Palvon hänen pyhää varjoaan tai sinnepäin 00223

Voisin tiivistää tämän merkinnän hyvin lyhyeen: ei mitään uutta länsirinnalta.

Ajatukseni ovat edelleen kuin turkkilaista kahvia juovia kolibreja, jotka pelkäävät että jos ne jäävät liian pitkäksi aikaa yhteen paikkaan ne hei miten olisi vitsi siitä että kunnon työläinen poistaa vaan sanasta ”työkalut” sänkyyn mennessään  t:t ja ”jatkaa hommiaan”?

Tästä syystä joidenkin ystävieni on ilmeisesti mahdotonta uskoa alkoholin vaikutusta minuun. He luulevat että jos minut juotetaan ihan uskomattomaan känniin, sisälläni oleva bilehirmu Mr. Hyde-all-u-want-party-gonna-find-u-anywho astuu esiin ja minusta paljastuu uusia puolia tms.

Tällä hetkellä se on sama kuin öljyä laskettaisiin aaltoihin: mitä enemmän juon, sitä hiljaisemmaksi muutun ja lopulta minut erottaa takani olevasta seinästä vain seinän parempi tyylitaju värien sekoittamisessa.

Jos minusta halutaan nähdä villimpi puoli, minulle tulisi juottaa mahdollisimman paljon kahvia ja/tai energiajuomaa.

Se ikävä kyllä ei oikein sovi yhteen grillaamisen ja klo 20 jälkeen tapahtuvien aktiviteettien kanssa, joten moninaiset puoleni pysyvät varmaan vielä kauan piilossa.

(Mikä sinällään ei ole huonompi asia: parempi noin kuin Pantterin puremia-blogissa esitellyt kohtaamiset)

Eilen kaupalla ollessani huomasin hassun jutun suomalaisista iskelmistä: ne ovat kovin itsekkäitä.

Katri Helena: Anna mulle tähtitaivas

Kirka: Anna Käsi

Arja Koriseva: Anna Kätesi

Markkua Aro: Anna aikaa

Finlander: Anna jatkua yön

Markku Aro: Anna mahdollisuus

Ja erityisesti katson teitä Anna Erikson ja Anna Hanski…mitä tapahtui yhteisen hyvän jakamiselle?

Tällaisen ajatusrupeaman jälkeen ette varmaan ihmettele jos en kirjoita taaskaan pieneen hetkeen.