Pitkän viikon matka alun loppuun 00135

Mistä alkaisin?

Koko viikko olisi saanut pahimmankin skeptikon uskomaan ufoihin ihan vain sen takia että se vahvistaisi uskoa siihen että ainakin jossain maailmankaikkeudessa olisi älyllistä elämää.

Torstaina kävin poistamassa luomen selästäni, ja sain vastineeksi tikit selkään. Samalla tuli viikon kuntoilu ja/tai hikoilukielto, koska luomi oli kuulemma sen verran lähellä tukisidesidosta tms. ja siksi sen ennenaikainen aukeaminen ja/tai saastuminen ihonesteillä ei olisi hyvä asia.

Jouduin siis ilmoittamaan underground-alligaattori-painin järjestäjille että The R. Mos Tator ei pääse näyttämään liskoille missä niiden munimat jälkikasvut ovat.

Eniten kuitenkin vaivaa se että ehdin jo tottua hiestä kiiltäviin lihaksiini ja niiden motoriikkaan. Tälläkin hetkellä kirjoittelen peukalo takaisin kalastajansiimalla sidottuna, koska normaalisti olisin ehtinyt napata minua kohden heitetyn veitsen. Ikävää joutua näin vanhalla iällä opettelemaan uudestaan ninja-liikkeet.

Palataksemme kuitenkin hiukan ajassa taaksepäin, työviikon lopuksi tapasin vanhan tuttuni alkoholin. Kuokkimaan tuli seuraavana aamuna krapula, koska se ei uskalla kohdata minua silloin kun olen humalassa.

Eihän tässäkään mitään jos päiväni olisi ollut vapaa, mutta minun piti mennä kaupalle päivystämään. Opettavainen kokemus, sillä opin miksi busseissa on aina niin kalpean näköisiä ihmisiä.

Ulkona: viileää, tuulista, auringonpaistetta, tuntui siltä että pystyn tähän.

Bussissa: pysähtynyt ilma, kuuma, takana istuu tyyppi joka on päättänyt olla peseytymättä kunnes TPS on jääkiekon maailmanmestari.

Selvittyäni jotenkin päivän loppuun ajattelin hankkia tatuoinnin ”Kiitos maksa ja vatsa 26.8-27.8.2011”, mutta onneksi aivot saivat kaipaamansa veren takaisin ennen tatuointiliikkeeseen menoa.

Ja nyt kaiken tämän paineen alla olen sortunut siihen mihin niin moni, kerran ylpeä mies ennen minua: pullaan.

Olen syönyt jo kaksi siivua pitkoa, ja aion syödä vielä monta enemmän.

Muistan vielä ajat jolloin söin terveellisesti ja kuntoilin…tuntuu kuin siitä olisi vasta kolme päivää.

Ja jäljellä on vielä neljä…

Advertisements

4 Responses to Pitkän viikon matka alun loppuun 00135

  1. Zepa sanoo:

    Kun tuosta vielä vanhenet, krapulasta tulee hyvä HYVÄ kaverisi. Kun päästät sen viereesi, se ei jätä sua ainakaan kahteen vuorokauteen. Että näillä.

    Rautatientorilla oli lähiruoka/luomumarkkinat. Otin maistiaispaloja yhden tädin pullaa – siis en siivuja vaan niitä sokeripalan kokoisia. Voi perkele, oli parasta pullaa mitä ikinä! IKINÄ! Lähdin kiireesti tiskin luota, sillä pienimmät myytävät oli puolikkaita pullapitkoja, jotka kooltaan vastasivat kaupan tavallista pitkoa. Ei helvetti, kaikkee saakin tuoda julkiselle paikalle!

    • Eli tiivistettynä: voi on aina voita, mutta ei se viinaa voita – ilman voita elää vois.

      Huomasin jättäneeni kertomatta bemari&volvo-tapauksesta. Ilmeisesti alitajunnaisesti halusin että luokkasota ei syty Suomessa minun blogistani.
      Mutta toisaalta…

      ”Perjantaina vielä melkein jäin bemarin ja volvon alle.
      Olin suojatien edessä, kun ystävällinen volvo-kuski pysähtyi ja päästi minut yli.
      Paitsi että en ehtinyt ottaa askeltakaan, kun volvon takaa kiersi (jo sen taakse pysähtynyt) bemari ja melkein ajoi päälleni.
      Hetken näytin kauriilta rekanvaloissa kun bemari näytti tuleva päälleni, koska jos et ajatellut ajaa kenenkään päälle jalankulkutiellä, miksi ostit sitten bemarin? Bemari kuitenkin pysähtyi sentin päähän työläisjaloistani, joten aloin lähteä eteenpäin.

      Mutta nyt volvo yrittikin lähteä liikenteeseen, koska kiitos bemarikuskin, molemmat kaistat olivat tukossa. Joten kun otin askeleen eteenpäin, volvo melkein ajoi päälleni.
      Mietin hetken (ja kerrankin oikeutetusti) ”WTF?!” mutta sitten volvo jatkoi matkaansa, sen takana tuleva auto päästi minut menemään ja bemari ei saanut nauttia saavuttamastaan 4 sekunnin sadasosan etumatkastaan.”

      Jos kuulosti sekavalta, niin seuraavan kerran kun nähdään voin esittää koko homman leluautoilla.

  2. Polga sanoo:

    Zepander on oikeassa. Tässä iässä juomisajan voi huoletta kertoa kahdella jopa kolmella – ei, ei sanalla vaan ajalla. Jos juot yhden illan, kärsit siitä kaksi – kolme päivää, ainakin! Odota, kyllä se vielä sinullekin tulee.

    Ja pulla, hmmm. En ihan… eipäs kun, kyllä, söin viime viikolla palan. Mutta lasketaanko se, koska se oli hillopullaa? 🙂 Eli paljon sylttiä ja vähän taikinaa… Oli se aika hemmetin hyvää, vaikka otinkin vaan palan *ja himoitsin lisää*.

    • Noh, toivoakseni tuo kerta oli erityistapaus. Yleensä otan 1-2 lonkeroa/siideriä ja sitten se olikin siinä.
      Viime perjantaina vain piti päästä nollaamaan pää ja niitä meni….nooh, jossain määrin enemmän, mutta alle kymmenen. Kai. Loppuillasta alkoi vähän hämärtyä…

      Ei pullassa muuten mitään mutta se on gehennasta ainakin tohtori.fi:n mukaan: http://www.tohtori.fi/hyvinvoinnin-kauppa/uutiset/6387232
      ”Leivonnainen saattaa olla herkullinen aamiainen, mutta se kannattaisi silti jättää syömättä: niissä on todella runsaasti sokeria ja hiilihydraatteja, joiden takia tunnet itsesi nälkäiseksi jälleen hyvin pian.”

      Mutta en siis saa purkaa energiaani liikuntaan, asiakaskunta on edelleen ns. (laita oma termisi tähän)haasteellista (oikeasti; SALAsana. SALA niin kuin SALAINEN. Miten me muka voisimme tietää sinun SALAsanasi?) ja luomenpoisto-kohtaa kutittaa niin paljon että en keksi sopivaa vitsiä tähän.

      Joten pullaa tänne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: