani radaltaan, koska siis minähän olen kuitenkin oikeassa. Silti hän on ainoa perheenjäsen, johon on aina voinut luottaa kuin kallioon. 🙂

        Natsisotaveteraani on myös kauris ja mä nauran hänen vitseilleen. Huolestuttavaa. 😀

      • Nyt saan siis jännätä oliko katseeni kuolleessa kulmassa vilahtanut hahmo stalkkerini vai joulutonttu, joka valvoi olenko kiltisti 😀

        Voi oinaat, ikuisesti valon ja varjon välissä, koskaan kykenemättä valitsemaan puoltaan…noh, kaikillahan meillä on astrologiset tähtikuviomme kannettavanaan.

        Ne jutut että kauriit olisivat pystyynsuolattuja tönkkömuikkusia ovat suunnattomasti harhaanjohtavia. Jos me olemme tutussa porukassa tai sellaisen henkilön kanssa johon pystymme luottamaan, olemme viihdyttävintä mitä voit kokea vaatteet päällä/pois päältä.
        Vieraassa seurassa olemme ylikorrekteja ja hiljaisia.

  5. Polga sanoo:

    …yliaikaiset treffit…

    • Niin, se raportti: treffeillä oli oikein kivaa, kävimme pop-up-kahvilassa lähellä minua. Meillä riitti juttua, yhtään turhaa hiljaista hetkeä ei ollut ja hänen kanssaan oli mukavaa, Hän oli samanlainen kuin ja mielipiteemme oikeastaan kaikesta kohtasivat.
      Tämä oli myös ongelma, koska kumpikin etsi ihmistä joka olisi ns. pikkaisen eri mieltä asioista, eli että olisi jännitettä. Päätimme kuitenkin että voitaisiin nähdä vielä ja jos ei muuta, niin olla kavereita.
      Siksi näemme huomenna. Hän tiesi tuon yllämainitun asian jo heti (että voimme olla vain ystäviä), minulla kesti pari päivää kauemmin tajuta sama. Tiedän, kaikkialla sanotaan että samankaltaisten ihmisten suhteet onnistuvat parhaiten, mutta…toisinaan vastakarvaan on ainoa oikea suunta.

      Toiset treffit (eli ne jotka peruuntuivat aluksi viime viikolla) olivat sitten näiden treffien anti-versio (kävin sunnuntaina toisilla treffeillä).
      Toisessa ei ollut sinällään mitään vikaa, mutta me vain…hetki, tarkistan…tarkoitan siis että meillä oli mukavaa, mutta minusta meillä ei kuitenkaan ollut sellaista kemiaa mitä etsin. Toivon hänelle kuitenkin mukavaa jatkoa ja että hän ei antanut minun masentaa itseään.

  6. waldorfssalad sanoo:

    Pitääkö tässä huolestua että nyt on iskenyt jälkitauti vai epäillä että tyypillä on uudet treffit kierroksessa? Perjantaita on jäljellä kuusi tuntia…

    • :huokaus: juu…
      Oli tarkoitus kirjoittaa jo eilen, mutta sitten asiakkaat alkoivat häiritä ongelmillaan jotka jokainen 10-vuotias osaisi ratkaista (tiedän, mutta typerät lapsityövoima-lait jäpäti jäpäti…)
      Haluat apua heti? Hei, minä haluan takaisin haluni elää ja pelkoni kuolla, mutta toteutuuko kummankaan toive? Harvemmin.

      Jospa minä nyt kertoisin kuulumisia.

  7. Tiina sanoo:

    Ihmiset on aika outoja. Haetaan tyyppiä, joka on erimieltä asioista, jotta olisi jännitystä, ja puhutaan horoskoopeista. Joskus tuntuu, että olen ihan eri planeetalta (astronomisesti, ei astrologisesti).

    • Hänen kanssaan en ole puhunut horoskoopeista (kiitos kuitenkin vinkistä), vaan lähinnä tuulivoimasta. Sääli että molemmat kannatamme sitä.
      Mietin toisinaan mitä minulle tapahtui; aikoinaan olin kaikesta eri mieltä alitajunnaisesti, mutta nykyisin pyrin ymmärtämään toista osapuolta. Olenko vanha?

      Oletko koskaan miettinyt että ehkä aluksesi teki vuosia sitten pakkolaskun maa-planeetalle, ja korjaustöiden ajaksi kaikille paitsi välttämättömälle miehistölle annettiin ihmishahmo ja muokatut muistot siksi aikaa että alus korjataan.
      Oletko kokenut että normaali elämä tuntuu…omituiselta ja ihmiset toisinaan käyttäyvät oudosti sinua kohtaan? Onko joku tuijottanut sinua yllättävän pitkään?

      Mietipä sitä hetki.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: