Tämän perjantain dilemmittauksen loppulukema 00209

Parhaiten lyhytkestoista muistiaan venyttäneet ovat varmaan kartalla siitä että olen vaihtanut työpistettäni.

Ennen siirtymistäni maalailin levein sivellinvedoin kuvaa maailmasta, jonne valo ei uskalla koska pimeys kamppaisi sen heti ja hyppisi sen niskan päällä ja minun pitäisi kehittää luovempia kielikuvia, koska tähänastiset eivät vain ole tarpeeksi kuvaavia.

Nyt on viikko takana uutta deskiä ja tämä on ollut erilaista.

Aiemmassa deskissä olin saavuttanut grindaamalla melkein ylimmän kokemustason. Vaikka guruna olemisessa onkin hyvät puolensa, se alkoi olla…no, tylsää.

Tämä ongelma? Tee noin. Tuo ongelma? Selviää tällä. Ne ongelmat? Laitanpa selvitystä ja ollaan yhteydessä.

Uudessa deskissä aloitin ihan n00b1na, tietämättä mitään mistään.

Jokainen puhelu on ollut lumihiutale: kahta samanlaista ei ole vielä tullut vastaan. Yhtenä hetkenä voidaan pyytää suunnilleen kuun kiertorataa tänään klo 12 ja seuraavassa uutisperunoiden vihannespörssiarvoa.

Uskon että en ole saanut kauhistuttavan paljon tuhoa aikaiseksi, kiitos avuliaiden kollegoideni ja yllättävän hyvän ohjeiden dokumentoinnin; edellisessä deskissä ainoa ohje oli keräämäni lista asioista jotka ovat tulleet vastaan, eli vähän sama kuin keräisit kivinäytteitä samalla kun kierit rinnettä alas (yritän parantaa tässä samalla kielikuviani).

Huomattavampi ero kuitenkin on asiakkaiden asenteissa.

Ex-deskissä, huolimatta ongelman laadusta/nopeasta ratkaisusta jos käyttäjä vaan näkisi itse vähän vaivaa/kestosta/aikataulusta, reagointi edusti 98% ajasta tyyliä ”ETSÄ TIEDÄ KUKA MÄ OLEN?! MILLÄ AIKATAULULLA TE OIKEIN TULETTE TÄNNE!? ETSÄ TAJUA ETTÄ JOS TÄTÄ ONGELMAA EI HOIDETA NYT HETI NIIN RAGNARÖK ON HETKEN LÄHEMPÄNÄ!?”

Uudessa deskissäkin tuollaisia henkilöitä kuuleman mukaan on, mutta en ole törmännyt heihin. Sen sijaan on ollut ”Moi, meidän alakerta palaa. Soittelen täältä ylimmästä kerroksesta, ja ajattelin että jos voisitte katsoa jos osaisitte auttaa. Ei mitään hätää, tukirakenteet varmaan kestävät. Heippa!”-tyylistä kommunikointia.

Olen jopa kokenut muilta kuulemaani ”onnellisuus”-tunnetta kun olen osannut ratkoa ongelman jollaiseen en ole aiemmin törmännyt.

Voiko mikään pilata tätä uutta onnen auvoani?

Voi. Meillä alkoivat YT:t ja niiden kestosta tai lopusta ei ole mitään tietoa.

Jos en ole siis paikalla enää saapuessanne, tiedätte että olen poissa.

Advertisements

4 Responses to Tämän perjantain dilemmittauksen loppulukema 00209

  1. Zepa sanoo:

    No perhana. Eiku pitää toivoa vaan sitte että jotain pahaa jäisi tapahtumatta, kun jotain hyvää on jo kerts tapahtunut. Tai silleen.

    • Tavallaan säälin meitin toimitusjohtajaa. En siis sitä ex:ää joka sai kultaisena kädenpuristuksena lähtiessään/irtisanottaessaan minun 20 vuoden palkkani. Hyvin ymmärrettävää, koska juuri huonon tuloksenteon vuoksi hän saikin lähteä; ei tuollainen jätkä pärjää kylmässä maailmassa muutoin.

      Mutta siis nykyinen toimitusjohtaja…aiemmin se oli niin helppoa: kaikkien kunnioituksen sai kun valkkasi sopivan tehdashallin missä porukka työskenteli ja sanoi lähtiessään ovella vartijoille ”kun he ovat saaneet tämän päivän tuotantotavoitteensa täyteen…heillä on lupani kuolla.”
      Okei, siis kaikkien henkiinjääneiden kunnioituksen.

      Mutta 1980-luku ei palaa, vaikka kuin yritettäisiin. Nykyään työaika on liukuvaa ja projektit eivät selkeästi lopu ennen kuin toinen alkaa. Miten siis uusi patruuna voi tuoda pöytään herran pelon ilman patruunoita?
      Ei muuta kuin YT:t päälle. Hyvänen aika jos suomalainen työlainsäädäntö tästä vielä voimistuisi, miten toimitusjohtajat oikein voisivat toimia..?

  2. Josefiina sanoo:

    Tämä uutinen fiksuista asiakkaista on tietenkin harmillista meille lukijoille, sillä eihän ole mitään herkullisempaa kuin lukea niistä edellisen paikan pöllöpäiden lausahduksista ja älyttömistä raivonpuuskista. Toivottavasti ne ei-fiksut ottavat nyt nopeasti sinuun yhteyttä niin että saamme lisää hauskuutta. Vai pitäisikö minun toivoa pikemminkin että se ”onnellisuus”-tunne pysyisi siinä lähistöllä? Mutta kun siinä tapauksessa niin pelkään tämän blogin puolesta. (No toivon kumminkin, en minä nyt niin itsekäs sentään ole.)

    • Voi teitä uskossanne vahvoja.
      Luulitteko OIKEASTI että elämäni tästä helpottuisi? Ainoa mikä on muuttunut ovat luolaston lopussa odottavat tasopomot, jotka ovat nyt vaikeammin voitettavia (okei, ehkä uusi työpaikkani ON mielenkiintoisempi kuin julkisesti annan ymmärtää…)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: