Tampereen kirjamessuilta selvinneen hajahuomioita 00208

Se on…ohi.

Viimeinkin ei tarvitse enää nauttia virvokkeita hyvässä seurassa joka ei päästä nukkumaan kuin vasta iltamyöhällä ja pakota sitten heräämään aamuvarhain messuille.

Muistikuvani ovat hyvin hajanaiset kaikesta kokemastani, ja armollinen varhais-iän dementia pyyhkii loppuja pois. Pyrin siis kertomaan kaiken muistamani mahdollisimman selkeästi myöhemmin näitä tarinoitani lukeville.

Messut olivat kiltisti sanottuna taloudellinen floppi. Muiden myyjien juttuja kuultuani emme myöskään ole ainoita joiden seuraava yhtiökokous ei ole Barbadoksella, paitsi jos se on sen lähibaarin nimi jossa jäävesi ja narikka ovat ilmaisia.

En syytä messujärjestäjiä: kaikki toimi hyvin, näytteilleasettajien takahuoneessa oli kahviautomaatti ja keksiä aamuisin, porukkaa tuotiin ilmaisbusseilla tunnin välein ja ilmaislippuja oli jaettu enemmän kuin tarpeeksi.

Ilmeisesti tamperelaisia vain kiinnostavat muut asiat. Havaitsin tämän kun lähdimme porukalla etsimään lauantaina alkuillasta paikkaa missä syödä suruun ja kaataa viinaa toistemme kurkuista alas (koska järjetön väkivalta alkoholilla huvittaa meitä turkulaisia).

Kaikki paikat olivat täynnä, mikä voi olla vain merkki tamperelaisten tavasta rikkoa seitsemää kuolemansyntiä sapattina. Vasta lähes tunnin vaeltelun löysimme paikan missä oli tilaa.

Lisäksi kiinnitin huomion siihen että melkein jokaisessa paikassa oli luvassa viikon varrella joko stand-uppia tai improvisaatio-teatteria tai molempia. Tamperelaiset ovat siis ilmeisesti hyvin estottomia sekä hauskoja, minkä vuoksi oli sääli etten heitä tavannut kuin humalassa ohimennen.

Olihan siellä kuitenkin aina yksi paikka johon opin luottamaan eli Ravintola Artturi; hyvää syötävää, kiva henkilökunta ja sopivan lähellä omenahotellia. Tulen käymään toistekin.

Erityismaininta muuten ”Big Tits”-nimiselle baarille rehellisyydestä nimenvalinnan suhteen. Jos olisi ollut aikaa, olisin selvittänyt mitä ikkunassa mainostettu ”sairaanhoitajakäsittely” tässä viiteympäristössä merkitsi, mutta kun oli kiire…no se olisi kuitenkin ollut joko stand-uppia tai improvisaatio-teatteria tai molempia.

Henkilökohtaisella tasolla Tampereella käynti olikin sitten eri juttu.

Koin monia elämääni muuttavia Dr. Phil-hetkiä ystävieni kanssa (kiitos, M), tapasin yli vuosikymmenen jälkeen vanhan ystäväni (hei toinen-M) ja olihan siellä blogituttuja (jo kerran mainittu 3xikuisuus). En oikein keksi mitä muuta sosiaaliselta elämältäni voisin pyytää.

Lopputiivistelmä: p*skareissu kaupan kannalta, mutta tulipa tehtyä. Todella hyvä ja hauska kotimaanmatka henkilökohtaisesti, tulen toistekin.

Mainokset

4 Responses to Tampereen kirjamessuilta selvinneen hajahuomioita 00208

  1. Tiina sanoo:

    Aamulehdessä oli otsikko, että Hämeenkatu oli kuin taistelutanner la-su -yönä. Tunnusta, olitko se sinä?

    Täytyy sanoa, että minun mielestäni sitä tapahtumaa oltiin mainostettu aika heikonlaisesti. En tiedä, olisinko ilman sinua ollut edes tietoinen tapahtumasta, tai ehkä olen vaan elänyt täällä kuutiossani. Ilmaiskuljetuksista en ainakaan tiennyt.
    Eikä tullut sitten lähdettyä paikalle, kun lauantaina oli muuta ja sunnuntaina oli… no, muuta. Siis stand-upia ja improteatteria tietysti! Kännissä!

    • Itsekin katselimme tuota aamulla lehdestä, mutta illan aikana hammas-ja korva-riipukset jostain hankkineet kanssakumppanini eivät olleet kuulleet mitään.

      Kummallista, kuvittelimme että tilaisuudesta olisi informoitu paikallisasukkaita. Ainakin siellä kävi yhteensä enemmän kävijöitä kuin Turun kirjamessuilla (eli lähes 26 000), joten kai viidakkorumpu jossain on kumissut.
      Siihen nähden olikin omituista että Turun messuilla päästiin kuitenkin +-0-tilanteeseen, kun taas Tampereella tuli vain miinusta.
      Mutta messumyynnit ovatkin aina vähän henkimaailman hommia: yhtenä vuotena voi mennä tosi hyvin, ja toisena tosi hyvin huonosti. Tuskin kuitenkaan otetaa riskiä enää toiste.

      Heeeet-kinen! Olenko lukevani rivien välistä jotain sairaanhoitajakäsittelystä?

      • Tiina sanoo:

        Jaa, no oli sitä sitten varmaan mainostettu, jos kävijöitä oli riittävästi. Ehkä teillä ei vaan ollut sitten tarjota sairaanhoit… siis stand-upia ja improteatteria meille alkuasukkaille. 😉

      • Omien havaintojeni perusteella meiltä puuttui pehmistä.
        Pehmis tuntui olevan paras tapa sulkea alkuasukkaiden lasten suut suljetussa tilassa, jossa happi tuntui loppuvan, samalla kun vanhemmat katselivat kirjoja.

        ”Kovaa sarjakuvaa ja pehmeää jäätelöä” voisi olla aika killeri-yhdistelmä kirjamarkkinoilla…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: