Oh, there’s a lot of opportunities if you know when to take them, you know? 00353

Senkin uhalla että joku deittipalstalta osasi tänne (moi 🙂 ), seuraavaksi tilannepäivitystä.

Minuun on ottanut yhteyttä nyt kaksi henkilöä ja se hämmentää.

Olen oppinut ihmisyydestä jotain (ajattelin kertoa kolmansilla treffeillä minut kasvattaneesta susilaumasta), mutta deittailua en hallitse.

Sen olen käsittänyt että ”ollaan ystäviä” tarkoittaa oikeasti ”ei tavata enää koskaan” ja…siinäpä se.

Jotenkin tämä kahden ihmisen kanssa (mahdollisesti) treffeille meno (eri aikaan, eri päivinä tietenkin) rikkoo hirvittävän verisellä tavalla jotain selkäytimeeni hehkuraudalla poltettua moraalikoodistoa. Jotenkin tuntuu petturilta käydä kahvilla yhden kanssa, ja sitten toisen.

Tuleeko myös heti ekan tapaamisen jälkeen sanoa miltä tuntuu vai tuleeko odottaa? Miten se tapahtuu? ”En näe meillä yhteistä tulevaisuutta. Myrkytin kahvisi, et pysty nousemaan viiteen minuuttiin mikä antaa minulle tarpeellisen etumatkan. Hyvästi, äläkä yritä jäljittää minua.”

Tämä on niin vaikeaa.

Lisäksi minulla on ehkä lievää kuumetta (palelee, lihaskipua).

Se ei ole deitti-stressi-pohjaista, vaan ihmiset-työpisteesi-ympärillä-ovat-jo-sairastaneet-tai-sairastavat-juuri-pohjaista. Ikihonkakin kestää vain niin kauan kirveeniskuja…mutta Finnrexin & vihreä tee tuntuvat auttavan toistaiseksi, ja luurankomiehistöllä ei ole varaa menettää enää yhtään kylkiluuta.

Nyt ei vaan taideta lähteä minnekään treffeille kenenkään kanssa >.<

Mainokset

5 Responses to Oh, there’s a lot of opportunities if you know when to take them, you know? 00353

  1. Suski sanoo:

    Yes you can. Deittailu on lopulta aika yksinkertaista, pitää vain mennä oman fiiliksen mukaan.

    Nettideittailussa jokainen tietää, että yhteydenottoja voi tulla useita yhtä aikaa. Ensimmäiset kolme treffiä ovat yleensä sellaiset, ettei kukaan täysijärkinen odota yksiavioisuutta. Toki ei myöskään sitä, että toinen alkaa voivotella, miten työlästä on kun deittejä on joka jumalan ilta…

    Jos ekan treffin jälkeen on sellainen olo, ettei toista enää halua nähdä, sen voi sanoa. Kohtelias tapa ilmaista asia on käyttää vaikkapa fraasia ”Hei kiitos, mulla oli mukavaa. Musta meillä ei kuitenkaan ole sellaista kemiaa, mitä etsin. Mukavaa jatkoa sulle kuitenkin ja oli tosi kiva tavata sut ja tutustua.” Kasvotusten tämän sanominen on ainakin itselleni vaikeaa, joten mielelläni annan luvan laittaa tämän tekstiviestinä joko samana iltana tai seuraavana päivänä.

    Ota iisisti Finrexinin kanssa. Siinä on kofeiinia. Tottumattomalle kofeiinin käyttäjälle, joka kuitenkin suhtautuu verraten huolettomasti käsikauppalääkkeiden käyttösuosituksiin, sellainen on kovin vaarallista. Ketorin Hot toimii hyvänä kofeiinittomana vaihtoehtona. Ja jos makuaisti ei ole flunssan viemä, kannattaa ostaa kaupasta makeuttamaton mustaherukkamehutiiviste ja sekoittaa mustaherukka-finrexin/ketorin hot kuumaan mustaherukkamehuun.

    • Tunteet ovat akilleen kantapääni. Minä NIIN toivoisin että olisi olemassa jokin helppo, yksinkertainen, matemaattisiin kaavoihin perustuva parinvalinta-järjestelmä. Tunteet ovat liian helposti vietävissä.
      :huokaus:
      Tai ehkä minä vain pelkään luottaa niihin.

      Pidän tyylistäsi; selkeä, ystävällinen, eikä jätä ketä roikkumaan. Ensimmäisissä treffeissäni aikoja sitten toinen vastapuoli teki sen virheen että antoi ymmärtää että voitaisiin kokeilla olla ystäviä, mutta annetaan ajan kulua.
      Jätän yksityiskohdat pois, mutta kerrottakoon ettö tein itsestäni hölmön muutaman kuukauden päästä >.<
      Jos jotain positiivista oli tuosta sanottava, niin se opetti että EI syötetä turhaan köyttä jos ei aiota nostaa ylös.

      Oli aikoja jolloin olisin hörähtänyt "tottumaton kofeiinin käyttäjä"-kommentillesi, tarkistanut että tankissa on edelleen sumppia sekä jatkanut muoviletkun kautta imemistä.
      Nyttemmin olen vähentänyt kahvin käyttöä. Ihan vain koska porttiteoria on totta: nautittuasi liian monta vuotta työpaikan kahviautomaatin jööti-tuotoksia mikään ei tunnu enää miltään. Kotona olen siirtynyt ns. kovaan tavaraan eli pikakahviin jonka makua Helsingin Sanomien arvostelija kutsui "paistetuksi mämmiksi".

      Eli tuossa on pointtia. Äkillinen hikoilemiseni saattoi johtua vain siitä että olin jo nautinut niin paljon kahvia että Finrexinin kofeiini oli ns. viimeinen pisara.
      Olo on jo muuten parempi, eli joko olin taas luulotautinen tai sitten olenkin salaa teräsmies.

      • Suski sanoo:

        Ihan kuin olisin havaitsevinani pienen ajatuskukkasen. Jos joku tyttö, vaikka susirumakin, selvin päin ja asiallisesti ilmaisee kiinnostuneensa sinusta, pidätkö häntä hölmönä? Niin, arvelinkin ettet. Miksi sitten kuvittelet, että tytöt pitävät sinua hölmönä samoissa olosuhteissa. Ei niitä selvänä ja asiallisesti lähestyviä miehiä oikeasti ole sankoin joukoin ja on vaikea pitää hölmönä jotain, joka on imartelevaa ja rohkeaa.

        Sumpin kanssa on syytä olla varuillaan. Aamuinen tervamukillinen venyy helposti toiseenkin mukilliseen tervaa. Hetken päästä lähestyy päänsäryn täyteiset viikonloput, kun kotona ei viitsi pelkästään itselleen keittää.

        Jostain syystä vain aamuinen tervamuki työpaikalla meilin ääressä on niin kovin lohdullinen. Kyllä tämä tästä. Ja jostain syystä teemukillisessa on samat fyysiset ominaisuudet, mutta ei mitään henkistä lohduketta.

        Niin ja hei, parinvalintajärjestelmä on lopulta melko yksinkertainen. Itse olisin toki kaivannut jokaisen vastaantulijan otsaan leimahtavaa tekstiä ”kyllä” ja ”ei” signaaliksi, mutta todellisuudessa vastaavanlainen liikennevalo löytyy toisesta ihmisestä melko helposti. Kotvasen sanailun jälkeen eteneminen ja ajatusten vaihto joko on helppoa tai ei eikä sitä tarvitse sen kummemmin analysoida.

  2. -P sanoo:

    Tähän hätään kaksi toivetta:

    1) Toivon, että löydät treffeiltäsi jonkun superkivan tyypin, joka osaa arvostaa sua ja pitää susta huolta.

    2) Toivon, että kirjoitat kirjan raakileen, annat mun oikolukea sen ja lähetät sen sitten jollekin kustantamolle. Moni menettää paljon siinä, ettei koskaan eksy lukemaan sun juttujasi.

    • 1) Voin näin meidän kesken kertoa että vaikka naiset aina valittavatkin miten montaa sammakkoa joutuvat suutelemaan löytääkseen prinssinsä, niin ei se miehinen lasikengän sovittelu löytääksemme oman prinsessamme ole myöskään kivaa.
      Mutta arvostan sitä että jaksat uskoa mahdollisuuksiini. Kiitos 🙂

      2) Tiedätkö mikä olisi OIKEASTI unelmieni täyttymys? Jos joku oikeasti hyvä kirjoittaja (mielellään ammatikseen kirjoittava sellainen) seuraisi tätä blogia salaa, mutta ei koskaan myöntäisi sitä.
      Sihen asti tyydyn sinuun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: