Kesä on mennyt, Termostaattori 00129

Tarkoitukseni oli kertoa laajasti, monisyisesti ja sekä syihin että seurauksiin pureutuen kesälomastani.

Sitten tulinkin takaisin töihin.

Yhtäkkiä elämäni on kuin toimintaelokuvista: yksittäinen henkilö joka taistelee näennäisen ylivoimaista vihollista vastaan.

Jos tämä olisi amerikkalainen elokuva, saisin lopussa naisen ja vihollinen palkkansa ja maailmakin voisi huokaista (ainakin hetken) helpotuksesta.

Ikävä kyllä kyseessä on eurooppalainen näkemys eli lopussa on vain kaikkensa antanut ja sen menettänyt ihmisraunio, jonka uhrauksella ei ollut loppujen lopuksi mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Vihol—Asiakaskunnan nimittäin voi jakaa yleisesti luokkiin A ja B.

A: tullut juuri töihin, unohtanut kaiken mahdollisen mutta ei millään jaksa odottaa saavansa sen kaiken takaisin nyt heti välittömästi tsup tsup!

B: lähtenyt juuri töistä, mutta palaa freelancerina, osapalkkaisena tai vapaaehtoisena takaisin ja on unohtanut kaiken mahdollisen mutta ei millään jaksa odottaa saavansa sen kaiken takaisin nyt heti välittömästi tsup tsup!

Molemmat ovat yhtä kauheita haasteellisia kestävyystasolla, mutta eivät saa kiroamaan kattoparrun korkeutta, köyden lyhyyttä sekä putkimiehen taitojen puutetta yhtä paljon kuin yhä yleisemmäksi muodostunut luokka C:

*Ring-a-ling-a-ting*

– It-tuki, termostaattorin kollega puhelimessa.

– Mä en pääse sähköpostiin.

– Antaako ohjelma millaisen virheilmoituksen?

– Ei se anna virheilmoitusta kun mä en vaan pääse siihen.

– Oletteko unohtanut salasanan?

– Joo.

– Selvä peli. Minun pitää ottaa tietokoneeseen etäyhteys jotta voin asentaa siihen profiilinne uudestaan. Voisitteko katsoa mikä on tietokoneenne nimi?

– Mikä on tietokoneen nimi?

– Se on merkittynä tietokoneen työpöydälle.

– Mikä on työpöytä?

(viisi minuuttia uskomattoman hauskaa, mutta arvostaaksenne-sitä-teidän-olisi-pitänyt-olla-paikan-päällä-dialogia tyyliin ”tietokoneen perusteet 2-luokkalaisille”)

– …Ja siten siis hiiren virtuaalihäntä naksauttaa kiikelikaakelikompuutterikuvaa.

– Okei.

– Joten mitä siinä alla lukee? Se on se tietokoneen nimi.

– Ei mulla oo kone päällä.

– Voisitteko laittaa koneen päälle?

– Etsä voi muuten vaihtaa mun salasanaa?

– Ikävä kyllä en. Minun pitää saada etäyhteys koneellenne.

– No en mää voi laittaa konetta päälle.

– Miksi ette?

– Koska en mää oo sen luona.

– ..?

– Mä oon täällä kahvilla. Mulle tuli vaan mieleen että mä voisin vaihtaa mun salasanan tässä kahvilla ollessani.

Jos en olisi allekirjoittanut vaitiolosopimusta, lakkaisin kertomasta blondi-vitsejä ja alkaisin suoltamaan ”yhden virman työntekijä”-vitsejä.

Mainokset

18 Responses to Kesä on mennyt, Termostaattori 00129

  1. Satu sanoo:

    Anteeksi, ei saisi nauraa, mutta nyt oli pakko. Tuo kuulostaa niin tutulta, vaikken olekaan It-tuessa. Asiakaspalvelu ❤

    • Toisinaan huomaan ihmisten pohtivan sitä, onko heistä pikkulapsen vanhemmiksi.

      Se on helppo tarkistaa. Menkää töihin ihan mihin tahansa asiakaspalveluhommaan.
      Sitten kun kykenette vastaamaan ”oliko sulla millanen päivä?”-kysymykseen muuten kuin tyyliin ”Mitä aikuisten h**vettiä sinä tiedät minun päivästäni? Sinä et ollut siellä! Minä olin! Minä olin koko päivän! MINÄ OLIN SIELLÄ KOKO PÄIVÄN! MISSÄ ON SINUN JUMALASI NYT?! MISSÄ!? AAAHAHHAHHAHHAHHAHHAHAAAAAA!!!!!!”, olette valmis.

      Toivon itse saavuttavani tuon päivän joskus.

  2. Zepa sanoo:

    Tuo elokuva taitaa olla ihan vaan mustavalkoinen (taiteellisen vaikutelman lisäämiseksi, tietty)?

    Oot aika lystyikäs kirjoittaja, mut ehkä tiesitkin sen jo 🙂 ❤

    • Ehdottomasti.
      Lisäksi kaikki pukeutuvat kaikilla keleillä trenssitakkiin ja/tai polven yläpuolelle ulottuvaan minihameeseen. Lisänä ääniraidalla on havaittavissa tietynlaista narinaa koko ajan.

      Olen pidätellyt taas niin kauan että on mistä ammentaa tekstitulvaa 😉

  3. sitamar sanoo:

    {(: oon odotellut niin kauan että miulle on kerennyt kasvaa parta. onneksi vitutus loman aikana muuttuneiden bussireittien johdosta on mennyt jo ohi… (odotusaika bussia 1h, sitten se meni nenän edestä kun vihdoin pääsin pysäkille missä se nykyään pysähtyy (siis 27, jos jotakuta kiinnostaa), ja piti oottaa vielä noin 12 min extraa 82:sta. saatana.) mutta se on siis mennyt ohi ja rentoudun netin parissa katsellen hassuja videoita.

    • Asia (ainoa sellainen) mitä kaipaan pääkaupunkilaisesta joukkoliikenteestä ovat odotukseen vielä kuluvan ajan näyttävät taulut.
      Vaikka Turussa onkin siirtyä apostolin kyydillä paikkojen välillä, joskus on pakko nousta bussiin. Mutta paratiisissa on käärme.

      Turussa ei pysty mistään näkemään onko bussi tulossa, menossa, sammunut ojanpientareelle, hinattavana vai onko kuski ajanut Albuquerquesta vasemmalle. Siinä sitten arvailet kun on jo mennyt <10 minuuttia että odotatko, käveletkö vai menetkö takaisin kotiin. Ärsyttävää.

      • sitamar sanoo:

        ahh, Helsinkissä semmoiset on, ei täällä maalla (vanha Espoo)!! että ihan arvailemalla, aseman kellolla ja aikataululla (josta aina ollaan myöhässä) mennään.. oliskin semmoset taulut, aika kuluis varsin joutuisasti seuraamalla kun minuutit vaihtuu. joten ei tämä ole paljon Turkua parempi paikka, ja minä sentään olen kokenut Turussa elämäni pahimman vuorokauden (ja tehnyt siellä elämäni kolmanneksi pahimman mokan sen vuorokauden aikana) joten muistoni paikasta eivät ole järin–

        😀

      • Ai niin, eihän siellä Paremman väen/Bättre folkpartiet Espoossa käytetä busseja, paitsi jos ei ole varaa ferrarin vuosihuoltoon.

        Minun muistoni Espoosta ovat hiukan…kahtalaiset.
        Toisaalta siellä oli rauhallista, mutta toisaalta ilman ferraria ei oikein päässyt minnekään nopeasti ja/tai hyvällä aikataululla. Mutta jos olisi valittava Helsingin tai Espoon välillä, saattaisin kallistua Espooseen.

  4. Polga sanoo:

    Kaikki myötätuntoni! Tämä arvostaa kuitenkin erittäin hillittyä postausta. Itsellä melkein, siis vain melkein meinasi tulla itkuhuutonaurupotkuraivari, kun viimeksi eilen erään Varaston eräskin työntekijä kyseli yläindeksin perään (olen unohtanut mistä se tulee…). Kävin näyttämässä. Huudetaan perään, että ei tule. Kävin uudestaan ja näytin pari eri tapaa. Ei toimi. *huokaus* Sitten selitin vielä ja näytin kädestä pitäen (onko se noin vaikeaa?). Sitten sanoin, että voipi jättää minun tehtäväkseni, loppui jaksut.

    Nyt menen nuhdeltavaksi vääränlaisen sairauslomatodistuksen vuoksi – työelämä on ihanaa *ristii sormiaan*!

    • Kollegalle tuli taas soitto.
      Neljä (4) viikkoa sitten jostain huoneesta (ei mitään tietoa mikä huone tai missä rakennuksessa) oli viety tietokone (ei mitään tietoa nimestä tai mallista) ja nyt sitten olisi eh-dot-to-man tär-ke-ää tietää missä se on ja mitä sille tapahtui.

      Ja JUURI tänään tietenkin on se päivä kun aikamatkailuun kykenevä kristallipallomme on vuosikiillotuksessaan. Eikö olekin hassu yhteensattuma? 😀

      Joskin minäkin olen saanut osani.
      Toissapäivänä jouduin selittämään viisi kertaa yhden puhelun aikana että ”olen ainoa kontaktipiste eikä ole muita puhelinnumeroita joille voit soittaa”.
      Kauheasti valehtelematta keskustelu meni näin:

      Asiakas: eikö ole muita paikkoja jonne mä voisin soittaa?
      Minä: olen ainoa kontaktipiste eikä ole muita puhelinnumeroita joille voit soittaa. (1)
      Asiakas: mutta siis etsä voi antaa mulle jotain numeroa johon mä voisin soittaa?
      Minä: olen ainoa kontaktipiste eikä ole muita puhelinnumeroita joille voit soittaa. (2)
      Asiakas: mutta kai sä voit jonkun numeron antaa?
      Minä: olen ainoa kontaktipiste eikä ole muita puhelinnumeroita joille voit soittaa. (3)
      Asiakas: eiks sulla muka ole antaa mitään muuta numeroa?
      Minä: olen ainoa kontaktipiste eikä ole muita puhelinnumeroita joille voit soittaa. (4)
      Asiakas: onko oikeesti niin että ei ole muuta paikkaa jonne soittaa?
      Minä: olen ainoa kontaktipiste eikä ole muita puhelinnumeroita joille voit soittaa. (5)
      Asiakas: no jo on kumma kun ei oo paikkaa minne soittaa…
      Minä: niin.

      Vaikka itsekehu haisee, soin itselleni lähes selkääntaputuksen siitä hyvästä että en sanonut kertaakaan ”sun mutsilles. Sano minulta terveisiä että haluan pikkuhousuni takaisin”.

  5. Josefiina sanoo:

    No emmehän me täällä kauheasti yhdestä vaitolosopimuksesta välitetä, emmehän?

  6. markiisi sanoo:

    Kuinkahankohan kauan tuollainen, say, kuvitteellinen ulkoistetun it-aspafirman via rekryfirman NDA olisikaan voimassa… Ei nyt sentään kolmea vuotta, tai neljää, tahi ainakaan viittä…

    ”Ei tää toimi!!!”
    ”Tuleeko mökkiinne sähkö?”
    ”…”
    ”Kiitos ja hyvää illanjatkoa.”

    -T2, JI

    • Olen kertonut tämän aiemminkin, mutta vihreämpinä vuosinani joku [ruma sana] vähäjärkinen [ruma sana] soitti mökiltään että netti ei toimi. En saanut huutamiselta ja ADHD-tasoiselta lauseentuotannolta selvää mikä oli vikana, joten oli pakko nakittaa kollegalle.
      Tämä sai lopulta puolen tunnin tiukkaamisen jälkeen selville että [ruma sana] nettijohti ei ollut edes kiinni [ruma sana] koneessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: