Miten uusi työni on vaikeampi kuin aiempi: Todiste B (kolmiosaisena tragi-koomisena näytelmänä, osa I)

(Joukko miehiä istuu suorakulmion muotoisen pöydän ääressä. Pukukoodin ansiosta he näyttävät leluilta joiden päät voisi vaihtaa keskenään.

Kaikkien suunilmeet muodostavat suoran viivan ensimmäisestä miehestä viimeiseen. Kaikki tuijottavat eteenpäin, katseen päättyessä jonnekin missä kolikkosade kastelee rahapuiden alla nukkuvat säästöpossut.

Yhtäkkiä kaikki suoristavat selkänsä mikä kuulostaa samalta kuin puuvanhus olisi katkennut. Samaan tilaan miesten kanssa on astunut nainen, joka kävelee pöydänpäähän varmoin askelin ja istuutuu siellä sijaitsevaan tuoliin kuin se olisi näkymättömän keisarikunnan valtaistuin.

Naisen katse kiertää pöydän ympäri, viipyen jokaisen miehen kasvoilla vain hetken, kuin pohtien miltä tuo pää näyttäisi seinällä tai kepin nokassa.

Miehet pöydän ympärillä tietävät että mikään ei ole niin vaarallista kuin suututettu nainen. Paitsi kun tällä naisella on valtaa.

Siksi he kuuntelevat tarkasti kun nainen alkaa puhua.)

”Hyvät herrat.”

”Viime kvartaalin liikevaihto satunnaiserien jälkeen ei ollut markkinoista tyydyttävä. Eikä minusta.”

(Nainen liikauttaa suupieltään kuin henkilökohtaiselle vitsille. Muut pöydän ympärillä olevat eivät ole huumorintajuttomia.

Mutta he ymmärtävät milloin kyseessä on lingvistinen huumorinosoitus ja milloin sisäpiirin tsoukki. Heidän silmänsä kirkuvat paniikissa, mutta kasvot eivät paljasta mitään tunteita.)

”Onko kenelläkään teistä hyviä ehdotuksia miten tämä asiain laita saadaan korjattua Q2:n aikana?”

(Hiljaisuus on niin  syvä että pöydässä istujien sydämenlyönnit muodostavat omalaatuisen rytmikombon. Sen lähestyessä crescendoa, tai ensimmäistä sydänkohtausta, jostain takaa kuuluu rykäisy. Ääni aloittaa vahvasti…)

”Me voisimme ulkoistaa palveluitamme sellaisiin maihin, joiden it-infrastruktuuri on kehittynyttä, mutta palkkataso on alhaisempi kuin meillä, ja…säästää rahaa…samat palvelut halvemmalla…jättää tänne vain yhteyspalvelut…”

(…ja hiipuu mitä pidemmälle se pääsee, epävarmana siitä jaksaako ajatus pöydän päähän.

Yhtäkkiä alkaa kuulua musiikkia. Kaikki miehet hyppäävät pöydälle ja alkavat tanssia spontaanisti, mutta synkronoiduin tanssiliikkein ketsuppitanssia. Katosta laskeutuu kaksi diskopalloa jotka loisteellaan valaisevat huoneen.

Mutta mikään ei loista niin kuin hymy, joka paistaa pöydän päästä. Sillä se kuuluu henkilölle, joka on viimein tyydytetty.)

Advertisements

2 Responses to Miten uusi työni on vaikeampi kuin aiempi: Todiste B (kolmiosaisena tragi-koomisena näytelmänä, osa I)

  1. waldorfssalad sanoo:

    Tässä olisi valmis varoittava tarina kaikille yläasteiden opoille aiheesta ”Miksi sinusta ei sovi tulevan atk, anteeksi, it-ammattilaista.”

    • Elämäntehtäväni on että onnistun tavoittamaan ainakin yhden nuoren, joka miettii panostaako jazz-pianon soittoon niin kuin hänen äitinsä haluaisi, vai ryhtyisikö it-alalle?
      Pennut: jos ette osaa vähintään kahta ohjelmointikieltä mielellään yhdistettynä verkko-arkkitehtuurin ymmärtämiseen…älkää.

      Olen muuten aikoinaan koulussani törmännyt yhteen isohkon suomalaisen it-firman omistajaan, joka sanoi suoraan että ”he eivät niinkään katso mitä osaat, vaan mikä sinun koulutuspohjasi on. Me emme ota ammattikorkeakoululaisia (missä hän oli vierailemassa), vaan me edellytämme ihan yliopisto-tutkintoa”.
      Pisteet kotiin pokan määrästä ottaen huomioon missä puhui, mutta tuo vain osoittaa että jazz-pianistina ruotsinlaivoilla on helpompaa kuin tällä alalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: