Perjantai. Taas. Kauanko viimeisestä dilemmasta olikaan? 00139

Puhutaan aluksi lomastani.

Se koostui suhteessa 50:50 palkallisesta ja palkattomasta ajasta.

Koska loman jälkeisestä palkastani ei oltu viety 50%, kuvitteli hakanneeni systeemin tilttiin ja osoittaneeni miten paha saa todellakin palkkansa.

Eilen tuli sitten kirjanpitäjiltä kysely epäilyttävän pitkästä lomastani.

Pahus. Maailmassa on siis edelleen päteviä JA tarkkoja kirjanpitäjiä mafian ja Illuminatin ulkopuolella.

Seuraavasta palkasta menee sitten 1/4 osa pois. Myönnän että tämä lähinnä aiheuttaa sen että en vaihda patinoitunutta hopea-astiastoani uuteen, mutta eniten jään kaipaamaan panda-pihvejäni kaljupääkotka-kastikkeessa saimaannorppamehun kanssa.

Kotona odottikin sitten kirje verottajalta.

Ihmiskielelle muunnettuna se menisi suunnilleen näin: ”moi. Minä…no siis muistatko sen summan jotka olit velkaa? No sinä siis maksoit jo sen ja…ja…kuule, en minä edes tiedä miksi otin yhteyttä. Minä olen liikkunut eteenpäin, sinä olet liikkunut eteenpäin, kukaan ei ole velkaa kenellekään, minulla on kaikki hyvin, sinulla on varmaan hyvin ja ja ja no siis moi. Hei.”

Rivien välistä pitkäaikaisimmat lukijani ovat saattaneet havaita että arvostan rahaa.

Monet ovat yöt kun olen herännyt kylmään hikeen painajaisesta, jossa joku tuntematon henkilö sanoo että minun pitää polttaa 10 euron seteli. Muutoin hän uhkaa pudottaa kuusi 50 sentin, viisi 20 sentin, 20 10 sentin, yhden 2 euron ja yhden euron kolikon vessanpyttyyn, kunhan hän siis on ensin ostanut kolme omenaa, saanut rahasta takaisin, lahjoittanut kaksi omenaa pois ja heittänyt toisen omenan junaan joka tulee vastaan vierekkäisellä raiteella toista junaa joka liikkuu 120 km/h ja toinen juna liikkuu 100 km/h, joten monelta ne ohittavat toisensa 90 asteen kulmassa?

Mutta vihaan matematiikkaa.

Yrittääkö universumi iskeä sinne missä sattuisi eniten? Meinaan jos yrittää, niin ei kovinkaan vaikuttavaa.

Muistan vielä ne ajat kun eläintarha päätti kokeilla elefantin ilmakuljetusta juuri sinä päivänä kun ajattelin että näin kauniina päivänä ei varmaan sateenvarjoa tarvita, tai kun naapurin kellaribändi yritti Guinnesin ennätyskirjaan pisimpään kestäneellä 20 soittajan basso-soololla.

Huonoja hetkiä. Todella huonoja hetkiä.

Mutta onhan perjantai vielä nuori. Tarkoituksena olisi mennä tänä iltana käymään naapuripitäjässä taidenäyttelyn avajaisissa. Syynä eivät ole siellä parveilevat taiteista kiinnostuneet helpot ja lähes viiksettömät naiset, vaan se että sain kutsun kaveriltani.

Jospa VR päättääkin aloittaa lakon? Mitä jos raiteet vääntyvät Turun kylmässä tuulessa? Niin paljon mahdollisuuksia.

Taidan kuitenkin aluksi ottaa kahvia.

Mainokset

6 Responses to Perjantai. Taas. Kauanko viimeisestä dilemmasta olikaan? 00139

  1. 3xikuisuus sanoo:

    Aloitin tänä kesänä kahvinjuonnin, ja täytyy sanoa että tuo video kyllä kuvaa täydellisesti sitä tunnetta, kun tajuaa että se viimeinen kuppi oli ihan liikaa ja nyt mennäääääääääää!!!!!!!!

  2. sitamar sanoo:

    join viimeksi kahvia joskus kesäkuussa, mutta muita kofeiinituotteita olen kuluttanut, ja tänään kaupassa oli tuollainen tunne… kassajonossa joka oli pitkä kuin nälkävuosi, teki mieli hyppiä seinille, se eilinen iso tölkki oli liikaa.. O_0 mut hieno biisi enivei!

  3. Waldorf sanoo:

    Ei ne kiskot väänny. Mutta odota vaan kun niille tippuu lehtiä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: